Osaisiko joku neuvoa/kertoa kokemuksistaan silmien karsastamisesta ja erityisesti sen hoidosta.Olen parikymppinen opiskelija tyttö... ja kokoikäni olen kärsinyt synnynnäisestä silmien karsastuksesta eli toisin sanoen olen kaikille ulkopuolisille ollut se kierosilmäinen tyttö =(
Pienenä vanhempani kiersivät kanssani lukuisilla yksityisillä erikoissilmälääkäreillä, joiden lausunnot silmistäni ja niiden hoidoista erosivat merkittävisti toisistaan eli kun toinen lääkäri sanoi että silmäni olisi pitäneet leikata jo minun ollesani vauva niin toinen varoitti ettei silmiäni saisi leikata ikinä sillä se aiheuttaisi vain pahemmat "kosmeettiset haitat" eli toisin sanoen silmäni olisivat menneet entistäkin kierompaan..
Vanhempani päättivät lykätä mahdollista silmäleikkausta siiheksi kunnes olen aikuinen ja voin päättää siitä itse...
Koko elämäni ajan olen kärsinyt friikin ulkonäköni aiheuttaman kiusaamisen lisäksi hirvittävistä pääkivuista, jotka nyt syksyn ja koulujen alun myötä ovat pahentuneet hirveiksi...Omistan silmälasitkin mutta niiden käyttö lisää vain pääkipuja...Nyt kysyisinkin onko minulla minkäänlaisia mahdollisuuksia olla ikinä ns. normaalin näköinen eli olisiko mitään keinoa saada silmiäni toimimaan yhdessä?
Pienenä vanhempani kiersivät kanssani lukuisilla yksityisillä erikoissilmälääkäreillä, joiden lausunnot silmistäni ja niiden hoidoista erosivat merkittävisti toisistaan eli kun toinen lääkäri sanoi että silmäni olisi pitäneet leikata jo minun ollesani vauva niin toinen varoitti ettei silmiäni saisi leikata ikinä sillä se aiheuttaisi vain pahemmat "kosmeettiset haitat" eli toisin sanoen silmäni olisivat menneet entistäkin kierompaan..
Vanhempani päättivät lykätä mahdollista silmäleikkausta siiheksi kunnes olen aikuinen ja voin päättää siitä itse...
Koko elämäni ajan olen kärsinyt friikin ulkonäköni aiheuttaman kiusaamisen lisäksi hirvittävistä pääkivuista, jotka nyt syksyn ja koulujen alun myötä ovat pahentuneet hirveiksi...Omistan silmälasitkin mutta niiden käyttö lisää vain pääkipuja...Nyt kysyisinkin onko minulla minkäänlaisia mahdollisuuksia olla ikinä ns. normaalin näköinen eli olisiko mitään keinoa saada silmiäni toimimaan yhdessä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itseltäni leikattiin noin kuusi-vuotiaana ja toinen leikkaus 4-kymppisenä,vain toinen,vasen silmä.Lääkäri sanoi,että voitaisiin tehdä vielä molempien silmien leikkaus,mutta ei kiitos.Eiköhän näillä pärjää elämän loppuun saakka,laseja pidän kokoajan ja karsastan välillä tosi pahasti,ei puhettakaan olla ilman laseja.Mietin päänsärkyäsi,onko linssinvahvuus varmasti oikea ja voisiko se johtua jostain muusta?Tilaa aika silmätautien erikoislääkärille.Voi hyvin,äläkä murehdi liikaa,sinussa on paljon muutakin kuin silmät...
Mulla leikattiin karsastustava vasen silmä 11-vuotiaana ja sama silmä uudestaan 12-vuotiaana. Tulos oli aluksi kosmeettisesti hyvä. Nyt olen 27-vuotias ja silmä alkaa taas mennä kieroon. Liukuu pikkuhiljaa alkuperäiselle paikalleen. Ennen silmäleikkausta minulla ei ollut silmissäni mitään subjektiivista haittaa. Mutta leikkauksen jälkeen eli nyt jo 15 vuotta olen nähnyt kahtena. Millään laseilla vaivaa ei saa korjattua, kaksoiskuviin ei tehoa mikään. Ennen leikkausta en ollut koskaan nähnyt kahtena ja sen jälkeen en ole koskaan nähnyt yhtenä. Että karsastusleikkauksessa on aina riskit, vaikka suurin osa onnistuu kait. Pystyn elämään normaalia elämää, mutta autolla ajaminen on kielletty. Mitään päänsärkyvaivaa minulla ei ole. Olen opiskellut sairaanhoitajaksi ja nyt toinen ammattini tulee olemaan farmaseutti. On vaan opittava elämään kieron silmän kanssa ja kaksoiskuvien kanssa.
