Teille katkerille vanhemille, jotka täällä keskustelupalstoilla valitatte sijoituspaikkojen tekemiä kauheuksia, haluan sanoa, että olisitte aikanaan ottaneet itse vastuuta lastenne kasvatuksesta ja pitäneet heistä huolta jne...
Lasten paikka on kotona biologisten vanhempien ja sisarusten luona.
Lasten paikka on kotona biologisten vanhempien ja sisarusten luona.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Jaa mikäs sinä olet tänne kirjoittamaan noin ylevästi? Lienee tietty asenne olemassa valmiina, kun puhutaan perhekotinuoresta jä siitä mistä hän on lähtöisin, tai maalaisuus.
Älä ruikuta sitten, jos pentusi tai lapsen lapsesi jää kiinni huumausaineista. Niitä on kaikkialla ja on aika lailla sattumaa kuka niihin lankeaa ja kuka ei, ainoastaan 13-17-vuotiaan oma kehitystaso ratkaisee sillä ratkaisevalla hetkellä. Toinen sitten on porukka missä nuori sattuu kulkemaan, yksin on vaikea olla erilainen. Ennen niin kiltit ja hyvin käyttäytyvät varhaisteinit ovatkin yhtä-äkkiä rikollisia, huumausaineidenkäyttäjiä ja perhekotinuoria ja siis vanhempien on syy? Huumausaineita saa kouluista, kadulta, kavereilta jne. mutta tuskin kenenkään vanhempi niitä lapsillensa työntää. Saaminen ja kokeilu ovat yhtähelppoa kuin alkoholinkin...
Vedit sitten herneen nenään.Jos osuin kohdallasi arkaan paikkaan, ei ollut tarkoitus satuttaa.
Meinaan vaan, että jos vanhemmat kasvattaisi lapsensa kunnolla, niin kyllä se todennäköisyys huumeidenkäytön aloittamisesta on pienempi.
Vai oletko sitä mieltä ettei kasvatuksella ole tässä asiassa mitään virkaa?
itsellesi hakea hyväksynnän ja oikeutuksen niille pahoinpitelyille ja kaltoinkohteluille, mitä tuossa laitoksessa tapahtuu.
Vastuutat tekoset vanhempien syyksi, kenen lapset on sinne väkisin raastettu pahoinpideltäväksi. Kun jukolalaiset JOUTUVAT käyttämään väkivaltaa kasvatustarkoituksessa.
Olet kuitenkin valinnut nimimerkkisi osuvasti, laitat maalaisjärkesi perään kysymysmerkin ja niin kuuluu ollakin.
No ei kai se niiden lasten vika ole jos ne johonkin laitokseen joutuu?
kyllä nuorella on jo omaakin vastuuta päätöksistään ja valinnoistaan. jos kaikesta valistuksesta ja tiedotuksesta huolimati valitsee päihteet ja huumeet ja jää holtittomasta käytöksestään kiinni ja PÄÄSEE laitokseen, niin kyllä taustalla on nuoren oma rajojen etsintä.
sääli vain, että ensimmäinen rajoittava omainen on viranomainen.
vanhemman tulee kautta koko lapsen kasvun olla vanhempi, vastuullinen aikuinen, joka omalla esimerkillään, käytöksellään ja puheellaan tekee kasvalle lapselle selväksi mikä on oikein ja hyväksyttävää. ja lapsi imee sen elämäntavakseen ihan kuin äidinmaidon ruuakseen. esimerkki tarttuu. ja jos kotoa ei oppia ja esimerkkiä tule, haetaan oppi kadulta kaveripiiristä.
mutta kaverivoimaa väheksymäti väitän silti, että kaikki lähtee kotoa. ja kotona on lasta rakastettava, valvottava ja vahdittava.
tietyt säännöt ja rajat.Karsin heti pienestä pitäen lapsiltani huonot kaverit ja kas kummaa,he ovat oppineet isompina karsimaan heidät ihan itse.Koskaan ei ole ongelmia ollut ja lapset tottelevat niitä sääntöjä jota meillä kotona on.
Kyllä ne nuorisokotilapset ovat niitä joilla ei ole kotona mitään sääntöjä eikä rajoituksia ja lapset saavat itse päättää mitä tekevät ja kenen kanssa luuhaavat.Ja seuraukset näkyvät.
Kasvatuksella ja kotioloilla voi vaikuttaa lapsen ja nuoran käytökseen. Todennäköisyys on pienempi, mutta ei se poista kokonaan mahdollisuutta, että nuori joutuu huonoon seuraan. Syystä tai toisesta.
Minua henkilökohtaisesti häiritsee se, että puurot ja vellit on näissä keskusteluissa sekaisin. Eli samaa keskustelua käyvät, sekä huostaanotettujen pientenlasten vanhemmat, että huostaanotettujen nuorten vanhemmat. Tilanteethan ovat ihan erit näissä tapauksissa. Ja kun mukaan tunkevat vielä ne hurskastelijat, jotka vain ylentävät itsensä ja alentavat toiset, niin soppa on aika valmis.
Itselläni 4 lasta, joista 1 huostaanotettu 15 vuotiaana. Kotikasvatus, kuri ja huolehtiminen onnistuivat siis kolmen kohdalla, mutta yksi olikin sitten se tilastollinen poikkeama. Olenko siis tilastollisesti hyvä äiti kun 3/4 onnistui, vai huono äiti, kun 1/4 meni pieleen?
