äitimme omilta vanhemmiltaan perimän kesämökin muutama vuosi sitten. Hän maksoi siitä vain muutaman tuhat silloista markkaa, eli noin kymmenesosan sen senhetkisestä arvosta.
Vanhempamme elävät vielä (ja toivon, että elävät vielä kauan, ja kunhan saavuttavat sadan vuoden iän, ei ole enää huolta, koska harvahan kuulemma kuolee yli satavuotiaana:). He asuvat yhä kotitalossa. Sisaruksia on neljä.
Kysyisin, mitä teemme, jos ja kun vanhempamme kuolevat? Otetaanko tuo pilkkahintaan "ostettu" mökki huomioon ennakkoperintönä, ja jos, niin katsotaanko sen todellista arvoa, vai ostohintaa?
Sisar on innokas perimään osan kotitalosta myös. Onko hän oikeutettu siihen?
Muut sisarukseni tulevat toimeen suhteellisen hyvin. Minä olen ainoa, joka ei vielä omista kiinteää omaisuutta. Haluan siis (kun se aika tulee) oman osuuteni perinnöstä myyntiin, jotta voin käyttää rahat asuntolainan etumaksuksi. Voinko vaatia tätä? Entä kesämökki? Voiko sen kohtuutonta kauppahintaa millään tavalla ottaa huomioon, ja onko meillä muilla sisaruksilla enää mitään osaa siihen? Sen ostanut sisko ehdottomasti kieltäytyy harkitsemasta kotitalon myyntiä. Asiasta on puhuttu.
Olisiko helpointa, jos saisin jonkun sisaristani ostamaan minun perintöosuuteni, vaikkapa alennettuun hintaankin? Sitten olisi ainakin yksi riitapukari vähemmän, kun vanhemmat kuolevat.
Olisin kiitollinen avustanne.
Vanhempamme elävät vielä (ja toivon, että elävät vielä kauan, ja kunhan saavuttavat sadan vuoden iän, ei ole enää huolta, koska harvahan kuulemma kuolee yli satavuotiaana:). He asuvat yhä kotitalossa. Sisaruksia on neljä.
Kysyisin, mitä teemme, jos ja kun vanhempamme kuolevat? Otetaanko tuo pilkkahintaan "ostettu" mökki huomioon ennakkoperintönä, ja jos, niin katsotaanko sen todellista arvoa, vai ostohintaa?
Sisar on innokas perimään osan kotitalosta myös. Onko hän oikeutettu siihen?
Muut sisarukseni tulevat toimeen suhteellisen hyvin. Minä olen ainoa, joka ei vielä omista kiinteää omaisuutta. Haluan siis (kun se aika tulee) oman osuuteni perinnöstä myyntiin, jotta voin käyttää rahat asuntolainan etumaksuksi. Voinko vaatia tätä? Entä kesämökki? Voiko sen kohtuutonta kauppahintaa millään tavalla ottaa huomioon, ja onko meillä muilla sisaruksilla enää mitään osaa siihen? Sen ostanut sisko ehdottomasti kieltäytyy harkitsemasta kotitalon myyntiä. Asiasta on puhuttu.
Olisiko helpointa, jos saisin jonkun sisaristani ostamaan minun perintöosuuteni, vaikkapa alennettuun hintaankin? Sitten olisi ainakin yksi riitapukari vähemmän, kun vanhemmat kuolevat.
Olisin kiitollinen avustanne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä ottaisin alihintaan myydyn mökin huomioon ennakkoperintönä, ellei kauppakirjaan ole kirjattu muuta. Onkohan verottaja tulkinnut kaupan lahjaksi? Ennakkoperinnöksi katsottaisiin kauppahetken todellisen arvon ja ostohinnan välinen erotus.
Kotitalon perivät isän ja äidin kaikki lapset.
Voit vaatia kotitalon myyntiä vasta sitten, kun sekä isä että äiti ovat kuolleet.
