How to Work for an Idiot

Älä suotta Nokialaisille sitä suosittele, haluan korostaa että ei tämä ole kovin yleinen ongelma siellä. Tämmöisiä tapauksia mitä minulla oli tapahtuu *myös* siellä. Ei pelkästään, tai kaikkialla siellä. Uskon jopa että se on kohtalaisen harvinaista että tämmöisiä prosesseja viedään läpi ko. yrityksessä.

----------------------------
Tuli aika pitkä teksti, älkää lukeko jos teitä ei kiinnosta yleisemmällä tasolla minun mietteitä asioista, tässä aamukahvin yhteydessä naputtelin vähän omia mietteitä tähän alle samaan kirjoitukseen :

Sen 7½ vuoden aikana mitä siellä olin, ehdin nähdä myös miten oikeasti sijoitetaan ihmisiä uusiin tiimeihin ja organisaatioihin kun tulee muutoksia. Jopa ilman yt-neuvotteluita. Silloin tehtiin niinkuin minun mielestä pitääkin, eli esimiehet käyttävät verkostoaan hyväksi ja sijoittavat työntekijät pitkin organisaatioita.

Edelleen minulla on hyvin paljon hyviä kavereita pitkin koko Nokiaa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sen verran ehdin tutustua koko yritykseen ja edelleen tietysti kuulen paljon mitä siellä tapahtuu ja ei siellä asiat ole niin huonosti noin yleisellä tasolla, ehkä jopa paremmin kuin keskiverto yrityksessä Suomessa.

Ainoa mikä omalla kohdallani harmittaa, on se että yritys ehti ansaita minun kohdalla henkilökohtaisen lojaalisuuteni. Tämä on hieman eri asia kuin se "ammattilojaalisuus". Ammattilojaalisuus on asia mikä tulee automaattisesti työnantajaa kohtaan, tekee siis sen työn mitä on työnantaja on sinulle määrännyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta esimerkiksi minun kohdallani voi olla aika vaikeata ansaita se minun henkilökohtainen lojaalisuus, ja Nokia onnistui tässä. Ja jotta ei nyt kukaan käsittäisi väärin, niin henkilökohtainen lojaalisuus ei ole sitä että kuvittelen että työpaikka oli suojatyöpaikka ja että olisin ollut ikuisesti turvassa jossain Nokian positiossa. Se tarkoittaa sitä että toimillaan on osoittanut että asioissa on järki mukana, oikeasti kunnioitetaan työntekijöitä ja jos tulee tilanne missä joudutaan irtisanomaan ihmisiä niin siinä on todellinen tarve tämän takana. Seurataan hyviä arvoja ja lainsäädäntöjä, osataan neuvotella ja sopia asioista, otetaan huomioon yksilöt ja todella ollaan hyvä työnantaja kaikilla perinteisillä tavoilla.

Silloin kun henkilökohtainen sitoutuminen astuu kuvaan, sitä myös haluaa oikeasti että yrityksellä menee hyvin, ja silloin vapaa-aikanakin jos tulee jotain ideoita tai ajatuksia niin luovuttaa ne yritykselle, ei tuota ongelmia lomilla auttaa kolleegoita joilla on ongelmia, illalla vielä kurkkaa sähköpostiin jos olisi tullut joku akuutti ongelma ennen nukkumaanmenoa, oikeasti tuntee ja haluaa olla osa yrityksen menestystä ja on itse ylpeä joka kerta kun tulee joku positiivinen uutinen yrityksestä koska tietää että on itse ollut osana sitä vaikka rooli olisikin ollut erittäin pieni.

Tuo henkilökohtaisen lojaalisuuden rikkominen isolla moukarilla oli aika kova pala nieltäväksi. En ihan heti voisi kuvitella että toistamiseen lähden ajamaan takaisin konttorille klo 20 konfiguroimaan reitityksiä koko yön läpi jotta homma varmasti toimisi seuraavana aamuna tai luovuttaa jotain omia ideoita ja keksintöjä yrityksen käytettäväksi ilman erillistä korvausta. Tuo on semmoisia toimia mitä ihminen alkaa tekemään silloin kun aidosti ja oikeasti haluaa että yrityksellä menee hyvin. Nämä asiat ei tule ihan noin vaan eikä mitenkään automaattisesti silloin kun allekirjoittaa työsopimuksen.

