Teuvo

Nimetön kirjoitti:

- Apua, aaapua.
Huuto kuuluu ihan lähistöltä. Otan puolukkaämpärin mukaan ja lähden kävelemään ääntä kohti mäkeä ylös.
- Apuaaaaa, aaapuaaa, ääni kuuluu lähempää.
Mäen päällä huomaan kivikossa istuvan miehen puolukkasanko kaatuneena vieressä.
- Terve, sanon.
- Terve. Saamari kun liukastuin, jalka tais nyrjähtää pahasti.
- Voitko auttaa mua, mulla on auto tossa parin kilsan päässä ja mun kännykkä on siellä.
- Voisin soittaa siitä apua, mies jatkaa.
- Parin kilsan päässä, aika kaukana. Tossa rannassa ois mun mökki, jaksasitsää kävellä sinne.
- Yritetään, sattuu kyllä saamaristi.
Mies nousee ylös ja sähähtää pahasti kun yrittää laskea painoa jalalleen.
- Mä oon muuten Teuvo, päivää, mies ojensi kätensä.
- Päivää päivää, Sirpa.
- Odota vähän, sanon.
Menen risukkoon ja katkaisin sieltä kuivuneen lepän varren.
- Tässä sulle kävelykeppi
- Kiitti, hyvä idea.
Jätämme poimurit ja sangot siihen. Menen miehen kainaloon ja hän ottaa kädellään apua hartioistani. Toisella kädellä hän pitää tukea kepin avulla. Yhdessä lähdemme suunnistamaan mökkiä kohti miehen kinkatessa. Kainalossa haistan miehen tuoksun, hieman haisee hiki mutta taustalta erottuu myös partavesi. Mies on aika kookas, sellainen 185 senttinen, mua päätä pitempi. Ei mikään atleetikko, muttei myöskään gotleetikko. Ihan perus suomalainen mies. Hiukset on tummat ja silmät ruskeat. Ihan namun näköinen. Ikää varmaan 45, siis kymmenen vuotta mua enemmän.
Siinä kinkatessa vaihdamme kuulumisia ja juttelemme marjapaikkojen sijainnista. Mies oli tullut kuulemma ihan summan mutikassa tänne ja jättänyt autonsa mökkitieni varteen. Lopulta pääsimme mökin pihaan.
- Pistä se jalka tohon veteen likoomaan, se vähentää turvotusta.
- Joo, niinpä tietysti.
Kinkkaamme laiturille ja Teuvo laskeutuu siihen istumaan. Hän ottaa kenkän ja sukan pois jalastaan ja katsoo jalkaansa.
- Onpas se turvoksissa.
- No niinpä näyttää, vastaan.
Jalka oli tosiaan jo turvonnut melko paljon.
- Odota, mä haen vähän ideaalisiteitä, niin saadaan puristusta nilkkaan.
Menen sisälle ja haen lääkekaapista sideharsoa ja sakset. Juuri kun palaan laiturille, alkaa vettä tihuuttamaan taivaalta.
- Näytäpäs.
Teuvo nostaa jalkansa ylös vedestä, ja minä alan rullata sidettä nilkan ympärille. Teuvo katsoo minua pitkään kun teen solmua siteen päähän. Hieman ärsytti tuollainen tuijotus.
- Noin, hyvähän siitä tuli. Tulepas sisään niin ei ihan kokonaan kastuta.
- Kiitti.
Autan taas Teuvoa kinkkaamaan tupaan. Istutan hänet pirtinpöytään. Teuvo ottaa takkinsa pois päältään. Otan takin ja pistiä sen tuolille takan ääreen kuivumaan.
- Maistuiskos kahvi?
- Joo kiitos, ainahan kahvi maistuu.
Sytytän kaasun, pistän soikosta pannuun vettä ja pannun liedelle.
- Mites nyt, ethän sä tolla jalalla autolles pääse, vettäkin näyttää satavan ihan kunnolla.
Sateen ropina kuuluu katolta kovempana ja kovempana, taitaa olla ihan kunnon sadekuuro.
- En joo. Eihän sulla kännykkää ole, niin voisin soittaa kotiin jonkun hakemaan.
- Ai vaimolles, utelin ihan vahingossa.