Et voi käydä kauppaa perintöosuudellasi ennen kuin äitisi tai isäsi kuolee.
kuolevan! Oma koti saa odottaa, jos en saa sitä omalla työlläni ansaittua. Halusin vaan kysyä nyt, että saan hiukan perspektiiviä asioihin, tiedän, missä mennään. Voin kuvitella, miltä tuntuisi olla äiti, ja lapset alkaisivat keplotella itselleen taloa ja mökkejä. Tuntisin, etten ole onnistunut lasteni kasvatuksessa.
Toivon, että rakkaat vanhempani elävät vielä kauan.
neuvotella toisen sisaren kanssa asiasta, vai eikö hänen minulle tekemällään maksulla olisi lainvoimaa? Vaikka allekirjoittaisin sopimuksen, jossa luovun kaikista perintöoikeuksistani?
Vai tarkoitatko, että se on huonoa käytöstä, puhua perinnöstä vanhempien vielä eläessä? En tietysti vanhemmille puhuisikaan, en ole siitä mökin "kaupastakaan" puhunut, paitsi siskoille.
On tavallaan lain vastaista tehdä kauppaa perintöosuudesta perinnönjättäjän vielä eläessä. Ainakin tällainen sopimus on pätemätön.
Neuvotella toki voit mutta lainvoimaa sillä ei ole.
antaa vinkkiä veroviranomaisille ko. "kaupasta" jos ilkeä haluat olla.
ilkeä halua ollakaan. Sisareni kanssa ei voi neuvotella - hän on se ilkeä osapuoli. Lain noudattaminen ei ole mielestäni ilkeää.
Ole nopea, sillä vanhenemisaika on muistaakseni enintään viisi vuotta. Sen jälkeen verottaja ei voi lahjanluonteista kauppaa verottaa vaikka aihetta olisikin.
liian hidas! Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta. Röyhkeät aina pärjäävät, jos muut eivät pidä huolta omista oikeuksistaan. Rats!
olen ollut liian hidas! Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta. Röyhkeät aina pärjäävät, jos muut eivät pidä huolta omista oikeuksistaan. Olemme olleet liian hissun kissun ja pelänneet raivottaren kiukunpuuskia.
(Viesti ei mennyt perille keskustelupalstalle, vaikka Suomi24 väitti, että olin jo lähettänyt samanlaisen viestin. Yritän uudestaan...)
kun vanhemmistasi aika jättää, niin muista, että vaaditte ennakkoperinnöksi sen osan, mikä jää kun vähennätte todellisesta käyvästä arvosta maksetun hinnan. Meillä on samanlainen tapaus perikunnassa ja pesänjako on lähi viikkoina.
Pahoin pelkään että tuollaisen vaatimuksen läpimeno on sen manipuloivan sisaren päätäntävallassa. Kannattaa siis yrittää vaikuttaa häneen.
Tuollaisten yli kymmenen vuotta vanhojen kauppatapahtumien tekohetkien todellisten käypien arvojen määrittäminen on aika epävarmaa enkä usko tuomioistuinten sellaiseen ryhtyvän. Ainoa mahdollisuus on se, jos verottaja on määrännyt osan saannosta lahjaksi. Silloin lahjan määrä on tiedossa.
sen siskon kanssa - hän on itsekeskeinen, lapsellinen ihminen, ja ymmärtää vain rahan päälle, ei rauhan.
Ainoa keino, jonka osaan kuvitella, on, että itse vaurastuisin. Silloin minulla olisi ehkä jotain vaikutusvaltaa häneen, ja saisin ehkä hänet jakamaan perintömme muiden sisarusten kanssa (minähän en sitä sitten enää tarvitsisi:)) Taidankin keskittyä voittamaan lotossa. Tai kirjoittamaan bestsellerin. Ehkä voisin kirjoittaa sen sellerin siskosesta...
itseään? Onko hän mielestään paremmin oikeutettu perintöön kuin te muut? Vai onko hän ihan avoimesti tyytyväinen, kun sai vedettyä nenästä sisaruksiaan?