Mikä tulee tuohon kirjaan, niin jotenkin vieroksun sitä ajatusta että pitäisi opetella olemaan jotain muuta kuin itsensä. Käyttäytymään niin että tarvittaessa nuoleskelet kaikkia ympärilläsi minkä ehdit, vain sen takia että sinusta ei tulisi se koko porukan syntipukki. Jos kaikki lukisi tuon kirjan ja käyttäytyisi sen mukaan että ei vaan saisi kenkää niin koko työympäristöstä tulisi oksettavan tekopyhä. Mielummin suoraa kommunikointia mikä vähän sattuu omaan egoon kuin että menet kastelemaan esimiehesi kukkia ja pukeudut samanväriseen solmioon kuin hän jos vaikuttaa siltä että projektin deadline ei onnistu. Mahtaa jossain it-alan yrityksessä missä tuo kirja on luettu ahkeraan olla jono ihmisiä kastelukannu kädessä pomon huoneeseen.

Kunhan nyt ihmiset muistaisi että ollaan kaikki yksilöitä, eikä kaikkia voi laittaa samaan muottiin vaan pätevät esimiehet osaa imea tehot irti yksilöistä, riippumatta siitä toimiiko ne tiimissä vai ei. Se on se pääasia työelämässä, ei niinkään se että halaako esimies ja alainen toisiaan aamulla. Pätevä esimies tietää milloin löysätä köyttä jotta voisi rykiä sitä entistä kovempaa, milloin ja mitkä työntekijät kykenee 110% suoritukseen kolme vuorokautta putkeen jne. Soliraadisuus ei ole sitä että kaikkia kohdellaan tasan samalla tavalla, vaan yksilön ominaisuuksiin riippuen oikeudenmukaisella tavalla toisiin nähden. Jos joku on semmoinen että on herkkänahkainen niin pitää osata olla varovaisempi ja silloin siitä saa tehot irti, jos joku on semmoinen että se haluaa että sitä piiskataan nahkaruoskalla 24/7 jotta saisi tehot irti niin sitten niin tulisi tehdä. Tässä tulee nimenomaan ne esimiestaidot esille.

Pitää osata ohjata ryhmää joka on täynnä yksilöitä tilanteessa kuin tilanteessa, tarvittaessa näyttää esimerkkiä, opettaa ja ohjata asioita niin että saadaan se maksimaalinen teho irti kaikista ja ryhmänä. Näitä esimiehiä kunnioitan, en näitä tusinaesimiehiä jotka uskovat että titteli itsessään tuo alaisten kunnioituksen. Jos alaiset luottavat esimieheen niin koko tiimi kävelee vaikka kalliosta läpi keskellä yötä jos tarve sitä vaatii mutta tusinaesimies jää kylmäksi. Esimiestaidot mielestäni harvemmin ovat asioita mitä voi oppia, ne ovat ominaisuuksia mitä joko on tai sitten ei ole ihmisissä.

Oho, tässä tuli aika paljon tekstiä jotka ei liity enää mihinkään asiaan :) Summa summarum :
Nokia on ihan ok yritys siinä missä muutkin. Ihmiset näitä asioita tekee eikä yritys, eikä ihmisiäkään tulisi tuomita sitten suoralta kädeltä vaan yrittää ymmärtää miksi asiat on ryssitty ja yrittää korjata asia. En minä toivo että entiset esimiehet saisi kenkää, tai HR henkilöstö joka ryssi tämän minun tapaukseni.

Haluaisin vain että oppivat jotain tuosta tapauksesta, miten asioita ei pitäisi hoitaa ja tulevaisuudessa tehdä jotain asioita paremmin. Jos eivät oppineet tai tiedosta sitä että tekivät jotain päin mäntyä niin sitten on jo suurempi ongelma. Kaikki ryssii joskus jotain, pääasia on että niistä asioista oppii jotain (enkä nyt tarkoita että miten voisi tehdä jotain laittomia asioita niin että ei jäisi kiinni, vaan miten hoitaa asiat *oikein*).

Pari aika ankaraa oppituntia sain itse tämän tapauksen yhteydessä ja toivon että otin opikseni muutamista asioista. Ainakin uskon niin. Ainakin opin jotain uuta ihmisistä taas :)

hoppa__ kirjoitti:

Älä suotta Nokialaisille sitä suosittele, haluan korostaa että ei tämä ole kovin yleinen ongelma siellä. Tämmöisiä tapauksia mitä minulla oli tapahtuu *myös* siellä. Ei pelkästään, tai kaikkialla siellä. Uskon jopa että se on kohtalaisen harvinaista että tämmöisiä prosesseja viedään läpi ko. yrityksessä.

