Eli kertokaas kuinka tarkkaan ja mitä syynätään sijaisvanhemmaksi "pyrkiessä".
Ymmärrän toki, että täyspäisyys on etu ja normaali asioiden hoitaminen.
Mutta jäipä vaan kaiveleen, että mitä kaikkea tietoa ollaan vailla -eli onko merkitystä esimerkiksi, että joskus vuonna miekka ja kirves omasta lapsesta on tehty isyysselvitys tai vaikkapa että on epätoivoisessa taloudellisessa ahdingossa käynyt sossun luukulla - saanut tai sitten huomannut ettei tarvikkaan veronmaksajien varoja selviytymiseensä. Onko näillä merkitystä?
Kuinka täydellinen sitä pitää oikein olla voidakseen tarjota kovin, vaikka vain tilapäisen, tarvitsevalle lapselle?
Ymmärrän toki, että täyspäisyys on etu ja normaali asioiden hoitaminen.
Mutta jäipä vaan kaiveleen, että mitä kaikkea tietoa ollaan vailla -eli onko merkitystä esimerkiksi, että joskus vuonna miekka ja kirves omasta lapsesta on tehty isyysselvitys tai vaikkapa että on epätoivoisessa taloudellisessa ahdingossa käynyt sossun luukulla - saanut tai sitten huomannut ettei tarvikkaan veronmaksajien varoja selviytymiseensä. Onko näillä merkitystä?
Kuinka täydellinen sitä pitää oikein olla voidakseen tarjota kovin, vaikka vain tilapäisen, tarvitsevalle lapselle?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ole rauhassa vaan! Kyllä siinä selvityksessä asiat pyritään tarkkaan syynäämään, mutta esim. sossuluukulla pyörahdys joskus muinoin ei tosiaan este (eikä edes hidaste) tiellä sijaisvanhemmuuteen.
Tällä hetkellä talouden pitää kyllä olla kunnossa, ettei lapsi joudu kokemaan taloudellista epävarmuutta ja siitä seuraavaa stressiä sijaisperheessä. Omaisuutta ei tarvitse olla, velkaa taas saa olla kunhan sen pystyy asiallisesti hoitamaan.
Isyysselvitys -tai mikään muu vastaava juttu- ei myöskään ole este. Este siitä ja monesta muustakin asiasta voi tulla, jos sijariksi haluava ei ole itse käsitellyt menneisyytensä kipeitä paikkoja. Jos niistä kykenet keskustelemaan ja niitä sossujen kanssa pohtimaan, se yleensä osoittaa että kaikki ok.
Hesassa katsotaan läpieletyt kriisit voimavaraksi: miten edes voi arvioida sellaisen ihmisen selviytymiskykyä, joka on elänyt pumpulissa ja kriisi on vain ruma sana lehdessä? Sijaislapsen tultua on nimittäin syytä varautua mahdollisiin isoihinkin ongelmatilanteisiin. Silloin sitä selviytymiskykyä kysytään! Silloin kysytään myös kykyä hakea apua ja kykyä keskustella perheen asioista avoimesti.
Eli sen syynin idea ei ole etsiä virheitä, vaan kartoittaa yhdessä perheen kanssa heidän/hänen kykyään pohtia rehellisesti ja avoimesti omia resurssejaan ryhtyä tähän hommaan!
Rohkeutta matkaan!
Sitä tässä miettii kaikki mahdolliset "synnit" mihin on muinoin voinu syyllistyä ja yrittää pohtia, josko nämä lasketaan painolastiksi. Onhan se niinkin, että niitä omia lapsia saa nähtävästi kuka vaan tehdä, niin monta kuin sielu ja kroppa sietää - ja vähän enemmänkin, kenenkään puuttumatta peliin tai kyseenalaistamatta asiaa. Ja tuntuu välillä, että lapsiaankin saa kohdella aivan niin huonosti kuin omaan pirtaan sopii ennen kuin kukaan viheltää peliä poikki.
Uudessa Yhteiset Lapsemme lehdessä entinen peruspalveluministeri kirjoitti aivan asiaa pohtiessaan adoption mahdollisuudesta lastensuojelun keinona - mutta vähän kaiveleen jäi lausahdus, "että parempi huonotkin vanhemmat, kuin ei vanhempia lainkaan...". Mietin sitä siinä lukiessani tämän lausahduksen oikeellisuutta - kyllä, joo-o, mutta, mutta - olen kuitenkin eri mieltä. Esimerkiksi laistossijoitus mielestäni saattaa olla parempi vaihtoehto jollekkin lapselle kuin ne huonot vanhemmat. Ja silloinhan lapsella ei "ole vanhempia lainkaan". En nyt puhu sitten siitä kuinka tapaamisjärjestelyillä pyritään ylläpitämään perheen suhteita sijoituksesta huolimatta (sillä tämäkään ei mielestäni ole aina kuitenkaan se paras vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin kannalta - anteeksi ny vaan). Laitos saattaa mielestäni olla parempi vaihtoehto joillekkin lapsille kuin esimerkiksi sijoitusperhe.
Meni nyt hiukka syrjään itse asiasta, mutta mitä nyt halusin sanoa oli, että ymmärrän hyvin sijoitusperheiden perinpohjaisen syynäyksen, mutta väkisinkin tulee välillä mieleen, että kuka syynäisi nämä "luonnolliset" perheet ja heidän kapasiteettinsa huolehtia hankkimistaan lapsista - mieluiten siis jo siinä ennen itse hankintavaihetta.
