Järkyttävää lukea mitä mieltä täällä jotkut ovat äitipuolen roolista. Vaikka äitipuoli on lapsen elämässä uudempi ihminen kuin oma äiti, ansaitsee hänkin arvostusta varsinkin jos hän on ns. lähihuoltaja eli asuu samassa taloudessa kuin lapsikin vaiktuisemmin.
Omat vanhempani erosivat kun olin 14 ja asuin ensin äitini ja tämän uuden miehen kanssa. Muutin isän kanssa viereiselle paikkakunnalle kun olin 15 ja luoksemme muutti myös isäni uusi vaimoke, sanotaan häntä tässä Minnaksi. Välit omaan äitiini olivat välillä hankalat ja kävin hänen luonaan harvoin. Arjen kanssani jakoi tämä uusi nainen, jolla oli itsellään 2 minua parisen vuotta nuorempaa mainiota poikaa, jotka asuivat meistä parin kilometrin päässä isänsä luona.
Tulimme Minnan kanssa heti toisiimme totuttuamme hyvin juttuun. Ei sitä silloin edes ajatellut mitään puolikkaita. Minna oli vain Minna. Nyt olen 20 ja muutin kotoa pois opiskelemaan eli asuimme viisi vuotta saman katon alla. Minna se mun koulupäivistäni kyseli ja koeviikon alla rauhoitteli, se mulle opetti yhtä jos toistakin, mitä nyt äidit (vanhemmat) tyttärilleen elämästä opettaa; lakanoiden vetämisestä veroilmoituksen täyttämiseen. Tukea, juttuseuraa ja huolenpitoa ei multa puuttunu kenenkään vanhemman tai puolivanhemman puolesta, sillä isäpuolenikin on tosi mukava tyyppi. Tuuria on ollut.
Pääpointtini oli kuitenkin se, että YO-juhlien koittaessa piti ostaa äidille lyyra. Kysyin sitten isältä että enkai riko etikettiä ja kysyin äidiltäni, että eikai hän loukkaannu ja sitten ostin kaksi lyyraa. Yhden kummallekin äidille. Itku tuli molemmilta äideiltä, mutta Minnalle merkitsi todella paljon se lyyra, sen näki. En ollut koskaan ajatellut että Minna muutenkaan tuntisi itsensä ulkopuoliseksi tai jotain, mutta kyllä hän oli todella liikuttunut kun hänet niin huomioitiin.
Äitipuolen antama kasvatus on lapselle uusperheessä ihan yhtä tärkeää ja merkityksellistä kuin oman äidin - siitä tulee uusperheen rikkaus.
Älkää kitkerät katkerat hirviönaiset vähätelkö ja vaikeuttako äitipuolien tehtävää. "Elä ja anna toistenkin elää."
Omat vanhempani erosivat kun olin 14 ja asuin ensin äitini ja tämän uuden miehen kanssa. Muutin isän kanssa viereiselle paikkakunnalle kun olin 15 ja luoksemme muutti myös isäni uusi vaimoke, sanotaan häntä tässä Minnaksi. Välit omaan äitiini olivat välillä hankalat ja kävin hänen luonaan harvoin. Arjen kanssani jakoi tämä uusi nainen, jolla oli itsellään 2 minua parisen vuotta nuorempaa mainiota poikaa, jotka asuivat meistä parin kilometrin päässä isänsä luona.
Tulimme Minnan kanssa heti toisiimme totuttuamme hyvin juttuun. Ei sitä silloin edes ajatellut mitään puolikkaita. Minna oli vain Minna. Nyt olen 20 ja muutin kotoa pois opiskelemaan eli asuimme viisi vuotta saman katon alla. Minna se mun koulupäivistäni kyseli ja koeviikon alla rauhoitteli, se mulle opetti yhtä jos toistakin, mitä nyt äidit (vanhemmat) tyttärilleen elämästä opettaa; lakanoiden vetämisestä veroilmoituksen täyttämiseen. Tukea, juttuseuraa ja huolenpitoa ei multa puuttunu kenenkään vanhemman tai puolivanhemman puolesta, sillä isäpuolenikin on tosi mukava tyyppi. Tuuria on ollut.