----------------------------
Tuli aika pitkä teksti, älkää lukeko jos teitä ei kiinnosta yleisemmällä tasolla minun mietteitä asioista, tässä aamukahvin yhteydessä naputtelin vähän omia mietteitä tähän alle samaan kirjoitukseen :

Sen 7½ vuoden aikana mitä siellä olin, ehdin nähdä myös miten oikeasti sijoitetaan ihmisiä uusiin tiimeihin ja organisaatioihin kun tulee muutoksia. Jopa ilman yt-neuvotteluita. Silloin tehtiin niinkuin minun mielestä pitääkin, eli esimiehet käyttävät verkostoaan hyväksi ja sijoittavat työntekijät pitkin organisaatioita.

Edelleen minulla on hyvin paljon hyviä kavereita pitkin koko Nokiaa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sen verran ehdin tutustua koko yritykseen ja edelleen tietysti kuulen paljon mitä siellä tapahtuu ja ei siellä asiat ole niin huonosti noin yleisellä tasolla, ehkä jopa paremmin kuin keskiverto yrityksessä Suomessa.

Ainoa mikä omalla kohdallani harmittaa, on se että yritys ehti ansaita minun kohdalla henkilökohtaisen lojaalisuuteni. Tämä on hieman eri asia kuin se "ammattilojaalisuus". Ammattilojaalisuus on asia mikä tulee automaattisesti työnantajaa kohtaan, tekee siis sen työn mitä on työnantaja on sinulle määrännyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta esimerkiksi minun kohdallani voi olla aika vaikeata ansaita se minun henkilökohtainen lojaalisuus, ja Nokia onnistui tässä. Ja jotta ei nyt kukaan käsittäisi väärin, niin henkilökohtainen lojaalisuus ei ole sitä että kuvittelen että työpaikka oli suojatyöpaikka ja että olisin ollut ikuisesti turvassa jossain Nokian positiossa. Se tarkoittaa sitä että toimillaan on osoittanut että asioissa on järki mukana, oikeasti kunnioitetaan työntekijöitä ja jos tulee tilanne missä joudutaan irtisanomaan ihmisiä niin siinä on todellinen tarve tämän takana. Seurataan hyviä arvoja ja lainsäädäntöjä, osataan neuvotella ja sopia asioista, otetaan huomioon yksilöt ja todella ollaan hyvä työnantaja kaikilla perinteisillä tavoilla.

Silloin kun henkilökohtainen sitoutuminen astuu kuvaan, sitä myös haluaa oikeasti että yrityksellä menee hyvin, ja silloin vapaa-aikanakin jos tulee jotain ideoita tai ajatuksia niin luovuttaa ne yritykselle, ei tuota ongelmia lomilla auttaa kolleegoita joilla on ongelmia, illalla vielä kurkkaa sähköpostiin jos olisi tullut joku akuutti ongelma ennen nukkumaanmenoa, oikeasti tuntee ja haluaa olla osa yrityksen menestystä ja on itse ylpeä joka kerta kun tulee joku positiivinen uutinen yrityksestä koska tietää että on itse ollut osana sitä vaikka rooli olisikin ollut erittäin pieni.

Tuo henkilökohtaisen lojaalisuuden rikkominen isolla moukarilla oli aika kova pala nieltäväksi. En ihan heti voisi kuvitella että toistamiseen lähden ajamaan takaisin konttorille klo 20 konfiguroimaan reitityksiä koko yön läpi jotta homma varmasti toimisi seuraavana aamuna tai luovuttaa jotain omia ideoita ja keksintöjä yrityksen käytettäväksi ilman erillistä korvausta. Tuo on semmoisia toimia mitä ihminen alkaa tekemään silloin kun aidosti ja oikeasti haluaa että yrityksellä menee hyvin. Nämä asiat ei tule ihan noin vaan eikä mitenkään automaattisesti silloin kun allekirjoittaa työsopimuksen.

Mikä tulee tuohon kirjaan, niin jotenkin vieroksun sitä ajatusta että pitäisi opetella olemaan jotain muuta kuin itsensä. Käyttäytymään niin että tarvittaessa nuoleskelet kaikkia ympärilläsi minkä ehdit, vain sen takia että sinusta ei tulisi se koko porukan syntipukki. Jos kaikki lukisi tuon kirjan ja käyttäytyisi sen mukaan että ei vaan saisi kenkää niin koko työympäristöstä tulisi oksettavan tekopyhä. Mielummin suoraa kommunikointia mikä vähän sattuu omaan egoon kuin että menet kastelemaan esimiehesi kukkia ja pukeudut samanväriseen solmioon kuin hän jos vaikuttaa siltä että projektin deadline ei onnistu. Mahtaa jossain it-alan yrityksessä missä tuo kirja on luettu ahkeraan olla jono ihmisiä kastelukannu kädessä pomon huoneeseen.