Tiedän, tiedän - kovin utopistista pohdintaa, mutta pohdinpa kuitenkin.
ihmisen elintavoista aika paljon, kun on isyysselvitykset ja kehtaat ottaa kantaa muiden ihmisten lasten tekemisiin.
Löytyikö lapsellesi isä ja kuinka monta ehdokasta oli?
Ihminen ei tavoistaan pääse, joten keskity kasvattamaan sitä omaasi ja opettele huolehtimaan itsestäsi ja varsinkin siitä yhdestä paikasta.
mutta kysyinpähän kuitenkin. Omia lapsia ei ole, ei edes selviteltäväksi asti. Minua nyt lähinnä siis kiinnostaa se, että mitä ja kuinka paljon kaivellaan menneitä ja millä asioilla on merkitystä.
Eli selvennykseksi nyt, itselläni ei ole lapsia eikä myöskään ollut tarvetta taloudellisesta tuesta. Kysymys oli täysin hypoteettinen. Olisinhan voinut kysyä esimerkiksi, että kuinka paljon painaa ulosotossa perityt parkkisakot tai vaikkapa käräjäoikeudessa käyty naapurikiista yksityistiestä. Nämäkään eivät ole esimerkkejä omasta elämästäni.
Henkilökohtaiseen syntilistaani kuuluu lähinnä ehkä nuoruudessa läpikäyty mielenterveysongelma anoreksian muodossa. Siitäkin on jo pitkästi yli kaksi vuosikymmentä ja terveen kirjoissa olen käsittääkseni ollut sekä mieleltä että ruumilta viimeiset kaksi vuosikymmentä. Mieheni syntilistaan kuuluu, hänelläkään ei siis niitä isyysselvittelyjä, pidätys mielenosoituksessa. Tosin pääsi pois kuulustelun jälkeen. Ja tästäkin yli kaksi vuosikymmentä.
Kuten sanottu, minua alkoi tässä syynäyksen ja "kolmannen asteen kuulustelun" ruljanssissa vaan mietityttään, että millä oikeastaan on merkitystä loppupeleissä - kuinka kunnollinen ja kunniallinen kansalainen sitä pitää olla ja miten pitkältä ajalta se osoittaa. Tästä olen kiinnostunut. Itse olen aina lukeutunut niihin harmaisiin hikipinkoihin, jotka tekevät kaiken pilkun päälle, ettei kenellekkään jää mitään sanomista. Mutta tiedän, että ihmisistä, aivan kunnollisista sellaisista, löytyy myös toisenlaisia.
ehdokas, väliä on sillä, rakastaako ja välittääkö äiti lapsesta. Moni yksinhuoltaja äiti välittää ja rakastaa lapsiaan paljon enemmän kuin joku niin sanottu ydinperhe. Moni yksinhuoltaja äiti luopuu monista omista tarpeistaan saadakseen lapselle tuiki tarpeellisia ja hyviä asioita.
Minulta otettiin lapset huostaan. Lapseni olivat silloin 9- ja 10-vuotiaat. Itse olin opiskellut 4 vuotta, elänyt opintolainalla ja elättänyt lapsenikin. Kaiken kaikkiaan tuloni olivat opintolaina, lapsilisät, elatusmaksut ja asumistuki. Haluan korostaa, LAINA, joka on maksettava takaisin.
Lapseni harrastivat: heillä oli kaksikertaa viikossa sirkuskoulu, kerran viikossa ilmaisutaito, musiikkiharrastus, kävimme kerran viikossa uimassa. Viikonloppuisin kävimme lasten kulttuuritapahtumissa ja ym. sellaisessa. Näihin otin paljon myös alueemme lapsia mukaan. Kuljimme yleisillä kulkuneuvoilla. Laatuaikaa lapsilleni annoin aikana, jonka käytimme bussilla kulkiessa, iltaisin kahdeksan jälkeen olin lasteni kanssa, iltapesut, iltasadut ja muuta mukavaa. Yhdeksältä lapseni menivät nukkumaan. Meillä oli kivaa yhdessä.
Sitten tuli sosiaalityöntekijä, joka päätti, että lapseni ovat syntyneet VÄÄRILLE VANHEMMILLE.
Kunta löysikin monen sadan kilometrin päästä OIKEAT VANHEMMAT, jotka olivat niin köyhiä, että eivät edes postimerkkejä lapsilleni ostaneet. Kun valitin sosiaalityöntekijöille, ettei lapsillani ole kenkiä ostettu, vastaus oli aina tämä: SIJAISPERHE ON KÖYHÄ, MUTTA HEILLÄ ON HYVÄ PARISUHDE!
Näin niitä hyviä vanhempia tuetaan.
vitsin pökkäsit. Kenen luulet siihen uskovan muuta kuin vitsinä.
Meillä ei sijaislasten tarvitse harrastaa yhtään mitään saavat olla vaan lapsia ja unohtaa muistot harrastuksista se on sitä lapsena olemista. On lupa unohtaa välillä menneisyys.
ja kun lapset tulevat aikuisiksi, potkitaan pois ja sijaisvanhemmat ovat vieneet lapsilta sekæ rahat ettæ monet tuiki tarpeelliset kokemukset. Kadullehan huonojen vanhempien huonot lapset joutavat. Ja ei se vitsi ole tuo aikaisemmin kirjoittamani tosi asia, jonka jokainen minut tunteva sossu Espoossa tietææ.
se helpottaa paljon.