- Ei mulla oo vaimoa, se kuoli kuusi vuotta sitten autokolarissa. Pojalle mä vaan.
Punastun heti, aina olen utelemassa ihmisten siviilisäätyä ja vaikka mitä.
- Anteeksi, ei ollut tarkoitus udella.
- Ei se mitään, ethän sä voinut tietää.
- No on mulla kännykkä, mutta kun tää ei oo kuuluvuusalueella. Pitäisi mennä sinne mäelle takaisin jos haluais soittaa. Voinhan mä sitten mennä soittamaan kun sade hellittää.
- Selvä, tehdään niin.
Kahvivesi alkaa kiehua ja lisäan porot pannuun. Sekoitin hieman lusikalla ja sammutin kaasun.
- Pari minuuttia vielä niin sitten on valmista.
Teuvo katsoo minua taas pitkään, tunnen kuinka hän mittailee vartaloani varpaista hiuksiini.
- Otatko maitoa tai sokeri, kysyn hieman nolona.
- Sokeria kiitos.
Nostan kahvimukit, maidon ja sokerin pöytään.
- Parempaa ei ole, ja näytin korppu- ja keksipussia Teuvolle.
- Kelpaa ainakin mulle.
Nostan pussit pöytään ja kaadan kahvit mukeihin. Teuvo laittaa sokeria omaansa ja minä maitoa omaan kahviini.
- Onkos tää sun perheen mökki, vai?
- Ei mulla ole perhettä, tai siis on tietysti isä ja äitä ja siskoja ja isovanhemmat, muttei siis omaa perhettä. Tää on porukoiden mökki.
- Eikö ole löytynyt sitä sopivaa, Teuvo kysäisee ja taitaa itsekin huomata että kysymys oli arka.
- Ei oo, vastaan napakasti ja joun kahviani.
Oli pieni tauko keskustelussa, mutta sitten Teuvo taas alkoi kysellä mun työstä ja harrastuksista. Siinä me sitten juteltiin varmaan tunti sateen ropistessa katolla. Iltakin alkoi jo hämärtyä.
- Saamari, ei taida sade hellittää. Mitenkähän mulle nyt käy.
- No voithan sä olla täällä yön yli, jos siis haluat. Tehdään sulle punkka tähän tuvan lattialle. Eipähän tartte lähteä tarpomaan kipeällä jalalla vesisateeseen.
- No niin voi olla parasta, jos se ei sua haittaa.
- Ei haittaa, on ihan kiva että on joskus seuraakin.
Käyn hakemassa varapatjan, tyynyn ja lakanat makuuhuoneesta ja ryhdyn sijaamaan petiä lattialle.
- Sori etten voi auttaa.
- No ei se mitään, eihän tää iso homma ole.
Huomasin taas kuinka Teuvo mittaili vartaloani minun pedatessa petiä. No hyvä että edes joku on kiinnostunut. Alapäässäni kihelmöi, tunnen kuinka jalkovälini kostui pelkän katseen voimasta.
- Oisko sulla muuten nälkä?
- No onhan tässä kieltämättä vähän.
- Mullon tossa vähän kalakeittoa jos kelpaa.
- No tottakai kelpaa.
Lämmitän kalakeiton ja katan pöydän. Söimme keittoa rupatellen, Teuvo tuntui mukavalta seuralta. Hän oli hauska ja puhelias, mutta osasi myös kuunnella tarkkaan mitä minulla oli sanottavaa. Huomasin välillä tuijottavani suoraan hänen ruskeisiin silmiinsä, ikääkuin ne olisivat hypnotisoineet minut. Teuvokin taisi huomata tuijotukseni, sillä hän vastasi siihen suorasukaisesti puhettaan keskeyttämättä.
Rupesin miettimään seuraavaa siirto, yöunille käyminen ei tullut vielä mieleenikään.
- Haluaisitko käydä saunassa, voisin lämmittää?
- Ei minua varten tarvitse.
- Kyllä mää itekkin meinasin saunoa tänään, siinä samassahan säkin kävisit.
- No voishan sitä tietysti vähän peseytyä, jomotuskin jalassa on jo hellittänyt.
Vai oli jalkaa jomottanut, mietin itsekseni ja hihkaisin. Teuvokin taisi tajuta kaksinaamaisuuden ja hymyili leveästi. Hymy sulatti välittömästi sydämeni, tuota voisi tuijottaa vaikka koko illan.
