Jostain syystä tämä viesti ei näkynnyt palstalla eli otetaan uusiksi:
Onko kenelläkään parisuhteessa elävällä niin, että toinen on avoimesti "kaapista ulkona" ja toinen vain ns.puoliksi?
Tarkoitan sitä, että itse aina puhun tyttöystävästäni hänen nimellään jos jotain puhetta tulee esim.työkavereiden tai uusien tuttavuuksien kanssa, enkä ns.häpeile lesbouttani ja puhu kierrellen ja kaarrellen esim.kumppanista tai mieti, että mitä mä voin tollekkin puhua ettei vaan tule ilmi, että olen lepakko:/ Ajattelen näin, että se on sen ihmisen ongelma joka sitä ei hyväksy, ei minun koska omapahan on elämäni.
Eipä kukaan koskaan ole suhtautunut negatiivisesti:) Ehkä olen siinä onnellisessa asemassa, että tunnen vain fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä.
Tyttöystävän läheiset työtoverit/ystävät kyllä tietävät hänen seurustelevan naisen kanssa, mutta uusien tuttavuuksien kanssa hän kiertelee ja kaartelee ja antaa ymmärtää, että on heterosuhteessa. Enkä tarkoita sitä, että heti ensimmäisen tuttavan kohdalla pitää täräyttää:"heippa, mä oon sitte lepakko..." vaan, jos uusi tuttavuus kysyy seurustelusta tms. niin toinen tekeekin kaikkensa ettei "paljastu":/
Kyllä mä ymmärrän, että se ei kaikille ole helppoa olla "kaapista ulkona" ja elää elämäänsä ihan yhtä normaalisti kuin hetskut. Olemme tuosta puhunneetkin ja häntä vaan välillä ahdistaa, että ihan kuka tahansa tietäisi hänen lesboudestaan.
Minua se vaan jotenkin, välillä, loukkaa koska minusta tuntuu, että hän samalla kieltää minut:( Olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 10 vuotta.
Toivottavasti tosta nyt sai selvää mitä tarkoitin?...
Eniwei, mielipiteitä tästä asiasta, anyone?
Onko kenelläkään parisuhteessa elävällä niin, että toinen on avoimesti "kaapista ulkona" ja toinen vain ns.puoliksi?
Tarkoitan sitä, että itse aina puhun tyttöystävästäni hänen nimellään jos jotain puhetta tulee esim.työkavereiden tai uusien tuttavuuksien kanssa, enkä ns.häpeile lesbouttani ja puhu kierrellen ja kaarrellen esim.kumppanista tai mieti, että mitä mä voin tollekkin puhua ettei vaan tule ilmi, että olen lepakko:/ Ajattelen näin, että se on sen ihmisen ongelma joka sitä ei hyväksy, ei minun koska omapahan on elämäni.
Eipä kukaan koskaan ole suhtautunut negatiivisesti:) Ehkä olen siinä onnellisessa asemassa, että tunnen vain fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä.
Tyttöystävän läheiset työtoverit/ystävät kyllä tietävät hänen seurustelevan naisen kanssa, mutta uusien tuttavuuksien kanssa hän kiertelee ja kaartelee ja antaa ymmärtää, että on heterosuhteessa. Enkä tarkoita sitä, että heti ensimmäisen tuttavan kohdalla pitää täräyttää:"heippa, mä oon sitte lepakko..." vaan, jos uusi tuttavuus kysyy seurustelusta tms. niin toinen tekeekin kaikkensa ettei "paljastu":/
Kyllä mä ymmärrän, että se ei kaikille ole helppoa olla "kaapista ulkona" ja elää elämäänsä ihan yhtä normaalisti kuin hetskut. Olemme tuosta puhunneetkin ja häntä vaan välillä ahdistaa, että ihan kuka tahansa tietäisi hänen lesboudestaan.
Minua se vaan jotenkin, välillä, loukkaa koska minusta tuntuu, että hän samalla kieltää minut:( Olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 10 vuotta.
Toivottavasti tosta nyt sai selvää mitä tarkoitin?...
Eniwei, mielipiteitä tästä asiasta, anyone?
Vastaukset 16
Vanhimmat
olen seurustellut suomalaisen naisen kanssa jo jonkin aikaa ja aina kun puhutaan tästä, saan vaihtoehtoiksi joko eroamisen tai kutsun kaappiin. En ole pahemmin välittänyt kummastakaan. Joten asiasta keskustellaan ainoastaan ennen sukukokouksia. Tärkein on kuitenkin yhdessäolo, ja jos se julkisuudesta on kiinni, annan ihan varmasti periksi jatkossakin :)
takaisin ja nopeasti; kaapin ulkopuolella elämä on liian rankkaa herkälle ihmiselle
Kiinnostaisi tietää että onko niin pitkälle menneitä kaappilesboja jotka asuvat miehen kanssa jotta kulissit eivät kaatuisi ? Epäilen yhtä ystävääni, aivan ihana ihminen !
Asuin yli kymmenen vuotta mieheni kanssa samassa taloudessa sen jälkeen kun olin aivan varma vinoviettisyydestäni. Menin vielä hankkimaan lapsenkin. Voi luoja että hävettää.
Olen joskus aikaisemmin kirjoittanutkin tästä. Kun aikoinaan aloimme seurustella(12vuotta sitten) ystäväni/rakkaani saoi täytyy uskaltaa olla se mitä on. Sitten aikanaan huomasin saman että minä puhuin avoimesti suhteestamme, mutta hän selvästi karttoi puhumista suhteestamme. Tiesin, että hän oli antanut aivan päinvastaisen kuvan tilanteesta. Varsinaisesti hän ei sanonut muka olevansa hetero suhteessa, vaan hän antoi ihmisten ymmärtää meidän olevan pelkästään ystäviä Se on selvästi vaikuttanut suhteeseemme. Nyt minusta usein tuntuu että olemme vain ystäviä. EI HYVÄ!!!!
samalla viivalla - ainakin himassa..