Ja minkähän ikäiset nämä sinun lapsesi ovat nyt? Jos lapsesi ovat yli 18 niin ymmärärn ylpeytesi, mutta jos alle, niin paljon saattaa olla vielä edessä.
Monille hyvien lasten hyville vanhemmille on tullut eteen yllätyksiä.
on ollut myös heitä kasvattamassa joten ei se yksin minun ansiotani ole.En pidä itseäni parempana äitinä kuin joku muu mutta sillä on kyllä suuri merkitys paljonko itse on valmis omiin lapsiinsa satsaamaan ja kuinka kiinnostunut on heistä ja heidän kavereistaan.Lisäksi kotiintuloajat säännölliset ja välttyy monilta ongelmilta.
Tuttavaperheessä lapset ovat aina saaneet kulkea yksin pihalla iltamyöhään jo alta kouluikäisinä,ei rajoja,vanhempien kiinnostus lähinnä punsinteossa ja se kyllä lapsissa näkyy.Kaksi vankilakierteessä.
Ja aivan varmasti sen vuoksi että vanhemmat eivät välittäneet.
Saman tien kun lapsi oppi kävelemään,hän sai kävellä ovesta ulos.
Kuinkahan monta "hyvææ" perhettæ loukkaat noilla mielipiteillæsi. Ole kiltti, seuraaaikaasi! Keero sitten, mielipiteesi!
joka ei sitten usko ennenkuin omalle kohdalle sattuu.
No näin on minullakin, että toinen lapsi kasvaa kotona "kunnollisesti" ja toisen kanssa oli otettava rankemmat otteet eli asuu sijaisperheessä. Välillä ajattelen, että olenkohan huono ja kykenemätön äiti. Mutta toisaalta en välitä paskan vertaa, mitä muut ajattelevat tilanteestani ja perheestäni. On niin helppo tulla arvostelemaan ja vetämään johtopäätöksiä vaikkei tiedä asioiden todellista taustaa.
Sinä olet 1/1 äiti eli kokonainen äiti. Ei ihmisen tai äidin hyvyyttä tai pahuutta määritellä huostaanotolla.
Valitettavasti äiti, jolta on lapsi huostaanotettu tai joka elää erossa lapsestaan, usein leimautuu yleisessä mielipiteessä. Kuitenkin ihmisen hyvyys, pahuus tai huonous on jotain ihan muuta. Pitäisi vaan jaksaa elää omana itsenään.
Niin muuten vedin ja nyrkin oisin vetässyt sinun silmääsi jos oisit mielipiteesi esittänyt edessäni. Kun et kerran tiedä mistä puhut, niin olisit hiljaa. Maalaisjärki ei enää auta kaupungissa, vaan siellä on käytettävä kaupunkilaisjärkeä. Huumeisiin lankeaa opettajien, lääkärien, tuomarien, poliisien, professorien ja sosiaaliviranomaistenkin lapsia. Ne eivät katso taustaa taikka kasvatusta. Yhteiskunta on muuttunut. Itsekkin kuvittelin aikoinaan, että kasvattamalla hyvin ja antamalla hyvän esimerkin voin ehkäistä mm. huumeidenkäyttöä, vaan eipä niin sitten käynytkään. Kun silmäni aukesivat näin melkein joka kulmalla jonkun aineisiin langenneen nuoren, olin shokissa. Lähikoulussakin tajusin olevan runsaasti huumeongelmaisia nuoria. Nämä nuoret tarvitsevat pysäytyksen ja sitä varten juuri perhekodit ovat varsin hyviä paikkoja. Kai tiedät myös sen, että aika usea nuori pääsee niihin vanhempiensa huolehtimisen kautta. Eivät siis niin päin että sosiaaliviranomainen on se aloitteen tekevä osapuoli.
Lue kertomuksia verkosta, niitä löytyy useita, miten vanhemmat reagoivat, kun nuori jää huumeista kiinni. Reaktiot ovat aina samoja, kaikki kysyy: Miten meille voi käydä näin? Miten? Miksi? MIKSI?
jos joku "hyvae" perhe vetää siitä herneen nenäänsä, niin aiheetta vetää.
sillä näin on, että jos aikuinen on läsnä koko lapsen kasvun ajan sen lapsen elämässä, niin kyllä ylilyönnit jäävät väliin.
on vain helppo sulkea silmänsä omilta laimonlyönneiltä ja syyttää, yhteiskuntaa, tätä aikaa, kaveripiiriä ja murrosikää siitä, että ei ole viitsinyt eikä nytkään viitsi kohdata jakuunnella lasta. tässä ja nyt, aidosti.
sosiaalityøntekijæt tekevæt. Eivæt kuuntele lasta. Aina on sijaisperheen etu ja jos lapsi valittaa sanotaan, ettæ lapsi valehtelee, yrittææ manipuloida. Koska ei sijaisperheessæ ole mitææn vikaa. LASTEN YLI KÆVELLÆÆN JA NE UNOHDETAAN.
tuota noin!
ihan ekaksi yksi lapsista ajautui 16v.huumemaailmaan.ja olin läsnä/olin kotona/oli rajat/oli rakkaus.KAVERIT VEI!