Päätin lämmitää rantasaunan, ettei mökki tule liian kuumaksi. Sadekin oli hellittänyt. Puiden lisäämisen välillä jatkoimme jutustelua tuvassa, keskustelu oli mukavaa ja rentouttavaa, aivan kuin avioparilla jotka tunsivat toisensa läpikotaisin. Tunnin päästä sauna oli lämmin. Mutta kuin tilauksesta sadekin oli taas yltynyt rankkasateeksi.
- Mene sinä ensin, sanoin Teuvolle.
- Okei.
- Sun varmaan kannattaa jättää vaatteet tänne, ettei ne kastu saunalle mennessä. Tossa on pyyhe, kietaise se ympärille niin autan sut sitten saunaan.
Menin makuuhuoneeseen odottamaan Teuvon riisuutumista.
- Okei mä olen valmis.
Menin tupaan ja katsoin pyyhkeeseen käärittyä komistusta. Tuntui kun aika olisi pysähtynyt ja minä olisin katsomassa taiteilijan kiveen hakkaamaa patsasta. Teuvokin huomasi hämmästykseni ja köhäisi.
- Mennäänkö.
- Mennään vaan, vastasin.
- Mutta sähän kastut kanssa.
- No niinpä.
- Pistä säkin pyyhe vaan päälles, Teuvo ehdottaa.
- Okei.
Menin takaisn makkariin ja otin vaatteet pois päältä. Tunnustelin jalkoväliäni ja se tuntui olevan aivan märkä. Kietaisin kuitenkin pyyhkeen ympärilleni ja menin takaisn.
- No niin, nyt mennään.
Nyt oli vuorostaan Teuvon suu ammollaan ja katse lasittunut.
- Mennään, toistin.
Teuvo säpsähti ja tarjosi taas kainaloaan minulle. Annoin kepin Teuvon toiseen käteen ja menin Hänen kainaloonsa. Kuin vahingossa Teuvon käsi sipaisi vain hetkisen selkääni pyyhkeen alta, ja hyväntunteen väreet levisivät pitkin vartaloani päättyen naisellisuuteni kehtoon.
- Anteeksi, Teuvo tokaisee.
- Ei se mitään.
Lähdemme taas kinkaten rantasaunaa kohti, Teuvolla keppi kädessä ja minä kainalossa. Sade oli laantunut kevyeksi tihkuksi, kun toiveitteni täyttymyksestä Teuvon pyyhe aukeaa hänen lantioltaan ja lentää tuulen voimasta eteemme. Vaistomaisesti vilkaisen Teuvoa, hänen puolijäykkää kaluaan ja pyyhettä. Ryntään avuliaana metsästämään pyyhettä tajuamatta että Teuvo oli tukeutunut minuun enemmän kuin keppiin. Tasapainon järkyttyä Teuvo yrittää ottaa tukea kepillä ja kipellä jalalla, mutta kovan vihlaisun saattelemana hän kaatua mäiskähtää taaksepäin polulle, josta olimme tulossa. Katson siinä hölmistyneenä märkä pyyhe kädessä kuinka iso uros kellistyy märälle polulle. Vaikka tilanne näyttää pahalta, hakeutuu katseeni magneetin lailla Teuvon jalkoväliin ja siellä seisovaan penikseen. Hänen maatessaan maassa tuijotan vain kalua, ikäänkuin en olisi sellaista koskaan nähnyt. Hätkähdän ja ryntään auttamaan Teuvoa ylös.
- Anteeksi, anteeksi, hoen koko ajan.
- Ei se mitään, ei sattunut, Teuvo hokee.
Autan alastoman miehen ylös ja hän ottaa minusta taas tukea. Sitten tajuan että hänhän on alasti ja hänen pyyhe on kädessäni. Mitenkäs tässä näin pääsi käymään ja mitenkäs pyyhe saadaan takaisin hänen sulojaan peittämään.
- Lienee parasta vain nyt kinkata tuonne saunalle, eihän tästä enää pitkästi ole.
- Anteeksi, joo tehdään niin, vastaan.
