Peli menetetty

>Miksi et vastaisi seurustelukumppanisi tekstiviesteihin tai soittoihin?

Puhelimeni olisi kadonnut tai rikki. Mutta siinä tapauksessa kyllä informoisin seurustelukumppania asiasta.

>Minkä takia sinusta ei kuuluisi mitään moneen päivään?

Saattaisin olla loukkaantunut jostain.

>Kaipaisitko huomiota?

Ehkä.

>Toivoisit että edes rakkaasi ottaisi sinusta selvää?

Kyllä toivoisin, jos rakastaisin.

>Antaisit ajattelemisen aihetta olemalla vastaamatta?

En tekisi niin. Jotenkin tuollainen tuntuu manipuloinnilta.

>Liikaa ongelmia? Sairas, liian väsynyt, masentunut, kaikkia näitä?

Ehkä näitä.

>Haluaisit omaa aikaa ja tilaa?

Varmastikin jossain vaiheessa kyllä.

>Haluaisit lopettaa suhteen, mutta et saa sitä sanotuksi?

Saisin kyllä sanotuksi. Törkeää lopettaa suhde niin ettei vastaa puhelimeen.

>Tulisiko katkoksia olemaan jatkossakin ja suhde jokatapauksessa päättyisi varsin nopeasti?

Riippuu varmaan mistä katkot johtuisivat.

>Vieläkö jaksaisit yrittää vaikka yllä mainittuja oireita ilmaantuisi toistuvasti?

No ainakin yrittäisin keskustella asiasta. Jos keskustelu ei onnistuisi, en varmaankaan jaksaisi uskoa suhteen kantavuuteen. Jos toinen selittäisi asian "hyväksyttävästi", voisin oppia elämään tuon piirteen kanssa jos suhde muuten toimisi.

Mä oon käyttäytynyt joskus noin ja se on johtunut siitä, että olen ollut masentunut, stressaantunut, väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Sillon mua ei huvita edes omalle kumppanille jutustella niitä näitä vaan haluan olla täysin omissa oloissani ja omassa kurjuudessani. En halua pahentaa kumppanin mieltä olemalla puhelimessa vaisu ja tympeä vaan olen mieluummin soittamatta kokonaan... Vetäydyn siis piiloon omaan surkeaan kuoreeni.

googlaappa sana psykopaatti. Sitäkin on monen asteista.

Omalla kohdalla kyseinen käytös on johtunut yleensä oman tilan ja ajan haluamisesta. Eli mun mielestä ollaan oltu liian tiiviisti yhdessä ja olen tarvinnut vähän hengähdysaikaa. Tosin en ole koskaan kyllä "kadonnut" päivää-kahta pidemmäksi ajaksi, pysyn kuitenkin jonkunlaisessa yhteydessä.

Jos tätä tapahtuis jatkuvasti, alkaisin luultavasti miettimään mikä suhteessa mättää niin että tarvitsen koko ajan hengähdysaikaa siitä. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkottais eroa, vaan ensin juttelua siitä miksi tunnen niin ja voisko asialle tehdä jotain.

tai sit puhelin on tippunut mereen tms:sta..

Ja antaisin toisen leikiä leikkejään jonkun muun kanssa. TUOLLAISTA EI PIDÄ SIETÄÄ!!!
Kokemusta on.:(

miksi en kumppanilleni vastaisi! Hmmm. Kyllä jo seurusteluvaiheessa ihmiset sillä tavalla toisistaan huolehtivat, että vastaus kilahtaa pikimmiten. Tai jokin elonmerkki kuitenkin, vaikka ei juttutuulella olisikaan. Voihan kertoa mikä on ja keskustella paremmin, kun ehtii ja kaikinpuolin jaksaa. Kenelle muulle kuin kumppanille voisi paremmin kertoa tilastaan. Itse vastaan ja pyrin kertomaan parhaani mukaan. Olen myös kiinnostunut toisesta ja kysyn, jos vaikuttaa olevan jotain epäselvää kummalla meistä tahansa. Joskus kullä tarvitsee aikaa pohtia ensin itse ennen kuin osaa toiselle, edes sille läheisimmälle ja rakkaimmalle ihmiselle kertoa. Narukerän pään löytäminen vie aikansa ja kysyy malttia opetella odottamaan oikea hetki.

Eipä ole seurustelukumppania, mutta jos nyt kuitenkin jotain saisin luvan vastata?

Minua ainakin henkilökohtaisesti korventaa suunnattomasti piiloleikkiminen. Mutta silti jotenkin aina sitä vaan jaksaa, ahdistelen niin kauan, että saan vastauksen. Jotkut eivät voi ymmärtää sitä, mutta minä taas en voi ollenkaan ymmärtää sitä, miksi sellaisen ihmisen, josta kliseisesti, "aikuistenoikeesti" välittää, haluaa pitää informaatiopimennossa ja arvailujen varassa.

Haetaanko sillä huomiota? Itse ainakin nautin siitä kun saan kuulla miten toisella menee, ja jos toista sitten ahistaa, eikä toinen osapuoli sitä uskalla sanoa, niin tarpeeksi kun hellästi tivaa niin toinen voi avautua ja molempien olo helpottua.

Koonti: Ihmisillä ja niiden tunteilla ei saa leikkiä liian vakavasti.