Jos muistatte mietin keväällä otanko ylennyksen ja palkankorotuksen vastaan. No otin. Työnkuva muuttui vaativammaksi ja sain yhden palkkaluokan lisää. En ehkä olis ottanut jos osaisin ennustaa:
Suhteet lähimpiin työtovereihin kärsi välittömästi inflaation. Ilmeisesti palkankorotuspaperi kiersi ylimääräisen kierroksen tai työyhteisössä on tehokas juorukello. Mun odotettiin olevan heti todella hyvä, tietävän kaiken ja osaavan/jaksavan kaiken. Mä saan enemmän palkkaa kun muut eikä puolustukseksi auta että teen vaativampaa työtä, ehei. Mua alettiin pitää kiipijänä ja suoraan ei sentään sanottu, kiertotietä, että kyseessä on naamalisä eikä mitään muuta. Mä en osannut sanoa juuta enkä jaata. Kuuntelin vaan. Mietin kyllä itekseni että eikö se tosivarakas turkkirouva soisi mulle (köyhälle yksinhuoltajalle) palkankorotusta ja miksiköhän ei....? Vaikka on kehunut aina kovasti. Aikaisemmin. Enää ei. Päinvastoin, kiinnittää huomiota pieniinkin virheisiin.
Koska oon hoitanut työni erittäin hyvin on tulossa uusi korotus. Herramunjee mikä sota siitä syntyykään!
Onko teillä kokemusta/ideaa tähän tilanteeseen? Sillä ihmissuhteet on töissä tärkeitä. En mä osaa olla mikään yksinäinen susi. Kaikkien panosta tarvitaan. En mä osaa olla välittämättä muista.
Tää on yks niistä jutuista miks ihmiset ei tunnu musta aidoilta. Ollaan kateellisia liian helposti, liian pienestä, vaikka itellä asiat monta kertaa paremmin.
Onko mahdollista vaatia omien palkkapapereiden käsittelyä luottamuksellisena? Miksei se ole?
Suhteet lähimpiin työtovereihin kärsi välittömästi inflaation. Ilmeisesti palkankorotuspaperi kiersi ylimääräisen kierroksen tai työyhteisössä on tehokas juorukello. Mun odotettiin olevan heti todella hyvä, tietävän kaiken ja osaavan/jaksavan kaiken. Mä saan enemmän palkkaa kun muut eikä puolustukseksi auta että teen vaativampaa työtä, ehei. Mua alettiin pitää kiipijänä ja suoraan ei sentään sanottu, kiertotietä, että kyseessä on naamalisä eikä mitään muuta. Mä en osannut sanoa juuta enkä jaata. Kuuntelin vaan. Mietin kyllä itekseni että eikö se tosivarakas turkkirouva soisi mulle (köyhälle yksinhuoltajalle) palkankorotusta ja miksiköhän ei....? Vaikka on kehunut aina kovasti. Aikaisemmin. Enää ei. Päinvastoin, kiinnittää huomiota pieniinkin virheisiin.
Koska oon hoitanut työni erittäin hyvin on tulossa uusi korotus. Herramunjee mikä sota siitä syntyykään!
Onko teillä kokemusta/ideaa tähän tilanteeseen? Sillä ihmissuhteet on töissä tärkeitä. En mä osaa olla mikään yksinäinen susi. Kaikkien panosta tarvitaan. En mä osaa olla välittämättä muista.
Tää on yks niistä jutuista miks ihmiset ei tunnu musta aidoilta. Ollaan kateellisia liian helposti, liian pienestä, vaikka itellä asiat monta kertaa paremmin.
Onko mahdollista vaatia omien palkkapapereiden käsittelyä luottamuksellisena? Miksei se ole?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sulle silloin, että ottaisit virkavapaata silloisesta toimesta ja antaisit suostumuksen toiseen tehtävään tietyksi ajaksi. Jos uusi paremmin palkattu homma ei sua miellyttäisi, voisit palata entiseen.
