Olin siihen aikaan noin 13 vuotias kun minua fyysisesti ja henkisesti kiusattiin yläasteella. Pienikokoisena ja ujona en tietenkään puuttunut asiaan kun en uskaltanut. Ja kiusaajia oli useita joten huonosti olisi käynyt. Sain kuulla tappouhkauksia ja muuta "mukavaa". Kiusaajat muun muassa laittoivat minut nuolemaan lattioita ja pakottivat esim. laulamaan. Jos en olisi suostunut olisin taatusti saanut turpaani tms.
Olin hissun kissun kotona että minua kiusataan kun pelkäsin seurauksia. Tämä on usein virhe! Ei saisi olla vaan hiljaa ja kärsiä. Sitten eräänä päivänä kiusaamisen yhteydessä olin kolhaissut kasvoni tiiliseen seinään ja siihen tuli aika iso jälki. En onnistunut mitenkään peittämään jälkeä kotiin mennessäni ja siitä ensimmäiseksi tuli kysymysten tulva.
Isoveljeni oli tuolloin 22 vuotias ja vähän huonossa maineessa. Hän aavisti jotain ja kysyi, että tekeekö sulle joku pahaa koulussa. En pystynyt enää salaamaan asiaa vaan aloin itkeä ja myönsin. Veljeni sanoi että kaikki tulee järjestymään ja kyseli kiusaajien nimiä ja kauanko on jatkunut ynnä muuta. Vastailin hänen kysymyksiinsä ja hän lupasi auttaa.
Veljeni oli pyytänyt muutamaa kaveriaan mukaan pelottelemaan kiusaajiani. He tulivat eräänä päivänä koululle. Lähdin heidän mukaansa etsimään kiusaajia. Hetken etsittyämme tulivatkin kiusaajani vastaamme ja osoitin heitä ja kovalla äänellä huusin: "Tuossa ne ovat!" Kiusaajat menivät täysin hämilleen. Veljeni ja hänen kaverinsa ottivat kiusaajat kiinni ja raahasivat syrjemmäs. Heille pidettiin puhuttelu siitä miten tulee käymään jos kiusaamiseni ei lopu! Taisi olla kiusaajilla paskat housuissa ja huomasin heti että pelottelu onnistuu. Kiusaajat olivat hiljaista poikaa ja lupasivat lopettaa.
Veljeni laittoi pääkiusaajan vielä menemään polvilleen ja pyytämään minulta anteeksi. Tämä ei yhtään epäröinyt vaan teki niinkuin käskettiin. Ja parempi olikin.
Kiusaaminen loppui siihen! Kiitos veljelleni ja hänen kavereilleen!
Olin hissun kissun kotona että minua kiusataan kun pelkäsin seurauksia. Tämä on usein virhe! Ei saisi olla vaan hiljaa ja kärsiä. Sitten eräänä päivänä kiusaamisen yhteydessä olin kolhaissut kasvoni tiiliseen seinään ja siihen tuli aika iso jälki. En onnistunut mitenkään peittämään jälkeä kotiin mennessäni ja siitä ensimmäiseksi tuli kysymysten tulva.
Isoveljeni oli tuolloin 22 vuotias ja vähän huonossa maineessa. Hän aavisti jotain ja kysyi, että tekeekö sulle joku pahaa koulussa. En pystynyt enää salaamaan asiaa vaan aloin itkeä ja myönsin. Veljeni sanoi että kaikki tulee järjestymään ja kyseli kiusaajien nimiä ja kauanko on jatkunut ynnä muuta. Vastailin hänen kysymyksiinsä ja hän lupasi auttaa.
Veljeni oli pyytänyt muutamaa kaveriaan mukaan pelottelemaan kiusaajiani. He tulivat eräänä päivänä koululle. Lähdin heidän mukaansa etsimään kiusaajia. Hetken etsittyämme tulivatkin kiusaajani vastaamme ja osoitin heitä ja kovalla äänellä huusin: "Tuossa ne ovat!" Kiusaajat menivät täysin hämilleen. Veljeni ja hänen kaverinsa ottivat kiusaajat kiinni ja raahasivat syrjemmäs. Heille pidettiin puhuttelu siitä miten tulee käymään jos kiusaamiseni ei lopu! Taisi olla kiusaajilla paskat housuissa ja huomasin heti että pelottelu onnistuu. Kiusaajat olivat hiljaista poikaa ja lupasivat lopettaa.
Veljeni laittoi pääkiusaajan vielä menemään polvilleen ja pyytämään minulta anteeksi. Tämä ei yhtään epäröinyt vaan teki niinkuin käskettiin. Ja parempi olikin.
Kiusaaminen loppui siihen! Kiitos veljelleni ja hänen kavereilleen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Surin osa kiusaajista eivät uskalla toteutaa uhkauksiaan, mutta ainahan ihmisistä löytyy poikkeustapauksia.
Kiusaajan/kiusaajien todelliset aikomukset voi varmistaa sanomalla niille, että tässä on naama ja siihen voi/voitte antaa turpiin.
Mutta älkää menkö sanomaan tätä tuntemattomille ihmisille koska se on jo eri asia.
Elikkä aivan turhaan alistutte kiusattavaksi, mutta jos pahempaa tapahtuu niin aina on ilmoitettava yhteiksuntaa valvoville viranomaisille.
Ole iloinen, että sua ei kiusata enää. Itseäni on kiusattu "huomaamattomasti", eikä siihen voinut mitään. Nykyään ei kiusata, mutta en pysty enää luottamaan kehenkään, kavereihinkaan... Uusiin ihmisiin tutustuessa ajattelee vain miksi se nyt mulle puhuu
Älkää kiusatko toisia, ette tiedä miltä se tuntuu!
Siis suhtauduttu silleen alentuvasti, haukuttu selän takana, vihjailtu kaikenalaista,levitelty juttuja, jotka vaikeuttavat kavereiden saantia, ja jätetty ulkopuolelle. Se vaikuttaa itsetuntooni paljon, on esimerkiksi vaikea kysyä ketään viettämään aikaa kanssaan, kun on saanut tottua kieltäytymisiin ja sitten kun on sovittu jotain, onkin (parhaassa tapauksessa) soitettu ja sanottu, ette voidakkaan olla.
Protu-leirin käytyäni itsetuntoni on vähitellen alkanut parantua, mutta vieläkin on aikoja, jolloin saatan tulkita asioita väärällä tavalla -esim jos jotkut nayreskelevat ilkeästi kahdestaan, tulee heti mieleen, että siinä ne pilkkavat minua, vaikkei siinä olisikaan mitään perää.
Koulukiusatuille tätä biisiä, se on erittäin rauhoittava ja vie ajatukset muualle kiusaajista: Steen Christensen - 100% vihaa & väkivaltaa
Lisään vielä tähän että kannattaa pistää pistää kaiuttimet täysille.
noin se pitääki hoitaa ku ei muute tehoa!!ja se 100% vihaa ja väkivaltaa on törkeen hyvä biisi!
Paitsi ainoa vain, että he olisivat ansainneet lisäksi kunnon rökityksen! No, samapa se miten sen hoitaa, kunhan sen saa vain ylipäätänsä loppumaan. Mutta sen sanon, että turpaan olisivat myös ansainneet.
Tuo kertomus oli ehkä mielenkiintoisin tällä koko aihepalstalla. Minkä ikäinen nykyään olet?
ku mullaki olis tuollanen hyväsydäminen isoveli joka puolustais. oo onnellinen siitä että ne kiusaajat lopettivat sen.