saman perheen kolme muuta lasta ei tupakoi tai juo.opiskelevat ynm.
itse juan joskus oluen tai jopa kaksi.huumeista ja rikoksista on puhuttu avoimesti mutta järkevästi aina.
ja se koko perheen ruokailukin on aina ollut.
ikävä kyllä totuus on kauneudesta kaukana:ja kun se maailma vie niin huomaat olevasi suhteellisen voimaton.
vanhempina lähdimme heti asiaan puuttumaan ja auttamaan,mutta ei sitä ammattiapua saa juurikaan kuin siinä vaiheessa vasta kun lapsi on tasolla piikittävä narkomaani!
rakkaus hoidossa olevaan(ties monesko kerta)minulla on voimakas yhä.
itse tosin sairastuin huolesta/tuskasta/väsymyksestä/pelosta lopulta niin astmaan kuin sydänlihastulehdukseen,jonkin asteiseen masennukseen ja krooniseen unettomuuteen.
meillä on oltu aamulla toinen vanhemmista kotona kun lapset lähteneet kouluun!
meillä on oltu kotona kun lapset tulee!
ja illat on ollut todellakin kotiintulo ajat ja säännöt.
mutta luulen ettet todellakaan tiedä kuinka helposti tämän päivän nuori saa huumeita jo koulun välkällä(näin oli meilläkin kun oli oltava kova jätkä)
niin ja nykyäänhän ei niitä näe silmistä tai käytöksestäkään kovin pian.
nykynuori kun ottaa yhtä piristykseen ja fiilikseen ja toista rauhottamaan tilannetta jne.
anteeksi että sanon mutta mielestäni juuri vanhempi joka sinisilmäisenä luulee ettei hänen kasvatuksella tai hänen lapsi sortuisi..on todella tänä päivänä vaaravyöhykkeessä.
ikäväkyllä juuri näistä on isot määrät tosi elämän tarinoita ja nimenomaisesti selviytyndeiltä narkomaaneilta.
tosin nykyaikana ne tavallisen perheen lapsetkin ratkeavat.ja yhtälailla alkoholisti perheen lapsista tulee useinkin kunnon ihmisiä ja monesti hyvin hyvin päihdevastaisia!
tosin päihdevanhempien laiminlyönti lapsiaan kohtaan on vähän eri asia kuin ns.normaali perheen lapset jotka siis ratkee myäskin.Ja mielestäni toit julki kylläkin paljolti sitä että ratkeavat lapset ovat kasvatuksellisesti laiminlyötyjä tms!
joka ei todellakaan ole tämän päivän totuutta!
ja mielestäni sinunkin vastuuntuntoisena vanhempana tulisi todellakin ottaa selvää tämän päivän todellisuudesta,jos et ota niin omalla tavalla sanoisin että"tapahtuu pientä laiminlyöntiä kasvatus tietämyksissä"
myännän jotain jäi opettamatta minulta/ei tosin toistu enään:mutta ehkä se tärkein oli se että harjoitellaan sen nuoren kanssa kuinka poistun tilanteesta/kuinka tosiaan pääsee pois/ja mitä sitten tapahtuu?
tiedätkö että suurin osa nuorista ei tosielämässä hallitse tätä todellista tilannetta,niin ei kyllä hallinnut minunkaan nuori.vaikka muu tietämys ja lämmin välittävä kotikin oli.
Asia nyt on niin, että se huumeita käyttävä nuori voi olla todellakin enkeli vanhempien silmissä. Myös kaverit saattavat olla fiksuja pärjääviä nuoria. Vedetään pöyssyt silloin tällöin. Käydään ehkä juhlissa, joissa on tarjolla.
Itse en ole koskaan koskenut huumeisiin, mutta jo pelkästään omat ystäväni ovat osanneet hyvin salata minulta, heidän omat huumeen käyttönsä. Em. paras ystäväni käytti pilveä silloin tällöin, mutta vasta n. 4-vuoden tuntemisen jälkeen asia selvisi itselleni. Miksi? Hän tiesi, että olen todella tiukasti huumeita vastaan, että minä en hyväksy edes sitä vaaratonta pilveä, josta kierre yleinsä lähtee.
Mieheni äiti tuskin tietää tänäpäivänäkään, että hänen lapsensa on myös poltellut silloin tällöin nuoruudessaan.Hän on ollut sellainen järkevä muksu, kotona viihtyvä, ei mitään ongelmia. Kaveripiiri kunnollinen. Mutta ei niillä ole loppupeleissä ollut merkitystä.
Nuorten keskuudessa pilvi on vaaratonta ainetta. Sitä pidetään alkoholia turvallisempana vaihtoehtona. Se, mitä nämä nuoret eivät tiedä, on se, että pilvenpolttelu on suuri riski, joutua pahempaan koukkuun, vahvempiin aineisiin.
Eikä sitä välttämättä huomaa, kun oma lapsi on töyssytellyt kavereiden kanssa.
Mistä tiedän? Minulla on kokemusta omien veljieni huumekokeiluista. Toinen veljeni kuoli, käytettyään viinaa, lääkkeitä ja kokaiinia.
Toinen...luultavasti on päässyt eroon, ei polttele enään. Se, miten asia selvisi meille, että hän on ajautunut väärille raiteille johtui oikeastaan veljeni omasta rehellisyydestä, sekä kaveripiiristä, joka osittain meillä molemilla sivusivat toisiaan. Minä kuulin huhuja ja sijaisperheellä oli jonkin näköistä tietoa, mitä veljeni oli kertonut.