Kunhan nyt ihmiset muistaisi että ollaan kaikki yksilöitä, eikä kaikkia voi laittaa samaan muottiin vaan pätevät esimiehet osaa imea tehot irti yksilöistä, riippumatta siitä toimiiko ne tiimissä vai ei. Se on se pääasia työelämässä, ei niinkään se että halaako esimies ja alainen toisiaan aamulla. Pätevä esimies tietää milloin löysätä köyttä jotta voisi rykiä sitä entistä kovempaa, milloin ja mitkä työntekijät kykenee 110% suoritukseen kolme vuorokautta putkeen jne. Soliraadisuus ei ole sitä että kaikkia kohdellaan tasan samalla tavalla, vaan yksilön ominaisuuksiin riippuen oikeudenmukaisella tavalla toisiin nähden. Jos joku on semmoinen että on herkkänahkainen niin pitää osata olla varovaisempi ja silloin siitä saa tehot irti, jos joku on semmoinen että se haluaa että sitä piiskataan nahkaruoskalla 24/7 jotta saisi tehot irti niin sitten niin tulisi tehdä. Tässä tulee nimenomaan ne esimiestaidot esille.

Pitää osata ohjata ryhmää joka on täynnä yksilöitä tilanteessa kuin tilanteessa, tarvittaessa näyttää esimerkkiä, opettaa ja ohjata asioita niin että saadaan se maksimaalinen teho irti kaikista ja ryhmänä. Näitä esimiehiä kunnioitan, en näitä tusinaesimiehiä jotka uskovat että titteli itsessään tuo alaisten kunnioituksen. Jos alaiset luottavat esimieheen niin koko tiimi kävelee vaikka kalliosta läpi keskellä yötä jos tarve sitä vaatii mutta tusinaesimies jää kylmäksi. Esimiestaidot mielestäni harvemmin ovat asioita mitä voi oppia, ne ovat ominaisuuksia mitä joko on tai sitten ei ole ihmisissä.

Oho, tässä tuli aika paljon tekstiä jotka ei liity enää mihinkään asiaan :) Summa summarum :
Nokia on ihan ok yritys siinä missä muutkin. Ihmiset näitä asioita tekee eikä yritys, eikä ihmisiäkään tulisi tuomita sitten suoralta kädeltä vaan yrittää ymmärtää miksi asiat on ryssitty ja yrittää korjata asia. En minä toivo että entiset esimiehet saisi kenkää, tai HR henkilöstö joka ryssi tämän minun tapaukseni.

Haluaisin vain että oppivat jotain tuosta tapauksesta, miten asioita ei pitäisi hoitaa ja tulevaisuudessa tehdä jotain asioita paremmin. Jos eivät oppineet tai tiedosta sitä että tekivät jotain päin mäntyä niin sitten on jo suurempi ongelma. Kaikki ryssii joskus jotain, pääasia on että niistä asioista oppii jotain (enkä nyt tarkoita että miten voisi tehdä jotain laittomia asioita niin että ei jäisi kiinni, vaan miten hoitaa asiat *oikein*).

Pari aika ankaraa oppituntia sain itse tämän tapauksen yhteydessä ja toivon että otin opikseni muutamista asioista. Ainakin uskon niin. Ainakin opin jotain uuta ihmisistä taas :)

Vieläkös Hoppa meinaa nostaa syytteen työpaikkakiusaamisesta? Vai jokos olet haudannut asian?

hoppa__ kirjoitti:

Älä suotta Nokialaisille sitä suosittele, haluan korostaa että ei tämä ole kovin yleinen ongelma siellä. Tämmöisiä tapauksia mitä minulla oli tapahtuu *myös* siellä. Ei pelkästään, tai kaikkialla siellä. Uskon jopa että se on kohtalaisen harvinaista että tämmöisiä prosesseja viedään läpi ko. yrityksessä.