Pääpointtini oli kuitenkin se, että YO-juhlien koittaessa piti ostaa äidille lyyra. Kysyin sitten isältä että enkai riko etikettiä ja kysyin äidiltäni, että eikai hän loukkaannu ja sitten ostin kaksi lyyraa. Yhden kummallekin äidille. Itku tuli molemmilta äideiltä, mutta Minnalle merkitsi todella paljon se lyyra, sen näki. En ollut koskaan ajatellut että Minna muutenkaan tuntisi itsensä ulkopuoliseksi tai jotain, mutta kyllä hän oli todella liikuttunut kun hänet niin huomioitiin.
Äitipuolen antama kasvatus on lapselle uusperheessä ihan yhtä tärkeää ja merkityksellistä kuin oman äidin - siitä tulee uusperheen rikkaus.
Älkää kitkerät katkerat hirviönaiset vähätelkö ja vaikeuttako äitipuolien tehtävää. "Elä ja anna toistenkin elää."
Vastaukset 88
Vanhimmat
No huh, jopas oli satu!!!
Taidat olla katkera ex vaimo.Hienoa nyxät!
Exät ottakaa mallia, ja antakaa lastenne päättää ketä rakastavat.Niin olen itsekin tehnyt, eikä lasteni rakkaus minua kohtaan ole vähentynyt, päinvastoin.
Tuskin kenenkään lapset isien pientä lumppuja kaipaa. Hänet yleensä pakotetaan hyväksymään perheenrikkojat.
Puhu ja kuvittele sinä toisten elämstä ihan mitä haluat, pääasia on et itse tietää miten asia on, viis toisten sanomisista.
Onko se sun lasten rakkaus sitten loppunut sua kohtaan kokonaan? Harmi, noin siinä käy, kun elää elämänsä väärin ja ei välitä lapsistaan ja ota heistä vastuuta. Helppo ne on heittää toisten hoidettavaksi.
Mä en voisi ikinä kuvitella luopuvani lapsista eikä he minusta. Vaikka lumput isin vei ja rikkoi meidän perheen, niin mulle jäi tärkeimmät, eikä he ole isää kaivanneet. Isukki sai mitä halusi, tyhjän elämän. Ei ole vanhana lapsia ja lastenlapsia jotka kävisi katsomassa ei ole ketään keitä odottaisi. Pahuus saa palkkansa.
On tosi kurjaa jos homma kaatuu siihen, että toinen vain lähtee uuden matkaan. Silloin voi kyllä olla vaikeaa päästä eroon katkeruudestaan. Yritä kumminkin, ei sellainen mies ole yhdenkään sinua piinaavan ajatuksen arvoinen. Jos mies on todella sitä sorttia, eipä hän kauaa yhdessä kukassa jatkossakaan viihdy, tosin se on sitten hänen murheensa. Oma exäni teki sellaiset temput minulle, puhui aina miten rakastaa, ja kun aloin haistaa palaneen käryä, vannoi miten ikinä ei niin voisi tehdä rakastamalleen ihmiselle = minulle. Kun jäi rysän päältä kiinni, oli enää paha selitellä mitään. Onneksi meillä ei ollut lapsia, joten oli helpompaa päästä yli siitä ihmisestä. Tällä hetkellä en tiedä mitä äijä puuhaa, eikä kyllä kiinnostakaan tietää. Itse olen uudessa suhteessa nyttemmin, miehen kanssa, jolla on lapsi edellisestä liitostaan. Erosta oli aikaa kulunut paljon jo ennen kuin menimme yksiin, silti olen kuullut miten tämä exä nimittelee minua perheenrikkojaksi. En minä tullut heidän väliinsä mitenkään. Oma menneisyyteni huomioiden sieppasi jokseenkin paljon, miten minua syytettiin asiasta, josta tiesin kaiken, ja tiesin myös sen, että tässä nykyisessä suhteessani ei todellakaan kyse ollut siitä. Toivon ettet käytä perheenrikkojan nimitystä yhtä vastuuttomasti. Nykyään minulle on aivan sama mitä mieheni ex puhuu, sanokoot mitä vain, ei se elämääni muuta. Eikä rakkautta, jonka mieheni kanssa jaamme.
ei kaikilla uusilla puolisoilla ole mitään tekemistä miestensä tai naistensa avioeroon. Olen pahoillani, jos sinun kohdallasi näin on, mutta ei se kaikkia koske.