Aluksi kuvittelimme, että kyse oli pelkästä pilvestä. Tosin ei se, ettemmekö olisi olleet huolissaan. Minä ainakin olin ja siihen yritettiin puuttua. Sitten kuulin, että se kaveripiiri minkä minä luulin tietävän ja minkä kanssa luulin veljeni pyörivän, oli tämä "edustuskelpoinen" puoli. Sitten oli ne, jotka piikittivät itseään suoraan suoneen keskellä kirkasta päivää...julkisilla paikoilla.
Se, että edes sain tietää veljeni käyttävän huumeita, johtui osaltaan siitä, että oma mieheni (omastakokemuksestaan) tunnisti ne merkit, jotka kertovat pilven olleen kuvioissa. Minä luulin, että veljeni höperyys johtui väsymyksestä, kun hän yöllä tuli luoksemme. Sanat menivät sekaisin suussa. Silmät ei seisoneet eikä tuoksunut imelältä. Itse en tajunnut, ennenkuin mies sanoi, että on tainnut maistua ihan muu kuin tupakka.
On aika yllättävää huomata, että ne, joilta niitä huumeita saa, niin ne ei todellakaan ole mitään kriminaalinuoria.
Ne nuoret jotka on kunnollisia..suuri osa heistä polttaa tai on polttanut pilveä. Moni tietää mistä sitä tavaraa saa.
Sitten kun asia tulee vanhempien tietoon, niin silloin yleinsä ollaan jo todella syvällä. Ja melkeinpä ainut mahdollisuus katkaista koko juttu, on irroittaa nuori kokonaan ystäväpiiristään ja viedä pitkälle.
Oma veljeni oli vuoden katkaisussa maalla, jossa lomat tulivat vasta ihan loppuvaiheessa. Samoin tein, kun hän täytti 18-vuotta, hän lähti sieltä pois, koska sai jo itse päättää.
Vuoden verran on pyyhkinyt hyvin, ja toivon, että tämä on se kokototuus.
Itse olen viellä aika nuori, eikä teini-iästä ole montaa vuotta. Olin aika järkyttynyt huomatessani, että olen enemmänkin poikkeus, kun en ole humaaviin aineisiin koskaan koskenut. Ja että ne tavallisiet kotiolt omaavat nuoret, joilla oli vältävät ihanat vanhemmat, hekin polttelivat silloin tällöin.
Ja ne palopuheet siitä, miten vaaratonta ja viatonta se onkaan...todella vakuuttavia, todella hyvin. Ainoa vain, että minä itse olen nähnyt, miten se vaaraton pilvi muuttuu vaarallisemmaksi piriksi, kokaiiniksi, amfetamiiniksi, heroiiniksi tai Lsd:ksi.
"Tolla pyyhkii ihan hyvin ja se vetää piriä..eikä ole jäänyt koukkuun. Ei kokeileminen voi olla niin vaarallista! Tuskin mulle mitään käy.." Sitten sitä ollaan...syvemmällä huumeissa tai pahimmassa tapauksessa kuolleita.
Oma, elossa oleva veljeni, kysyi minulta, kun pidin saarnaa ja valistusta huumeista, että olenko kokeillut. Kun sanoin, että en, hän kysyi, miten voin sitten hänelle tulla niistä kertomaan ovatko vaarallisia vai ei, jos en itse ollut kokeillutkaan. Vastasin "Mä en ole niin tyhmä, että lähen kokeilemaan jäänkö koukkuun vai en. Riski on niin suuri, että en ole valmis sitä ottamaan. Mahdollisuus aina kun on, että se riistäytyy käsistä ja pilaa koko elämän."
Mutta, jos en olisi näin läheltä itse nähnyt, olisin ehkä voinut uskoakkin, että pilvi on vaarattomampaa kuin tupakka. Onhan se, jos siihen ei jää kiinni, ja jos ei ajaudu syvemmälle. Kuitenkin joka ikinen ihminen, jonka tiedän, on jäänyt kiinni huumeisiin, kokeiltuaan ensin pilveä, vannottuaan, että ei muuhun "paskaan" koske. Todella harvalla tämä lupaus on toteutunut.
Ja viellä harvemmalla vanhemmalla on hajuakaan, mitä teini-ikään on kuulunut, tupakka ja alkoholi kokeiluiden lisäksi.
Yksi bioäiti, joka olen lukenut näitä viestejä täällä ja huomannut kuinka kaikessa syyllistetään vanhemmat.
ÄITI RAKASTAA LASTAAN!
Niin se vaan on, että raha pyörii huumemaailmassa, ja kenellä sitä rahaa on: menestyvillä ihmisillä ja monesti heidän lapsillaan.