Taidat olla mun kohtalotoveri. Oon 23-vuotias nainen. Minäkin oon kärsinyt (todella kärsinyt) karsastuksesta (ulospäin) koko ikäni. Kun synnyin, todettiin minulla vasemmassa silmässä sarveiskalvon sumentuma, eli näen vasemmalla silmällä todella heikosti, kuin sumuverhon läpi. Myös minun asiaani vatvottiin useiden lääkäreiden osalta monta vuotta lapsuudessani - ei voida leikata vasta kuin vanhempana, tai vanhempana leikkaus ei enää auta. Noh, eipä leikattu. Suoraan sanottuna en ole saanut mitään apua asiaan koko elämäni aikana. Kärsin hiljaa itsekseni, vikani rajoittaa sosiaalista ja muuta elämääni lähes täysin. Naimisiin sentään olen päässyt, vaikka luulin nuorempana ettei minua kukaan huoli. Muuten olen kyllä ihan sievä ihminen jopa joidenkin muidenkin mielestä. Tiedän että monet puhuvat minusta pahaa ja kauhistelevat selkäni takana kieroja silmiäni. Koulussa (opiskelen sh:ksi) ei ole paljon kavereita, kun tää vika todellakin vaikeuttaa ihmisiin tutustumista ja muutenkin koko opiskeluani todella sosiaaliseen ammattiin.
Haluaisin apua, mutta lääkäriinkin meno ja oman friikkiyteni myöntäminen taitaa olla ylivoimainen tehtävä. Lisäksi minulla on aavistus, ettei asialleni voida edes tehdä mitään. Olen kuullut, että esim. leikkauksesta huolimatta silmien karsastus voi tulla ajan kanssa uudelleen. Eipä, silti, ei mulla opiskelijana olisi varmaan rahaakaan leikkaukseen. Kelahan ei ilmeisesti maksa ko. leikkauksia, vaikka suuri kosmeettinen haitta ja elämää rajoittava tekijä karsastus onkin. (Korjatkaa jos olen väärässä.) Eli kai tässä pitää elää vaan eristyksissä ja yrittää taaplata jotenkin eteenpäin (myös päänsärkyjen ja migreenin kanssa), kuin myös kuunnellen toisten ihmisten pilkkaa suoraan tai selän takaa. Niin että tsemppiä vaan sullekin onneton, mua aina ilostuttaa kuulla muita kohtalotovereita...
Itsekin karsastan (sisäänpäin) olen koko ikäni karsatanut(olen nyt 25-vuotias) koskaan ei ole kyseisestä asiasta kiusattu eikä kukaan ole huomautellu ainakaan suoraan minulle. kavereita on kyllä aina ollut tosi vähän, mutta sekin on iän myötä helpottanut, kun en ole itse karsatuksesta välittänyt:)
mitä näihin ammattijuttuihin tulee olen itse asiakaspalvelualalla. työni on hyvin ihmisläheistä ja kohdistuu ihmisten ulkonäköön ja vaatiipa vielä taiteellista silmää... omat oli epäilykset itselläkin, että kuinka asiakkat minuun suhtautuvat, mutta hyvin on mennyt!
Ps. ja kaikille tiedoksi, että ne jotka ovat syntymästään asti katsellet maailmaa vain yhdellä silmällä ovat melkoisen usein taiteellisesti lahjakkampia(mehän näemme maailman niin kuin muut näkevät sen kuvissa, joten piirtäminen elävästä mallista aikalailla helpompaa kuin stereonäköisille) ....miettikäähän sitä!
jep! kyllä karastus juttun voi hoitaa, silllä itelläni oli se vaiva , että oikeasn puoleinen silmä karsasti.Ja pari päivää sitten leikkatiin silmä, mutta nyt silmä on vähän aikaa kuin särjellä eli punainen kuin sitä on operoitu, mutta jippii katse on suoraan ei sinne sivulle .Nyt sitä ilkee mennä valokuviinkin kun silmä on kunnossa kuhan tämä punotus ja pieni kipu häviää pois. ota selvää oma paikkakunnan optikolta ja sieltä silmä pkl:lle ja sieltä silmätautien osastolle selvitä tilanne ja älä anna periksi, en minäkään antannut vaikka minulla on 7kk ikäinen poika.jouhuin olemaan yhden päivän erossa ..oli todella karmeetta kun vielä imetin olo oli rinnoissa kamala. pärjäile...
..Yksityistä karsastukseen erikoistunutta silmälääkäriä. Itselläni on hyviä kokemuksia yksityisestä silmäsairaalasta. Se maksaa, mutta ainakin henk. koht. tunsin saavani rahalleni vastinetta. Silmälääkäreissä on eroja, ja toiset ovat erikoistuneet hieman enemmän kuin toiset. Minulla on vain piilokarsastusta ja siitäjohtuvaa päänsärkyä. Tuo oli ensimmäinen paikka missä sain jonkinnäköisen konsultointia, miten voin ongelman kanssa edetä.
oon nyt 14-vuotias. mullla on silleen iha paljo kavereita, eikä mua oo ainakaa suoraa haukuttu näiden silmien takii...mulla yleensä karsastaa sillon jos oon väsyny, tai katon pitkää johonki kohtaa ja ajattelen jotai iha omissa maailmoissa. kaverit on aina sillon tällön tästä huomautellu, mut ei häiritsevän paljo. oon tämmönen ku oon, mut pikkuhiljaa alkaa häiritsee kun katsoo vaikka leffaa nii yhtäkkiä toinen silmä vaeltelee katsomaan ulospäin. mulla toinen silmä ei koskaa karsasta sisäänpäin. oon aatellu sanoo vanhemmille et haluun tehä tälle asialle jotain. tää alkaa oikeesti haitata.