aikuisena niitä lapsuuden prinsessasatuja, joissa oli aina paha äitipuoli pilaamassa viattomien lasten elämät. Sinä pyörit niin tiiviisti omassa pienessä maailmassasi, ettet näe elämän kaikkia variaatioita. Ei jokainen avioliitto pääty uskottomuuteen, eikä jokainen äitipuoli ole varastanut miestään ex-vaimoltaan.
ja katkeruudessa pyöriskelystä seuraa elämätön elämä ja yhä katkerampi palkka. Isi on isi, ja lapset ja lastenlapset ainiaan hänen vertaan, myrkytit sitten millä tahansa katkeruudellasi omat viattomat lapsesi. Väitätkö tosissaan suhteesi exmieheesi olleen kunnossa ennen kuin hän LÄHTI omasta tahdostaan vieraan matkaan? Väitätkö tosiaan että teillä oli auvoista onnea, tai että edes kuuntelit mitä miehellä oli sydämellään, ennen kuin tämä päätyi tekemään irtioton sinusta? Väitätkö teillä olleen läheiset ja hyvät välit, ja sitten mies otti ja lähti kuten paskimmissa saippuasarjoissa ikään? Jos tosiaan näin kävi, siinä tapauksessa otan vilpittömästi osaa. Jos ei, lienee sinun turha leikkiä lumppukorin vartijaa. Keinot käsitellä vaikeita juttuja elämässä on ihmisillä erilaiset, mutta jos toinen osapuoli ei koskaan pysähdy edes kuuntelemaan, mitä toinen oikeasti haluaa sanoa, vaan jyrää kaiken omilla tahtokuvitelmillaan, ei siinä hirveästi jää pelivaraa millekään. Sama se siinä kohtaa enää on, miten se eroaminen tapahtuu.
lumppujen matkaan?Ala hakea syytä itsestäsi sillä kukaan mies ei lähde hyvästä suhteesta pois.
Me emme etsi syyllisiä, vaan ratkaisuja. Vaikealla hetkellä, joita avioliitoissa on jokaisella, on helppo käpristyä ja etsiä säälijää ja kuuntelijaa. Miehet ovat sellaisia. Ei ne osaa puhua, katoaa vaan ja kuvittelee et ongelmat ratkeaa unohtamalla. Ei se niin ole. Moni avioero säilyuisi, jos keskusteltaisiin ja päätettäisiin yhdessä mitä tehdä, ennekuin lähdetään säälijän matkaan.
Jos tulos on että erotaan, se on sillon niin, mutta voi se päättyä toisellakin tavalla.
Meidän kriisissä mies oli just sellainen, että yritti vaan kriisin unohtaa, ja kun minä en sitä hyväksyny, niin veti rajuimman puoleiset kännit ja iski naisen. Tuli parinpäivän päästä takasin, ja itki, että "kun olin niin kännissä"! Ainut puolustus, oli et oli vetäny lärvit!! Sekö olis sitten ratkaissut meidän ongelman sekä vieraan naisen?!
Vikaa oli meissa alunperin molemmissa, mutta minä en hakemut ratkaisua vieraasta miehestä ja perskännistä!
Jos namisissa oleva mies tosiasiassa kiinnosta naista, joka varmasti tietää et ukko on varattu, mutta silti on valmis yhdenillan suhteeseen säälistä, niin kyllä se on lumppu!
Ratkaisu oli et ukko sai mennä, ja näin meidän aviokriisi ratkesi yllätys yllätys, ilman niitä keskusteluja. Minä en sikoja katsele.
Ei lasteni rakkaus mihinkään loppunut, päinvastoin kasvoi.
Asun ja elän koko ajan lasteni kanssa.En ole heittänyt heitä toisten hoidettavaksi.
Minusta on upeeta,että lapseni viihtyvät äitipuolensa kanssa.
Olisi kiva kuulla puheitasi ja lukea kirjoituksiasi, kun olet nyx.
Pidätkä itseäsi silloinkin lumppuna,kodinrikkojana jne.Entä jos miehesi ex näkee sinut sellaisena ja ajattelee paha saa palkkansa.
Jos oikeasti ajattelisit lapsias,anataisit heidän rakentaa suhteen isäänsä katkeruudestasi huolimatta.