>Minulta otettiin lapset huostaan. Lapseni olivat silloin 9- ja 10-vuotiaat. Itse olin opiskellut 4 vuotta, elänyt opintolainalla ja elättänyt lapsenikin. Kaiken kaikkiaan tuloni olivat opintolaina, lapsilisät, elatusmaksut ja asumistuki. Haluan korostaa, LAINA, joka on maksettava takaisin.
>>Lapseni harrastivat: heillä oli kaksikertaa viikossa sirkuskoulu, kerran viikossa ilmaisutaito, musiikkiharrastus, kävimme kerran viikossa uimassa. Viikonloppuisin kävimme lasten kulttuuritapahtumissa ja ym. sellaisessa. Näihin otin paljon myös alueemme lapsia mukaan. Kuljimme yleisillä kulkuneuvoilla. Laatuaikaa lapsilleni annoin aikana, jonka käytimme bussilla kulkiessa, iltaisin kahdeksan jälkeen olin lasteni kanssa, iltapesut, iltasadut ja muuta mukavaa. Yhdeksältä lapseni menivät nukkumaan. Meillä oli kivaa yhdessä
myöhään kun lapsesi pääsivät nukkumaan ja harrastuksia aivan sairaan paljon että voisin sanoa lapsiraukat pääsivät olemaan lapsia ja lepäämään.
Kaikkia sitä äideiksi on luotu.
Laatuaikaa tiedätkö edes mitä se on, kun noin luokittelet kulttuuritapahtumat ja bussimatkat laatuajaksi. Tarvitsisit hyvinkin paljon laadukasta vanhemmuuden koulutusta.
Sitten voisit miettiä mitä on olla laadukas äiti.
Ei me sijaisvanhemmat noin touhoteta lasten kanssa vaikka pakolliset terapiassa käynnit ovatkin laatu aikaa ja muista harrastuksista on pakko karsia poi.
ja huostaan oton jälkeen lasieni elämästä tuli yhtä itkua.
harrastuksissa kuljettamaan kun juoksetta kaiken maailman aikuisten "kissanristiäisissä". Milloin on joku surakuntajuttu, milloin on joku marttakerho, milloin on joku hyväntekeväisyysjuttu. Tyttöni sanoikin, että älä äiti välitä ja valita eteenpäin sitä, että sijaisvanhemmat eivät ole iltaisin kotona. MEILLÄ ON PALJON KIVEMPI OLLA SIJAISKODISSA, KUN SAAMME OLLA TÄÄLLÄ KESKENÄMME.
tekisi mieli kommentoida vähän, mutta tulin juuri kutomapiiristä, ja nyt on kiire sukupuolitautitestiin, jotta ehtisin sinne surakuntajuttuun kahdeksitoista. Sit täytyykin lähteä alkon kautta kapakkaan kun eihän näitä rankkoja päiviä muuten kestä.
Noilla hyvillä parisuhde sijaisvanhemmilla kun on ohjelmaa päivät pitkät: seurakunta jutuista mennään sukupuolitautipoliklinikoille ja vapaasti saavat kilistellä samppanjalaseja koska ovat malliperheitä ja heillä lapset saavat olla lapsia. Toista se meillä huostaanotettujen lasten vanhemmilla. Sosiaalitoimistosta täytyy mennä leipäjonoon, jotta saa jotain viikonlopuksi lapsille tarjottavaksi, kun tulevat kotona käymään. Ruokarahoilla, jos niitä sattuu samaan voidaan mennä vaikka yleisillä kulkuneuvoilla kaupungiin katselemaan näyteikkunoita ja haaveilemaan paremmasta elämästä. Sitten on taas viikko aikaa juosta sosiaalitoimiston, kirkon ja leipäjonojen välillä.
kaikkien kannattaisi ryhtyä sijaisvanhemmiksi! Minäkään en ehdi enempiä kirjoitteleen nyt, kun pitää desinfioida talo.
Jos ei tuosta retuutuksesta lapset pala loppuun niin ei mistään, vanhemmista puhumattakaan. Missähän on se normaali perhe-elämä, ei se ole pelkkää sirkushuvia.
??????
ja itku oli kova, kun sijaisperhe vei vaan rahat, eivætkæ lasteni eteen tehneet mitææn. Siellæ lapseni paloivat loppuun, ollessaan sijoitettuna. Kaikesta piti tapella, jopa kengistæ. He eivæt voineet ymmærtææ, ettæ sijaisperhe hankki koko ajan kaikkea uutta itselleen, mutta tytøt itse joutuivat resuissa muiden vaatteissa kulkemaan. Ollessaa kotona æiti kuitenkin osti tytøille uudet vaatteet ja vaatteita ei tarvinnut hævetæ.
missä se vika piileksii.
On todella hyvä ... huostaan... tehtiin ...ajoissa.
Eihän lapsi ymmärrä sitä uutta elämän tapaa joka on vieras sen kyllä luulen että me sijaisvanhemmat tiedostamme.
Olisi sinullakin korkea aika perehtyä lasten kehitys kulkuun, olisi helpompi ymmärtää ongelmia.