Jaa`a, homma sujuu, mutta työkaverit? Joka paikassa on niitä kateellisia jos joku etenee...
Itse tein niin, etten välittänyt juoruista ja näytin, että osaan. Olin esimies asemassa ja suhtauduin kun en olisi huomannut mitään.
Meni varsin lyhyt aika ja kaikki alkoi yrittää parastaan, sekä juorut loppuivat.
Sinä siis loistat uudessa valossa työkavereidesi silmissä..hmmm..
Ihmissuhteet töissä on tärkeitä mut jotenkin tuli mieleen et onkohan sun ne jotkut työkaverit saaneet jonkun saippuasarja kärpäsen puraisun kun noin kateellisia ovat..
Ei kai ne kaikki sentään sellasia oo..
Sä oot ilmeisen tuottava firmalle kun muistavat sua palkita.. Kilpailija firman pelossako..? :))
Tai oot esimerkkinä muille työntekijöille et työpanosta kannattais muidenkin lisätä..:))
Ei vaan.. Sä oot ihan oikeessa siitä kateuden peikosta. Se alkaa jo pienestä pitäen ala-asteelta, näin vain on..
...tässä lienee se että tulin yksityiseltä sektorilta valtiolle. Työtahti on hyvin erilainen. Alussa meinasi ahdistaa se hitaus ja raskaat hallinnon pyörät, ihmisten vastuunpakoilu ja tietynlainen laiska asenne kaikkeen.
Ei kaikki oo kateellisia. Mutta jos se yksi lähin (turkkirouva) on pahasti, myrkyttyy työilmapiiri. On niitä muitakin, mutta ei kaikki missään nimessä. Sitäpaitsi eikös kateus oo suomalaisten perustunne ;))
Tietty omat hankaluutensa aiheuttaa nämä osa-aikaeläkeläiset. Toinen jalka eläkkeellä ja se sitten näkyy ja tuntuu joka työpäivä. Ja kenenköhän niskaan niiden hommat kaatuu...
Minusta se termi on vähän jäänyt unohduksiin, ja tarkoituskin muuttunut. Ihmiset lähinnä vähättelee työtään ja omaa merkitystään. Pitäisi osata olla sen verran ylpeä, että tekisipä mitä työtä vaan, sen tekisi niin hyvin kuin vaan pystyy. Ajattelin juuri noita valtion hommia, ei varmaan olis pieni ammattiylpeys haitaksi.
Sun työkavereilla tuntuu olevan motivaatio hukassa? Onko huono pomo? No joo, ei pitäisi varmaan aina sitä pomoakaan syyttää.. Kyllä olen nähnyt että oa.eläkeläiset osaa painaa hommia kun vaan työpaikan henki on hyvä.
Se vois muuten olla otsikko sinäänsä, kumpi on tärkeämpi työpaikalla, paikan henki vai työnkuva?
Jos ajatellaan esim monissa työyksiköissä alimpaan kastiin laskettavaa, siivoojaa, niin vastuu omasta työstä kokonaisuutena ja oman työn arvostus näkyy ja tuntuu! Sellanen reipas siivooja, joka ei kulje pitkin reunoja (anteeksiettäolenolemassa) ei enää ole vaan siivooja vaan työyksikön tärkeä jäsen.
Pomo on aika huono toisaalta. Oon yrittänyt just tätä osa-aikaeläkeläistä motivoida suurempaan panokseen, sanonut suoraan että on aina kiva kun hän tulee eläkejaksolta ja kehunut onnistumisia, kysynyt neuvoa ja mielipiteitä asioihin ;)...mutta ilmeisesti oma asenne kuitenkin estää enää kuulumasta porukkaan ja ottamasta vastuuta.
Vahvistat vain minun omia käsityksiäni joidenkin ihmisten vanhanaikaisesta ajattelutavasta et kun mennään/päästään valtion leipiin niin sit alkaa lokoisat päivät..
Palkka juoksee ja mitään ei tarvii tehdä,
enkä tarkoita nyt sua.
