viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi rankkoja.lapset kohta 5v ja 8kk ja olen rv.17 joten kolmas tuloillaan.avioliitto on ollut karikkoista jo pitkään nyt mies ilmoitti haluavansa erota mutta ei puhu ongelmista...olen pyytänyt syitä tekstiviestein ja puhumalla tokaisee vain" tämä ei toimi" ja "en tiedä mitä sanoisin"...olen neuvoton...pelkään vauvani puolesta en nuku, en syö ja aloitin tupakoinnin koska se on ainut keino jolla saan itseni rauhoittumaan...väärinhän se on mutta olotila on kertakaikkiaan sietämätön...mies käy kotona nukkumassa ja ei halua kontaktia minuun...mietin jo aborttiakin mutta en pysty tappamaan pientä ihmisen alkua..kokemuksia mielelläni haluaisin jakaa kohtalotovereiden kanssa...
heikko äiti
tuleva 3 lapsen yh
6921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toivottavasti saat jostain voimaa
ehkä siellä osataan kertoa vertaistuki-henkilö sulle tähän vaiheeseen.
Toinen paikka on perheneuvola, pyydä miestäsi sinne sun kanssa, tai papin luo, jos on helpompaa.
Tietyssä vaiheessahan raskautta tulee tunnetilojen heilahduksi aina, joskun enenmän joskus vähemmän. Ehkä se enenmän-vaihe on päällä.
Kirjoitit, että nuorempi on 8 kk ja olet uudestaan raskaana, suht`koht pian. Joten voi olla, että se rassaa miestäsi. Oliko raskaaksi tulemisen tarkoitus jotenkin "parantaa välejä" vai jokin muu ???
jaksat vielä pyytää apua. Minulla oli hiukan vastaava tilanne noin 6,5v sitten. Odotin nuorimmaista ja kaksi muuta lasta olivat jo isompia. Toinen koulussa ja toinen aloittelemassa koulutaivaltaan. Minä olin se, joka nosti kytkintä, mutta ei se ollut yhtään sen helpompaa kuin tulla jätetyksi. Ristiriitoja ja kaikkea pahaa oli niin paljon, että oli vain pelastettava lapset ja itseni siitä elämänloukusta.
Pitkään on harmaata ja tuskaa. Itku tulee vaikka kauppajonossa välillä, eikä sille voi mitään. Jos sinulle ero tulee, koita kestää se pystypäin, hanki koti itsellesi ja lapsillesi. Keskitys heidän hoitamiseensa, niin löydät iloa heistä. Riippuminen miehessä, joka ei halua, lisää vain tuskaa.
Puhu jollekin luottoystävälle, äidille, tädille... kelle vain, jonka tunnet hyväksi ihmiseksi ja pyydä apua tai kuuntelijaa. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja yleensä matalikon kautta pääsee kuivin jaloin eteenpäin jossain vaiheessa. Älä jää yksin suremaan. Tartu puhelimeen. Mene tapaamaan ystävää. Sinulla on kuitenkin kaksi ihanaa lasta jo valmiiksi ja yksi pallero tulossa. Se on paljon! Tsemppiä ja jaksamista.
Illalla käy lämpöisessä kylvyssä tai suihkussa, pue mieluisin yöpaita ylle ja juo lämmin muki kaakaota tai teetä ennen sänkyyn menoa. Sitten peiton alle. Uni tulee jossain vaiheessa. Heitä ne huolet edes minuutiksi mielestäsi ja yritä ajatella, mitä hyvää sinulla on.
Minulla kesti matalapaine melkein synnytykseen asti ja sitten tuli muutos. Olin onnellinen uudesta vauvasta niin, ettei mikään, mitä mies sanoi tai teki pystynyt pudottamaan minua siitä hyvänolon ja rakkauden tilasta. Toivon sinulle samaa.
Varmaan sustakin tuntuis mahtavalle kun joku yrittäis sut kuristaa, niinkö? Jos et tiennyt että syntymättömästä lapsesta tuntuu just tolta aina kun vedät sitä sätkääs niin nytpä tiedät! Ja on kuule ihan tutkittu juttu, joten mee vähän ittees!!
on myös kolmen lapsen yh, rv:lla 12 nuorimman isästä tuli pesäero.. Laita meiliä jos haluat jutella aiheesta enemmän. Nyt tosin on kolmas jo täällä syntynyt, neiti on nyt 2kk. Os. on [email protected]..
*halii*