Varoituksen sana kansainvälisestä lapsikaupasta!

... osuvammin kirjoittaa!

ei ollut niin kovinkaan fiksu. Tässä linkissä on asiasta hieman http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000010631625 .

Mutta fiksujakin on erillaisia. JOku myöntää heti itselleen, että lapselle on parasta olla jonkun toisen lapsi.

Nykymaailmassa fiksu huolehtii ehkäisystä. Abortti/adoptio ei ole ehkäisy keino. Mikään opintojen keskeneräisyys tms ei ole mielestäni hyväksyttävä syy hylätä (antaa adoptioon ) omaa lastaan.

Adoptio on aina täysin peruuttamaton toimenpide. Älkää vaan sekoittako sitä sijais/kasvatti/yms lapseksen sijoitukseen.

Monikaan ei tunnu ymmärtävän, että adoption jälkeen äidillä ei todellakaan ole mitään yhteyttä lapseen. Hänen nimensä muutetaan, uudet vanhemmat ovat ainoat ja oikeat, viralliset vanhemmat. Biologiset vanhemmat kertakaikkiaan eroitetaan lapsesta. Heidän suhteensa lapseen on sama, kuin kenen tahansa vieraan. Eikä nykylain mukaan tietääkseni edes lapsi voi ottaa äitiinsä aikuiseksi tultuaan yhteyttä. Mitkään vetoomukset oikeuteen ei edes asiaa muuta.

Tuo, että joku sosiaalityöntekijä tapaa vuosittain noin kaksikymmentä, lastaan adoptioon luovuttavaa äitiä, tuntuu todella liioitellulta. Sehän tarkoittaisi, että hän yksinään hoitaa kaikista Suomen adoptioista liki kymmenen prosenttia. Kirjoittaja onkin tainnut sotkea lakitermejä keskenään ja sisällyttänyt määrään myös kasvatti-, sijais- ja avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitettavat lapset. Heistähän ei kuitenkaan tässä ollut kyse, vaan adoptiolapsista.

Koko Suomessa adoptioidaan vajaa kaksisataa lasta vuodessa. Näistäkin adoptiosta suurin osa on ns. perheen sisäisiä, joissa toinen puolisoista adoptoi puolisonsa lapsen. Tällöinhän ei lasta luovuteta, kellekään vieraalle, eikä täten kukaan äiti keskustele sos.työntekijän kanssa lapsen pois annostakaan.

Edes Helsingissä, kukaan sos. työntekijä ei hoida vuodessa kahtakymmentä adoptiota. Koko maassa kun ns.. ulkopuolisille adoptoitavia suomalais ( = Suomessa syntyneitä) lapsia on vajaa satakunta. Näinollen laskettuna tuo mainitty sos.työntekijä hoitaisi jopa 20% maamma adoptiosta. Ei nyt tainnut mennä ihan luvut kirjoittajalta kohdalleen.

Entäpä jos sanoisin että olen itse adoptoitu lapsi ja olen sinun kanssa ihan eri mieltä? En kyllä jaksanut lukea koko juttua, se oli aivan liian pitkä...
Mitä jos sanosiin että elämä on kaikesta huolimatta kohdellut minua hyvin ja pärjään kensivertoa paremmin? Olisiko uskomatonta jos pärjäisin adoptoituna lapsena biolobisia paremmin??? Mitä jos rakastaisinkin adoptiovanhempini yli kaiken ja olenkin tasapainoinen aikuinen....Mitä jos minun onni olikin juuri siinä että minut adoptoitiin??

Ainoa joka kiireellisesti kaipaa tuota niin paljon mainostamaasi mielenterveysapua, taidat olla sinä itse. Noilla ajatuksilla pääset oivallisesti vaikka suoman sisun jäseneksi, kyllä on niin ahdsitava arjalaista että...Toivon todella lapseni ja perheeni vuoksi, ettei kaltaisiasi olisi kovin paljon tässä onneksi monikulttuurisemmaksi pikkuhiljaa kasvavassa Suomessa. LAPSIKAUPPAA? Kukaan ei osta ketään.

Vuosien lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen jälkeen harkitsemme mieheni kanssa adoptiota. Eipä ollut kovin rohkaiseva tämä alkuperäinen viesti, mutta ei kyllä toisaalta kuulostanutkaan ulkomailta adoptoidun henkilön vaan - kuten edellinenkin kirjoittaja viittasi - arjalaisia arvoja kannattavan rasistin provolta.

En nyt jaksa lähteä alkuperäisen kirjoittajan useista yksisilmäisistä ajatuksista, tässä yksi näkökulma kirjoittajan lohduksi/painajaiseksi: suomalaisten miesten sperma on heikkenemässä sitä vauhtia, että meitä suomalaisia uhkaa joka tapauksessa sukupuutto, ellemme salli väestömme kansainvälistymistä. Kansainvälisen adoptio on vain yksi Suomen monikulttuuristumiseen vaikuttava tekijä, mutta monikulttuuristumisen myötä suvaitsevaisuuden erilaisuutta kohtaan on pakko ennen pitkää voittaa.