Nythän on virkoja lopetettu, yksityistetty ja (anteeks vaan) saamatonta porukkaa laitettu pihalle koska nää saamattomat eivät vanhoilla päivillään pysty nostamaan työtehon kierroksia siinä määrin että pulju saataisiin tämän päivän vaatimusten tasolle..
Sitten kun firmaan tuleekin uutta energistä (nättiäkin) verta yksityiseltä puolelta niin johan olisikin ihme jollei kääkät siitä yhtään parkaise omien pienten haaveiden joutuessa roskikseen..:)))))
Tuo ikiaikainen sotatila, kuin kissa ja koira... kaksi täysin erilaista työkulttuuria ja filosofiaa kohtaavat. Kohtaavat ja törmäävät. Paikalle liitelee välittömästi kateuden korppikotka...
;) Onkos jotain omakohtaista kokemusta, sen verran oikeaan osuit?
Yksi näistä vanhoista on kertonut suoraan että oli paljon aktiivisempi, ammattitaitoisempi, energisempi ja aikaansaavampi taloon tullessa kun nyt 10v siellä oltua. Eli jollain tavalla julkinen sektori passivoi ihmisiä. Sen huomaa kyllä. Yrittää hoitaa jotain talon sisäistä asiaa niin pitää soittaa usealle ihmiselle kun kukaan ei oikein tiedä eikä osaa. Usein tulee mieleen kysyä tuhmasti että mitä sä sitten tiedät...
Meilläkin on tyyppejä jotka ei tee oikeastaan yhtään mitään. Yhtä sellasta tuurasin pitkän sairasloman ajan ja tein kaikki sen työt omieni ohessa, eikä aikaa mennyt kuin vajaa tunti päivässä. Mutta jos on valtion viran joskus saanut, ei niin vaan virkaa lakkauteta. Luonnollinen poistuma on melkein ainoa, ainakin meillä. No jos seuraavan 10v aikana jää valtiolta 50% henkilöstöstä eläkkeelle niin ehkä jäljelle jää tehokkaasti rattaita pyörittävä organisaatio, jossa hyville maksetaan hyvin ;)) Palkkauudistuksen tarkoituksena oli saattaa julkinen sektori kilpailukykyisemmäksi yksityisen kanssa. Jotta tulis hyviä tyyppejä taloon.
Ja se ammattitaito on ongelma myös. Mun työyksikössä on ehdottoman tärkeää hallita ATK ja enkku hyvin. Vanhat ei osaa. On äärimmäisen turhauttavaa juosta vähän väliä selittämässä miksei excel printtaa jos on kirjoitustila päällä. Tai kääntää lapulle pienen pieni viesti kun ei puhuta enkkua kun pari sanaa. Vaikka olis 15v vielä työikää jäljellä ei hakeuduta kouluttautumaan vaan ajelehditaan ja tehdään mitä osataan...eli vähän.
On mullakin varaa petrata vielä tosi paljon. Päiväsurfailut jää väistämättä, johan muuten tulis uuden palkan kanssa huono omatunto!
julkisella puolellakin on työyksiköitä, joissa pitää- ja on osattava tehdä työtä.
Esim. jos toiminta pyörii ympäri vuorokausien ja eikä mennessään tiedä mitä tuleman pitää, siitä vain on selvittävä. Oikeuslaitos sitten pohtii pitkään oliko toimittu oikein.
Tosin nythän olikin kyse pääasiassa työpaikan ihmissuhteista. Parannettavaa varmaankin löytyy ja ehkä enemmänkin naisten kesken kuten edellä on kerrottu.
Tarkoitin lähinnä tuota virastoporukkaa, niitä miehiä/naisia, joita vuosikymmeniä jatkunut paperienpyörittely on jo irtaannuttanut todellisuudesta.
Tiedän toki, että valtion virkamiehinä toimii myös "kovia jätkiä". Tarkennus oli kyllä paikallaan, kiitos siitä.
terv. ex-yrittäjä