Jos olet nelikymppinen opiskelija,
niin opiskele eläkepäiviin asti.
Et sinä työtä tule saamaan.
niin opiskele eläkepäiviin asti.
Et sinä työtä tule saamaan.
Jos olet nelikymppinen opiskelija
ai ai ai
121060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pelle, omasta kokemuksesta tiedät.
kuka ei. Syitä lähteä opiskelemaan vanhempana on monia, mutta ihailtavaa se on joka tapauksessa! Varmasti parempi vaihtoehto kuin jäädä punkan pohjalle eläkepäiviä odottelemaan..:)))))
molemmat sisareni opiskelivat yli nelikymppisinä lähihoitajiksi ja ovat nyt molemmat töissä, toisella vakituinen virka ja toisella vakitunen pätkätyö Kaunialassa...
Ei pidä lannistaa ihmisiä yrittämästä eteenpäin...minusta kun tuntuu, että enempi tavanvuoksi lorutaan jo tuota ettei jossain iässä enää kannata sitä ja sitä...Ihmisestä se on kiinni ja yksilön olosuhteista - ja oikeastaan halustakin tehdä vielä jotain...
...mutta opiskelen kokopäivätyön OHESSA.
Hyvä systeemi jos energiaa riittää.
Kyllähän sitä ollaan vielä parhaassa työiässä ja meno vaan paranee, eikä ole niitä lapsentekopuuhiakaan sotkemassa elämää joten 40 on parhaita työntekijöitä. Ja motivaatiotakin riittää vielä 20 vuodeksi sekä uuden opiskeluun, että työhön, mehän oikein elämme työllemme:) Niin ja palveluammatteihin on elämänkokemusta karttunut, jottei joka asiasta vedetä takajaloillemme:) Suuret ikäluokat jäämässä eläkkeelle, niin kohta työmarkkinoilla on pula työntekijöistä ja jokainen kynnelle kykeneväkin kelpaa, joten silleen ystäväiseni:)
Lopetin pitkän linjan yksityisyrittäjänä ja siirryin opiskelemaan. Tuli hankittua laajapohjainen ammattitaito tehden samalla määräaikaissopimuksella töitä kun suoritin 3 ammattitutkintoa.
Puhun suomen lisäksi 3 eri kieltä, minulla ei kakaroita jaloissa mutta: Minulla on ikää yli 40v ja väärät vehkeet jalkovälissä.
Asun Hesassa jossa on paljon työpaikkoja. Minä vain en kelpaa ja nuoremmat valitaan.
Olen VITTUUNTUNUT määräaikaisiin jobeihin!
Niitäkin saa saatana soikoon kerjätä ja kytätä. Joo, kaks viikkoo tuolla, 4 vk taas työtön, viikko siellä, ja 3 taas työtön...
Olen vakavissani harkinnut viimeisen vuoden ajan elämäni päättämistä. Meikäläistä ei tarvita joten vitunko välii millään?!
sai paitsi sisuni kiehumaan, teki minut surulliseksi..:( Tosiasiahan se on, että ikärasismia ON.... Pätkätyöt ajoivat minutkin yrittäjäksi, ja opiskelen siinä samalla alasta lisää..Näen yrittäjyydessä enemmän hyvää, ja minulle se sopii siksi hyvin..:) Motivaatio elämään on pääsääntöisesti vain kasvanut kaiken tämän myötä, ja olen ihan tyytyväinen nyt:) Saan elämästä näin irti sen, mihin en vielä lasten pieniä ollessa pystynyt. Oppisopimus itsenäisenä yrittäjänä ollut monelle ulospääsy pätkätöistä. Mutta olet lannistunut, ja tunnet itsesi hyödyttömäksi..:((( Mistähän pidät..kovasti..hm?
....vaihtaa alaa jo 39-vuotiaana.... Vuosi vielä ja olisin ollut ihan kelvoton!!!!
Koska oppiminen on elämänpituinen prosessi ja rakastan sitä :):)
Itsensä kehittäminen ja opiskelu kannattaa aina! Jos ei ihan alanvaihtoon ryhdy niin tänä päivänä kannattaa jo itsensä takia seurata alansa kehitystä ja aikaansa... Karmeimpia tapauksia ovat toisten intoa latistavat ikätoverit jotka (kateuttaan) yrittävät kakistella toiselle jotain malliin "olet liian vanha". Höpö höpö!
Itse olen nelikymppinen hoitoalan opiskelija. Kesäduunia löytyi viime kesälle helposti ja keikoille kysellään edelleen jatkuvasti.
Jos vaihtaa totaalisesti alaa "tässä iässä" kannattanee ehkä etukäteen tutkailla missä riittää töitä...?
Sinäpä sen sanoit - keikkatöihin kysellään jatkuvasti! Minäpä peräänkuulutan ihmisarvoa.
Määräaikaissopimus tehdään alkavaksi 1.9. ja päättyväksi 31.5. tiedät, että tarvitset jotain kesäksi.
Niin tietää se työpaikkakin ja antavat seuraavan sopparin ajalle 1.6. - 31.8.
Jos haluat pitää vapaita, sinut hyllytetään joksikin aikaa vaikka naaman edessä hymyillään ja sanotaan että joo, pidä vähän vapaata, soitamme sitten kuukauden päästä...
Saat pitää sitten vapaata tuplana! Rahat on lopussa, olet jo paniikissa hakenut toimeentulotukea, työttömyysturvaa ja asumistukea ja kun olet saanut toimitettua sen seitsemät paperit ja saanut myönteiset päätökset Kelalta, sinut kutsutaan jälleen töihin. Ja sinähän meet.
Kelalta tulee sitten perumispäätökset koska olet taas palkannauttija muutaman viikon tai kuukauden.
Sitten sinua taas kyykytetään - sen sopparin jälkeen et taaskaan saa mitään, et edes lupauksia että sinulle soitettaisiin...
Taas meet Kelaan ja kuulet, että aiemmat paperit eivät käy kun pitää olla max. kuukauden vanhoja tietoja! Taas hankit ne saatanan paperit eri tahoilta ja paat anomukset sisään. Ja kun olet ehkä saanut myönteiset päätökset tuista, saat kutsun kolmeks viikoks töihin...
Sitä rumbaa kun teet yhtä kauan minä eli 6 vuotta ja 4 kk, olet henkisesti loppu. Sydämessä rytmihäiriöitä, alati migreeniä seuralaisena, vatsahapot sekaisin. Kännykkä mukana joka paikassa, vessassakin, sillä koskaan ei voi tietää soittaisko joku töitä...
No, olen läksyni oppinut: minä olen se luuseripaska, ei meidän työvoimapoliittiset toimenpiteet tai yhteiskunnan asenteet tai yrityssektorin haluttomuus palkkauksiin. Kiinalaiset ja baltit ovat sata kertaa minua parempia!
Ikinä en enää ryhdy opiskelemaan. Ikinä ei mikään taho saa minua puolustamaan aikuisopintoja ja ammatinvaihdoksia. Niitä eri ammattejahan minullahan on 5 kpl ja yhdestäkään ei hyötyä vakituisen työpaikan saamiseksi, näköjään. SEN olen totta tosiaan oppinut.
noin puhuu vain itsestään epävarma ja kateellinen ihminen!
Kurkkaapa peiliin ja mieti uudestaan.