LEAN TARINA
>
>En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja
>pimeää,eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme.
>Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja
>hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja
>sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.
>
>Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota.
>olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri
>puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän
>oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon
>paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni
>toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin
>paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon
>erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät!
>Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden
>pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti
>"pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta,
>ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani!
>
>Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät
>ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten
>nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina
>kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse
>kenenkään mukaan.
>
>Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen
>pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen,laihan
>ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin
>pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen
>pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa
>aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.
>
>Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava
>perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja
>ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan
>häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi
>pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia
>ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat
>minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää
>ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania
>ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!
>
>Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain
>pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja
>sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi
>surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan
>onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin
>eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että
>vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin
>puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena.
>Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!
>
>Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat
>vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin.
>Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan
>pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani
>ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin
>vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen
>Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika".
>Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan
>hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän
>auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on
>nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin
>ainoastaan inistä kivusta.
>
>Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä
>tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava,
>mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain
>pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään,
>mutta voin vain valittaa kivusta.
>
>Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki
>halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän
>rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään.
>Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja
>aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua
>pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen
>piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan
>ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään.
>Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa
>vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua ainoastaan
>rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani
>tavalla, pienellä hännän heilautuksella ( ja hellällä kuonon tökkäisyllä).
>Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei
>ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: "eläinkaupasta ostetut
>pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että
>tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.
>
>(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää
>moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä
>rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis )
>
>
>En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja
>pimeää,eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme.
>Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja
>hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja
>sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.
>
>Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota.
>olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri
>puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän
>oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon
>paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni
>toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin
>paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon
>erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät!
>Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden
>pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti
>"pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta,
>ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani!
>
>Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät
>ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten
>nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina
>kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse
>kenenkään mukaan.
>
>Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen
>pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen,laihan
>ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin
>pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen
>pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa
>aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.
>
>Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava
>perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja
>ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan
>häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi
>pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia
>ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat
>minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää
>ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania
>ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!
>
>Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain
>pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja
>sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi
>surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan
>onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin
>eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että
>vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin
>puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena.
>Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!
>
>Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat
>vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin.
>Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan
>pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani
>ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin
>vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen
>Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika".
>Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan
>hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän
>auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on
>nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin
>ainoastaan inistä kivusta.
>
>Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä
>tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava,
>mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain
>pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään,
>mutta voin vain valittaa kivusta.
>
>Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki
>halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän
>rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään.
>Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja
>aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua
>pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen
>piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan
>ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään.
>Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa
>vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua ainoastaan
>rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani
>tavalla, pienellä hännän heilautuksella ( ja hellällä kuonon tökkäisyllä).
>Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei
>ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: "eläinkaupasta ostetut
>pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että
>tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.
>
>(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää
>moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä
>rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis )
>
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi koskettava kertomus! Nyyh!