Onnea tulevaisuudellesi.
vaikutat fiksulta aikuiselta kun et tee ongelmaa lastesi viihtymisestä äitipuolensa kanssa , pisteet sulle :)
oikein lumput? Onko ex-miehelläsi kenties haaremi?
ei varmaan puhu jos ei anneta mahdollisuutta. Jos haluat että mies sulle puhuu, anna sille mahdollisuus, ja ole sitten hiljaa kun hän puhuu. Naiset vaan tahtoo olla aina äänessä, etteivät osaa olla hiljaa, jos toisen pitäisi puhua. Siitä johtuu että jotkut miehet lähtevät puhumatta, heille ei yksinkertaisesti anneta mahdollisuutta siihen.
totta kai se isi lähtee aina jonkun lumpun mukaan kunhan pyllykkää saa viis lapsista mutta nostan hattua niille isille jotka ei lähde avionrikkojan mukaan...
"perheerikkojien" solvaaja äiti? Hui, toivottavasti sinulla ei koskaan tule olemaan lapsipuolia! Valitettavasti lapset eivät voi valita vanhempiaan, sääliksi käy!
Onneksi meillä on tällainen uusperheiden palsta, jossa voimme haukkua kaikkia uusperheellisiä ja syyttää muita ihmisiä kaikesta meitä kohdanneesta epäonnesta.
Meillä itsellämmehän ei ole mitään osaa eikä arpaa elämämme epäonnistusiimme, vai mitä???
Jos mies on sen tyyppinen, että haksahtaa "vieraaseen pyllyyn" tuosta vain, niin olisi kait sitten parempi, että vain pettäisi ja pettäisi ihanaa vaimoaan, palaisi aina kotiin pettoreissuiltaan ja kulissi pysyisi yllä? Jos sinun ex-äijäkkeesi oli petturimies, niin etkö nyt hyvänen aika ole tyytyväinen, että hänestä pääsit. Vedättääpä uskollisuusvannomisillaan nyt jotakuta muuta.
hän oli 4 kk naimisissa tämän rakastajansa kanssa ja ehdotti suhdetta kanssani uudelleen...jostakin syystä en halunnut silloin enkä halua nytkään...
En tiedä milloin ne "vaikeat hetket" alkavat meidän suhteessa, mutta tähän mennessä niitä ei ole ollut (15v yhdessä).
Enkä sano, etteikö riitoja olisi joskus ollut. Meillä niistä keskustellaan ja olen ihan miehen kanssa naimisissa. Annan hänellekin suunvuoroa, ettei tarvitse sitä kuuntelijaa lähteä kauempaa etsimään. Uskoisinpa, että se "miehen puhumattomuus" useimmiten johtuu naisesta itsestään. Meidän suhteemme on niin vakaalla pohjalla, ettei kummankaan tarvitse toista pettää riidan päätteeksi. Enkä usko, että muidenkaan, jos vaan liitto on jotakuinkin kasassa.
Olen kyllä ihan onnellinen ex-miehesi puolesta, että on saanut oman elämän.
Itse olen jo kolmen lapsen äiti,oma äitini kuoli ollessani ala-asteikäinen ja äitipuoleni oli naisen mallina siitä eteenpäin.Hyvin tulimme juttuun heti tavattuamme ja tulemme edelleen,onhan hän lasteni mummu.Tosi kamalaa luettavaa täällä katkerien exien solvaukset exiensä nyxiä kohtaan,kertoo mielestäni vain ihmisen kypsymättömyydestä.Ei mun äitipuoleni kuitenkaan koskaan yrittänyt äiti mulle olla,mulla oli jo sellainen,vaikkakin kuollut.Tuntuu että joillakin ex-muijilla nimenomaan on pelko siitä,jos lapset nyt alkavatkin pitää tästä uudesta ihmisestä ja että se uus nainen vie nyt sen äidin paikan.Voin kertoa ettei se uus nainen ole siinä mielessä ainakaan mikään uhka,eivät lapset omaa äitiään hylkää,vaikka äiti olisi jo kuollutkin.
