Poikani meni toiselle luokalle. Eka luokalla käytiin ärrää harjoituttamassa koulussa. Suositeltiin jänteen (kieli) leikkausta. Kävimme kyseisessä operaatiossa kesän alussa. Mielestäni ärrä parani paljon.Mietin vain, että onko se niin kauhean kamalaa jos se ei tule kaikissa sanoissa aivan täydellisesti.Tunnen monia aikuisia jotka ääntävät ärrän paljon huonommin kuin poikani.Ainoa ikävä puoli asiassa on se,kun toiset lapset kuulemma vieläkin joskus pilkkaavat asiasta. Olen koittanut sanoa pojalleni ,että kerro kiusaajille myös presidentti Tarja Halosellakin olevan persoonallinen ärrä -heh! Mitähän sitä voisi vielä asian eteen tehdä,onko kokemuksia?
Persoonallinen ärrä
Äippä
81506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
8-vuotias poikani sanoo ärrän kurkusta. Puheopetuksessa on parin vuoden ajan käyty, mutta kun ei opi niin ei opi ja pojalla itsellään ei tunnu olevan minkäänlaista tarvetta oppia "oikeaa" ärrää. Taas koulua alettua opettaja ilmoitti mahdollisuudesta puheopetukseen, mutta kun keskustelin asiasta pojan kanssa niin ei hän halunnut sinne mennä. Hän sanoo joskus että osaa ranskalaisen ärrän, mutta suomalaista ei oikein osaa, jos joku ärrästä huomauttelee. Tosiaan voihan sitä päästä presidentiksi asti vaikkei ärrää osaa "oikein" sanoakaan.
Vanhempi on aina oman lapsensa paras asiantuntija. Tässä se taas nähdään. Onnea elämään!
Munkin lapselle tarjottiin puheopetusta PUHEVIAN vuoksi, ja "puhevika" oli ranskalaisittain sorahtava ärrä... Lapsi ei kokenut tarvitsevansa puheopetusta joten kieltäydyimme kunniasta. Ihme vimma koulussa on leimata kaikki hiukankaan erikoinen viaksi jota alkaa ojentaa! Luulisi olevan tarpeeksi todellisista ongelmista kärsiviä lapsia joiden puheesta on vaikea saada selvää. Älä lopsauta korvaasi, ärrä paranee pikku hiljaa itsekseen ja ellei, so what?
Olen 17 ja kouluelämäni viimeiset 4 vuotta ovat olleet helvettiä aina kun täytyy puhua / lukea luokan edessä. Ala-asteella kävin puheterapiassa, mikä ei mielestäni ollut tarpeellista. Nykyään se on liian myöhäistä, sillä sitä järjestetään ainoastaan lapsille. Minua ottaa päähän, ettei vanhempani 'pakottaneet' minua siellä käymään, vaan jättäydyin myöhemmin sieltä sitten pois. Koen aina suurta tuskallisuutta esiintyessä ja vaikka muuten olen musiikin kautta päässyt esiintymispelosta niin PUHEVIKANI tuo sen kaiken takaisin. Ei minua haittaa jos jollakin on ärrävika, tai muu vastaava, mutta minua, puhevikaista, se haittaa paljon. En uskalla usein luoda kontakteja tuntemattomiin ihmisiin sen takia. Kiertelen R-sanoja, käytän aina synonyymia tai kiertelen muutenkin. Et ehkä ymmärrä itse ja lapsesi ei ehkä ymmärrä, mutta yläasteella viimeistään alkaa toivoa, että olisi siellä käynyt.
Viimeistään yläasteella on opittava elämään itsensä kanssa - sen, että vaikka miten paljon terapioissa juoksisi, jotenkin eroaa massasta. Omat "viat" voi ottaa niin monella tavalla.
En suosittele tuotakaan, että kaikki mahdollinen "hoidetaan", jotta lasta ei sitten "kiusattaisi" tai lapsi ei saisi "traumoja". Opettakaa ennemmin lapsenne ymmärtämään omia ja toisten erikoisuuksia.
moro... Itse olen 20 ja olen täysin samaa mieltä kanssasi nyt vasta tajuan paljonko se on vaikuttanut/pilannut elämääni..
Joitakin se "persoonallinen ärrä" häiritsee. Tunnen erään aikuisen miehen, jolla on ärrävika. Hän ei esim. osaa sanoa omaa nimeänsä niin, että siitä saisi aina selvän. Jotkut paljon ärriä sisältävät sanat saattavat puuroutua niin, ettei hän saa sanaa edes loppuun asti sanotuksi. Hän todellakin kärsii "persoonallisesta" ärrästään.
Minun puolestani saatte suosia lastenne persoonallisia äänteitä, mutta muistakaa, että puheen tärkein tarkoitus on se, että se on ymmärrettävää myös muiden kuin oman äidin mielestä. Lievä ärrävika ei välttämättä ole este puheen ymmärtämiselle, mutta ei se Tarja Halosenkaan puhe aina niin helpon kuuloista ole.
Tottakai on tärkeää ett puhesta saa selvän! Ranskalainen r nyt kuitenkin ON hyvin selkeä, ei mikään sorahtava vaan kunnon kurkkuärrä. Kaukana puheviasta.