Kirjoituksesi perusteella naisesi käyttäytyminen on johtanut siihen, että te olette seurustelleet 10 vuotta.
Yleensä, normaalisti toisiansa rakastavat ihmiset, eivät seurustele 10 vuotta, vaan jo hieman aikaisemmin ;) perustavat "perheen" eli pariutuvat ja perustavat yhteisen kodin.
Enpä jaksaisi, jos rakastaisin naista, että en voisikaan elää hänen kanssaan normaalia elämää, vaan minun täytyisi vaan seurustella ainakin 10 vuotta ennen kuin muuttaisimme yhteen ja laittasimme yhteisen kodin.
Lesbona elän tavallista elämää tavallisena ihmisenä ja tähän elämään kuulu se sisäinen halu elää yhdessä oman rakkaan kanssa, eikä vaan seurustella hänen kanssaan.
Kukin kuitenkin tavallaan.
Kukin tosiaan tavallaan:) Minusta normaalia elämää ja parisuhdetta on sekin, että kumpikin elää oman katon alla. Eivät kaikki halua muuttaa yhteen, vaikka pystyisivätkin.
Tottavie sitä seurustellaan eikä muuteta yhteen, jos toinen ei halua muiden tietävän suhteesta. Eikö saisi enää seurustellakaan rauhassa ilman että ulkopuoliset änkeytyy makkariin? On se kummallista, että nykypäivän yhteiskunnalla ei näytä olevan tärkeimpiä keskittymisaiheita, kuin henkilökohtaisissa asioissa tonkiminen. Kysypäs seuraavan kerran kun joku utelee, oletko lesbo, tykkääkö hän eläimistä? Juu, ja joillakin ei kerta kaikkiaan ole pesärakennusviettiä
ketä ulkopuolisia teidän makkarriin änkeytyi?
ketkä tonki teidän henkilökohtaisia aiheita tässä yhteiskunnassa?
ei kaikilla ole pesänrakentamisviettiä.
Kuka niin on väittänyt?
Kukin kuitenkin tavallaan.
Okei.
Seuraavan kerran kun joku tällä palstalla kysyy taas että onko lemmikkieläimiä, niin mitä minun pitikään hänelle vastata? tai siis pitikö minun kysyä häneltä jotakin, vai mitä tarkoitat?
täällä kuulemma saa ilmaista mielipiteitä. Minä puhuinkin tosielämästä, jossa kaikki eivät aina tajua, ettei kenenkään yksityiselämä yksinkertaisesti kuulu ulkopuolisille. Parisuhteeseenhan yleensä kuuluu seksielämäkin. Ja hyvin ymmärrän niitä, jotka väsyvät toitottamasta: harrastan seksiä, harrastan, harrastan. Kyselyjä työpaikoilla, virastoissa, tarhoissa, kouluissa. Jokaiselle virkailijalle, joka luulee tarvitsevansa sen tiedon.Ja sen lisäksi näille muillekin, jotka vaan haluavat tietää...Sillä yleensähän ei ole tapana aloittaa keskustelua: onko sinulla seksielämä? Ja minkälainen on tapasi sekstailla? Naisista pitävät nyt vaan haluavat tehdä sitä naisten kanssa. Palstaelämä on sitten asia erikseen. Ei paisutella tätä nyt tästä enempään.
täällä kuulemma saa ilmaista mielipiteitä. Minä puhuinkin tosielämästä, jossa kaikki eivät aina tajua, ettei kenenkään yksityiselämä yksinkertaisesti kuulu ulkopuolisille. Parisuhteeseenhan yleensä kuuluu seksielämäkin. Ja hyvin ymmärrän niitä, jotka väsyvät toitottamasta: harrastan seksiä, harrastan, harrastan. Kyselyjä työpaikoilla, virastoissa, tarhoissa, kouluissa. Vastauksia jokaiselle virkailijalle, joka luulee tarvitsevansa sen tiedon.Ja sen lisäksi näille muillekin, jotka vaan haluavat tietää...Sillä yleensähän ei ole tapana aloittaa keskustelua: onko sinulla seksielämä? Ja minkälainen on tapasi sekstailla? Naisista pitävät nyt vaan haluavat tehdä sitä naisten kanssa. Palstaelämä on sitten asia erikseen. Ei paisutella tätä nyt tästä enempään.
Tarkoitukseni ei tietenkään ollut laittaa kahta viestiä. Mutta kun tätä lukea oikein hitaasti ja hartaasti, ehkä sisältö menee varmemmin perille kahdella kerrottuna.
pitäisi tuommoisesta loukkaantua.
Ja ylipäätään edes keskustellakkaan armaasi kanssa aiheesta.
Armaasihan joutuu siellä töissä olemaan ja kaipa hän on katsonut ympäristönsä ja itsensä tuntien, miten kyseisessä paikassa elämästään puhuu.
Ei kumminkaan ole keksinyt itselleen "kulissiukkoa".
Tuollainen mielestäni luo turhia paineita suhteeseen.
Lakkaa miettimästä koko asiaa ja kehittele hauskempia muisteltavia armaasi kanssa =;D
samaa mieltä!
Nyt heti lopetat niskojen nakkelun. Ja menet ja ostat rakkaallesi mansikkakakun, halaat häntä ja pyydät anteeksi, että olet häntä painostanut avautumaan makuukammarinne ulkopuolella. Ok?