Lenkillä

HUOMIO, LUE TÄMÄ ENSIN.
SEURAAVA TARINA ON AIKA RANKKA. KYSEESSÄ ON 100% FIKTIIVINEN JUTTU, JONKA KIRJOITAN ”TILAUKSESTA”. TOIVOTTAVASTI SE EI LOUKKAA KETÄÄN, JA JOS LOUKKAA NIIN PYYDÄN ANTEEKSI.





Lenkillä

Oli viileä loppukesän ilta, ja Anu oli lähtenyt tapansa mukaan lenkille työpäivän jälkeen. Muutaman kilometrin hölkkä rauhallisilla sivuteillä oli hyvä keino saada päivän endorfiiniannos ja rentouttaa ajatukset työkiireistä, ja pysyihän se kuntokin siten yllä. Juoksu kulki mukavasti kuulokkeista pauhaavan rytmikkään musiikin saattelemana, ja Anu alkoi tuntea rasituksesta johtuvan tutun hyvänolontunteen leviävän kehoonsa ja jouduttavan matkaa.

Tutut maisemat vaihtuivat Anun hölkätessä kohtuullista vauhtia pientä hiekkatietä joka toimi oikopolkuna kahden suuremman tien välillä. Hän piti tästä pätkästä erityisesti sen kauniiden maisemien takia; reitti kulki hiekkaisella harjulla, jonka toiselta puolen avautui näkymä alhaalla puiden välissä pilkottavalle järvelle. Edes paikkakuntalaisista monikaan ei tätä tietä tuntenut, ja siksipä äkkiä Anun ohittava iso pakettiauto säikäytti hänet pahanpäiväisesti.

Ajatuksiinsa vaipuneena ja musiikin tulviessa kuulokkeista oli auto lähestynyt häntä takaapäin huomaamatta, ja vaikka sen nopeus ei ollutkaan juuri hölkkävauhtia kovempi huomasi Anu auton vasta kohdallaan. Nopea väläys ohittavan auton sisään paljasti sen hytistä kuljettajan, joka katsoi ohittaessaan Anua. Hän kurtisti kulmiaan; vaikka kuljettaja oli näkynyt vain sekunnin murto-osan oli tässä ollut jotain tuttua.

Anu jatkoi hölkkäänsä ja näki kun auto ajoi eteenpäin vielä noin kolmisenkymmentä metriä, näytti suuntavilkkua ja pysähtyi tien pientareelle. Auto oli suuri amerikkalaisvalmisteinen pakettiauto, jossa oli tummat sivulasit ja kumea moottorinääni. Lähestyessään pakua Anu hidasti vauhtiaan ja vilkaisi epäröiden ympärilleen, mutta tie oli häntä ja autoa lukuun ottamatta tyhjä.

Vilkaisten vielä kerran tyhjää tietä lähti Anu ohittamaan autoa. Samassa hän näki miten auton pientareen puoleinen ikkunalasi painui alas vaimeasti suristen ja kuljettajan kasvot katsoivat häntä sivupeilistä. Kuskilla oli päässään aurinkolasit, ja hän viittoi peilin kautta Anulle kohottaen toisella kädellään jotain mikä näytti kartalle. Edelleenkin Anua häiritsi jokin miehen kasvoissa jotka erottuivat hämärän auton kätköistä epäselvinä, mutta hän päätteli autoilijan eksyneen ja päätti auttaa.

Hän käveli auton viereen ja kurkisti ikkunasta sisään; ”Hei, oletko eksy…” Seuraavalla sekunnilla tapahtui monta asiaa; Anu tunnisti kasvot hämärässä, häntä katsoi auton ratin takaa Arnold Schwarzenegger! Samassa hän tajusi katsovansa kumista naamaria ja kuin hidastettuna näki miten auton sivuovi lennähti auki ja häntä kohti syöksyi toinen samanlaiseen naamariin kätkeytynyt mies. Tunne oli epätodellinen; musiikin yhä pumpatessa rytmiään Anu näki häntä kohti ryntäävän hahmon tavoittelevan otetta ja kuljettajankin nousseen tuoliltaan.

