Maalasin kerran unikuvan.
Tein syksyisen kuvan.
Se oli kaunis mies viidakossa.
Rinta paljaana.
Identiteettiä hakemassa.
Mies oli hämillään.
Syksynkeltaiset lehdet nurmella,
kellerrys vihreällä.
Mies muotokuvassa,
katseli silmäkareistaan.
Paljasti minuuttaan.
Muistan sen unen vielä.
Zz zzz
Aamulla olin kuin toinen ihminen.
Rakastettu sulo,
hymyilemään opetteli.
Suhdettaan aristeli.
Olet ajatuksissani.
Hmm hmm
Haparoiden turvassa,
hämärässä maailmassa.
Unelmien poukamassa,
tyynessä satamassa.
Nostin sinulle ankkurin.
Niin.
Olin vähän vahva.
Sinä palasit takaisin.
Kerroit kuulumisin.
Iloisin hymyilevin.
Näkemiin.
Tein syksyisen kuvan.
Se oli kaunis mies viidakossa.
Rinta paljaana.
Identiteettiä hakemassa.
Mies oli hämillään.
Syksynkeltaiset lehdet nurmella,
kellerrys vihreällä.
Mies muotokuvassa,
katseli silmäkareistaan.
Paljasti minuuttaan.
Muistan sen unen vielä.
Zz zzz
Aamulla olin kuin toinen ihminen.
Rakastettu sulo,
hymyilemään opetteli.
Suhdettaan aristeli.
Olet ajatuksissani.
Hmm hmm
Haparoiden turvassa,
hämärässä maailmassa.
Unelmien poukamassa,
tyynessä satamassa.
Nostin sinulle ankkurin.
Niin.
Olin vähän vahva.
Sinä palasit takaisin.
Kerroit kuulumisin.
Iloisin hymyilevin.
Näkemiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oliko se unikuva??? ainakin niin todellinen on unikuvasi...:=))) hyvä
olihan se unikuva. Ja siihen asti todellinen, että menin tosiaankin maalaamaan unikuvani.;) öhöm, vuosia sitten...