Luin sen tältä palstalta.
jankuttaa tuota kenkä, homeleipä osastoa, vaihda jo puheenaihetta, varmaan kaikki osaa ulkoa tuon sun stoorisi, ei millään pahalla, mutta alkaa naurattaan jo!
Tyttäreni kirje sosiaalityöntekijöille 7 kuukauden sijoituksen jälkeen:
Kun oltiin Venäjällä sijaisäiti kysyi multa, että haluunko mä donitsin. Mä en halunnut ja Heidi halus mut sille ei annettu!
Sijaisäiti on monta kertaa uhannut antaa selkään Heidille!
Kavereillakin saa olla vain kaksi tuntia!
Mikko ja Saana (nimet keksitty)- tukilapset - nukkuu meijän huoneessa vaikka meille luvattiin omat huoneet!
Kavereille ei saa mennä kun Mikko ja Saana on meillä. Miksi meijän pitää hoitaa Mikkoa ja Saanaa vaikka me ei saada palkkaa?
Miksi sijaisperheen oman pojan ei tarvi olla Mikon ja Saanan kanssa? Miksi oma poika saa olla kavereiden kanssa vaikka koko päivän?
Miks en saanut kenkiä vaikka ne makso vain noin 140 mk (n.23 euroa)?
Kun kysyin sijaisäidiltä saanko soittaa äidille niin hän sanoi, että äiti saa vain soittaa meille?
Sijaisäiti sanoi, että on sovittu, että äiti saa soittaa vain kerran viikossa ja sosiaalityöntekijä kysy, että soitteleeko äiti paljon meille!
Mun hartain toivomus on päästä äidin luo asumaan!
Sijaisäiti vie meitä sen kavereiden luo, eikä siellä ole mitään tekemistä. Jos me sanotaan, että me ei haluta lähteä niin sijaisäiti sanoo, että "meille on sanottu, että te tykkäätte käydä erilaisissa paikoissa." Niin me tykätäänki, mutta ei missään vanhojen ihmisten luona vaan Taiteiden yössä, teattereissa, elokuvissa, konserteissa, Heurekassa jne. Miksi sijaisperheen oman pojan ei tartte tulla mukaan?
Kun Heidi kysyi, että miksi me saadaan olla kavereiden kanssa vaan 2 tuntia niin sijaisäiti sanoi, että "Eihän me ehitä olemaan kavereillamme edes kahta tuntia kun te rupeatte jo vinkumaan pois!"
Miksi sijaisäiti kysyi minulta, että voiko mun isä maksaa kyydin Espooseen vaikka se asia ei minulle kuulu?
Näin oli vieras 11-vuotiaalle yli puoli vuotta sijoituksessa olleelle lapselle sijaisperheen elämä!
11-vuotiaan tyttäreni kirjoittama kirje ollessaan sijoitettuna 9 kuukautta:
Hei äiti!
Kun mä kirjoitin sulle kirjettä niin mä en saanut sitä valmiiksi. Mä vein sen mun huoneen yhelle pöydälle. Sijaisäiti oli siirtänyt sen missä ne kirjepaperit on mut mä en löytänyt sitä kirjettä. Kun mä kysyin sijaisäidiltä tietääks se, missä se kirje on, niin hän sano, että ei se tiedä.
Mä kirjoitin siihen, että kun mä olin naapurissa yötä niin aamulla mä kuulin niillä kun Heidi ja sijaisäiti tappeli. Mä tulin sitten tänne, niin Heidi kertoi, että sijaisäiti oli pyytänyt Heidiä syömään. Heidi halus katsoa ohjelman ekana loppuun. Heidi sanoo kaks ja sijaisäiti viisi minuuttia katto vielä telkkaria. Kun Heidi meni syömään niin hän ei saanu enää ruokaa. Heidi oli sanonut siitä Venäjän reissusta - sijaisäiti oli tarjonnut vanhemmalle siskolle muffinsseja, ja vanhempi ei halunnut, mutta nuorempi olisi halunnut, mutta hänelle ei annettu - niin sijaisäiti oli sanonut, että Heidi tulee hulluks jos se aina jankuttaa samaa. Heidi oli sanonut, että sijaisäiti on jo, niin sijaisäiti oli sanonut, että Heidihän. Ja noussu vähän ajan päästä, nauranu, osoittanut Heidiä ja näyttänyt ilkeästi kieltä. - Tähän asti olin kirjoittanut - Sijaisäiti meni pukemaan niin Heidi sano sijaisisälle, että hän soittaa sosiaalityöntekijälle. Sijaisisä oli sanonut, että soita vaan. Heidi oli mennyt soittamaan, niin sijaisäiti ei antanut soittaa. Kun sijaisäiti lähti, me yritettiin ettiä sosiaalityöntekijän numero. Kun me ei sitä löydetty, niin me soitettiin Annikalle, sä et ollut kotona. Heidi jätti viestin. Kun sä soitit niin sijaisäiti oli jo kotona. Kun me lopetettiin puhelu, niin sijaisäiti kysy, et kuka anto luvan soittaa. Heidi ei vastannut.
Rakkaudella Kirsi
ei kukaan elä niin kuin vaan sinä luulet että kaikki elävät.