Refleksit ottivat vallan, ja tyttö kääntyi ja säntäsi juoksuun. Edelleenkin kaikki liike tuntui tapahtuvan kuin unessa; Anu tunsi miten adrenaliini pakotti jalkoihin voimaa ja hän tiesi voivansa karistaa kenet tahansa kannoiltaan helposti tällä tutulla tiellä. Päätielle olisi matkaa vain muutama sata metriä, jonka hän juoksisi hetkessä. Takaansa hän kuuli töminää ja kiroilua, ja outo voitonriemu valtasi hänet.

Kipu tuli niin äkkiä ettei Anu heti tunnistanut sitä. Juoksu pysähtyi kuin seinään ja hän tempautui jaloiltaan taaksepäin. Kaatuessaan hän tajusi mitä oli tapahtunut; toinen miehistä oli sittenkin ollut tarpeeksi nopea ja saanut hänen hiuksistaan otteen. Kova isku hänen kaatuessaan selälleen tielle tyhjensi ilmat keuhkoista ja pään iskeytyessä tiehen näkö hämärtyi. Silmiään räpytellen Anu näki ylleen kumartuneen miehen ilmeettömine kumikasvoineen ja silmät, jotka kuvastivat kiihkoa. Mies nosti kätensä ylös ja sivalsi tyttöä avokämmenellä kasvoihin. Iskusta pökertyneenä Anu tunsi miten häntä tartuttiin verryttelytakin rintamuksista ja nostettiin ilmaan. Rintaliivien olkaimet painuivat syvälle olkapäihin, ja suuhun levisi verenmaku. Kuin usvan läpi hän tunsi miten paiskautui peltiselle lattialle, ja kuuli kun ovi lyötiin kiinni ja auto alkoi kiihdyttää liikkeelle.

Maatessaan lattialla hän tunsi miten kipu alkoi tuntua selvemmin elimistön selvitessä ensijärkytyksestä. Hän avasi silmänsä varovasti ja näki kun mies lähestyi häntä kädessään jonkinlainen kankaanpala. ”Arnold” tarttui häntä olkapäästä ja käänsi vatsalleen, istuen hänen selkänsä päälle hajareisin lukiten Anun kädetkin jalkojensa väliin. Seuraavaksi mies alkoi painaa tytön kasvoille kangasta.

Paniikki pääsi Anussa valloilleen, ja hän alkoi sätkiä ja kiemurrella päästäkseen irti otteesta. Hän tunsi miehen painon päällään siirtyvän, ja tunsi kuinka tämä tarttui jälleen kiinni hänen hiuksistaan. Samassa hän tunsi miten mies nosti hänen päätään ylös, ja ehti nähdä matolla päällystetyn lattian ennen kuin mies löi hänen päänsä alas vasten alustaa. Kipu räjähti pitkin hänen päätään ja Anun silmissä sumeni. Hän tunsi miten alkoi vaipua tajuttomuuden syliin, toivottaen sen tervetulleeksi toivoen sen tuovan helpotusta sykkivään tuskaan.

Anu alkoi tajuta taas ympäristönsä, ja tunsi kuinka miehen paino oli väistynyt hänen selästään. Hän avasi varovasti silmänsä, mutta näki vain pelkkää pimeyttä. Paniikki iski taas; ”Olen kuollut tai tullut sokeaksi!” Hän koetti ponnistautua pystyyn mutta huomasi etteivät hänen kätensä reagoineet mitenkään; itse asiassa hän ei edes tuntenut käsiään. Hätä purkaantui huutona, Anun huulilta pääsi epätoivon ja tuskan huuto jossa ei ollut sanoja, vain kauhua.