----------------------------
Tuli aika pitkä teksti, älkää lukeko jos teitä ei kiinnosta yleisemmällä tasolla minun mietteitä asioista, tässä aamukahvin yhteydessä naputtelin vähän omia mietteitä tähän alle samaan kirjoitukseen :

Sen 7½ vuoden aikana mitä siellä olin, ehdin nähdä myös miten oikeasti sijoitetaan ihmisiä uusiin tiimeihin ja organisaatioihin kun tulee muutoksia. Jopa ilman yt-neuvotteluita. Silloin tehtiin niinkuin minun mielestä pitääkin, eli esimiehet käyttävät verkostoaan hyväksi ja sijoittavat työntekijät pitkin organisaatioita.

Edelleen minulla on hyvin paljon hyviä kavereita pitkin koko Nokiaa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sen verran ehdin tutustua koko yritykseen ja edelleen tietysti kuulen paljon mitä siellä tapahtuu ja ei siellä asiat ole niin huonosti noin yleisellä tasolla, ehkä jopa paremmin kuin keskiverto yrityksessä Suomessa.

Ainoa mikä omalla kohdallani harmittaa, on se että yritys ehti ansaita minun kohdalla henkilökohtaisen lojaalisuuteni. Tämä on hieman eri asia kuin se "ammattilojaalisuus". Ammattilojaalisuus on asia mikä tulee automaattisesti työnantajaa kohtaan, tekee siis sen työn mitä on työnantaja on sinulle määrännyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta esimerkiksi minun kohdallani voi olla aika vaikeata ansaita se minun henkilökohtainen lojaalisuus, ja Nokia onnistui tässä. Ja jotta ei nyt kukaan käsittäisi väärin, niin henkilökohtainen lojaalisuus ei ole sitä että kuvittelen että työpaikka oli suojatyöpaikka ja että olisin ollut ikuisesti turvassa jossain Nokian positiossa. Se tarkoittaa sitä että toimillaan on osoittanut että asioissa on järki mukana, oikeasti kunnioitetaan työntekijöitä ja jos tulee tilanne missä joudutaan irtisanomaan ihmisiä niin siinä on todellinen tarve tämän takana. Seurataan hyviä arvoja ja lainsäädäntöjä, osataan neuvotella ja sopia asioista, otetaan huomioon yksilöt ja todella ollaan hyvä työnantaja kaikilla perinteisillä tavoilla.

Silloin kun henkilökohtainen sitoutuminen astuu kuvaan, sitä myös haluaa oikeasti että yrityksellä menee hyvin, ja silloin vapaa-aikanakin jos tulee jotain ideoita tai ajatuksia niin luovuttaa ne yritykselle, ei tuota ongelmia lomilla auttaa kolleegoita joilla on ongelmia, illalla vielä kurkkaa sähköpostiin jos olisi tullut joku akuutti ongelma ennen nukkumaanmenoa, oikeasti tuntee ja haluaa olla osa yrityksen menestystä ja on itse ylpeä joka kerta kun tulee joku positiivinen uutinen yrityksestä koska tietää että on itse ollut osana sitä vaikka rooli olisikin ollut erittäin pieni.

Tuo henkilökohtaisen lojaalisuuden rikkominen isolla moukarilla oli aika kova pala nieltäväksi. En ihan heti voisi kuvitella että toistamiseen lähden ajamaan takaisin konttorille klo 20 konfiguroimaan reitityksiä koko yön läpi jotta homma varmasti toimisi seuraavana aamuna tai luovuttaa jotain omia ideoita ja keksintöjä yrityksen käytettäväksi ilman erillistä korvausta. Tuo on semmoisia toimia mitä ihminen alkaa tekemään silloin kun aidosti ja oikeasti haluaa että yrityksellä menee hyvin. Nämä asiat ei tule ihan noin vaan eikä mitenkään automaattisesti silloin kun allekirjoittaa työsopimuksen.

Mikä tulee tuohon kirjaan, niin jotenkin vieroksun sitä ajatusta että pitäisi opetella olemaan jotain muuta kuin itsensä. Käyttäytymään niin että tarvittaessa nuoleskelet kaikkia ympärilläsi minkä ehdit, vain sen takia että sinusta ei tulisi se koko porukan syntipukki. Jos kaikki lukisi tuon kirjan ja käyttäytyisi sen mukaan että ei vaan saisi kenkää niin koko työympäristöstä tulisi oksettavan tekopyhä. Mielummin suoraa kommunikointia mikä vähän sattuu omaan egoon kuin että menet kastelemaan esimiehesi kukkia ja pukeudut samanväriseen solmioon kuin hän jos vaikuttaa siltä että projektin deadline ei onnistu. Mahtaa jossain it-alan yrityksessä missä tuo kirja on luettu ahkeraan olla jono ihmisiä kastelukannu kädessä pomon huoneeseen.

