En asu enää kotona, mutta silti huolestuttaa pikkuveljeni ja hänen opiskelunsa. Motivaation puute kouluun on aika yleistä varsinkin teinipojilla...mitä hänen opiskeluansa nähnyt niin pelkään että hän jättää lukion kesken. Luonnollisesti jokaisella on oikeus päättää mitä haluaa...mutta pikkuveli todella aikoo tähdätä korkeakouluopintoihin, mutta jostain syystä hänellä on tullut mielikuva, ettei sen eteen tarvitse nähdä työtä eikä hänelle se oppiminen niin helppoa ole kuin joillekin. En ollut itsekään peruskoulussa enkä lukion alkuaikoinakaan kauhean kiinnostunut itse opiskelusta enkä halua mitenkään vaikuttaa holhoavalta/määräilevältä niposiskolta. Vanhempani eivät saa häntä ryhdistymään ja onhan siinä se sukupolvi-tekijä. Itsehän ne on omat virheet tehtävä että oppii...mutta ajattelin että voinkohan huijata järjestelmää ja saada hänet ymmärtämään että kaikki ei putoa taivaalta ja maksimoida mahdollisuudet päästä tekemään sitä mitä aikuisena haluaa? Eikä edes ne numerot mitä todistukseen saa, sillä monissa paikoissa ei kirjoituksia lukuunottamatta huomioida todistusta...mutta se, että oppisi opiskelemaan. Jos ei ole kehittänyt oppimistaan peruskoulussa, on se lukiossa hankalampaa. Ja jos ei lukiossa, on se hankalampaa jatkokoulutuksessa (vaikka eroaakin aiemmasta).Ja tärkeintä; ymmärtäisi että kaikki ei tule itsestään ilman vaivaa. Yleisessä mielessä. Eivät työnantajatkaan tule ovelle koputtamaan ja tarjoamaan töitä. Itseäkin alkoi ärsyttämään itseni ja sotkeutumiseni tälläiseen asiaan. Tarkoitus kuitenkin hyvä. En sitten tiedä. Tiedän että tuli sekavaa tekstiä...
Onko edes olemassa vinkkiä?
isosisko
2806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koittaisit vaan puhua veljesi kanssa. Ei siihen kai muu auta, koska kuten itse sanoit:jokainen tekee omat päätöksensä. Jos hän aikoo ammattikouluun vaihtaa niin eihän se niin huono asia ole. Mutta puhu sen kanssa ja koita saada se tajuumaan kuinka tärkeetä koulu on jatkon kannalta.
tee omat päätökset ja elä omaa elämää. Parasta mitä tässä tiilanteessa voit tehdä on olla sekaantumatta veljesi koulunkäyntiin. Eiköhän veljesi osaa tehdä häntä itseään tyydyttävät päätökset. Eikä se koulunkäynti niin vaikeaa ole että sitä varten tarvitsisi lukea, olen elävä esimerkki. Maisterin paperit sain vaikka en koskaan mitään lukenut, paitsi ehkä vähän tuohon lopputyöhön oli pakko. Ja herää todellisuuteen, kuka nykyään edes lukee mitään????? Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita, nuorena pitää bilettää eikä tuhlata aivosolujaan lukemalla, daa. Eli ne harjoitelkoot jotka eivät luonnostaan osaa.... huolehdi vaan omasta lukemisesta. Sori tää ilkee sävy, ärsyttää vaan tollaset!