Samassa Anu tunsi niskassaan lujan otteen, ja vaikka se puristikin kovaa niin se kuitenkin tarjosi kiintopisteen todellisuuteen. Hänen korvansa juuresta kuului karhella äänellä lausuttuna; ”Ssh, ota rauhallisesti niin sinulle ei käy kuinkaan.” Anu jähmettyi, ei pelkästään miehen käsien aiheuttamasta tuskasta vaan myös sanoista. Koko tilanne valkeni hänelle salamanväläyksessä; kaksi tai useampi miestä oli kaapannut hänet autoonsa, ja he olivat matkalla jonnekin. Kyseessä ei todellakaan voinut olla mikään pila, siitä todisteena hänellä oli verenmaku suussa ja ympäri kasvoja yhä tuntuvat iskut, eikä hänen kaulaansakaan puristava käsi ollut todellakaan mitään hyväilyä. ”Noin, tuo on parempi”, kuului saman karhean äänen kommentti.

Anu alkoi huomioida ympäristöään tarkemmin. Hän huomasi että hänen päänsä päälle oli vedetty jonkinlainen huppu, ja muisti ”Arnoldin” kädessä olleen kankaan. Kädet olivat selän takana, ja sidottu jotenkin liikkumattomiksi. Auto oli liikenteessä, ja maatessaan lattialla hän tunsi miehen vierellään pitävän häntä aloillaan. Siitä miten kauan he olivat olleet liikkeellä hänellä ei ollut aavistustakaan.

Mies hänen vierellään alkoi puhua; ”Kuuletko minua?” Anu makasi paikoillaan hievahtamatta, ja tunsi sitten kaulallaan jotain kylmää metallia. ”Kuuletko minua” ääni kysyi uudelleen ja samalla metalli painoi kaulaa kovemmin. Lämmin verinoro alkoi valumaan pitkin kaulaa ja Anu vinkaisi kauhusta; ”Kuulen kuulen. älä älä älä…” Ääni vaikeni soperrukseksi ja mies jatkoi; ”Hyvä, nyt turpa kiinni ja kuuntele.” Samalla mies painoi jotain haavalle. ”Sinulla on jotain mitä me haluamme, ja sinä annat sitä tai sinä kärsit ja annat sitä, tuliko selväksi?” Anu nyökkäsi nopeasti nyyhkäisyjen seasta. ”Jos et ala hankalaksi niin sinuun ei tarvitse sattua tämän enempää”, mies jatkoi. ”Tai voit kyllä alkaa hankalaksikin, sekin sopii!”, sanoi tähän asti vaiti pysytellyt mies naurahtaen. Naurun sävy lähetti kylmiä väreitä pitkin Anun selkää.

Epävarmuus kohtalosta sekoitti Anun ajatuksia eikä hän kiinnittänyt huomiota matkan kulkuun. Yhtäkkiä hän huomasi auton pysähtyneen, ja kuuli kuljettajan sanovan; ”Täällä ollaan, aloitetaan…” Jokin tuossa äänessä pelotti tyttöä enemmän kuin terä joka oli ollut hänen kaulallaan. Moottori sammui, ja hetken ainoat äänet olivat Anun sydämenjyske ja autossa liikkuvan miehen vaatteiden kahina. Sitten hän tunsi miten vahvat kädet tarttuivat häntä vyötäisiltä ja nostivat hänet polvilleen. Kädet edelleen taakse kahlittuina Anu kyyhötti autossa polvillaan, toinen poski vasten lattiaa. ”No niin”, kuului hänen takaansa kuskin ääni ja metallinen kilahdus, joka kuulosti hiljaisuudessa pahaenteiseltä. ”Et tarvitse tuota”, sanoi ensimmäinen miesääni. ”Tätä ei ole tarkoitus… no joka tapauksessa, laita se pois”

”Ok”, sanoi kuski ja äänestä päätellen siirtyi Anun taakse karheaäänisen miehen pitäessä edelleen tyttöä kaulasta kiinni. Anu tunsi kuinka joku tarttui hänen sääriinsä ja alkoi vääntää niitä erilleen. Voimansa ponnistaen hän jännitti lihaksensa pitääkseen jalkansa yhdessä, mutta parahti sitten tuntiessaan sormien kaulassaan tiukentavan otettaan. Käsi puristi kuin pihdit, ja ääni hänen korvansa juuressa sanoi; ”Tsot tsot, sinä et halua tehdä tätä tuon minun kaverini tyylillä joten ota rennosti ja selviät tästä.” Samassa hänen päänsä repäistiin taakse hiuksista kiskoen ja koko ylävartalo kiskaistiin pystyyn. Anu tunsi kuinka käsi kiersi hänen etupuolelleen ja etsi nännin jota se puristi. Tuskan aallot lävistivät tytön ja hän haukkoi henkeään. ”Minulle on sama oletko tajuissasi vai et, minulle on sama hengitätkö vai et, tärkeintä on että olet vielä lämmin!”, ärisi kuljettaja korvan juuressa.

