Hei!
Minulla on yksi lapsi. Tulin raskaaksi heti kun pillerit nakkasin pois. aloimme yli vuosi sitten haaveilemaan toisesta lapsesta, ja haaveilemme edelleen.
Alan ihan tosissani olemaan ahdistunut tilanteesta. olen asian kanssa myös erittäin yksin. mieheni on yhtä pahoillaan tilanteesta kuin minä, mutta ei silti taida ymmärtää asian vakavuutta. lapsettomat eivät ota minua vakavasti, onhan minulla jo yksi lapsi.
en tiedä pystyykö kukaan ymmärtämään kuinka musertavaa on katsella omaa pientä lasta leikkimässä, kun hänestä suorastaan paistaa että hän haluaisi leikkikaverin. mun pikku kulta tulee kiskoo kädestä: "äiti tuu leikkii"... sydän kippuralle rutistuneena saan katsella, kun pieni kultani halailee ja paijaa pieniä vauvoja.
varmaan olette kuulleet myös kommentin "minä tiedän yhden parin jotka odottivat lasta 10 vuotta ja sitten se tuli..." tosi rohkaisevaa.
Tämä asia on tullut minulle täysin puun takaa, en olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut, että joudun tällaisen asian eteen taipumaan.
jos joku painii saman ongelman kanssa, haluaisin kovasti vaihtaa ajatuksia.
Minulla on yksi lapsi. Tulin raskaaksi heti kun pillerit nakkasin pois. aloimme yli vuosi sitten haaveilemaan toisesta lapsesta, ja haaveilemme edelleen.
Alan ihan tosissani olemaan ahdistunut tilanteesta. olen asian kanssa myös erittäin yksin. mieheni on yhtä pahoillaan tilanteesta kuin minä, mutta ei silti taida ymmärtää asian vakavuutta. lapsettomat eivät ota minua vakavasti, onhan minulla jo yksi lapsi.
en tiedä pystyykö kukaan ymmärtämään kuinka musertavaa on katsella omaa pientä lasta leikkimässä, kun hänestä suorastaan paistaa että hän haluaisi leikkikaverin. mun pikku kulta tulee kiskoo kädestä: "äiti tuu leikkii"... sydän kippuralle rutistuneena saan katsella, kun pieni kultani halailee ja paijaa pieniä vauvoja.
varmaan olette kuulleet myös kommentin "minä tiedän yhden parin jotka odottivat lasta 10 vuotta ja sitten se tuli..." tosi rohkaisevaa.
Tämä asia on tullut minulle täysin puun takaa, en olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut, että joudun tällaisen asian eteen taipumaan.
jos joku painii saman ongelman kanssa, haluaisin kovasti vaihtaa ajatuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin teillä.Meillä kans yksi lapsi joka ei kyllä sekään helpolla tullut tähän maailmaan mutta jotenkin tuntuu, että tällä kertaa kaikki tuntuu paljon tuskallisemmlta.Itsekseni olen miettinyt mistä johtuu tämä eikö pitäisi olla tyytyväinen että on ainakin yksi maailman ihanin lapsi saatu aikaiseksi... Nyt yritystä kohta kaksi vuotta takana ja yksi clomisatsi(4kk) yhdellä tapletilla takana! jatkosta ei vielä tietoa..