Katsoin muutama vuosi sitten, ehkä 4 vuotta sitten, Inhimillisen tekijän tai Punaisen langan, jossa oli vanhemmat, jotka kertoivat oman, menestyvän tyttönsä kuolemasta huumeisiin. Perhe oli ns. kunnollinen, molemmat vanhemmat töissä ja välittivät lapsestaan. Tyttö oli ollut hyvä koulussa, kirjoittanut hyvin ja opiskeli, asui itsenäisesti. Oli ollut jotain parikymppinen ja kokeillut vaan muutaman kerran jotain huumeita. Ja sitten oli kuollut yliannostukseen. Vanhemmat sanoivat, etteivät he TIENNEET tällaisista vaaroista. ETTÄ EI PUHUTA HUUMEISTA EIKÄ KERROTA. Mutta, uskon, että tässäkin tapauksessa oli kuljettu laput silmillä ja korvilla, sillä mielestäni koko 90-luvun on ollut paljon kamppanjoita huumeita vastaan, monia esimerkkejä tuotu julkisesti esille, jne. Mutta ajatellaa, ettei nämä meitä kosketa.
Valitettavasti sitten on myöhäistä, kun viimeinen huume on käytetty.
ovat useasti lähtöisin kodista jossa ei välitetä on siis kysymys usein jopa hyvinkin varakkaitten lapsista joilla rahaa ollut aina käytettävissä aivan ylettömästi kunnes ...ja he saattavat olla se "jenginaivot".
Tämä jengi tarvitsee uhreja kauppa on rankkaa ja kiivasta joten uhriksi voi siis joutua kukatahansa jos ei ole vahva luonne joka tekee omat järkrvät päätöksensä uskaltaa sanoa ei jopa parhaalle kaverilleen/rakastetulleen.
Ketä muuta me voimme syyllistää kuin vanhempia jotka antavat lastensa olla liikaa kaveriseurassa jossa ei vanhemmat kysele mitä teette. Näi voivat
vapaasti käyttää houkutuksia se on siis se "jenginaivot" jotka tarvitsee valvontaa ja huostaanottoa/hoitoa.
Vanhempien täydellinen asennemuutos ja yhteistyö ovat yksi ase huumeeita vastaan.
Monet sijaislapset ovat helppoja saaliita joutua uhriksi koska heillä on se jokin halu hakea hyväksyntää koska sitä ei monikaan saa omilta vanhemmiltaan. Varsinkin jos omat vanhemmat ovat siinä letkassa itse mukana niin se elämän malli on jo vanhastaan tuttua eikä mitenkään pelottavan vierasta.
Aina on kumpaankin suuntaan poikkeuksia.
Täällä keskustelevat bioäidit olisivat mahdolliseti hyviä kertomaan miten he itse jäivät houkutuksiin kiinni. Odotan hyviä ohjeita mitä voi tehdä lasten/nuorten tulevaisuutta ajatellen eikä lapset joudu sitten huostaanotetuksi.
koska he ovat sijaisvanhempien ja sossujen varassa ja lapsia ei kuulla. Jos lapsi ei saa kertoa huonosta kohtelusta sijoituksessa ja sijaisvanhempien ja sossujen alistamisesta edes omille vanhemmille, tulee hyvin usein uhriksi monelle asialle!
elämän arjessa tuhoamia lapsia/nuoria. Sijaisvanhemmat sitten saavat huostaansa lapsen/nuoren sirpaleet joista pitäisi maalaisjärjellä saada kokoon eheä tasapainoinen ihminen. Se on juuri tämä jota ei sijaislasten biologisetvanhemmat ymmärrä eivätkä halua ymmärtää. Ovat vaan koko ajan nokittamassa ja häiritsemässä nuoren vapautumista .....
On vain pieniä poikkeus tapauksia jossa biovanhemmat ovat sen ymmärtäneet. Sijoituksessa olevat lapset ovat uhreja juuri siksi kun heillä ei ole ollut välittäviä vanhempia ja välittävää kasvuympäristöä vaan ovat jouduttu ottamaan huostaan syyt siihen tiedätte itse kukin kohdallanne.
JA TÄHÄN LISÄÄN, ETTÄ KUN LAPSENI OLIVAT ENSIMMÄISESSÄ SIJAISPERHEESSÄ JA KUN VAADIN LAPSILLENI PAREMPIA OLOSUHTEITA, NIIN ESPOON LASTEN ERITYISTARPEIDEN JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOI MINULLE, ETTÄ
"MIKSI ET JO LUOVU LAPSISTASI. YLEENSÄ VANHEMMAT LUOPUVAT PALJON AIKAISEMMASSA VAIHEESSA."
1. Lapset VIETIIN turhaan.
2. Ei tuettu tarpeeksi.
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä ratkaisu oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
Uhreja lapset/nuoret ovat, muttei läheskään aina biovanhempien uhreja.
On myös totta, että lapset ovat varmasti rikkinäisiä, mutta osa rikkoutuu huostaanottoprosesseissa.
Meillä sosiaalitoimen hyökkäyksiä kesti monta vuotta, jonka jälkeen tuli huostaanotto. Sosiaalitoimi kohdisti perheeni huostaanottamattomaan lapseen ensin painostusta kokeillakseen murtuuko tämä. Hänet mm. siepattiin kotoaan sosiaalitoimeen päiväksi minun lähdettyäni aamulla opiskelemaan ja lapseni piti lähteä myöhemmin kouluun. Hän ei saanut mennä vessaankaan yksin sosiaalivirastolla, vaan alvari-perhetyöntekijä oli kokoajan läsnä. Hänelle oli toistuvasti painotettu, että äiti ei jaksa hoitaa, josta lapseni oli ollut eri mieltä. Mitään huostaanottopäätöstä ei ollut olemassa silloin, eikä koskaan myöhemminkään tästä lapsesta. Sossu meni vaan paikallisen naispoliisin kanssa hakemaan hänet suoraan sisältä, eivät olleet ovikelloakaan soittaneet. Avain oli ovessa, joten pääsivät suoraan sisään. Naispoliisi oli tehnyt kotietsinnän siinä samalla, mitään kotietsintälupaa ei ole kuitenkaan tähän päivään mennessä esittänyt poliisi pyynnöistäni huolimatta, mistä olin ollut epäilty.
