tien varressa oli sydämen muotoinen kyltti jossa luki nimemme ja päivämää 7.7.2007
olemme olleet kihloissa tammikuusta -05 ja esikoisemme syntyi juhannusaattona -05.
haluaisin tekstiviestitse kysyä mieheltäni mitä hän on mieltä ajatuksesta jos menisimme naimisiin 7.7.2005...tyyliin mitä teet 7.7.2005 koska emme ole vielä päättäneen päivää jolloin meidät vihittäisiin.
vai onko järkevämpää vaan odottaa kosintaa vaikka siihen mieheni tuntien menee varmaan tosi monta vuotta (vaikka hänellä ei olekkaan mitään avioliittoa vastaan)? kaipaan mielipiteitä ja sellasia kivoja teksiviestiehdotuksia!!!
olemme olleet kihloissa tammikuusta -05 ja esikoisemme syntyi juhannusaattona -05.
haluaisin tekstiviestitse kysyä mieheltäni mitä hän on mieltä ajatuksesta jos menisimme naimisiin 7.7.2005...tyyliin mitä teet 7.7.2005 koska emme ole vielä päättäneen päivää jolloin meidät vihittäisiin.
vai onko järkevämpää vaan odottaa kosintaa vaikka siihen mieheni tuntien menee varmaan tosi monta vuotta (vaikka hänellä ei olekkaan mitään avioliittoa vastaan)? kaipaan mielipiteitä ja sellasia kivoja teksiviestiehdotuksia!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miehesi kosintaa saatat joutua odottamaan aika pitkään. Tehän olette kihloissa, eli olet luvannut miehellesi meneväsi hänen kanssaan naimisiin. Miksi hän siis enää sitä sinulta kysyisi?
Kai tuollaista voi tekstiviestilläkin kysyä. Jotkuthan lopettavat suhteenkin tekstiviestillä. Minun tyyliini kyllä sopisi paremmin suora keskustelu. En voisi kuvitellakaan sopivani jotain noinkin tärkeää tekstiviestillä.
Jos pistät tekstiviestin, kannattaa varmistaa, että vuosiluku on oikein ;)
Jos olette kihloissa niin miksi odotat vielä miehesi kosintaa????????
Kihloihin mennessähän toista kositaan ja se on jo LUPAUS naimisiin menosta. Vai mitä kihlaus merkitsee teille????!!
että minua ei koskaan ole kosittu koska kihloihin mentiin lähinnä vaan sen takia, että vauva oli tulossa.sormuksen vaan vaihdettiin eikä siinä sen kummempia kysytty että mennäänkö naimisiin.
suhdetta ei ollut takana kun vasta puoli vuotta kun tuli yllättäen raskaaksi. mitään tällasita ei oltu kuitenkaan suunniteltu. siksi sanoin miehelle, että saat kosia sitten kun mennään naimisiin.
edellisessä viestissä nimenomaan sanoin, että hääpäivää ei olla vielä päätetty...en kosimisesta puhunut mitään. jos itse en hääpäivää ehdota niin sitä saa odottaa sitten vuosia jos ei vaikka kymmenen, koska tämä mies ei ikinä saa mitään aikaiseksi
Eihän sitä kosintaa välttämättä tarvi ollakaan, jos kerran yhdessä sopii naimisiin menosta (=menee kihloihin). Sen jälkeenhän on ihan typerää enää mitään kysellä, kun lupaukset on jo annettu. Jos te, ette sopineet naimisiin menosta, niin ette te ole kihlautuneet, vaan ainoastaan vaihtaneet sormuksia. Ja mitä se vauva niistä sormuksista muuten välittää?
Saan taas varmaan korvilleni, mutta...
Miehelläsi ei kai pitäisi olla tosiaan mitään avioliittoa vastaan. Koska olette jo kihloissa. Mutta nykyäänhän ei voi oikein tietää onko menty siksi kihloihin, että se olisi avioliittolupaus. Jos olette jo sopineet että menette naimisiin, mutta ette ole vain päättäneet päivää (ja olette kenties sitä jonkin verran kuitenkin miettineet) niin miksipä sitä ei voisi ehdottaa tekstiviestillä, mutta ehkä se ei ole parhain tapa. Mutta jos se tavallaan on kosinta niin se tekstiviesti ei mielestäni ole kovin hyvä ja kiva tapa. Mutta ehkä se voi sopia teidän tyyliin, tehän sen parhaiten tiedätte.