Meille sijoitettu lapsi oli niin ilkeä että jätti kaikki kuusi henk. ilman jäätelöä. Hän oli hankala ja halusi suurimman jätskin mitä löysi ja kielsin no siinä sitten sai hän ja muut nuolla näppiää. Nuo sinun juttusi ovat lsten juttuja että miksi niitä täällä vaahtoat anna lapsillesi rauha sinne missä nyt sitten ovatkin.
Ei meilläkään lapsi saanut kenkiä jos lapsen juttuja kuuntelisi. Ostimme kolmet uudet kengät ja kumisaappaat kuitenkin lapsi silti menikokonaisen vuoden niillä vanhoilla äitinsä hankkimilla kengillä äidin luo tapaamisiin. Kengät oli 42 numeroa olevat jokasäänkengät joissa ei mitään sisä pohjia vaan kuminen kuin vohvelikuvio pohjassa ei mitään lämpövuoria oli vaan kuoret ja pohjat kuluneet puhki. Jalka lapsella oli 38 kokoa. Minua harmittaa kun kiukuissani heitin ne roskiksiin. Nyt voisin ne antaa lapselle muistoksi nyt jo 20 vuotias nuorukainen ja kerto sen tarinan ihmettelyn kera että miksi.
Oliko tuo sitten hyvää käytöstä ja mistä opittua.
Kyllä tarinoita olisi kerrottavana mutta annanpas niiden olla omina juttuinaan koska tiedän että nuo kuuluvat melkein poikkeuksitta kuvioon mukaan.
Harvoin lapsi vapaaehtoisesti kotoaan lähtee sen kait sinäkin olet ymmärtänyt.
Oli siinä harrastukset lapsillasi. Voi hyvä luoja miten sääli lapsiasi.
Siksi kait tekivät muutä ihmismäistä lastesi kanssa että oppisivat olemaan myös vanhusten seurassa, eikä vaan suljetussa yksinäisyydessä jossakin konsertissa ym.
sijoituksen kerron. Ja olen ylpeä siitä, että sain lapseni pois jopa kahdesta sijaisperheestä. Älä hyvä ihminen vaahtoa. Vai onko syytä pelätä, kysyn vaan?
sinulle. Minun lapseni vietiin sinne Kuttulaan nykyiseen Jukolaan ja kun jalka kasvoi olisi pitänyt hankkia uudet talvikengät. Pyysin monta kertaa asian hoitamista, koska entisiin minun ostamiini muuten hyväkuntoisiin kenkiin ei mahtunut enää villasukka. Sijarit kiusasivat lasta välillä siten, että menivät Mikkeliin pyhäpäivänä lapseni kanssa ja ilmoittivat lapselleni, ettei voi kenkiä hankkia kun kauppa on kiinni.
Vasta tammikuun puolen välin jälkeen kun pakkasta oli ollut jo -15 astetta useana aamuna, lapseni oli viety kenkäkauppaan.
Sekään ei sujunut ongelmitta vaan lapseni olisi halunnut käydä useammassa kaupassa katsomassa ja kokeilemassa ja sitten tehnyt valinnan, niinkuin kotona oli tottunut. Jukolalaiset kirjoittivat sossuun ja minkä hallinto-oikeuskin on oikein hyväksynyt, että lapseni ei ollut osannut valita kenkiä ( siitä ensimmäisestä kaupasta) vaikka hänet oli viety kenkäkauppaan. Jukolalaiset siirsivät oman kyvyttömyytensä lapseni kyvyttömyydeksi jonka markkinoivat eteenpäin sosuun ja joka sen auliisti vastaanotti ja kiikutti nöyrryttämisen metodinsa hallinto-oikeuteen joka hykerteli tyytyväisyyttään siitä, että sossu on tehnyt hyvän huostaanoton.
nauruun juttuuni. Kävin kenkä-asiasta kirjallisen keskustelun huostaanottajan ja Jukolan ja minun välillä. Jätin jäljennökset kirjeistäni itselleni ja säilytin Jukolan kirjeet. Näin tein varmuuden vuoksi, ei tarvitse kinata juupas eipäs -linjalla.
juuri sentapaisesta bioäidistä kuin sinäkin. Hänkin onnistui saamaan lapsensa poi viidestä sijaiskodista joten nyt olemme se viimeinen josta ei tämälapsi niistä äidin sanelemista syistä lähde meiltä pois. Lapsi siis aivan sirpaleina. Miten on muuten sinun lastesi vointi? Vai saatko koskaan kuulla sitä totuutta.
On meillä sen verran valtta että lapsen etu ensin sitten äidin tahdot siellä kaukana jossakin pilvilinnoissa. Oikean lnnan on jo kokeillut eikä sekään ollut pelastus vaan lapselle valtava masennus kausi. Ja tiedätkö mitä? Silloin lapsi todella halusi kotia äitinsä luo niin miksi joo että katsoisi sen että ei äiti tee sellaista josta joutuisi uudelleen linnaan. Miten ihanat kirjeet lapsi kirjoitti äidilleen ja meidät haukkui emme siis olleet yhtään mitään. Nämä kirjeet luki äiti sitten sossuille ja luuletko että se antoi muuta kuin katkeruutta ja lapsella katumusta jota vieläkin katuu. Tämä oli lapsen trategiaa jolla luuli saavansä autetuksi äitiään. Meinaan siis että sinunkin pitäisi osata tulkata lapsesi kirjeitä eikä ottaa niitä sana sanasta.
