Mitä ajattelette vanhemmat,jotka käytätte päivähoitopaikkaa vain työn ja opiskelun takia,ettekä vie lastanne vapaapäivinänne,lomillanne tai harrastuksienne ym.vapaa-ajanpuuhastelujenne takia,siis kysymys kuuluu:Miltä tuntuu kun ei saada sijaisia,hoitajilla on lapsia enempi kuin laki sallii,puuhastelu on lähinnä perushoitoa,luvun pitämistä,että kaikki lapset varmasti tallella,"nyt en ehdi","nyt ei voi tehdä sitä eikä tätä"JNE.JNE.Ja sitten te vanhemmat,jotka käytättte hoitopaikkaa muun kuin työn tai opiskelun takia,miltä teistä tuntuu ja mitähän lapsenne ajattelee,ehkei ihan vielä,mutta vanhempana,kun tajuaa,että äiti/isä valitsevat päiväkodin yhdessäolon sijasta!?En tarkoita ns.sosiaalisinperustein päivähoidossa olevia lapsia/perheitä.
Päivähoito laadukasta vai?
päiväkotiko kotia parempi?
81008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Myönnän, että ajatuskin (etenkin pienen) lapsen pitämisestä päiväkodissa jopa 8-9h joka päivä, vaikka vanhemmilla olisi arkisin vapaapäivä, on vähän omituinen. Tunnen vain kaksi tapausta, ja molemmat ovat mielestäni silti todella hyviä vanhempia. Toisessa äiti tekee vuorotyötä ja konkreettisesti tarvitsee unta vapaapäivän aikana, koska sitten on taas esim. yövuorossa. Lapset ovat siis myös satunnaisina arkivapaina lyhyen päivän hoidossa. Toisessa isä on vauvan kanssa kotona ja 4-vuotias esikoinen hoidossa 2-3 arkipäivänä viikossa 6-7 tuntia kerrallaan. Näin leikki-ikäinen saa ikäistään seuraa ja sai jatkaa tutussa kaveriporukassa, mutta aikaa on myös isin ja vauvan kanssa kahdestaan olemiselle. Kolmas tapaus voisi tilannetta tuntemattomista näyttää karulta: äiti on kotona, lapsi kokopäiväisesti hoidossa. Mutta se äiti on tutkijana ja tekee kotoa käsin töitä opintoja 8h/vrk palkkansa eteen.
Elämä ei ole musta-valkoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millaisia syitä kunkin perheen ratkaisujen taustalla oikeasti on. Yllättävän usein taustalla on kuin onkin LAPSEN etu, vaikka ulospäin näyttäisikin ihan muulta.
Meillä esim. esikoinen jäi 3,5-vuotiaana päiväkodista pois, kun pikkusisko syntyi. Se oli virhe, jota kadun edelleen vähän lapseni vuoksi. Vaikka silloin leikki-iässä ollut esikoisemme itse olisikin halunnut SAADA MENNÄ (hänen oma ilmaisunsa) päiväkotiin, emme onnistuneet enää kumoamaan päätöstämme jälkikäteen. Itselleni ratkaisu toki oli helppo ja halpa - ei tarvinnut kuskata isompaa lasta mihinkään tai maksaa päivähoitomaksuja ja saimme vieläpä tukea kotihoidosta. Kerho taas ei ollut hyvä ratkaisu, koska siellä oli liuta uppo-outoja aikuisia, uusia kavereita ja vieras ympäristö. Tuttu päiväkotiryhmä olisi ollut hänelle parempi ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen.