Keskustele mieluummin asiasta nenätysten. Ja samallahan voit kertoa tuosta unesta. Aloita keskustelun vaikka sillä.
En oikeasti voi tajuta ihmisiä, jotka ensin menevät kihloihin ja sitten odottavat kosintaa. Eikös sen pitäisi tapahtua hieman eri järjestyksessä?
Ja toiseksi, vaikka sitten jostain syystä suhteessanne halutaan kosia useampaan kertaan, niin kuka mauton ihminen tekisi sen tekstiviestillä ja vielä sellaisella, jonka sisältöä ei itse osaa päättää, vaan kyselee neuvoa täältä. Äly hoi....
tuo minun vastaukseni sofialle. ensinnäkään minua ei oo vielä kosittu kertaakaan elikkä onko ihme jos sitä odotan? toiseksi, en olisi tekstiviestissä kosinut miestä vaan kysynyt mielipidettä päivämäärästä, että onko ajankohta silloin naimisiin menemiselle hänen mielestään liian aikaisin, vai tahtooko hän avioitua jo aiemmin.
oleppa sinä mitä mieltä tahansa, mutta mielestäni on miehen homma kosia naista jos naimisiin ollaan menossa ja sehän on parien henkilökohtainen päätös kositaanko kihloihin mennessä vai ennen varsinaista avioitumista. miksi aina pitää olla niin perinteinen ja mennä kaavojen mukaan? ihmettelen kovasti
Pointti näissä viesteissä on, että jos ette ole sopineet avioliitosta, niin te ette ole kihloissa. Vaikka kutsuisit sormusten vaihtoa kihlaukseksi, se ei sitä ole. Kihlaus on avioliittolupaus.
Toisekseen, kosiminen on sitä, kun kysyy toista avioliittoon. Jos lähetät miehellesi viestin: "Sopiiko sinulle, että xx.yy. mennään kihloihin?", sinä kosit miestäsi. Ei kosinta tarkoita sitä, että polvistutaan toisen eteen ja pyydetään naimisiin. Kosinta on vain se avioliittopyyntö tai -ehdotus. Jos ehdotat tekstarilla, sinä kosit tekstarilla.
Jos te olette sopineet avioliitosta, te olette kihloissa. Silloin ei tarvita enää kosintaa. Jos vielä odotat ja haluat, että miehesi kosii sinua, ei sinun kannata ehdotella päivämäärää. Se ehdottaminen nimittäin on sama kuin kosinta. Jos siis haluat, että miehesi kosii, ei sinun auta muu kuin odottaa.
En olisi itse osannut parempaa vastinetta kirjoittaa! Sinulla on hyviä mielipiteitä ja niitä on täällä mukava lueskella! Kiitos sinulle ja oikein antoisaa sysksyä! ;)
Kiitos kehuista, ja mukavaa syksyä sinullekin :)
Huomasin muuten tekstissäni virheen:
'..."Sopiiko sinulle, että xx.yy. mennään kihloihin?", sinä kosit miestäsi.'
Tietysti tuossa pitäisi lukea: '..."Sopiiko sinulle, että xx.yy. mennään naimisiin?", sinä kosit miestäsi.'
Niin tai kihloihinhan voi mennä tietysti ilman varsinaista kosintaa. Mutta se kihlaus on kuitenkin lupaus siitä, että mennään naimisiin. Mutta ilmeisesti taas on kyseessä pari, jotka ovat menneet ”kihloihin” ”syventääkseen suhdettaan” tms. mutta naimisiin menemisestä ei ole puhuttu tai ainakaan tehty mitään lupauksia. Vai…?
Ehkä kannattaisi ensiksi sopia ja kysyä mieheltä, että haluaako hän ylipäätänsä mennä naimisiin kanssasi ja sitten jos hän haluaa niin ehdotat hääpäivää. Vaikka onhan tietysti hääpäivän ehdottaminenkin jo eräänlainen kysymys, että haluaako hän mennä naimisiin. Ja kuten Jarskikin kirjoitti kosinta. Jos mies vastaa, että se päivämäärä sopii niin hän haluaa naimisiin kanssasi ja suostuu kosintaasi. Vai oletteko jo keskustelleet ja sopineet siitä, mutta ainoastaan päivämäärää ei ole sovittu…? Se minusta tässä ratkaisee sen, että onko se kosinta vai ei, että onko mies luvannut (tavalla tai toisella) mennä jo kanssasi naimisiin vai ei? Jos on ja kysyt vain päivämäärää se ei ole kosinta. Mutta jos ei ole luvannut se on kosinta.