Koko jupakasta ei ole mitään merkintää sosiaalitoimen minusta pitämässä asiakasrekisterissä, mutta naispoliisi on kirjoittanut käyneensä sossun kanssa kodissani ja kertoo lapsen sieppauksesta, jossa oli itse osallinen.
Kaikki tahot ovat kieltäytyneet selvittämästä pyynnöistäni huolimatta, mitä oli tekeillä. Sosiaalitoimi muokkasi myös lastensuojelulain kiireellisen huostaan oton pykälän uuteen mieleiseensä muotoon kahden nuorimman kohdalla ja teki kiireellisen huostaanottopäätöksen jatkamisen muuntelemansa lain turvin ja keksi törkeät perättömät väittämät äidistä tuohon rikolliseen asiakirjaansa.
Tuo oli vain jäävuoren huippu sosiaalitoimen edetessään jatkuvasti raaistuneesta vainosta. Vaikka tein parhaani pitäessäni lapsia pois vainon vaikutuspiiristä, se käy jossain vaiheessa mahdottomaksi, sosiaalitoimi tunkeutuu poliisin avulla syyllistymällä kotirauhan rikkomiseen ilman kenenkään päätöksiä sieppaamassa lapsia ihan tämän päivän Suomenmaassa. Perheitä hajotetaan ja laitetaan syrjäytymiskierteeseen. Minun kohdallani prosessi on kestänyt yli kymmenen vuotta. Kunnansihteeri sanoi, että kylläpä minä olenkin osoittautunut sitkeäksi.
Meitä on monta, jotka joudumme kärsimään sosiaalitoimen mielivallasta. Lastensuojelullisin perustein: jos äiti käy taistoon lapsiensa puolesta, sitä enemmän väärennetään asiakirjoja, keksimällä keksitään syitä jne.
OLE SITKEÄ!
osallistu, mutta hyvää kotia ei todellakaan mitata vanhempien koulutustasolla. Voisihan kuvitella lähes toisinpäin. Jos vanhemmat ovat uraputkessa ja tekevät pitkää päivää, kenties töitä vielä kotonakin, niin milloin on aikaa niille lapsille?
Tarkoitus oli viestiä sitä, että kun yleisesti kuvitellaan huumausaineiden olevan syrjäytyneiden vanhempien nuorten ongelmia, niin asia ei todellakaan ole niin. Aineidenkäyttäjiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikenlaisista kodeista ja se on se fakta, mikä tämän päivän vanhempien tulisi ymmärtää. Koti siis voi olla aivan hyvä ja siitä huolimatta lapsi saattaa sekaantua aineisiin. Riskiä tietenkin kasvattaa se, ettei kotona kaikki ole kunnossa.
Minusta nimimerkin "Entinen sioitettu myös" vastaus oli erittäin hyvä ja realistinen.
miten sosiaalitoimella on niin paljon aikaa ja resursseja tekemisiinsä. Sitä valheiden verkkoa joka jatkuu johdonmukaisena tarinana edeten, ei pysty ihan tavallinen ihminen kirjoittamaan.
Olen pohtinut sitäkin, että sosiaalityöntekijä saattaa siirtää mustan mielensä tuotoksia tai sitten kerää toisistaan erillään olevista asiakaskontakteistaan tai toisen käden tiedoista yhtä kokonaisuutta ja kirjoittelee niitä minun tekemikseni. Hän on esittänyt pelkäävänsä minun ystäviäni ja seuraavaksi kertoo kuinka on tullut uhatuksi joidenkin asiakkaidensa taholta. Kuitenkaan minun ystäväni eivät ole tekemisissä sosiaalitoimen kanssa muutoin kuin että ovat antaneet minua puoltavat kirjalliset lausumat kauttani toimitettavaksi sosiaalilautakuntaan.
Vainoharhaisuuteensa hän tarvitsisi apua sen sijaan, että hän saa olla työssään jossa kohtaa myös lapsiasiakkaita. Hän manipuloi lapsia huostassa ja väsää yhteydenpidonrajoituksia voimaan liukuhihnamaisesti. Yhteydenpidonrajoitusten perusteluiksi hän on laittanut OMAN pelkonsa siitä, että noudan lapset itselleni. Kiireellinen huostaan otto on rauennut jo kolme vuotta sitten. Olen pyytänyt poliisia hakemaan lapset pois tanttalasta, mutta poliisi ei ole toiminut ja uhkailevat minua että on parempi kun en mene itse hakemaan, siitä koituu kuulema minulle hankaluuksia.
Olen päästänyt mieleeni, että yhdistääköhän eri viranomaisia mahdollisesti jokin rikollisjärjestö.
sosiaalityøntekijæltæ kuin se, joka otti lapseni huostaan. Hæn nyt toimii Helsingin puolella, mutta auu Espoossa melkein samalla asuinalueella kuin minæ.
