Onko kukaan ehtinyt vielä lukemaan ko. kirjaa?
Itsellä se on vielä hankinnassa, mutta kiinnostaisi tietää mitä tykkäsitte.
Kirjan aihe koskettaa läheisesti henk.koht. elämääni aiheensa perusteella.
Ja kirjailija on tyylillisesti uskomaton :)
Itsellä se on vielä hankinnassa, mutta kiinnostaisi tietää mitä tykkäsitte.
Kirjan aihe koskettaa läheisesti henk.koht. elämääni aiheensa perusteella.
Ja kirjailija on tyylillisesti uskomaton :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hirveä tekele. Tyyppiesimerkki niin sanotusta kakkoskirjasta. Ensimmäiseen ladataan kaikki, toinen työnnetään väkisin ulos. Kun ei ole sanottavaa, ei kirjalta voi paljon vaatia. Huh!
oli kuitenkin aivan loistava, joten jotain tällaista voi kai odottaakin. Täytyy se kuitenkin lukea, jotta tiedän olenko samaa mieltä kanssasi..
heh, mulla oli aikalailla ennakkoluuloja tästä kirjasta..En oikeen pitänyt kirjailijasta..vaikutti jotenkin..liian..en tiiä.Mut kun sit löysin ton kirjan vahingos ja aloin lukeen, se tempas ihan täysin:)Nyt sofi on yks mun lempparikirjailijoista..Toi on niin ..realistinen kirja.Todella, todella hyvin kirjoitettu.
Musta Baby Jane oli hyvä kirja. Tykkäsin siitä enemmän kuin Stalinin lehmistä.
En tykännyt. Kirjailijan asia tuli sanotuksi eka romskussa. Nyt jauhaa mylly tyhjää. Näin se on usein.
Stalinin lehmistä pidin, odotin tästäkin samantasoista. Itse aiheesta olisi saanut vaikka mitä kirjoitetuksi, itselläni vaikea, invalidisoiva paniikkihäiriö ollut kymmenisen vuotta.
Mulla taas on läheisiä, joilla on paniikkihäiriö, ja minä ymmärsin tuon kirjan kautta heitä paremmin. Paniikkihäiriösta ei ole kirjoitettu paljon ja ne mitä on kirjoitettu ovat olleet aika heppoisia. Varmasti paniikkihäiriöstä tullaan kirjoittamaan parempia kirjoja, mutta tähän mennessä valikoima ei ole ollut laaja. Siinä mielessä Oksasen kirja on hyvä olla olemassa.
luettavaa molemmat kirjat! luin baby janen yhdeltä istumalta. aihe kosketti ja omassa elämässäkin joku kuoli tarinan lopussa. tuli muistoja, hyviä ja huonoja. kiitos, sofi!
Kirja oli mielestäni kiinnostava, ehkä koska itsellä tuttuja, joilla masennusta ja löysin kirjasta niin paljon asioita, jotka saivat miettimään läheisten sairautta.
Jotenkin kirjassa ei ehkä kuitenkaan ollut kovin paljon järkeä, koska oli lesboilua ja lopussa tapahtuiki sit aika järjetön juttu, mutta kuitenkin oli todellakin lukemisen arvoinen.
Ihan OK, tavallinen kirja. Antoi vähän väärän kuvan seksipuhelintyöstä.
Mun mielestä kirja oli ihana, jotenkin olisin itse voinut olla kirjassa vaikka elämäni onkin aika erilaista..
Täyttä paskaa koko teos!
Todella helppo ja nopea lukuista tekstiä, osaa selkeästi kirjoittaa.