Vaahtoan, vaahtoan koska juttusi tuntuu niin epätodenmukaisilta että enhän minä niihin usko eikä näyttä siltä että muutkaan uskoisivat.
Ei muuten aihetta pelätä miksi niin?
On kuule huusholli hyvin desinfioitu että ei eläviä pöpöjä liiku. Sukkiakaan ei sisällä pidetä että ei tule likaiseksi lattiat on vaan ihanat töppöset.
Tänäänkin lapsi meni kouluun ilman sukkia vaikka ulkona kyllä mielestäni aika vilpoista.
Tekasin muuten tuossa omena piirakan ja arvaa miten lapsen suu oli messingillä kun tuli koulusta kotia. Bioäiti jää valitettavasti paljosta paitsi. Kait sinulla/teillä bioäideillä käy hiukan kateeksi?
minä bioäiti olin klo 16.01 päivällisen teossa, sinä roikut sijaisvanhempi täällä parhaaseen ruoanlaittoaikaan. Tekosi kertovat ihan muuta kuin kouliintunut valhepersoonasi hyväuskoisille juttelee.
Kyllä kai ranskalaiset ja nakit heität pöytään muutamassa minuutissa, mutta älä liverrä täällä muuta kuin olet.
lapsihan meillä ruokaa opettelee laittamaan että osaa sitten kun maailmalle lähtee. Meillä ku suunnitellaan kaikki niin millintarkkaan että ei jää sitten kysymyksiä miten perunat keitetään.
Tuliko vastaus väärään aikaan...
Kun et muuta valittamista keksi, niin sitten tämä... Naurettava olet. En ihmettele että lapsesi on huostaanotettu.
vastasit, mutta perheissä syödään kyllä eri aikoihin. Meillä syödään päivällinen noin klo15.30 ja moni pitää sitä liian aikaisena. Meille taas se on juuri sopiva aika.
Eikä ne ruuat ihan hetkessä kypsy, vaikka niiden kypsyessä piipahtaisikin koneella.
18.11 vasta tohti ensimmäinen sijari ottaa kantaa. Keskityittepähän ainakin eilen niihin sijarihommiin päivällisaikaan siellä. Tuohon aikaan on myös läksyjen kyseleminen kuumimmillaan, minulla ei ainakaan ollut aikaa netissä roikkua iltapäivisin kun lapset olivat luonani, läksyjen ja ruokailun jälkeen harrastukset ja yhteinen aika lasten kanssa olivat minun ilta-ohjelmani. Ruoanlaittamattomuus ja ruoka-aikojen puute on ollut mielestänne meidän biovanhempien puute tällä palstalla aiemmin.
Mielestäni ateriat pitäisi jakaa tasaisesti päivän mittaan jo jaksamisenkin (=verensokeri) vuoksi. Minä pidin kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja tiedän sen olleen sossuille ärtymyksen aihe.
miksi et elä tavallisesti vaan etsit kikenaikaa vikoja muista. Kait se siksi että nostat itsäsi sieltä olasta allikkoon.
Mitäs sanot kun lapsi joka tulee sijaiskotiin saattaa pelätä että sijaisäiti/-isä on myrkyttänyt ruoan? Samoin mehut,hammastahna, saipua jne.
Mistä sellainen on lähtöisin.
Sijaislapsi haluaa uuden polkupyörän oli vuodenvanha polkupyörä mutta halusi uuden, oman TV:n, -tietokoneen, stereot sitä parasta mahdollista luokkaa ja ne omaan huoneeseen tietenkin. Kun sanoimme että ei ole varaa, niin lapsi sanoi että lähetätte laskun vaan sosiaalille kyllä ne maksaa.
Opetimme lapsen olemaan perheessä tasaveroinen ja että riitelynkin jälkeen ollaan yhdessä. Myös valmiuksia aikuisuuteen kuten yksi tärkeä taito on valmistaa ruokaa ja ostaa hyviä raaka aineita ruoan valmistukseen. Pyykin pesu ja silittäminen.
Unohtamatta sitä omaa hygieniasta huolehtimista joka on monelle erityisesti sijaislapsille aivan kuin vietras toimenpide sitä tekevät vain pakon alaisena. Näin meillä ja monella muulla tuntemassani sijaisperheessä taistellaan sijoitettujenlastenen itsensä puhtaanapidosta.
Luulen että monessa sijaiskodissa on hyvin tiukat ja säännölliset rutiinit joihin kuuluu myös ruoka ajat.
Mitä ruokaa sijaislapsi haluaa on usein ainakin meillä ollut lasten purkkiruoka,(vaikka lapsi/lapset tullessaan jo 10 v.) miksi siihen eivät vastaa koska on kielletty puhumasta kodin asioista. Mutta kyllä ne esille tulee ajan myötä.
Sinulle hyvä jos pidit säännöllisistä ruoka ajoista myös käytännössä. Mikä siinä olisi ärsyttävää? Kait kaakatit liikaa mutta et tehnyt mitään kyllä se silloin ärsyttää.
minä puhun lasteni puolesta. Tuo mitä kirjoitan totta on ei tarua. Vanhempi tyttöni kertoi, että kun sijaisperheestä lähti tyttö, joka oli täyttänyt 18-vuotta, tämä hyvän parisuhteen naispuolinen jäsenen oli mennyt paikalliseen sosiaalitoimistoon ja kertonut, että tyttö alkaa sukupuolielämän. Sosiaalityöntekijät olivat sanoneet: Hän on 18-vuotta. Että näin te maanpinnallalla lasten hyvin voinnin eteen töitä tekevät.