Ymmärrän siis hyvin "turhaankin" päiväkotiin isoja lapsia vieviä vanhempia. Kyllä huonon päivähoitolaadun tunnistaa, kun on tuntosarvet herkkinä. Meillä on vain hyviä kokemuksia ihan tavallisesta kunnallisesta päivähoidosta, koskaan ei ole ollut esim. noita ylisuuria ryhmiä. Toki koti on ensisijaisesti aina paras kasvuympäristö, mutta ei hyvä päiväkotikaan huono valinta ole, etenkään yli 3-vuotiaille. En lähtisikään tuomitsemaan muiden ratkaisuja, etenkään jos en tarkemmin valintojen taustoja tuntisi. Ehkä ennemmin voisin jutella asiasta suoraan perheiden kanssa kasvokkain ja tuomitsematta itse. Ties vaikka saisin vaikutettua asenteisiin silloin, jos aihetta asennemuutokseen jossain tapauksessa olisi. Eikö yhteisöllinen vanhemmuus ole ennemmin tukemista kuin tuomitsemista?
Myönnän, että ajatuskin (etenkin pienen) lapsen pitämisestä päiväkodissa jopa 8-9h joka päivä, vaikka vanhemmilla olisi arkisin vapaapäivä, on vähän omituinen. Tunnen vain kaksi tapausta, ja molemmat ovat mielestäni silti todella hyviä vanhempia. Toisessa äiti tekee vuorotyötä ja konkreettisesti tarvitsee unta vapaapäivän aikana, koska sitten on taas esim. yövuorossa. Lapset ovat siis myös satunnaisina arkivapaina lyhyen päivän hoidossa. Toisessa isä on vauvan kanssa kotona ja 4-vuotias esikoinen hoidossa 2-3 arkipäivänä viikossa 6-7 tuntia kerrallaan. Näin leikki-ikäinen saa ikäistään seuraa ja sai jatkaa tutussa kaveriporukassa, mutta aikaa on myös isin ja vauvan kanssa kahdestaan olemiselle. Kolmas tapaus voisi tilannetta tuntemattomista näyttää karulta: äiti on kotona, lapsi kokopäiväisesti hoidossa. Mutta se äiti on tutkijana ja tekee kotoa käsin töitä opintoja 8h/vrk palkkansa eteen.
Elämä ei ole musta-valkoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millaisia syitä kunkin perheen ratkaisujen taustalla oikeasti on. Yllättävän usein taustalla on kuin onkin LAPSEN etu, vaikka ulospäin näyttäisikin ihan muulta.
Meillä esim. esikoinen jäi 3,5-vuotiaana päiväkodista pois, kun pikkusisko syntyi. Se oli virhe, jota kadun edelleen vähän lapseni vuoksi. Vaikka silloin leikki-iässä ollut esikoisemme itse olisikin halunnut SAADA MENNÄ (hänen oma ilmaisunsa) päiväkotiin, emme onnistuneet enää kumoamaan päätöstämme jälkikäteen. Itselleni ratkaisu toki oli helppo ja halpa - ei tarvinnut kuskata isompaa lasta mihinkään tai maksaa päivähoitomaksuja ja saimme vieläpä tukea kotihoidosta. Kerho taas ei ollut hyvä ratkaisu, koska siellä oli liuta uppo-outoja aikuisia, uusia kavereita ja vieras ympäristö. Tuttu päiväkotiryhmä olisi ollut hänelle parempi ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen.
Ymmärrän siis hyvin "turhaankin" päiväkotiin isoja lapsia vieviä vanhempia. Kyllä huonon päivähoitolaadun tunnistaa, kun on tuntosarvet herkkinä. Meillä on vain hyviä kokemuksia ihan tavallisesta kunnallisesta päivähoidosta, koskaan ei ole ollut esim. noita ylisuuria ryhmiä. Toki koti on ensisijaisesti aina paras kasvuympäristö, mutta ei hyvä päiväkotikaan huono valinta ole, etenkään yli 3-vuotiaille. En lähtisikään tuomitsemaan muiden ratkaisuja, etenkään jos en tarkemmin valintojen taustoja tuntisi. Ehkä ennemmin voisin jutella asiasta suoraan perheiden kanssa kasvokkain ja tuomitsematta itse. Ties vaikka saisin vaikutettua asenteisiin silloin, jos aihetta asennemuutokseen jossain tapauksessa olisi. Eikö yhteisöllinen vanhemmuus ole ennemmin tukemista kuin tuomitsemista?
