Hei! olemme olleet kohta 4 vuotta yhdessä, ja meilä on nyt puolitoistavuotias lapsi. Suuri haitta elämässämme on ollut puolison alkoholin suurkulutus. Olen kymmeniä kertoja antanut anteeksi, enkä lähtenyt lapsen kanssa. Nyt meni pinna, kun vielä kerran hän lupasi ettei enää yhtään "Putkea" tule, varmasti, ja sitten tuli! niinpä komensin hänet irtisanoutumaan asunnostamme. Asia on kuitenkin vaikea, rakastan häntä yhä, (selvää häntä!!) ja lapsemme rakastaa selvästi. mutta en vaan nyt keksinyt muuta ratkaisua, koska ainainen anteeksiantaminenkaan ei asiaa auttanut, aina vain juominen jatkui. nyt tunnen kuitenkin itseni jollainlailla syylliseksi koska hänellä ei ole edes asuntoa..ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus. onneksi sain itselleni mielekästä työtä! sanokaa että tein oikein! jossain mielensopukoissa toivon että jonain päivänä voimme palata vielä yhteen,että hän hakee apua juomiseensa ym. miksi tämä on näin vaikeeta! olen elänyt eron mielessäni jo monta kertaa, mutta nyt silti tuntuu pahalta.
asumuseroon
niux
6570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parempi asua eri katon alla tuossa tilanteessa. Ei ole hyvä asia lapselle humalainen isä!
Jos miestäsi, selvää sellaista rakastat, teet selväksi ettet takaisin ota jos ei hae apua ongelmaan ja ryhdistäydy!
Katselette tilannetta eri kattojen alta ja päätätte sitten ajan kanssa kannattaako jatkaa vai ei. Ehkä mies tajuaisi että ei perhettään takaisin tuolla menolla saa.
SINUN ei tarvitse potea huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä siitä kun pistit pihalle! Aikuinen mies, ei sinun tarvitse olla "äiti" hänelle. Olet äiti jo lapsellenne.
Ymmärrän kyllä hyvin että asia on vaikea ja tuntuu pahalta, mutta älä missään nimessä anna periksi nyt , koska muuten sama käytös jatkuu kun mies tietää että annat anteeksi, ei hänellä ole syytä lopettaakaan.
Tämä on nyt vain mun kokemus. Ämmä lähti käveleen yhtenä syynä mun juominen. Nykyinen on jopa kovempi juomaan kun mä, mutta ei haittaa kun ei ole isä!? Vittu, mitä logiikkaa!
sanottiinko jossain että se joka joi liikaa oli mies? Kyllä niitä tuurijuoppoja löytyy molemmista sukupuolista.
Oletin minäkin juovan osapuolen olevan mies, vaikka tuttavapiirissänikin on juuri päinvastainen tilanne.
siis meidän tapauksesa ainakin. onhan niitä naisiakin, tiedän.
Itse tein saman päätöksen aikoinani,mutta vaan liian myöhään..
Suhteessa oli myös väkivaltaa mutta tyhmänä ja rakastuneena sitä vain uskoi kaikki selittelyt..
Tulos oli et tunteet kuoli ja kun vihdoin pääsin suhteesta eroon ei enää pienintäkään toivoa siitä et yhteen olis palattu.
Äijä kyllä kävi varmaan 2v itkemässä ovella kännipäissään et haluu takas ja tekee mitä vaan,kun en takas ottanu alkoi uhkaamaan itsarilla,aikani kun kuuntelin niin lupasin mennä jo auttamaan junan alle ni päästään siitäkin asiasta eroon..tajus sit vissiin et ei auta itkut enää..
itsellä sillä oli tyttöystäviä mut mä en olis edes baariin saanu mennä..
Jatkoin kuitenkin elämääni,sain toisen lapsen,ja sitten olinkin 2 yh..
Eka mies löysi uuden onnen,ja suhteemme nykyään ok.Lasta tapaa aina silloin kun ehtivät,hyvä isä on,enkä koskaan ole pojalle häntä haukkunut,minun luottamuksen petti ja sydämen särki,ei lapsen..
Usko miehiin meni pitkäksi aikaa mut nyt onnellisesti uusliitossa elävä 3 lapsen äiti..
Paistaa se aurinko joskus risukasaankin = )
Nyt teillä vielä toivoa koska tunteet ei vielä ole kuolleet,anna miehelle mahdollisuus ottaa itseään niskasta kiinni,toivottavasti rakkaus voittaa viinanhimon!