Kunhan nyt ihmiset muistaisi että ollaan kaikki yksilöitä, eikä kaikkia voi laittaa samaan muottiin vaan pätevät esimiehet osaa imea tehot irti yksilöistä, riippumatta siitä toimiiko ne tiimissä vai ei. Se on se pääasia työelämässä, ei niinkään se että halaako esimies ja alainen toisiaan aamulla. Pätevä esimies tietää milloin löysätä köyttä jotta voisi rykiä sitä entistä kovempaa, milloin ja mitkä työntekijät kykenee 110% suoritukseen kolme vuorokautta putkeen jne. Soliraadisuus ei ole sitä että kaikkia kohdellaan tasan samalla tavalla, vaan yksilön ominaisuuksiin riippuen oikeudenmukaisella tavalla toisiin nähden. Jos joku on semmoinen että on herkkänahkainen niin pitää osata olla varovaisempi ja silloin siitä saa tehot irti, jos joku on semmoinen että se haluaa että sitä piiskataan nahkaruoskalla 24/7 jotta saisi tehot irti niin sitten niin tulisi tehdä. Tässä tulee nimenomaan ne esimiestaidot esille.

Pitää osata ohjata ryhmää joka on täynnä yksilöitä tilanteessa kuin tilanteessa, tarvittaessa näyttää esimerkkiä, opettaa ja ohjata asioita niin että saadaan se maksimaalinen teho irti kaikista ja ryhmänä. Näitä esimiehiä kunnioitan, en näitä tusinaesimiehiä jotka uskovat että titteli itsessään tuo alaisten kunnioituksen. Jos alaiset luottavat esimieheen niin koko tiimi kävelee vaikka kalliosta läpi keskellä yötä jos tarve sitä vaatii mutta tusinaesimies jää kylmäksi. Esimiestaidot mielestäni harvemmin ovat asioita mitä voi oppia, ne ovat ominaisuuksia mitä joko on tai sitten ei ole ihmisissä.

Oho, tässä tuli aika paljon tekstiä jotka ei liity enää mihinkään asiaan :) Summa summarum :
Nokia on ihan ok yritys siinä missä muutkin. Ihmiset näitä asioita tekee eikä yritys, eikä ihmisiäkään tulisi tuomita sitten suoralta kädeltä vaan yrittää ymmärtää miksi asiat on ryssitty ja yrittää korjata asia. En minä toivo että entiset esimiehet saisi kenkää, tai HR henkilöstö joka ryssi tämän minun tapaukseni.

Haluaisin vain että oppivat jotain tuosta tapauksesta, miten asioita ei pitäisi hoitaa ja tulevaisuudessa tehdä jotain asioita paremmin. Jos eivät oppineet tai tiedosta sitä että tekivät jotain päin mäntyä niin sitten on jo suurempi ongelma. Kaikki ryssii joskus jotain, pääasia on että niistä asioista oppii jotain (enkä nyt tarkoita että miten voisi tehdä jotain laittomia asioita niin että ei jäisi kiinni, vaan miten hoitaa asiat *oikein*).

Pari aika ankaraa oppituntia sain itse tämän tapauksen yhteydessä ja toivon että otin opikseni muutamista asioista. Ainakin uskon niin. Ainakin opin jotain uuta ihmisistä taas :)

hopan_ tapauksessa tuli selvästi ilmi, että lojaalius, ammattitaito, hyvä tuottavuus tai edes hyvä yritys ei meinaa mitään, kun joku tuntee varpailleen tallotun. Eli yleinen hyvä saa aina väistyä yksittäisen ihmisen hyvän tieltä, kun joku ottaa nokkiinsa. Ihmiset päätöksiä tekevät, hopalle nyt kävi heikosti, koska oli nokkimisjärjestyksen alimmalla tasolla.

... kirjoitti:

hopan_ tapauksessa tuli selvästi ilmi, että lojaalius, ammattitaito, hyvä tuottavuus tai edes hyvä yritys ei meinaa mitään, kun joku tuntee varpailleen tallotun. Eli yleinen hyvä saa aina väistyä yksittäisen ihmisen hyvän tieltä, kun joku ottaa nokkiinsa. Ihmiset päätöksiä tekevät, hopalle nyt kävi heikosti, koska oli nokkimisjärjestyksen alimmalla tasolla.

