Ongelmanani on rakkaani, joka tekee aivan liikaa töitä, eli on mielestäni työnarkomaani. Olen välillä niin huolissani hänen jaksamisestaan, kun hänen lomatkaan eivät aina ole päivää tai kahta pidempiä, voi vain unelmoida jostain säännöllisistä syyslomista tai vastaavista.... Yhteinen aika on tietenkin kortilla, koska kultani on suhteellisen paljon työnsä takia muualla (emme siis asu yhdessä). Tiedän, että naiseni rakastaa työtään ja myös minua, mutta samalla itse joudun tavallaan elämään "puolikasta" elämää, kun kuitenkin haluaisin sellaisen suhteen, että voisin rakkaani kanssa nauttia elämästämme ihan täysipainoisesti ja edes joskus rauhassakin. Olen kyllä puhunut naiseni kanssa asiasta, mutta tilanne vain jatkuu samanlaisena.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia omasta suhteestaan tai neuvoja mitä tässä nyt oikein osaisi tehdä? Ystävistä,harrastuksista ja omasta työstäni huolimatta illat tuntuvat joskus niin pitkiltä olla vain itsekseen, mutta toisaalta kun rakastaakin toista enemmän kuin itseään, niin ei nyt tämän takia oikein kehtaisi erotakaa....
Sekavaa ja ristiriitaista selitystä nyt tuli, mutta sainpahan mielestä pois....
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia omasta suhteestaan tai neuvoja mitä tässä nyt oikein osaisi tehdä? Ystävistä,harrastuksista ja omasta työstäni huolimatta illat tuntuvat joskus niin pitkiltä olla vain itsekseen, mutta toisaalta kun rakastaakin toista enemmän kuin itseään, niin ei nyt tämän takia oikein kehtaisi erotakaa....
Sekavaa ja ristiriitaista selitystä nyt tuli, mutta sainpahan mielestä pois....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä hän on epävarma itsestään. Omasta kokemuksestani voin sanoa että työnarkomania tai sen teeskenteleminen on eräänlaista itsensä pakenemista.
Ehdotan että kaappaat hänet syliisi ja kerrot miltä sinusta tuntuu kun hän on aina töissä ja samalla tietysti kysyt onko siihen jotain erityistä syytä. Tietysti ei kannata ruveta tivaamaan tai mitään, maltillinen ja hienovarainen pitää olla, mutta noh...en tätä oikeen osaa selittää tätä hyvin mutta toivottavasti tästä oli jotain apua
Suosittelen, että kysyt onko hän tyytyväinen yhteiseen elämäänne entä omaansa?
Kerro omat ajatuksesi ja tunteesi - ja kysy uudelleen mitä hän on tilanteestanne mieltä?
Mikäli ette pääse tyydyttävään tulokseen - ottakaa aikalisä?
Olen kyllä jutellut rakkaani kanssa kyseisestä asiasta ja aina tulee esiin asia, että kun hän kuitenkin on erittäin arvostettu työntekijä ja muuta, niin vastuuta on paljon enemmän kuin hänen alaisillaan. Tunteiden pitäisi olla selvillä kummankin osalta, mutta luulisi nyt hänenkin tekevän asialle jotain,koska olen hänelle tästä asiasta huomauttanut monta kertaa , että haluaisin siis enemmän aikaa ihan vain meille... Niin ehkä rva möykyn ehdottama tauko voisi sitten olla parhaaksi ainakin minulle, vaikka kyseinen juttu sattuu jo ihan vain ajatuksenakin....
hieman ikävä tilanne, jos kumppanisi ei hetkauta korvaakaan, vaikka olet häntä huomauttanut jo useaan otteeseen..
Kait voisit vielä ehdottaa että antaisit kuukauden hänelle aikaa järjestää yhteistä aikaa - ja jos aikaa ei mistään löydy - niin teet sitten omat johtopäätökset tilanteesta!
Toivottavasti hän oivaltaa arvosi ja toimii sen mukaan. Voimia Sinulle ja kaunista ruskaa!