”Rauhoitu”, sanoi karhea ääni, ”muista mitä sovittiin,” Anu tunsi kovan läimäisyn takaraivossaan ja paiskautui alas. Samalla hän tunsi miten lenkkikengät revittiin hänen jaloistaan, ja joku tarttui verkkareiden vyötärönauhaan. Kovat kädet repivät housut alas polviin, ja edelleen nilkkoihin. ”Ota ne kokonaan pois”, kuului karhea miesääni. Verkkarit revittiin kokonaan Anun jaloista, ja hän tunsi miten säärien väliin tuli joku. ”Hyvä perse”, sanoi kuski ja käsi tarttui Anun pikkuhousuihin repien ne väkivalloin riekaleiksi. Toinen käsi painui suoraan pakaroiden välistä häpyhuulille ja sisälle vaginaan. ”Mikäs nyt on vikana huora, mikset ole jo märkänä!” rähisi kuljettaja ja työnsi kipeästi kolme sormea syvälle huulien väliin. Kivun ja nöyryytyksen kyyneleet vierivät Anun poskille, nyyhkäisyjen vavistaessa hänen vartaloaan.

”Pane toimeksi, ei tässä ole koko päivää aikaa” karhea ääni sanoi. ”Saa kai sitä hauskaakin pitää”, vastasi kuski mutta veti kuitenkin kovakouraiset sormensa ulos reiästä. Hetken kuului vaatteiden kahinaa ja sitten Anu tunsi pakaroidensa välissä lämpimän terskan pään. ”Älä, ole kiltti älä…” hän sopersi. Samassa hän tunsi kirvelevää kipua jalkojensa välissä ja tunsi hävyllään polttelevan rannun. ”Jos minä haluan kuulla huorien mielipiteitä, minä kysyn niitä!” huusi kuski ja iski uudestaan jollain piiskan tapaisella, tällä kertaa Anun reisiin. Tyttö vavahti tuskasta ja tunsi jotain kosteaa valuvan jalkojaan pitkin. ”Hitto, nyt se sotkee auton, varo vähän sen kanssa!” kivahti karhea ääni. Lämmin neste reisillä unohtui, kun penis palasi aukolle.

Anu tunsi miten mies tarttui häntä kapeilta vyötäisiltä ja alkoi työntyä sisään. Kuuma elin painui syvemmälle raa’alla voimalla liukasteen puutteessa. Kuski ähki ja ärisi ”Onpa tiukka vittu!” Loputtomalta tuntuneen hetken jälkeen eteneminen pysähtyi ja mies huokaisi alkaen vetäytyä taaksepäin. ”Vauhtia siihen.” sanoi karhea ääni. Anu alkoi voihkia tuskasta kun kuski alkoi nopeaan tahtiin tunkeutua hänen sisäänsä. ”Sillä lailla huora, voihki!”, mies sanoi nauraen ja kiihdytti tahtia. Kuuma kalu syöksyi sisään ja ulos, joka työnnön tuntuessa kipuna Anun lantiossa.

Anun ainoa ajatuksena oli toive että tämä loppuisi, tavalla tai toisella. Tuntiessaan miehen alkavan sykkiä sisällään hän oli miltei iloinen tietäessään tämän olevan laukeamaisillaan. Kun tunkeileva kyrpä alkoi ruiskimaan lämmintä spermaa syvälle pilluun ja miehen puristaessa äristen Anun vyötäröä, sekopäinen hymy levisi tytön kasvoille hupun alla; ”Selvisin, senkin paskat, selvisin…”

Kuski vetäytyi ulos, ja Anu tunsi tämän sperman leviävän reisilleen. Seuraavaksi mies sanoi sanat jotka lähettivät uudelleen paniikin aallon läpi tytön hermojen; ”Okei, sinun vuorosi.” Käsi kaulalla hellitti otteensa, tullakseen vain korvatuksi toisella. Hetken ympäriltä kuului liikettä ja sitten Anu kuuli karhean äänen sanovan takaansa;” Okei tyttö, nyt olet jo puolivälissä maalia!”. Karheaääninen mies siirtyi lähemmäs ja iso koura siirtyi kourimaan Anun häpyhuulia. ”Tähän tarvitaan jo vähän kosteutta”, kuului ääni ja käsi keräsi nesteitä tytön haaroista. Sitten mies asetti kalunsa pään anusaukolle.

”Ei sinne, ei, en ole koskaan ottanut sinne!” Anu huusi tajutessaan miehen tarkoituksen ja alkoi kamppailemaan vastaan. Hän koetti kontata pakoon takanaan olevaa tunkeutujaa, samalla yrittäen reuhtoa käsiään vapaaksi. Yllättäen hän sai ylävartalonsa irti lattiasta ja ponnisti ylös. ”Päästäkää, senkin mulkut, antakaa minun…” Kova isku vasten huulia kaatoi Anun lattiaan ja hän tunsi huuliensa rikkoutuneen hampaitaan vasten. Veri levisi hupun alla hänen kasvoilleen ja tajunta tuntui pakenevan kohti suloista unohdusta. Kuin pumpulin läpi Anun tunsi kuinka hänet käännettiin edelliseen asentoon ja päätä painettiin vasten lattiaa. Kädet tarttuivat hänestä tukea ottaen ja penis työntyi anukseen.

Kipu selvitti Anun pään nopeasti, ja hän tunsi kuinka häneen tunkeuduttiin aivan uudella tavalla. Tämä tuntui pahemmalta kuin lyönnit, tuska oli paljon täsmällisempää ja hän pelkäsi repeävänsä kyrvän levittäessä hänen peräreikäänsä, työntyen yhä syvemmälle neitseelliselle alueella. Karhea ääninen mies pääsi koko pituudeltaan Anuun, ja alkoi pumpata rauhalliseen tahtiin, jokaisen työnnön tuntuessa kuin puukon pisto läpi koko tytön. Mies oli ilmeisesti kiihottunut edellisistä tapahtumista, koska muutaman pumppauksen jälkeen hän purkaantui Anun suoleen pumpaten sen täyteen siemennestettä. Ähkien mies veteli vielä muutaman työnnön ja vetäytyi sitten ulos jättäen uhrin valumaan nesteitä kummastakin reiästä.

Anu oli tuskin tajuissaan vihan ja nöyryytyksen sumentaessa hänen mieltään kun hän tunsi kuinka häneen tartuttiin vaatteista. ”Ei enää…” hän mutisi. ”Eihän se nyt niin kauheata ollut”, hän kuuli karhean äänen sanovan ja tunsi kuinka hänet laskettiin taas alas vatsalleen maahan. Anun selän takaa kuului repeävää ääntä ja hän tunsi käsiensä vapautuvan ja otteen vaatteistaan löystyvän. Jännittyen hän jäi odottamaan miten häntä seuraavaksi nöyryytettäisiin kun hän kuuli jo tutuksi tulleen auton äänen kiihdyttävän pois.

Anu odotti hetken. Mikä temppu tämä nyt on, hän ajatteli. Vähitellen hän alkoi kuulla ympäristöstään ääniä; tuuli suhisi puissa, linnut lauloivat ja kauempaa kuului liikenteen melu. Varovasti hän irrotti hupun päästään ja huomasi olevansa autiolla hiekkatiellä, puolialastomana ja pahoinpideltynä.





Hm, semmoinen… Tästäkin ottaisin mielelläni kommentteja. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tästä tuli huonoin tekele tähän asti.

[email protected]