Siinä taluttaessani alastonta miestä minulla on esteetön näky hänen penikseensä. Se seisoo edelleen hieman kangistuneena, ja ajatuksissani kuvittelen miltähän se maistuisi tai tuntuisi sisälläni. Tunnen kuinka jalkoväli kostuu kostumistaan, se suorastaan valuu nesteitäni reisilleni.
Päästyämme saunalle jatkan edelleen anteeksipyytelyä ja annan hänelle märän pyyhkeen. Hän laittaa sen lantionsa suojaksi istuessaan pesuhuoneessa.
- Kiitti.
- Eikö olekin kivaa, jalka kipeänä ja vielä pihaan kampitettuna pääset saunaa. Voitsä mitenkään antaa anteeksi?
- Alä höpsi, totta kai, vahinkohan se oli. Ja tuo jalka ei sun syys ollu, minähän se kaaduin siellä mäellä.
- Näytäpäs sitä selkääs, tuliko pahat jäljet.
Kyyristyn Teuvon selkäpuolelle katsomaan jälkiä, ja tunnen yht’ akkiä hänen kätensä siirtyvän pyyhkeen alle takapuoleni päälle. Pysähdyn ja jään paikoilleni. Käsi pysyy hetken aikaa pakarallani ja siirtyy sitten toisen pakaran päälle. Pysyn edelleen liikkumatta, toivoen että liikkumattomuuteni olisi hänelle merkki jatkaa. Käsi liikkuu kevyesti pakaralta toiselle ja takaisin, ikäänkuin tunnustelija liikkuu maastossa. Tuntuu hyvältä, tuollaista kosketusta olenkin kaivannut. Äkkiä tunnen Teuvon toisen käden liikkuvan vatsallani, se sivelee ja hyväilee. Toinen käsi takapuolellani ja toinen vatsallani. Olen edelleen kuin kauhun jäykistämä, mutta tämä ei ole kauhua, tämä on kiihkoa, himoa. Vatsalta käsi liikkuu ylemmäs, tarkkuen hellästi, ensin toiseen ja sitten toiseen rintaani. Hän puristelee rintojani ja nipistelee nännejäni, samalla kun toinen käsi hieroo pakaroitani. Kostun aina vaan enemmän, ajattelen että kohta allani on lammikko nesteistäni. Avaan pyyhkeeni ja annan sen pudota lattialle. Teuvo laskeutuu lattialle polvilleen ja minä asetun tuolille kääntäen takapuoleni häntä kohti. Vaistoan kuinka Teuvo ihailee takapuoltani, sitä suudellen ja kevyesti sivellen. Tunnen miten hänen kätensä, kielensä ja huulensa liikkuvat reisilläni, pakaroillani, häpyhuulillani. Hän nuolaisee huuliani ja sähköisku virtaa lävitseni. Toinen nuolaisu, ja sähköisku kovenee. Huohotan kuin koira. Himoni kasvaa, kasvaa, ja sisimpäni alkaa vaatia sisääni onnen täyttymystä, sitä, mitä varten olen naiseksi syntynyt. Teuvo nuolee, ja työntää sormensa pilluuni.
- AAAAAAAAAAAAAaaaaaaaaaa, ulisen.
- Anna sitä mulle, anon.
Teuvo ei ole kuulevinaankaan. Vilkaisen jalkovälistäni ja näen miten Teuvo on polvillaan takanani runkaten samalla kyrpäänsä. Näky on ihana, tuo on se mitä sisukseni huutaa.
- Anna nyt, anna, anna, inisen.