Yhtiön etu on

1. minun etuni
2. minun henkilökohtainen etuni
3. yhtiölle on eduksi, että yhtiön ja minun etuni yhtenevät

Yleisestä hyvästä puhun ainoastaan silloin kun se on minulle eduksi. Jos se ei ole minulle eduksi niin silloin se ei voi olla yleinen hyvä, tietenkään.

hoppa__ kirjoitti:

Älä suotta Nokialaisille sitä suosittele, haluan korostaa että ei tämä ole kovin yleinen ongelma siellä. Tämmöisiä tapauksia mitä minulla oli tapahtuu *myös* siellä. Ei pelkästään, tai kaikkialla siellä. Uskon jopa että se on kohtalaisen harvinaista että tämmöisiä prosesseja viedään läpi ko. yrityksessä.

----------------------------
Tuli aika pitkä teksti, älkää lukeko jos teitä ei kiinnosta yleisemmällä tasolla minun mietteitä asioista, tässä aamukahvin yhteydessä naputtelin vähän omia mietteitä tähän alle samaan kirjoitukseen :

Sen 7½ vuoden aikana mitä siellä olin, ehdin nähdä myös miten oikeasti sijoitetaan ihmisiä uusiin tiimeihin ja organisaatioihin kun tulee muutoksia. Jopa ilman yt-neuvotteluita. Silloin tehtiin niinkuin minun mielestä pitääkin, eli esimiehet käyttävät verkostoaan hyväksi ja sijoittavat työntekijät pitkin organisaatioita.

Edelleen minulla on hyvin paljon hyviä kavereita pitkin koko Nokiaa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sen verran ehdin tutustua koko yritykseen ja edelleen tietysti kuulen paljon mitä siellä tapahtuu ja ei siellä asiat ole niin huonosti noin yleisellä tasolla, ehkä jopa paremmin kuin keskiverto yrityksessä Suomessa.

Ainoa mikä omalla kohdallani harmittaa, on se että yritys ehti ansaita minun kohdalla henkilökohtaisen lojaalisuuteni. Tämä on hieman eri asia kuin se "ammattilojaalisuus". Ammattilojaalisuus on asia mikä tulee automaattisesti työnantajaa kohtaan, tekee siis sen työn mitä on työnantaja on sinulle määrännyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta esimerkiksi minun kohdallani voi olla aika vaikeata ansaita se minun henkilökohtainen lojaalisuus, ja Nokia onnistui tässä. Ja jotta ei nyt kukaan käsittäisi väärin, niin henkilökohtainen lojaalisuus ei ole sitä että kuvittelen että työpaikka oli suojatyöpaikka ja että olisin ollut ikuisesti turvassa jossain Nokian positiossa. Se tarkoittaa sitä että toimillaan on osoittanut että asioissa on järki mukana, oikeasti kunnioitetaan työntekijöitä ja jos tulee tilanne missä joudutaan irtisanomaan ihmisiä niin siinä on todellinen tarve tämän takana. Seurataan hyviä arvoja ja lainsäädäntöjä, osataan neuvotella ja sopia asioista, otetaan huomioon yksilöt ja todella ollaan hyvä työnantaja kaikilla perinteisillä tavoilla.

Silloin kun henkilökohtainen sitoutuminen astuu kuvaan, sitä myös haluaa oikeasti että yrityksellä menee hyvin, ja silloin vapaa-aikanakin jos tulee jotain ideoita tai ajatuksia niin luovuttaa ne yritykselle, ei tuota ongelmia lomilla auttaa kolleegoita joilla on ongelmia, illalla vielä kurkkaa sähköpostiin jos olisi tullut joku akuutti ongelma ennen nukkumaanmenoa, oikeasti tuntee ja haluaa olla osa yrityksen menestystä ja on itse ylpeä joka kerta kun tulee joku positiivinen uutinen yrityksestä koska tietää että on itse ollut osana sitä vaikka rooli olisikin ollut erittäin pieni.

Tuo henkilökohtaisen lojaalisuuden rikkominen isolla moukarilla oli aika kova pala nieltäväksi. En ihan heti voisi kuvitella että toistamiseen lähden ajamaan takaisin konttorille klo 20 konfiguroimaan reitityksiä koko yön läpi jotta homma varmasti toimisi seuraavana aamuna tai luovuttaa jotain omia ideoita ja keksintöjä yrityksen käytettäväksi ilman erillistä korvausta. Tuo on semmoisia toimia mitä ihminen alkaa tekemään silloin kun aidosti ja oikeasti haluaa että yrityksellä menee hyvin. Nämä asiat ei tule ihan noin vaan eikä mitenkään automaattisesti silloin kun allekirjoittaa työsopimuksen.