Viime talvena olimme usein samassa bussissa. Yleensæ en pane merkille kuka bussissa liikkuu. Mutta aina ennen tiettyæ pysækkiæ joku nainen meni kaulus pystyssæ hartiat kohotettuina bussikuljettajan viereen seisomaan. Kun hæn jæi pois, minæ jatkoin samalla bussilla matkaa ja kukkasin naista koska kæytøs oli outu. Sehæn oli rakas entinen sosiaalityønkijæni. Laitoin hænelle sæhkøpostia ja kirjoitin, ettæ ei pidæ tehdæ mitææn sellaista, ettæ joutuu pelkææmææn. Ettæ katsoisi mallia minusta ja kulkisi selkæ pystyssæ.
täällä kirjoittavan biologisenäidin juttuja kuinka lapset harrastivat ja yhteistä laatuaikaa viettivät lastensa kanssa bussimatkoilla. Siinä yksi hyvä esimerkki laadukkaasta äididtä. Varjelkoot sossut lapsia joutumasta takaisin sellaiseen ruljanssiin.
harrastaa. Tässä yksi lapseni kirjoittama kirje ollessaan sijoitettuna, ja vielä ensimmäinen ilta sijaisperheessä:
Äiti!
Mul on kauhean paha mieli! Mulle tuli kauhee pahamieli jo ensimmäisenä iltana, kun sijaisisä oli viemässä sosiaalityöntekijää Jyväskylän bussiasemalle ja sijaisäiti oli näytelmä harjoituksissa. Mä ja Heidi ollaan vaan kotona. Heidi oli omassa ja mä omassa huoneessa.
Mä ajattelin sitä kun mä istuin sun sylissä ja me puhallettiin toisiamme ja mä en voinut puhaltaa, koska mä nauroin niin paljon. Sitten mä ajattelin sitä, kun mä itkin kun meijän piti antaa kissat pois.
Aina kun mä oon surullinen mä otan sen leijonan - annoin tytöilleni leijonanrepun ja sinne enkelisuklaakonfentteja kun tyttöjä lähdettiin viemään Espoosta Äänekoskelle - ja laitan jotain musiikkia.
Äiti mä rakastan sua ja mähaluun kotiin. Tee kaikkes et sä saat meijät takas! Jookos.
Rakkaudella tyttäresi Kirsi.
Ps. Mä annan varmuuden vuoks mun osotteen.
miten olet voinut laiminlyödä lapsesi?
Myöhäistä sitä on näytellä hyvää kun juna meni jo.
Näin kuka tahansa lapsi kirjoittaa mutta ei kerro mitään menneestä todellisuudesta. Eikä tulevasta hyvästä.
Olisi se ollut sinulle kauhea yllätys jos lapsesi olisi kirjoittanu että ähä kutti pääsin poi sieltä kauheasta kodista ja sinulle toivottaisi vaan haista... Miten luulet lapsen oikeasti ajattelevan sitä mietin. Näkee sinun kirjoituksistasi että juna meni ja jäit vanhalle pysäkille notkumaan.
Harrastathan sinäkin jotakin ja kenen rahoilla.
sellaisesta oli vaikea, mutta lopulta onnistui kahdestakin. HARMITTAAKO SINUA, että joskus biovanhempi onnistuu saamaan lapsensa pois paikoista, joissa lapset voivat huonosti. Helpompi on ottaa lapset pois omilta vanhemmiltaan kuin myöntää erehtyneensä sijoituspaikkojen suhteen ja todeta, että mentiin ojasta allikkoon. Tiedätkö muuten junista. Nehän kulkevat edestakaisin samaa rataa.
>Nehän kulkevat edestakaisin samaa rataa. <
Ihan niinkuin sinun juttusikin.
"biovanhemmat eivät välitä lapsistaan, biovanhemmat sitä ja tätä, sijaislapset ovat perineet vanhempiensa geenit jne."
Kai minäkin kerrata saan, sillä KERTAUSHAN ON OPINTOJEN ÄITI.
hei!
me olemme ainakin tavallinen"duunari perhe kuuden hengen.rahaa ei ole lypsetty ja jaeltu.
mutta kun se kierre lähtee ei rahaa tarvitakaan.
esim:extaasi on jo edullisempaa päänsekoitusta kuin viina!saa jopa ehkä helpommalla.kannabis samaten.
subutex oli halpaa jonkin aikaa sitten.
eli rahaton nuori pääsee vallan hyvin makuihin!
niin omani muuten sai rahattomasti kamaa kun hän oli siinä vaiheessa että 35-40v.ukot halusi nuorten 15-17v.vain"hankkivan heidän kämpille ostajia!palkkioksi sai omaan käyttöön ainetta!
-niin ja lopulta kyllä minunkaan nuoreni ei tästä eroon päässyt,ei ole vain lehtipuppua kun(40v.ukko päivystää koulun liepeillä ja henkisesti syö nuorta ja rata senkus jatkuu.
noh myähemmin kuvioihin tuli kyllä kännykkä varkauksia ynm.
ukkoja ei koskaan kukaan teineistä uskaltanutkaan ilmiantaa.
nuoria jotka olivat tässä mukana oli liiankin monta!koti on voimaton ja erityisesti kun asiat tapahtuu ns:kouluaikoihin!
