Nii, mitä ihmettä mun pitäis tehä sukuni kanssa? Oon 14 wee muija ilman harrastuksia ja (mummuani lainaten) "mitään kunnon tekemistä". Illat hengaan kylällä/kaupungilla/frendeillä ja viikonloppusin ryyppään. Noh, siitähän mummuni ei mitään tiedä, sillä jos tietäisi, sais aika varmasti sydänkohtauksen. Oon niin väsynyt kuuntelemaan valitusta siitä, että mun pitäs hankkia joku kiva harrastus (sellasta ei vissiin vielä oo keksitty) eikä vaan luuhata kylällä, kun "ei muittenkaan mukulat siellä olde". Aijaa. Yksinkös mä siellä seisoskelen? Don't think so. Mun mutsi on samaa mieltä mun kanssa, tee niinkus tykkäät, se ei oo mua lykkäämässä mihinkään harrastuksiin jne., mutta ton mummun kans lähtee järki. Hyväähän se vaan tarkottaa mut joku raja! Se on joka kerta ku ollaan siellä ni se saatanan sama saarna..
Perhe on pahin?
Natalie
2161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oo ilonen et joku sust välittää toden teol. oon 17 vuotias ja on viime aikoina tullu 'ikävä' välittämisest. oli niin kiva aina ennen kun tuli kotiin ryyppäämiskeikalt et joku odotti kotona ja joku osas rakastaa ja odottaa mua. nykyään ei kukaan sillä tavalla välitä kenen kanssa / missä olen. jos ite nyt ajattelet asiaa sä taidat kelata et "ui vähä siistiä" mut kun vanhenet muutama vuotta, kyllä huomaat kuinka paljon vanhemmat merkitsevät loppujen lopuksi sinulle.
toivotan sulle hyvää kesää ja onnea kaiken suhteen. =)
Sano sille hienovarasesti: "Mä hommaan sen harrastuksen jos mä hommaan, sulla ei oo siihen asiaan vaikutusvaltaa,ei siis mitenkään pahalla. Kyllä mä tiiän et hyväähän sä tarkotat" tai keksi jotain muuta vastaavaa mut älä ehdottomasti sano mitään ilkeetä, nimittäin mummut on hieno asia!