Myönnän, että ajatuskin (etenkin pienen) lapsen pitämisestä päiväkodissa jopa 8-9h joka päivä, vaikka vanhemmilla olisi arkisin vapaapäivä, on vähän omituinen. Tunnen vain kaksi tapausta, ja molemmat ovat mielestäni silti todella hyviä vanhempia. Toisessa äiti tekee vuorotyötä ja konkreettisesti tarvitsee unta vapaapäivän aikana, koska sitten on taas esim. yövuorossa. Lapset ovat siis myös satunnaisina arkivapaina lyhyen päivän hoidossa. Toisessa isä on vauvan kanssa kotona ja 4-vuotias esikoinen hoidossa 2-3 arkipäivänä viikossa 6-7 tuntia kerrallaan. Näin leikki-ikäinen saa ikäistään seuraa ja sai jatkaa tutussa kaveriporukassa, mutta aikaa on myös isin ja vauvan kanssa kahdestaan olemiselle. Kolmas tapaus voisi tilannetta tuntemattomista näyttää karulta: äiti on kotona, lapsi kokopäiväisesti hoidossa. Mutta se äiti on tutkijana ja tekee kotoa käsin töitä opintoja 8h/vrk palkkansa eteen.
Elämä ei ole musta-valkoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millaisia syitä kunkin perheen ratkaisujen taustalla oikeasti on. Yllättävän usein taustalla on kuin onkin LAPSEN etu, vaikka ulospäin näyttäisikin ihan muulta.
Meillä esim. esikoinen jäi 3,5-vuotiaana päiväkodista pois, kun pikkusisko syntyi. Se oli virhe, jota kadun edelleen vähän lapseni vuoksi. Vaikka silloin leikki-iässä ollut esikoisemme itse olisikin halunnut SAADA MENNÄ (hänen oma ilmaisunsa) päiväkotiin, emme onnistuneet enää kumoamaan päätöstämme jälkikäteen. Itselleni ratkaisu toki oli helppo ja halpa - ei tarvinnut kuskata isompaa lasta mihinkään tai maksaa päivähoitomaksuja ja saimme vieläpä tukea kotihoidosta. Kerho taas ei ollut hyvä ratkaisu, koska siellä oli liuta uppo-outoja aikuisia, uusia kavereita ja vieras ympäristö. Tuttu päiväkotiryhmä olisi ollut hänelle parempi ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen.
Ymmärrän siis hyvin "turhaankin" päiväkotiin isoja lapsia vieviä vanhempia. Kyllä huonon päivähoitolaadun tunnistaa, kun on tuntosarvet herkkinä. Meillä on vain hyviä kokemuksia ihan tavallisesta kunnallisesta päivähoidosta, koskaan ei ole ollut esim. noita ylisuuria ryhmiä. Toki koti on ensisijaisesti aina paras kasvuympäristö, mutta ei hyvä päiväkotikaan huono valinta ole, etenkään yli 3-vuotiaille. En lähtisikään tuomitsemaan muiden ratkaisuja, etenkään jos en tarkemmin valintojen taustoja tuntisi. Ehkä ennemmin voisin jutella asiasta suoraan perheiden kanssa kasvokkain ja tuomitsematta itse. Ties vaikka saisin vaikutettua asenteisiin silloin, jos aihetta asennemuutokseen jossain tapauksessa olisi. Eikö yhteisöllinen vanhemmuus ole ennemmin tukemista kuin tuomitsemista?