Sama juttu mulla, ei Minna äidiksi äidin paikalle yrittänyt tulla. Se oli vaan aikuinen läsnä mun elämässä.
kun rikkoo toisen avioliiton on kestettävä myös haukkumiset lumpuiksi ja lutkiksi jotka ovat osuvia...
voi sanoa ihan hyvällä omalla tunnolla todella TYHMÄKSI!
Kun saa oman avioliittonsa hajoamaan, on kestettävä myös peiliin katsominen ja lakattava syyllistämästä pelkästään toista osapuolta. Niin kauan kuin siitä harhasta pitää kiinni, ei ole mitään mahdollisuuksia oppia virheistään ja päästä elämässään eteenpäin.
sillä kuvittelin ressukka että minä olin se syy pää vaan nyt kun on 9 v mennyt näen erittäin selvästi että hänhän se aiheutti omalla käytöskellään ja profosoinnillaan kaiken...pärjään työssä koulussa ja kaikissa tarpeellisissa ihmissuhteissa eikä minun tarvitse todellakaan ikinä suostua tuollaisten lattiarätiksi...eikä ihmisen tarvitse saada kaikkea jos on jo 6 lasta ja vielä haluaa joka päivä sexiä ei millään osaa aavistellla että hänellä oli kaiken aikaa toinen...sopii kokeilla se ei myöskään sovi jokaisen moraalimaailmaan...olen varmasti tiukka mutta on ihmisiä ja ihmisiä niin se vain on...
:( Aika kurja tarina. Ymmärrän sinua nyt paljon paremmin. Hyvä ettet syyttele enempää itseäsi.
Juuri näin. Hyväksykää omien toimien seuraukset. Kun tietää tehneensä todella, todella väätrin, täytyy silloin hyväksyä arvostelu.
Kukaan ihmisiä kunnioittava ihminen ei riko avioliittoja, hän ajattelee ensin, mutta joiltaa puuttuu ajattelu! Hävetkää, olette juuri sitä mitä teitä puhutaan. Sisso!
Äitien ja isien tulee siis hyväksyä toimiensa seuraukset, siis avioeronsa seuraukset, eikä syyttää niistä muita!
Nuija! Äidit ja isät eivät koskaan tee mitään mikä olisi lapselle väärin, siksi se ero on niin vaikee, kun vanhemmat tietää että se sattuu eniten lapseeen. Mutta ei pidä hyväksyä miesten petturuuttakaan, kun naikkoset hyppii lähes silmille! Naikkoset ne aiheuttaa nykyisin suomen avioeroista yli puolet!
Taidan tosiaan olla aika nuija. Olen luullut, että avioeroa voi hakea vain keskenään aviossa olevat eikä kukaan ulkopuolinen.
Tähän lauseeseen, että "äidit ja isät eivät koskaan tee mitään mikä olisi lapselle väärin", niin eikö se porvoolaisäidinkään teko ollut väärin lapselle? Vai ansaitsivatko mahdollisesti lapset sen tai lasten isä??? Ja eikö se avioero olekaan lapselle väärin? Ja eikö äiti tai isä silloin tee lapselle väärin, kun aloittaa sivusuhteen. Äideilläkin nimittäin on joskus sivusuhteita.
Kiitos kirjoituksestasi.Ihana lukea positiivisista kokemuksista.Hyvä huomata, että maailamssa löytyy vielä aikuisia kasvattajia ja he saavat nauttia työnsä hedelmistä.
Lisää positiivisia kirjoituksia!!!
Hyvä syksyä ja mukavaa opiskelua sinulle.
Pitää huolehtia vieraasta lapsesta hyvin,paremmin kuin omistaan ettei tule sanomista.Kaikkensa pitää antaa,aina pitää huolia kotiinsa tai on itsekäs ja lasta vihaava.Komentaa ei saa koska se on lapsen inhoamista.Kasvattaa ei saa koska se on lapsen äidin yli kävelemistä ja oman itsensä paremmuuden näyttämistä lapsen silmissä.
Antaa pitää koko ajan mutta vaatia ei saa mitään.
Kun tulee päiväkodin joulujuhla niin sinnehän ei äitipuolella ole mitään asiaa ettei lapsen äiti vaan loukkaannu ja tunne huonommuutta jos sinne lapsen isän kanssa yhdessä menee.Pullaa saat,rusinoita et koskaan.
