Katson yöperhoa,
se lentää katulamppuun.
Ajattelen :
”Tyhmä perho!”
Oivallan:
Itse kurotan tähtiin,
enkä ehkä koskaan tavoita.
Eikö siis perho ole lähempänä?
se lentää katulamppuun.
Ajattelen :
”Tyhmä perho!”
Oivallan:
Itse kurotan tähtiin,
enkä ehkä koskaan tavoita.
Eikö siis perho ole lähempänä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on oma tulkintani runosta.
Olit siis siksi vihainen perhoselle, koska hän pystyi johonkin sellaiseen, mihin sinä et. Kateuden tajusit vasta jäkikäteen (kun tarkemmin asiaa ajattelit).
Kiitos!
Tulkintasi on varsin mielenkiintoinen.
En koskaan ajatellut sitä noin, mutta miksipä ei.
Runojen hienoushan on juuri siinä, että jokainen lukija tulkitsee runon omien kokemustensa ja oman ajatusmaailmansa mukaisesti.
"Runojen hienoushan on juuri siinä, että jokainen lukija tulkitsee runon omien kokemustensa ja oman ajatusmaailmansa mukaisesti"
Nii-in, siksi runot ovatkin hienoja. Mikä oli muuten oma tulkintasi runosta?
Tämä ei välttämättä paljoa selvennä, mutta yritetään...
Kirjoitein runon eräänä syysiltana pari vuotta sitten, kun kaikki unelmani ja toiveeni tuntuivat olevan saavuttamattomissa.
Yöperhoja katsellessani mietin hetken, josko olisi helpompaa tyytyä vähempään, lentää vain katulampuun ja antaa unelmien hautautua.
Helpompaahan se olisi ollut, mutta nyt kun toiveeni ovat viimein toteutuneet, kurkotan jo kohti uusia, kaukaisempia tähtiä tietäen sen olevan kaiken tuskan arvoista.
Tulee niin kolkko olo, kun puhut tähtitaivaasta... Jos vain voisi painautua jotakin ihmistä vasten, kietoa käsivarret hänen ympärilleen ja katsella yhdessä öistä tähtitaivasta. Se olisi niin suuri nautinto...
Kun taas yksin tehtynä se olisi suuri kärsimys :(
Miten hupsua, ihmisiä ei siinä tarvitsisi (eikä oikeastaan saisikaan) olla kuin vain YKSI.
Ei tarvita kuin yksi vaivainen ihminen, niin tilanne on tunnelmaltaan jo täysin toisenlainen..
varmaan olla aika epävarma ja epäitsenäinen, kun tuollaista kirjoitan.
Yksi pieni kysymys :)
Liittyikö silloiset haaveesi mitenkään siihen, että saisit vain ylipäätänsä jonkun ihmisen vierellesi ja olisit huojentunut (ei pelkoa yksinäisyydestä)? Vai liittyivätkö silloiset haaveesi johonkin koulutukseen tai rahaan?
Mielestäni tuo ei voi mennä liian henkilökohtaiseksi, koska kaikkihan me täällä ollaan vain anonyymejä =)
Tuohon runoon liittyi niin paljon tunteita ja epätoivoa, etten osaa sitä pukea sanoiksi muulla tavoin.
Ja ei, se ei liity rahaan tai koulutukseen, niiden takia en moista epätoivoa viitsisi tuntea.
Runo liittyy kyllä läheisyyden kaipuuseen, mutta siihen sisältyy niin paljon muutakin, kuin vain saada joku lähelleen. Se oli tuskaa yrittämisestä ja epäonnistumisesta, menettämisen pelkoa ja jäämisen kipeyttä. Unelmista luopumista ja pelkoa naiseuden menetämisestä...
Elämän aiheuttamaa tuskaa, hetki epätoivoa.
Mutta kuten sanottu, en silloinkaan luopunut unelmistani vaan kurkotan jo uusia tähtiä.