Olen menossa aivan kirjan alussa, kumpa syksy toisi enemmän aikaa, ja päivään tilaan, lukea tämä kirja ensinnäkin loppuun. Se kertoo kahden tytön, pitkä-aikaisesta suhteesta toisiinsa, lesboista. Sofi Oksanen: Baby Jane, 2005, houkuttaa ostajaansa kirkkaan värisine kansineen. Hinta pokkarina oli hyvin halpa, olihan kirjailijan alku hyvin nuori, mutta hänen tuotanto kautensa olisi hyvin pitkä. En tajunnutkaan kirjaa avatessani, kuinka nuori kirjoittaja sai siitä kirjoittaessaan aikaiseksi, niin paljon, monia seksikokemuksia. Alku oli kahden naisen pari-suhteesta, tai pikemminkin ystävyydestä, ulkonäköä kuvailevan suhteen kaltainen, vain pintaa raapaisten. En halunnut kirjan sisältävän yhtään seksiä. Jokainen marketti, ja päivittäis-tavaraliike, myönsi tämän kirjan myynti-menestykseksi. Se oli jättiläinen, jokaisen kiireen sävyttämän arjen ihmisen elämän keskellä. Mielikuva nosti mieleen rinnakkaisen ja verrattavan, tuskin niin arvostetun, arvottoman Regina-lehden, mieleen. Sekin kuvaili usein vain ulkonäköä, kilpaillen sillä verraten. Lukukokemus Reginasta saattoi olla ahdistava, tai jopa psyykkisesti kivulias. Saattoit olla erilainen, taikka vain yksinkertaisesti ruma. Kirja oli lohduttava, vaikka vain tätä lehteä joskus lukeneelle tytölle. Meiltä monelta niin tavalliselta perhe-tytöltä, se jäi niin monesti ostamatta "kiltteytensä, kilttiyden takia". Kirjan ulkoasu kertoi myös muutaman vuoden takaa punkkareista, pasifisteista, jotka pukeutuivat kiltteihin, totaalikieltäytyessään. Kansi kuvasi mielestäni liiankin tarkkaan, tätä salattua järjestö-elämää, ja yhdistystoimintaa, joka kai toimi pimeässä, Kts. markkinointi, Optio 1997, meri-rosvoradion tavoin. Kirjaili on hirveän nuori, ja me olemme kauhean kiireisiä, hyvin nuorena. Emme kehtaa viedä Regina-lehteä koskaan kotiimme, mutta voiko kukaan edes koskaan katsella pokkaria, vain kotiin ostettuna? Kirja oli jo kadonnut työpöydältä, joka vain muistutti siinä lojuessaan kesken jääneestä, vapaa-ajan urakasta. Kadonnut työpöydältä tieltä tulevaisuuteen, ja mediaan, sen jälkeenjättämään sotkuisuuteen. Kadonnut työpöydän kaken tavaran taakse, aivan kuten tavara-vajan jälkeensä jättämät, kymmenet, sadat ja tuhannet vääntyneet 5 " (tuuman) naulat. Ne naulat, joista tämän seksilehdenkin olisi ollut tarkoitus kertoa, lojuivat käyttämättömissä, mustissa ja muovisissa, raskaissa sangoissa. Kuinka joku olisi voinut kysyä: " Kumpi painaa enemmän kymmenen kiloa höyheniä, vai kymmenen kiloa nauloja?". Ja tiensä kulkematta, ja polkunsa harhautumatta, tuohon pienen kirjan tuomaan, vapaa-ajan ilon hetkeen, fiktiivisyyteen?
Samaa paskaa kun Puhdistus. En jaksa lukea.
Ensinnäkin Stalinin lehmät ja Pudistus sekä nyt ilmestynyt Kun kyyhkyset katosivat kuuluvat samaan Viron historiaa -käsittelevään neliosaiseen kirjasarjaan, jonka viimeinen osa ilmestyy tulevaisuudessa. Baby Janea on siis turha käsitellä samassa yhteydsssä.
Mutta koska niin kuitenkin tehdään, niin Baby Janesta sanottakoon, että se oli varsin erilaista Sofi Oksasta - ei huonoa, mutta keskikaartin kirjallisuutta. Samaan pystyy vaikkapa Elina Tiilikka Punaisella mekolla. Toisaalta faktat olivat tässäkin kirjassa kohdallaan kuten Sofin teoksissa aina, ja mentiin pintaa syvemmälle. F-41.0
p.s. Sofin kirjoissa oleellista onkin lukea rivien välistä
Olen lukenut Stalinin lehmät, Puhdistuksen ja Baby Janen. Mielestäni nämä ovat loistavaa kerrontaa kaikki. Olen itse lesbo ja viettänyt Kalliossa nuoruuteni ja paikoin kirjaa oli kuin omaa elämäntarinaa, melkeinpä tunnistin sieltä nimeltä ihmiset, vaikka olin nuori kasarilla, en siis samaan aikaan kuin Oksanen. Hieno lukukokemus, joskin varsin ahdistava rehellisyydessään ja siekailemattomuudessaan.