Rannalla syksyisen lammen,
nauttien ilmasta raikkaasta,
iloiten luonnon värikkyydestä,
haaveillen punasta poskillasi
Kämmenten hiostava tunne,
ilman viileydestä huolimatta
Sydän villisti sykkien,
vaikka paikallani seison
Ilmaa raikasta siitä syyttäen,
sitä henkäyksin sisälleni haroen,
tuoksusi se viestinä tuoden
Nyt tiedän syyn kuumuuden
Hiljalleen kääntyy tuuli,
hävittäen tuoksusi hennon
Hetken häviävään näkyyn silmissäin,
selkäsi loittonevan näen
Hitaasti kulkien, raskain askelin,
jalkojesi askeleiden kuulin loittonevan
Pois vienyt syksyinen maa,
sinut luotani, lailla lehtien,
punastansa luopuneiden
Lammen pintaa tuijotan,
hämärtäen kasvosi näkien
Jätän lämpöni taaksein
Sukellan...
nauttien ilmasta raikkaasta,
iloiten luonnon värikkyydestä,
haaveillen punasta poskillasi
Kämmenten hiostava tunne,
ilman viileydestä huolimatta
Sydän villisti sykkien,
vaikka paikallani seison
Ilmaa raikasta siitä syyttäen,
sitä henkäyksin sisälleni haroen,
tuoksusi se viestinä tuoden
Nyt tiedän syyn kuumuuden
Hiljalleen kääntyy tuuli,
hävittäen tuoksusi hennon
Hetken häviävään näkyyn silmissäin,
selkäsi loittonevan näen
Hitaasti kulkien, raskain askelin,
jalkojesi askeleiden kuulin loittonevan
Pois vienyt syksyinen maa,
sinut luotani, lailla lehtien,
punastansa luopuneiden
Lammen pintaa tuijotan,
hämärtäen kasvosi näkien
Jätän lämpöni taaksein
Sukellan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerran viel tieni luo lammen rakkauden palaa.Tulen tuulena luoksesi hiljaa ihan salaa.
Tähden kun ohitseni lentävän näin, lähdin vanaa valon seuraamaan avaruutta päin.
En perille päässyt vaik niin tahdoin. Minkä minä niin upealle voimalle mitään mahdoin?
Nyt yritän etsiä takaisin tien, leijuen eteen, taakse atmosfäärien =)
Tiedän luona lammen mua odotat, ilmoihin kuiskaat sanat kaipaavat.
Kun kerran taas takaisin tieni käy, ei tähtiä, pilviä taivaalla näy.
Auringonsäteenä nenääsi kutkutan, kauniita sanoja korvaasi kuiskutan..odotathan?
Tien rakkautemme viitoitin,
sen hellästi puhdistin
Tuo tiemme vie lammellemme,
mistä tuulen vireenä henkemme,
nuo haikeat, leijuivat pois
Lentoihin tähtien jäänyt siis kiinni,
säihkyviin, kimaltaleviin välkähdyksiin
Ehkä sinulle oli hyväksikin huomata,
ei kiillot aina onnea tuo
Jäi perääsi vain tuoksusi...
Jää kuiskaukset alle pinnan lampemme,
kuplien sisällä ne pintaan päästän
Ehkä odottaen, kuunnellen hiljaa,
kuiskaukseni kuulet rannallamme
Kauaa älä kuitenkaan mieltäsi piinaa,
on alla pinnan happea vähän
Mutta säteenä valon, pimeän manani valaise,
kätesi anna pimeyteen ja tartu minuun,
luvaten kaikkoamasta elämästäin
Niin helpommin nousee taas lämpö sielussain...
kuin, kaunis runo haaveista, muistoista ja kaiken menettämisestä
kauniisti sanottu, ei voi vaatia lisää sanoja, kiitos Lio.