Näin minä vastaan ihmisille jotka päivittelevät yhden lapsen perhettä.Että eikös jo olisi aika saada esikoiselle kaveri...Esikoista toivottiin hoitojen kera useampi vuosi ja nyt kaveria varovasti toivottu melkeen kymmenen vuotta.Sisaruksen kaipuu on käsinkosketaltava .Onneksi esikoinen jo ikänsä puolesta on jo tietoinen näistä lapsettomuus asioista.Lähipiirissä on lapsettomia ja on adoptioperheitä.Meidän perheessä asiasta on käyty paljon keskustelua lapsen ikätason mukasesti.Kun aikanaan mustikkasilmän maailmaan pungersin ja saimme kokea syntymän ihanan ihmeen ,me päätettiin että nyt on aika nauttia ns. työn hedelmistä.Että olemme onnellisia tästä hyvästä.Sisarus on enempi ku tervetullut ,mutta taapero aikaa ei kannata haaskata murehtimalla lapsen yksin kasvua.Asia on kipeä,mutta työstämällä sitä pääsee tilanteen herraksi.Ei minustakaan tunnu hyvältä lähipiirin vauvauutiset.Suhtaudun niihin tyynen viileästi,mutta aina terävä vihlasu viiltää sydäntä.Meidän on vaan on hyväksyttävä se, että maailmassa on tasan kaksi asiaa ,mihin ihmisen mahti ei riitä.Ne ovat elämän alku ja elämän loppu.Ja syy miksi lapsettomat eivät ymmärrä tuskaa toisen lapsen saamattomuudesta,on juuri se ,että he antaisit mitä vaan edes yhdestä ihmeestä,ja monelle ei suoda edes sitä yhtä.Ja toden totta kannattaa olla äärettömän kiitollinen ja onnellinen ainokaisestaan koska se on arvokkain aarre maailmassa.
Toista lasta yritetty jo melkein neljä vuotta. Kolmatta Clomikuuria tässä napostellaan parhaillaan. Laparoskopia loppuvuodesta edessä, jos näillä Clomeilla ei tärppää. Kieltämättä vaikeata aikaa tämä on ollut. Täytyy vaan jaksaa uskoa vielä siihen mahdollisuuteen, että joskus vielä se "pikkukakkonen" saataisiin omaan syliin:) Toivotaan parasta meille kaikille, ja hammasta purren eteenpäin!
Niin meillä on jo 2 mutta kolmatta ollaan yritetty
jo 4v "kunnolla",tosin emme ole käyttäneet ehkäisyä nuorimmaisen jälkeen!
Mutta kyllä se kirpaisee kun taaperoa ei kuulu...
Olemmekin päättäneet että hakeudumme hoitoihin,mutta ensiksi tarvitsee vähän säästää rahaa.
Sillä emme pääse kunnalliselle puolelle koska meillä on jo 2-yhteistä lasta, (raja kuulemma).
Minua harmittaa laki koska molemmat ovat sairaita
eli minusta meille pitäisi olla edes mahdollisuus mutta ei. :(
Moi! Halusin nopsasti laittaa sulle viestin. Meillä on yksi lapsi, jota yritimme saada aikaiseksi vuoden. Sekin aika tuntui silloin piinaavan pitkältä. Ensimmäinen lapsemme sai kuitenkin alkunsa luomuna emmekä kerenneet aloittaa tutkimuksia tms. Nyt olemme mieheni kanssa yrittäneet saada alulle toista lasta jo vähän reilun vuoden verran. Itselläni jo ikää 35 v, joten hedelmällisyyskin alkaa luonnollisesti laskea. Päätimme mennä mieheni kanssa tutkimuksiin selvittääksemme mahdollisia syitä siihen, että raskaaksitulo ei nyt vaan näytä onnistuvan. Nyt on selvinnyt jo jotain eli minä ovuloin normaalisti ja hormonitasoni ovat ihan ok ja mieheni siittiöiden kunto on ihan ok. Minä olen nyt tämän kierron jälkeen (mikäli en ole raskaana, mutta tuskinpa - nyt kp 26/28 eikä yhden yhtä raskausoiretta) munatorvien aukiolotutkimukseen jne. Näiden perustutkimusten jälkeen sitten teemme päätöksemme mahdollisesta inseminaatiohoitokokeilusta, mutta vielä emme ole päätöstämme tehneet. Sitä vaan joka kk toivoo, että uusi raskaus voisi alkaa ihan luonnollisesti. Mutta kyllä tämä alkaa voimille jo ottaa, kun joka kk tulee sama pettymys...
Tsemppiä ja plussaonnea ihan kaikille!!!