Kun lapseni olivat perheessä, entinen sinne sijoitettu oli sanonut tytöilleni, että kohta te jouduttakin mikroaaltouunin käytöstä maksamaan.
Kun tyttöni tulivat marraskuussa luokseni samoissa rytkyissä mitä olivat jo vuoden kulkeneet ollessaan sijoitettuna, nuorempi sanoi minulle, että sijaisäiti sanoi, että 11-vuotias tyttöni on jo käyttänyt tulevan tammikuun lapsilisän. MIHIN?
Otin yhteyden sosiaalitoimistoon ja sanoin, ettei kai Espoon kaupungin tarkoitus ole, että kun lapseni lähtevät sijoituksesta, jossa heillä pitäisi olla perustarpeet ja -turvallisuus, sijaisperhe esittää lapsilleni velkakirjan, jossa on tyttöjeni vuosien kulutus perinnässä.
Onnea sinulle. Sinulla on sattunut onni, että sijoituksessa olevat lapset ovat tarvinneen sijaiskodin. Minulla lapsillani sitä tarvetta ei olisi koskaan ollut, jos sosiaalitoimi ei olisi puuttunut ja ojentanut "auttavan kätensä". Lasteni ei tarvinnut ollessaan minun kanssani koskaan hävetä vaatteitaan, kuten joutuivat sijaisperheessä tekemään. Ja sosiaalityöntekijät totesivat vain, että sijaisperhe on köyhä.
huolehtinut 10- ja 9-vuotta lasteni hampaiden hyvinvoinnista. "Hampaat ovat kauniit helmet hyvin hoidettuna ja valkoisina." Joka ilta ja aamu pesin lasteni hampaat, koska suositus oli se, että niin kauan kun lapsi oppii kaunokirjoittamaan vanhempien on syytä huolehtia lastensa hampaiden pesusta. Kun lapseni joutuivat sijaisperheeseen, ei edes viitsitty siellä katsoa lasten hampaiden pesun perään. Lasteni hampaat muuttuivat keltaisiksi.
Kun lapseni menivät sijaisvanhemmilla joskus harvoin saunaan, heille sanottiin, että älkää heittäkö löylyä. Me kävimme viikossa kaksi kertaa saunassa ja kerran uimahallissa.
Kun lapseni kärsi pahasta aknesta, hän pyysi sijaisäidiltä cleraciliä. Sijaisäiti oli sanonut, että saippua ja vesi riittää. Ja arvakkaa kuka lähetti lapselleni hygienia vehkeet.
sitä Cleraciliä ja aknet hävisivät.
"Vesi on paras lääkkehistä"
Meidän sijainen ei ollut koskaan oppinut että hampaatkin pestään niin tee siinä sitten asian hyväksi jotakin ei auta hammashygienistin ei -lääkärin neuvot vaan reikiä jo kymmenkunta 12 vuotiaana. Muuten olisi kauniit ja tasaiste hampaat.
Ei tietenkään lapsi saa heittää löylyä, sehän on jo turvallisuus sääntö.
Ei meilläkään s-lapsi mene saunaan kuin pakosta ja kotonaan kuulemma kävi kolme kertaa viikossa siis mihin uskoa.
Ilta pesu on kuin kaasukammioon pantais kauhea huuto ja meteli. Mikä aiheuttaa tun kaltaiset inhot.
No aletaan sitten yleistää, kun me sijaisvanhemmat emme ruokaa laita emmekä kenkiä osta.
Jotkut biot eivät ole lapselleen hammasharjaa näyttäneetkään. Meille tulleilla lapsilla ei ollut kouluikään mennessä tietoa hampaiden harjauksesta OLLENKAAN. Monta vuotta on harjoiteltu, mutta tässä iässä sitä on vaikea enää ottaa tavaksi, kun ei ole koskaan tarvinnut. Silti joka aamu ja ilta pestään hampaat, vaikka se on lapselle vain välttämätön rutiini. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsi tarvitsee ohjausta hampaiden pesussa pitkäänkin, ei riitä että oppii käyttämään harjan suussa.
Sama juttu vessassakäynneissä, käsien pesussa, suihkussa käynnissä ja puhtaissa vaatteissa. Ei aavistustakaan niistä. Onneksi housuihin pissaaminen on vähentynyt, mutta edellyttää sitä, että jatkuvasti muistutetaan vessassakäynnistä. Ei osannut edes takapuoltaan pyyhkiä seitsemänvuotiaana, ja onhan se ymmärrettävää, kun ei ollut kukaan koskaan pyyhkinyt eikä käskenyt pyyhkiä, ja housut oli aina ruskeina. Ja uutta oli sekin että kädet pitää pestä vessassakäynnin jälkeen. Ja että suihkussa on tarkoitus pestä, ei vain kastella. Ja että suihkun jälkeen kuivataan pyyhkeeseen. Näistä ei ollut lapsella aavistustakaan. Likaisissa vaatteissa menisi aina kouluunkin, vaikka kaappi on täynnä puhtaita. Kun lapsi tuli meille, hän ei muistanut milloin viimeksi oli pesulla käynyt. Oli niin haisevat, likaiset, pissaiset vaatteet että enpä ole sellaista koskaan aiemmin nähnyt, ja tottakai rikkinäiset (ei omistanut edes talvitakkia tai talvikenkiä kun talvella tuli meille). Onneksi vaatekaupasta ostettiin uusia. Niidenkin käyttö piti opetella: joka aamu todellakin puetaan vaatteet päälle (tietyssä järjestyksessä, alle alusvaatteet, sitten päällysvaatteet), ja illalla laitetaan yöpuku, ja ulos laitetaan ulkovaatteet sään mukaan. Aiemmin oli mennyt samoilla kamppeilla vuorokaudet läpi viikosta toiseen. Lapsi ei kertakaikkiaan tiennyt tästä kaikesta mitään!