Niin se on mennyt kautta maailman sivun ja niin se tulee aina menemään.Äitipuoli on AINA se paha ämmä,kodinrikkoja ja huono nainen.Hän on sitä silloinkin kun lapsen oma äiti lyö lasta,jättää kotiin yksin yöllä että pääsee kapakkaan,loppuviimeksi otetaan pois omalta äidiltään ja annetaan äitipuolen kotiin kokonaan hoidettavaksi.Silloinkin kaikki oli sen juonittelevan ja paskan äitipuolen vika.
Onneksi,kaikesta paskasta huolimatta on se lapsi,se toisen naisen synnyttämä lapsi joka tulee päiväkodista silmät loistaen ja antaa piirustuksen ja sanoo mä piirsin sun kuvasi.Kuvassa näkyy naurava naama.Se on sen arvoista.
kaiken paskanheiton lisäksi,se on sen arvoista.Se lapsi.
Olen huolehtinut kaikista lapsistani tosi hyvin,kloistavsti. Koskaan en ole lapsistani väsynyt, vaan ainoastaan etten ole osannut hallita ajankäyttöä. Olen tehnyt liian paljon aina yhtä-aikaa, enkä ole malttanut siirtää tehtäviä. kaikkea ei tarvi tehdä yhtaikaa.
Niinpä, mistä ihmeen kasvattamisesta sä puhut? Eihän ne oo sun lapsias, ei se kuulu sulle. Älä ala pilaan toisten ihmisten lasten elämää omilla päähänpistoillas.
Eihän ne päiväkotijuhlat ja koulunjuhlat ym juhlat ole kuin vanhemmille, miksi sun sinne pitäis mennä? En käsitä. Mä en ole missään päiväkodis tai koulus nähny ihmistä, joka tulee sinne vaikkei ole lapsia.Sehän ois vähän outoo.
Tosi asia on että naikkoset on niitä kodinrikkojia. Siinä olet kyllä oikeessa. Se vaan on tätä nykyaikaa, mutta menee kait ohi samallalailla kun on tullutkin.
Pilapiirroksia ne voi susta tehdä, mutta älä kuvittele et niis on mitään tunnetta mukana. Äiti on aina äiti, ja se riittää. Muut ovat pohjasakkaa. Niin se vaan menee, vaikkei sitä kukaan haluu myöntääkään, mutta siitähän se keskustelu alkunsa saa, kun on niitä eriäviä mielipiteitä.
mulla omani.Mä olen siinä asemassa että mulla on omia lapsia ja olen myös äitipuoli.
Minun lapsillani on myös äitipuoli,siellä isänsä luona.
Fiksu nainen joka hoitaa minun lapsiani silloin kun he siellä ovat.
Tykkää heistä kovasti ja lapset hänestä.
Se on hieno asia,lapsille se on hyvä että on ympärillä rakastavia aikuisia,myös muita kuin oma äiti.
Ei se äitipuolen rakkaus ole yhtään sen vähempiarvoista mitä minun lasteni äitipuoli heille antaa.Se on vaan erilaista kuin omani.
Sinä olet katkera,juuri samanlainen kuin on mieheni exä.Kaikki hyvä mitä lapselle annan on äidiltä pois.
Aika säälittävää.
Meidän suhteissa ei ole ollut vieraat naiset kodinrikkojia.Molemmilla oli erot jo läpikäyty kun tavattiin,eron syynä oli muut asiat.
Jaksamista sinulle,toivottavasti pääset katkeruudestasi eroon.Katkeruus vanhentaa sinua ja synkistää koko loppuelämäsi.
Kannattaa jatkaa elämää eteenpäin positiivisella mielellä,huomaat että hyvinvointisi vaikuttaa kaikkiin läheisiisi positiivisella tavalla.Ennenkaikkea se vaikuttaa sinun omaan hyvinvointiisi.
juuri sinunlaisten kohdalla (nimimerkki mm. "olo ole vaikeaa") tulee mieleen se, että valitettavasti kaikenlaisille ihmisille se vanhemmuus suodaankin.
kuulostaa tyypilliseltä sos.vir.om. päättömistä lötinöistä joilla ei ole realistista pohjaa...senkin nähnyt kyllä he osaavat huoraajia puolustaa...