Katselin juuri hiljattain vierestä, kun tuttavaperheestä kuoli äiti. Hän oli asunut kotitalossa miehensä kuoleman jälkeen, oli hyvissä väleissä lastensa kanssa, ja kaikilla kolmella lapsella oli jo omat kodit ja talot, paitsi yhdellä. Kaikki hoitui kuitenkin ilman pienintäkään riitaa. Järjestettiin kirpputori pariksi viikonlopuksi, ja myytiin irtaimisto. Sitten laitettiin talo myyntiin. Kunhan se saadaan myydyksi, rahat jaetaan lasten kesken. Ei olisi tullut kenellekään heistä mieleenkään keplotella kotitaloa itselleen toisten nenän alta. Mutta kai niitä on perheitä monenlaisia...
täytyy myöntää. Asioista ei puhuta. Minä olen nyt vasta vuosia myöhemmin ottanut asiakseni saada selville, missä mennään. Sen sisaren kanssa en ole koskaan asiasta puhunut. Hänellä on luonnevika, eikä hänen kanssaan pysty kukaan keskustelemaan. Toinen sisar puolestaan nyt on jo ehtinyt haukkua minut! Hänen mielestään MINUN pitäisi hävetä, kun rohkenen edes puhua asiasta. Pitäisi jatkaa kyyröttelyä kusi sukassa, kuten olemme tähän asti tehneet.
Sen rohmusiskon ajatuksenjuoksusta en ole siis varma. Luulen, että hän hakee kiinteistöstä turvallisuudentunnetta omaan turvattomuuteensa. Osittain se saattoi olla ihan silkkaa ilkeyttä, sisaruksia ja äitiä kohtaan. Teoria, että hän olisi tehnyt hyvän työn äidille ostamalla mummon mökin häneltä, ja sillä tavalla sallien äidin käyttää perintönsä omiin huvituksiinsa jo eläessään, horjuu. Jos hän olisi ajatellut äidin parasta, hän olisi maksanut käyvän hinnan. Ja jos äiti olisi ajatellut kaikkien lastensa parasta, hän olisi tehnyt selväksi, että kyseessä oli ennakkoperintö.
Olet kovin ymmärtäväinen, kun kuvailet sisartasi turvallisuutta hakevaksi. Rahaa se haluaa.
Mitä naapurit ajattelevat hänestä? Onko tapaus yleisesti tiedossa?
ENNAKKOPERINNÖSTÄ
>>Hän (sisar) maksoi siitä (äidin kesämökistä) vain muutaman tuhat silloista markkaa, eli noin kymmenesosan sen senhetkisestä arvosta.>Otetaanko tuo pilkkahintaan "ostettu" mökki huomioon ennakkoperintönä>Otetaanko tuo pilkkahintaan "ostettu" mökki huomioon ennakkoperintönä, ja jos, niin katsotaanko sen todellista arvoa, vai ostohintaa?>Tuollaisten yli kymmenen vuotta vanhojen kauppatapahtumien tekohetkien todellisten käypien arvojen määrittäminen on aika epävarmaa enkä usko tuomioistuinten sellaiseen ryhtyvän. Ainoa mahdollisuus on se, jos verottaja on määrännyt osan saannosta lahjaksi. Silloin lahjan määrä on tiedossa.
Sehän selvitti asiaa kovasti. Kysyisin kuitenkin tarkennusta tähän: "Jos perillinen perittävän jäljellä olevasta omaisuudesta ei voi saada lakiosaansa, hän voi kanteella vaatia lahjan saajalta lakiosan täydennystä. Vaatimus on tehtävä vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lakiosaa loukkaavasta luovutuksesta (lahjoituksesta)."
'kuolemasta ja luovutuksesta'
Entä jos luovutus tapahtui monta vuotta ennen perittävän kuolemaa? Riittääkö, kun vaatimus tehdään pian perittävän kuoleman jälkeen, vai onko koko asia jo vanhentunut, koska luovutus tapahtui niin kauan sitten? Ymmärrän kirjoituksestasi, että nämä asiat saattavat olla tulkinnanvaraisia, eikä voi ehdottomasti sanoa, kaikkia yksityiskohtia tietämättä, millainen päätös tullaan tekemään. Oliko näin?
Tässä tapauksessa aika lasketaan perittävän kuolemasta.
Jos tieto lakiosaa loukkaavasta lahjoituksesta on tullut perilliselle vasta kuoleman jälkeen, aika lasketaan tuosta myöhäisemmästä ajankohdasta. Takaraja on 10 vuotta perittävän kuolemasta.