Tiedän mitä on kun läheinen ja varsinkin oma lapsi sortuu huumeisiin. Niin paljon olen nähnyt tapauksia. Ja kuinka viranomaistahot suhtautuvat ilkeästi läheisiin, jotka hakevat apua lapsensa ongelmiin. Olen lukenut ja kuullut tapauksia.
Otinkin esimerkin "hyvin menestyvä, lapsistaan välittävä perhe, jonka hyvin menestyvä opiskeluissa pärjäävä tyttö kuolee huumeisiin" sen takia, koska tämä on tänä päivänä totta monessakin perheessä. VALITETTAVASTI. Tämäkin tyttö oli ilmeisesti ollut vasta tutustumassa viikonloppuviihteeseensä ja sattuikin viimeinen huumeannos. Miksi otin tämän esimerkin johtui täällä olevista provosoivista puheenvuoroista.
KUINKA VAAN LAPSET, JOTKA EIVÄT OLE KOKENEET KODIN TURVAA TAI JOIDEN VANHEMMAT OVAT PÄIHTEIDEENKÄYTTÄJIÄ, SORTUVAT HUUMEISIIN.
Monet nuoret hankkivat itselle aineita myymällä niitä eteenpäi, kuten kerroit.
Ihmettelen, mihin katoi "KATKOLLA TULEVAISUUS". Miksi siihen projektiin ei saatu rahoja ja kuinka valtavan hyvää työtä sillä saatiin aikaan.
Muistan kun enemmän tuli julkisuuteen nuorten päihdekäyttäytyminen ja Helsingiin jonnekkin asuinalueelle oltiin rakentamassa hoitopaikkaa päihdenuorille. Entisen pääministerin nykyinen rouva vastusti julkisesti tätä hanketta, koska se vahingoittaa asuinalueen imagoa ja turvallisuutta. Tässä tulee ilmi kylmyys ja välinpitämättömyys.
Monet lapset ja nuoret ovat kuolleet turhaan!
ja mediassa ylipäätään esim. Brasilian?
Poliisiryhmittymät kävivät öisin (ja kai edelleenkin) murskaamassa katulasten päitä kivillä näiden nukkuessa.
Ohjelmaa vataavasta tullut myös muualta.
Lapset liikkuvat ja nukkuvat ryhmissä, yhden tai kahden pitäessä vahtia vastuullisten aikuisten mahdollisilta hyökkäyksiltä.
Suomessa moinen on "sivistyneempää"
Tappaisivat kai kaikki "pohjasakkana" pitämänsä ihmiset, ellei heistäkin tuomiota saisi.
ja lapsia näin pikku hiljaa!
Suomi: kristillinen maa!
Lapsen paras asintuntija on oma perhe. Haimme apua. Nyt lasta pidetään pakkohoidossa psykiatrisella osastolla.
Olemme joutuneet hakemaan rinnakkaisdiagnoosin sairaalan ulkopuolelta - joka on asperger ja autismi. Sairaalassa annetaan psykodynaamista pakkohoitoa, joka tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa riittävästi ulkoilla, koska juoksee liian kovaa, eikä hoitaja pysy perässä.
Rangaistaan koulunkäynti- ulkoilukiellolla ja rajoitetaan vierailuja jos uskaltaa valittaa. Käytetään kollektiivista rangaistusta, jos kertoo kiusaamisesta. Tämä on tehnyt lapsesta sekopään. Kiltistä hiljaisesta lapsesta on saatu aggressiivinen.
Rinnakkaisdiagnoosin antaneen lääkärin mukaan pakkohoito ei auta aspergerissa. Mutta hoitavan lääkärin mukaan rinnakkaisdiagnoosi ei muuta "hoitoa" miksikään.
Pakkohoito jatkuu, vaikka haluamme lapsemme kotiin...
Lastensuojelun Keskusliitto on ottanut tehtäväkseen kyseenalaisten yksityisten perhekotien henkilökunnan värväämisen. Juuri kun julkisin varoin samaa tehneestä Lapsitiedon Keskuksesta päästiin eroon.
Kumman halukkaasti julkisin varoin rahoitetut puolueettomiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ja liitot hoitavat yksityisten bisnesten mainontaa ja rekrytointia:
http://www.jukola.fi/ohjaaja-niemelan-pienryhmakotiin
Poliittiset syyt, verotuloja, sosiaalitoimi ei valvo eli ei rasita paikallisia sossuja, suosiollinen ympäristö säilöntään, henkilökunta tuskin työllistyisi muihin töihin, sossuille kiva kahvittelu-ympäristö, puoskareille ja muulle epämääräiselle toiminnalle mahtavat markkinat ...
Laitoksella on suojelijansa. Ei se ilman lupia toimi.
Mitä itse sanoisit jos olisit itse saanut koivuhalosta selkään?
Lapsiaan kohtelevat kaltoin monet biovanhemmat. Niin käy paljon useammin heidän kohdallaan kuin sijaisvanhempien tai laitosten. Kukaan ei sitä hyvänä asiana todellakaan pidä ettei sijaishuoltokaan aina toimi. Yksittäistapaukset ovat kuitenkin yksittäistapauksia.
Siellä toimivat ovat pääsääntöisesti myös biovanhempia. Ihmisen kuvatuksia.