Kuullostat tyypilliseltä teiniltä, oli ikäsi mikä tahansa, et ole kasvanut aikuiseksi ollenkaan. Päättömiä ja epärealistisia ovat sinun yksisilmäiset lötinäsi. Katso peiliin!
6 lapsen äiti ja hyvin paljon oikeaa elämää nähnyt en kapakkaelämää vaan sitä kaikkea muuta ja se että ihmiset hyväksyvät kaiken vain miellyttääkseen miestä ...sopii hyväksyä ex. puolison lapset ja ex. vaimotkin jo seurustellessasi tiesit että hänellä oli elämää tai jätä hänet rauhaan...
Kyllä minä hyväksynkin. Mieheni ja minä rakastamme toisiamme paljon, hänen lapsensa ovat myös minulle läheisiä, eikä exien kanssa ole ongelmia. Sinähän täällä melttoat uusia puolisoita vastaan kuin mikäkin Metusalemmi ;D Että jätä itse entisesi uusi parisuhde vaan rauhaan. Ehkä eron tapahtuessa tiesit, että ei exäsi kaiketi selibaatissakaan aio loppuelämäänsä elää.
Heh.. mitähän säkin olet tehnyt arvostuksen eteen? Kuule arvostus ansaitaan ei se kuulu itsestään selvyytenä.
Mahdoitko lukea kaiken sen, mitä alkuper. kirjoittaja ON tehnyt arvostuksen eteen? Ehket vain ymmärrä selkeää suomenkieltä? No, sinun arvostuksen antosi toisaalta ei merkitse kyllä kenellekään yhtään mitään. Mielipiteesi ovat sen verran hidasjärkisen tekstiä, että elä vain omassa vihakuplassasi ja jatka kehässä pyörimistä.
Alan pikkuhiljaa olla vaan onnellinen, että se oli meillä äiti joka lähti uuden mukaan vaikka monta vuotta olinkin siitä vihainen. Jos olis käyny toisinpäin, niin tiedä häntä olisko mun äitini nyt samanlainen kauhu kuin täällä jotkut. Nyt äiti on vaan iloinen isän puolesta, kun sillä on onnellista Minnan kanssa ja isäkin välittää äidistä vielä sen verran, että haluaa että sekin on tahollaan onnellinen.
Jonkun kirjoituksessa vilahti sana fiksu. Se on aika pitkälti homman ydin. Erotilanteet on kipeitä, mutta jos siinä on lapsia mukana on aikuisten osattava ja tajuttava käyttäytyä fiksusti vaikka kuinka oma tuska polttais. Vaikka isällä on varmasti edelleen ristiriitaset suhteet äitiin ja sen uuteen mieheen, ei se ole koskaan muuttunu myrkylliseksi vaan aina muistuttanut muakin kiukkusimpina aikoina että "se on kuitenkin aina sun äitis". Mun elämäni neljä vanhempaa eivät ole koskaan yrittäneet kaivaa maata toistensa jalkojen alta ja luojalle kiitos siitä! Teini-ikäsenä oli ihan tarpeeks ongelmia oman pään sisällä, se siitä vielä olis puuttunu että ois joutunu lapsellisesti käyttäytyvien aikuisten sodankäynnin välineeksi! Käyttäytymällä sivistyneesti toistensa kanssa ja antamalla kaikesta huolimatta kaikki arvoa toisilleen, isä, äiti, isäpuoli ja äitipuoli teki mun ja veljen elämästä paremman.
"Pitää huolehtia vieraasta lapsesta hyvin,paremmin kuin omistaan ettei tule sanomista.Kaikkensa pitää antaa,aina pitää huolia kotiinsa tai on itsekäs ja lasta vihaava.Komentaa ei saa koska se on lapsen inhoamista.Kasvattaa ei saa koska se on lapsen äidin yli kävelemistä ja oman itsensä paremmuuden näyttämistä lapsen silmissä.
Antaa pitää koko ajan mutta vaatia ei saa mitään.
Kun tulee päiväkodin joulujuhla niin sinnehän ei äitipuolella ole mitään asiaa ettei lapsen äiti vaan loukkaannu ja tunne huonommuutta jos sinne lapsen isän kanssa yhdessä menee.Pullaa saat,rusinoita et koskaan."