Miehen kosinta on mielestäni vielä turhempi siinä vaiheessa, jos hääpäiväkin on jo sovittu. Mutta kukin tyylillään…
Niin minä taas ihmettelin niitä jotka ihmettelee miksi asiat pitää mennä tietyn kaavan mukaan ja kuitenkin itse niin kovasti haluavat että mies kosii. Eli haluaa asian menevän jonkin kaavan mukaan? Ei ehkä perinteisen, mutta jonkin kuitenkin.
Minusta asia on selvä kuin mikä, että jos päivämäärä on sovittu ja kenties jopa kirkkokin varattu, että naimisiin aiotaan mennä. Miksi miehen pitää vielä kysyä, että ”tuletko vaimokseni”, ”menetkö kanssani naimisiin”. Ja sitten nainen on ”yllättynyt” ja onnesta tohkeissaan vastaa ”kyllä!” ja mies onnellinen ja yllättynyt kun nainen suostui. Ihmeellistä, että suostui… heh. Tai tietysti hyvä juttu kun kirkkokin on jo varattu… Ei tarvitse perua.
Mies (tai molemmat) saa tietysti kosia ja vaikka monta kertaa jos haluatte. Sitähän ei kukaan kiellä.
Tai korjaan/lisään vielä kirjoitukseeni sen, että kyse ei mielestäni ole mistään kaavoista vaan tarkoituksenmukaisuudesta. Kosinnan perimmäinen tarkoitus on kai saada selville haluaako toinen hänen kanssaan naimisiin. Kysyä toista puolisoksi. Jos sen lupauksen on jo saanut niin miksi enää kysyä ja kosia? Sinänsä siinä ei ole mitään pahaa, mutta se vain tuntuu turhalta? Eikä ole ihan sama asia kuin "aito" kosinta.
Mutta ilmeisesti joillekin se onkin vain jokin rituaali ja he haluavat, että asiat menee tietyn kaavan mukaan (vaikka tavallaan ei menekään) eli että mies kosii jne. He kaipaavat "perinteistä" kosintaa ja sekin on jo hienoa vaikka se olisinkin ns. "esitys" (jonka ajankohta ja paikkakin on joskus sovittu yhdessä etukäteen) ja tapahtuisi kihlauksen jälkeen eli sen jälkeen kun on sovittu että mennään naimisiin.
Oletteko siis jollain tapaa sopineet ja keskustelleet siitä, että menette naimisiin? Aiempi kihlauksenne siis ei kirjoituksesi mukaan ollut avioliittolupaus vaan jotain muuta (voi olla, että ymmärsin väärin?), mutta oletteko sen jälkeen puhuneet asiasta ja päätyneet siihen, että menette naimisiin joskus? Ja nyt haluaisit tietää päivämäärän tai ehdottaa sitä? ”koska emme ole vielä päättäneen päivää jolloin meidät vihittäisiin”. Siitä kyllä saa käsityksen, että itse naimisiin meneminen on jo päätetty. Ja kun tiedät sen, että miehellä ei ole mitään avioliittoa vastaan. Mutta miksi ette ole vielä päättäneet päivämäärää?
Me ei olla mun avomiehen kanssa vielä ollenkaan sovittu, että mennään naimisiin eli ei olla kihloissa. Jotain ollaan kyllä avioliitosta puhuttu (puhumme JOS, mutta ei KUN tasolla), mutta mies ei tunnu olevan vielä valmis. Musta tuntuisi aika oudolta ehdotella miehelle jotain päivämäärää, jos emme ole sopineet vielä edes menevämme naimisiin! Hänkin varmaan ihmettelisi… Tai pitäisi sitä kosintana mitä se siis olisikin. Jos et halua itse kosia niin sinun pitää sanoa miehelle, että toivoisit hänen kosivan. Pian eikä vuosien päästä… Tai vihjailla, että näit sellaista unta. Mies ei välttämättä ymmärrä vihjailua joten ehkä kannattaa olla suorempi. Tai sitten odotat etkä sano mitään. Vielä on kyllä aikaa, jos haaveilet häitä vasta vuodelle 2007.
Kumpi tässä on suurempi ongelma, päivämäärän päättäminen vai se, että miehen pitäisi kosia?
Ja tekstiviestin sisältökin (tai kannattaako asiaa kysyä tekstiviestillä) mielestäni riippuu siitä kuinka isosta asiasta on kyse. Onko kyse kosinnasta vai ei.