Teuvo retkahtaa selälleen pesuhuoneen lattialle ja nousen ylös tuolilta. Katson lattialla makaavaa miestä hetken kunnes menen hänen luokseen. Suutelemme ja tunnen hänen suustaan nesteitteni vienon tuoksun. Himoni on kuitenkin niin kova, ettei mikään maailmassa voi estää minua nussimasta tuota lattiallani makavaa miestä. Siirryn alemmas, suukottelen hänen nännejään ja vatsaansa. Lopulta käteni tavoittaa tuon teräksisen sauvan, jonka aioin kohta vulvaani upottaa. Kyrpä on aivan limainen. Hellin sitä aluksi kädessäni, punniten ja esinahkaa hitaasti liikutellen, toisella kädellä kiveksiä sivellen. Katson terskaa, limaista tattia, joka tummanpunaisena jököttää kasvojen edessä. Maistan. Ei maistu millekään. Otan terskan suuhun ja nuolen sitä alapuolelta. Teuvon hengitys kiihtyy, vaistoan että nyt on orgasmi lähellä. Jatkan nuolemista ja runkkaamista, Teuvo läähättää ja vikuroi, kunnes tunnen miten kulli laukaisee ensimmäisen lastin suoraan suuhuni. Otan kyrvän suustani ja katson kuinka se lennättää lastinsa pitkin Teuvoa ja lattiaa nykäys nykäykseltä, hitaasti laantuen ja kyrpä pehmeten. Sperman maku suussa jatkan kevyttä runkkaamista ja katson kuinka Teuvo makaa silmät kiinni lattialla. Ei tämä tähän lopu, ei ei. Otan kalun uudestaan suuhuni ja aloitan elvytyksen. Nuolen ja imeskelen, ja samalla kalu kasvaa suussani milli milliltä entisiin mittoihinsa. Kun kalu on täydessä terässä, nousen hajareisin Teuvon päälle ja ohjaan kalun, tuon raudan kovan mutta samalla niin pehmeän kalun häpyhuulilleni. Laskeudun vähä vähältä alemmas, kunne kalu täyttää sisimpäni kokonaan. Tunnen kuinka kalun pää koskettaa kohdunsuutani. Teuvo avaa silmänsä ja laskeudun suutelemaan häntä. Suutelemme pitkään samalla kun olemme fyysisesti yhtä. Nousen takaisin istumaan, ja aloitan lantioni nostelun kalun vartta pitkin, ylös ja alas, ylös ja alas. Tunnen miten kalu liikkuu pillussani saaden sen kihelmöimään ja supistelemaan. Teuvo nostaa kätensä ja hieroo rintojani niin pehmeästi, että suljen silmäni. Muut aistit suljettuna tunnustelen jokaista hermoani pillussani ja rinnoissani.
Teuvo vetää minut hänen päällensä ja suutelemme uudestaan. Samalla hän tarttuu pakaroihin venyttäen niitä erilleen, ja alkaen työntää kaluaan sisääni nopeammin ja nopeammin. Olen aivan jähmettyneenä Teuvoa suudellen, ja hän nakuttaa allani kuin ompelukone. Tunnen miten orgasmin aallot alkavat lyödä rantaani, yhä suuremminksi kasvaen, huuhtoen lopulta minutkin mennessään.
- AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA, IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA, huudan täyttä kurkkua tajuamatta muusta kuin mahtavasta orgasmista joka pyyhkii ylitseni kerta toisensa jälkeen.
- AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA, IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA, jatkan huutamista.
Orgasmin lauettua tajuan taas missä olen. Teuvo jatkaa allani nussimistani kädet pakaroillani niitä ihanasti levittäen. Ei, ei kait taas. Sama tunne lähestyy, nyt tulee. En voi muuta kuin huutaa, huudan, huudan, kiljun, huudan. Tai niin ainakin kuvittelen. Samalla kun toivun toisesta, kolmas alkaa lähestyä. Ei herran jumala, voiko tämä olla totta. Saan, saan taas, ja taas. En pysty ajattelemaan, tunnen vain kuinka orgasmit iskeytyvät vasteni kuin aallot kallioon.
Vähitellen tajuntani palautuu ja huomaan että Teuvo makaa allani liikkumatta. Hän hymyilee minulle ja antaa pusun huulilleni. Hän ei ole enää sisälläni, vaan pillustani valuu vain jotain.
- Mitä tapahtui, kysyn.
- Taisit saada, ja monta kertaa.
- Entäs sinä.
- Sain minäkin osani.
Voimattomana yritän nousta ylös, mutta Teuvo estää.
- Ole siinä, ollaan vähän aikaa tässä.
Makaamme päällekkäin, hengitykseni tasaantuu ja voimani palautuu.
Nousen ylös ja autan Teuvon istumaan. Peseydymme ja menemme saunaan. Autan Teuvoa taas kinkkaamaan takaisin mökkiin, tällä kertaa ilman välikohtauksia.
Illalla nukahdamme sylikkäin sängylleni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä