Minulla oli kerran pieni onni
ihan sellainen syliin mahtuva
nauravainen mukava ihana ja sopiva juuri minulle.
Hävitin sen ,minä mokoma maailman tuuliin
Jospa se nyt luokseni palaisi
ja edes hiukkasen kutittaisi
herkästä paikasta
ja koko loppuelämäni vain minua paijaisi.
Toivon.....ihmettä kai...
ihan sellainen syliin mahtuva
nauravainen mukava ihana ja sopiva juuri minulle.
Hävitin sen ,minä mokoma maailman tuuliin
Jospa se nyt luokseni palaisi
ja edes hiukkasen kutittaisi
herkästä paikasta
ja koko loppuelämäni vain minua paijaisi.
Toivon.....ihmettä kai...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todella tunsin kun maailma syleili minua
se oli silloin kun sinä vielä rakastit minua.
Kaikki oli niin kaunista ja hyvää
ettei sen uskonut päättyvän milloinkaan.
Vuodenajat seurasivat toistaan
ja me rakastimme toisiamme vuoden jokaisena päivänä kiihkeästi.
Se oli mielestämme jotain ainutlaatuista aikaa
jota ei ollut kenelläkään toisilla.
Rakastimme ehkä toisemme puhki
jopa kuoliaaksi kai.
Niin se meni ja aika toinen tuli.
Tuli toiset naiset,toiset miehet
toisenlaiset ainutkertaiset tunnekuohut.
Mutta minä rakastin sinua
ja rakastan kai vieläkin..
Tosirakkaus raivaa tieltänsä
kaikki esteet.luulisin..ehkä...
Vielä se onni palaa sinua kutittelemaan
ei onnin tarvitse iso olla,kun jo hyvän
mielen tuo,Kuti kuti:))
Onpas hyväntuulinen mukava runo sulla:))
sua kommentista :)
ja seihme voi ilmestyä nurkan takaa
kiitosta vain :) Ihmeitä odotellessa voi rustata vaikka pikkuruisia tekstejä rakkaudesta...
toivosi hedelmänä saapuu,
löysin sen polultasi
Askeleittesi kaiun hiljaisen,
kuulin hetken viereltäin
Pienoinen pakkaus, onneksesi esittäytyi,
pyysi sinut etsimään ja antamaan pienen lisän,
itseään kasvattamaan
Niin kulkemaan polkuasi onnesi sylissäin,
lähdin ajattelematta, harkitsematta
Ehkä ihmeesi tuon mukanain,
kera onnesi, sitä kasvattaen
Ehkä syliisi painaa saan sen,
paijaamaan vain sinua, elämäsi loppuun