Mikä tulee tuohon kirjaan, niin jotenkin vieroksun sitä ajatusta että pitäisi opetella olemaan jotain muuta kuin itsensä. Käyttäytymään niin että tarvittaessa nuoleskelet kaikkia ympärilläsi minkä ehdit, vain sen takia että sinusta ei tulisi se koko porukan syntipukki. Jos kaikki lukisi tuon kirjan ja käyttäytyisi sen mukaan että ei vaan saisi kenkää niin koko työympäristöstä tulisi oksettavan tekopyhä. Mielummin suoraa kommunikointia mikä vähän sattuu omaan egoon kuin että menet kastelemaan esimiehesi kukkia ja pukeudut samanväriseen solmioon kuin hän jos vaikuttaa siltä että projektin deadline ei onnistu. Mahtaa jossain it-alan yrityksessä missä tuo kirja on luettu ahkeraan olla jono ihmisiä kastelukannu kädessä pomon huoneeseen.

Kunhan nyt ihmiset muistaisi että ollaan kaikki yksilöitä, eikä kaikkia voi laittaa samaan muottiin vaan pätevät esimiehet osaa imea tehot irti yksilöistä, riippumatta siitä toimiiko ne tiimissä vai ei. Se on se pääasia työelämässä, ei niinkään se että halaako esimies ja alainen toisiaan aamulla. Pätevä esimies tietää milloin löysätä köyttä jotta voisi rykiä sitä entistä kovempaa, milloin ja mitkä työntekijät kykenee 110% suoritukseen kolme vuorokautta putkeen jne. Soliraadisuus ei ole sitä että kaikkia kohdellaan tasan samalla tavalla, vaan yksilön ominaisuuksiin riippuen oikeudenmukaisella tavalla toisiin nähden. Jos joku on semmoinen että on herkkänahkainen niin pitää osata olla varovaisempi ja silloin siitä saa tehot irti, jos joku on semmoinen että se haluaa että sitä piiskataan nahkaruoskalla 24/7 jotta saisi tehot irti niin sitten niin tulisi tehdä. Tässä tulee nimenomaan ne esimiestaidot esille.

Pitää osata ohjata ryhmää joka on täynnä yksilöitä tilanteessa kuin tilanteessa, tarvittaessa näyttää esimerkkiä, opettaa ja ohjata asioita niin että saadaan se maksimaalinen teho irti kaikista ja ryhmänä. Näitä esimiehiä kunnioitan, en näitä tusinaesimiehiä jotka uskovat että titteli itsessään tuo alaisten kunnioituksen. Jos alaiset luottavat esimieheen niin koko tiimi kävelee vaikka kalliosta läpi keskellä yötä jos tarve sitä vaatii mutta tusinaesimies jää kylmäksi. Esimiestaidot mielestäni harvemmin ovat asioita mitä voi oppia, ne ovat ominaisuuksia mitä joko on tai sitten ei ole ihmisissä.

Oho, tässä tuli aika paljon tekstiä jotka ei liity enää mihinkään asiaan :) Summa summarum :
Nokia on ihan ok yritys siinä missä muutkin. Ihmiset näitä asioita tekee eikä yritys, eikä ihmisiäkään tulisi tuomita sitten suoralta kädeltä vaan yrittää ymmärtää miksi asiat on ryssitty ja yrittää korjata asia. En minä toivo että entiset esimiehet saisi kenkää, tai HR henkilöstö joka ryssi tämän minun tapaukseni.

Haluaisin vain että oppivat jotain tuosta tapauksesta, miten asioita ei pitäisi hoitaa ja tulevaisuudessa tehdä jotain asioita paremmin. Jos eivät oppineet tai tiedosta sitä että tekivät jotain päin mäntyä niin sitten on jo suurempi ongelma. Kaikki ryssii joskus jotain, pääasia on että niistä asioista oppii jotain (enkä nyt tarkoita että miten voisi tehdä jotain laittomia asioita niin että ei jäisi kiinni, vaan miten hoitaa asiat *oikein*).

Pari aika ankaraa oppituntia sain itse tämän tapauksen yhteydessä ja toivon että otin opikseni muutamista asioista. Ainakin uskon niin. Ainakin opin jotain uuta ihmisistä taas :)

Sä oot todellakin tyhmempi kuin mitä luulin.

Kai se nyt helppo olla ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen, kun oikeus on toteutunut ja raha polttelee näpeissä. Voisi melkein luulla, että kuvittelet vielä jonain päivänä pääseväsi takaisin Nokialle.