Illalla lapsi ihmetteli: miksi mennään nukkumaan? Häntä myös kovasi ihmetytti, mitä ovat pussilakanat, lakanat ja tyynyliinat, ei heillä sellaisia ole ollut.
Ja ruokailu. Lapsi oli syönyt elämänsä ensimmäiset 7 vuotta pelkkää pilttisosetta. Niitä vauvojen soseita. Ainoastaan makkara ja karkki kelpasi sen lisäksi. No, olipa kyllä todella pieni ja laiha ja voimaton. Ei jaksanut edes leikkiä (vaikka leikki olikin vain sitä että hakataan nallea tai heitetään autoa seinään - ei myöskään osannut itkeä eikä nauraa!). Onneksi muutamassa viikossa vahvistui. Hän ei tiennyt edes mitä ovat nämä yleisimmät kasvikset esim. kurkku, tomaatti, omena, banaani. Ruoka-ajoista ei aavistustakaan.
Eikä ollut neuvolassakaan käynyt, rokotukset oli ottamatta ja krooninen sairaus hoitamatta.
Uimahallissa ei ollut koskaan käynyt, monesta muusta paikasta puhumattakaan, nyt kun sen otit puheeksi.
Kalja-, siideri- ja viinamerkit tunsi kyllä kaikki, ja osasi kertoa mitkä niistä sopivat lapsille, mitkä ovat hyviä ja mitkä pahan makuisia. Ja mitä tulee telkkarista mihinkin aikaan.
Niin, on kai se myös aikamoinen kulttuurishokki lapselle, kun pääsee sijaisperheeseen. Ja nämä asiat eivät suinkaan olleet lapsen syytä. Menenkin tässä laittamaan homeista leipää välipalaksi.
kommentoi kirjoitus virheitäni? Siinä oliski miälestäni aaihetta ja mukava mieli joillekin.
on tietysti ruokailuajat, kuten tämänkin keskustelun rönsyistä voi havaita. Sitä on sitten noudatettava minuutintarkasti, ja vaikka kuinka tekisi mieli perunankeiton ja (home)leivän leikkaamisen lomassa käväistä tietokoneella, se on kiellettyä.
Eli siinä oli se tärkein.
joita sijoitetuille lapsille tarjotaan, ovat tietenkin puoliraakoja, rupisia tai peräti homeisia.
Kuten kaikki muukin, mitä me sijarit heille tarjoamme.
Yleensä haalimme kirppiksiltä kaikki mahdollisimman risaiset ja kuluneet rääsyt ja liian pienet kengät, tai annamme lasten kulkea saappaissa kesät talvet.
Mitäpä sitä rahaa tuhlaamaan muuta kuin itseemme....
Taidankin tarjota huomenna aamupalaksi pari viikkoa vanhaa leivänkänttyä; se tosin ei ole homeessa, onpahan vaan kivikovaa, mutta hampaille hyväksi, jos jotain positiivista haluaa löytää tästä.
Näin me KAIKKI sijarit toimimme täällä peräkylillä ja olemme tietysti mummoja joita ei mihinkään kunnon työhön huolita.
Ja meillä ei sitten lasten harrastuksista edes puhuta, aivan turhaa ajanhaaskausta.
Leikkikööt vaikka käpylehmillä ja risu-ukoilla, se kehittää luovuutta ja ei tule kalliiksi.
osta niitä kenkiä ollenkaan. Koulussakin joskus opettajat ihmettelevät, miksi lapset tulevat kouluun avojaloin kesät talvet, mutta he ymmärsivät heti kun kerroin, että olemme sijaisperhe.
kun homeiset perunat ja leivät sun muut olen laittanut roskiin..ei tullut mieleenkään että voin syöttää niitä sijaislapselle;)
Näin sitä oppii kaikkea uutta kun näitä palstoja lueskelee.
kun jätät kengätkin ostamatta!
Ai niin joo, eihän tässä säästöjä tarvitse ajatella, meille kun tuota rahaa tulvii ovista ja ikkunoista niin ettei uskoiskaan, mutta kuitenkin. Periaatteesta.
Niin kuin on biovanhempia erilaisia niin on myös sijaisvanhempia erilaisia.
ONNEKSI TÄMÄ KERTOMASI LAPSI OTETTIIN HUOSTAAN JA HÄN SAI HYVÄN SIJAISPERHEEN.
Omista lasteni huostaanotosta ja sijoituksesta en voi onnitella ketään.
Liittyykö kirjoitusvirheet jotenkin vanhemmuuteen, sijaisvanhemmuuteen, äitiyteteen, isyyteen, lapsista huolehtimiseen? e ymärä kytymyttä