Myönnän, että ajatuskin (etenkin pienen) lapsen pitämisestä päiväkodissa jopa 8-9h joka päivä, vaikka vanhemmilla olisi arkisin vapaapäivä, on vähän omituinen. Tunnen vain kaksi tapausta, ja molemmat ovat mielestäni silti todella hyviä vanhempia. Toisessa äiti tekee vuorotyötä ja konkreettisesti tarvitsee unta vapaapäivän aikana, koska sitten on taas esim. yövuorossa. Lapset ovat siis myös satunnaisina arkivapaina lyhyen päivän hoidossa. Toisessa isä on vauvan kanssa kotona ja 4-vuotias esikoinen hoidossa 2-3 arkipäivänä viikossa 6-7 tuntia kerrallaan. Näin leikki-ikäinen saa ikäistään seuraa ja sai jatkaa tutussa kaveriporukassa, mutta aikaa on myös isin ja vauvan kanssa kahdestaan olemiselle. Kolmas tapaus voisi tilannetta tuntemattomista näyttää karulta: äiti on kotona, lapsi kokopäiväisesti hoidossa. Mutta se äiti on tutkijana ja tekee kotoa käsin töitä opintoja 8h/vrk palkkansa eteen.
Elämä ei ole musta-valkoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millaisia syitä kunkin perheen ratkaisujen taustalla oikeasti on. Yllättävän usein taustalla on kuin onkin LAPSEN etu, vaikka ulospäin näyttäisikin ihan muulta.
Meillä esim. esikoinen jäi 3,5-vuotiaana päiväkodista pois, kun pikkusisko syntyi. Se oli virhe, jota kadun edelleen vähän lapseni vuoksi. Vaikka silloin leikki-iässä ollut esikoisemme itse olisikin halunnut SAADA MENNÄ (hänen oma ilmaisunsa) päiväkotiin, emme onnistuneet enää kumoamaan päätöstämme jälkikäteen. Itselleni ratkaisu toki oli helppo ja halpa - ei tarvinnut kuskata isompaa lasta mihinkään tai maksaa päivähoitomaksuja ja saimme vieläpä tukea kotihoidosta. Kerho taas ei ollut hyvä ratkaisu, koska siellä oli liuta uppo-outoja aikuisia, uusia kavereita ja vieras ympäristö. Tuttu päiväkotiryhmä olisi ollut hänelle parempi ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen.
Ymmärrän siis hyvin "turhaankin" päiväkotiin isoja lapsia vieviä vanhempia. Kyllä huonon päivähoitolaadun tunnistaa, kun on tuntosarvet herkkinä. Meillä on vain hyviä kokemuksia ihan tavallisesta kunnallisesta päivähoidosta, koskaan ei ole ollut esim. noita ylisuuria ryhmiä. Toki koti on ensisijaisesti aina paras kasvuympäristö, mutta ei hyvä päiväkotikaan huono valinta ole, etenkään yli 3-vuotiaille. En lähtisikään tuomitsemaan muiden ratkaisuja, etenkään jos en tarkemmin valintojen taustoja tuntisi. Ehkä ennemmin voisin jutella asiasta suoraan perheiden kanssa kasvokkain ja tuomitsematta itse. Ties vaikka saisin vaikutettua asenteisiin silloin, jos aihetta asennemuutokseen jossain tapauksessa olisi. Eikö yhteisöllinen vanhemmuus ole ennemmin tukemista kuin tuomitsemista?
miten noin monta viestiä?
kone oikutteli, eikä hän ollut varma viestin perille tulosta.
Asiaa hän kertoi, joten hyvä kun varmisti. Ehkä niitä ylimääräisiä ei voi poistaa välistä.
Juu kyllä itse olisin katkera,jos jotain tapahtuisi,sillä vien lapseni hoitoon kun olen työssä,ei tulisi mieleenkään viedä muulloin.Huono omatunto tulisi,sillä mitotus ei toimi aina.
Joskus homma toimii paremmin ilman sijaista... Meillä oli juuri viime viikolla sijainen, joka oli enemmän haitaksi kuin avuksi. Ja siitä hänelle vielä maksettiin! Toki hyviäkin sijaisia on, mutta niitä on vaikea saada. Meidänkin johtajamme soitti tätä sijaista ennen neljälle tuntemalleen pätevälle ja hyvälle sijaisehdokkaalle, mutta he eivät olleet vapaana. Mitä siis tehdä, kun hyvää ei saa eikä huonoa kannata ottaa??? Vastatkaapa tähän.