Musta Minna huolehti samalla tavalla kuin omistakin lapsistaan ja kyllä se mun lukion vanhempainilloissa kävi isän kanssa. Mutta koskaan se ei oppinu mua komentamaan, mitä ihmettelen. Kun samassa talossa asutaan, kyllä musta silläkin olis ollu oikeus käskeä mua siivoamaan jälkeni, mutta se ei ikinä tohtinu, se sano aina isälle ja isä mulle. Yhtälailla se oli Minnan koti kuin mun ja jos mä meidän yhteistä kotia sotken, niin kuuluu se Minnallekin. Kyllä musta äitipuolellakin pitää olla käskemis ja kasvatusoikeus (vai velvollisuus? :).
Angstinen exä, joka käyttäytyy tunnetasolla kuin mustasukkainen teini ja jota pitää koko ajan varoa on kyllä varmasti uusvanhemmalle painajainen. Sympatiani kaikille sellaiseen tilanteeseen joutuneille puolikkaille!
Ehkä mun tapaukseni on vähän erilainen, kun kuitenkin olin jo teini-ikäinen. Jos lapset ovat ala-asteikäisiä tai alle ja eivät vielä osaa ajatella itse, on vanhemmilla ehkä enemmän pelko siitä että "nyxillä" voi olla huono vaikutus lapseen tai liian suuri vaikutus. Mutta oli lapsi pieni tai isompi, ei lapsen sydämen tila ole mikään fysikaalisesti rajattu määre. Sitä rakkautta riittää rajattomasti ja rakkaus on aina hyvä asia. Rakkaus toista kohtaan ei ole toiselta pois. Itselläni ei ole omia lapsia, mutta kaikki joilla on pieniä lapsia tietävät varmasti miten suurta ja rajatonta pienen lapsen rakkaus on. Lapsen hyvä suhde toisen vanhemman uuteen puolisoon on lapsen kehityksen ja elämänlaadun kannalta pelkkää plussaa eikä se uhkaa biologisen vanhemman asemaa.
Meillä on onneksi kaiki asiat olleet aina hyvin. Olen perusperheen lapsia, ja vanhempani ovat edelleen naimissa. Minulla on oma perhe ja lapset mieheni kanssa kaikki yhteiset. Ei paremmin asiat voi olla. Ketään ei tarvi laittaa reppuselässä toisen luokse viikonlopuksi, eikä tarvi riidellä ja kuunnella uusien ekkojen valituksia ja kiukutteluja ja häpäisyjä, lapset ovat onnellisia meidän kanssa. Kuin olin minäkin lapsena, kun ei tarvinnut itsekkään matkustella minnekkään.
Nyt lapset ovat isoja, ja edelleen ollaan perus perhe. Kyllä olis kauheaa sekamelskaa jos tenavat ravaisi edestakasin misssä lie, isä vaihtais naista kuin sukkaa, ja eukot kiukuttelisi mulle yhteydenotoista ym. Huokaista täytyy, että meillä on kunnioitusta toisia kohtaan ja perheeni elämän olen saanut pitää ja osannut toimia oikein, vaikkei aina riidatta kaikki käy. Mutta erostakaan ei olla koskaan puhuttu.
Säälin todella lapsia, jotka ovat joutuneet näiden uusien naisten kiusan kohteeksi ja vaimoja, jotka huoritellaan ihan ilman syyttä.
Toivoa vain sopii, että tälläinen sirkus loppuisi josain vaiheessa, ja miehet avaisi silmänsä näkemään, että ei se elämä eukkoa vaihtamalla parane, vaan pahenee.
'...miehet avais silmänsä, ettei ruoho ole vihreämpää...'
Eiköhän tuo ole nykyään molemminpuoleista, vai oletko jonkun ystävän puolesta katkera, kenties?
...joku lapsistasi sitten aikoinaan eroaisi ja perustaisi uusperheen? Tai valitsisi itselleen puolison, jolla on jo lapsia valmiistaan? Olisitko tukena lapsellesi, vai yrittäisitkö kaataa suhteen, riippumatta siitä, olisiko lapsesi siinä onnellinen? Kohtelisitko ei-biologisia lastenlapsia kuin ruttoa, vaikkeivat he ole tilanteelle mitään voineet? Olisitko niitä äitejä, jotka olisivat suurin hankaluuksien aiheuttaja, niin että muut uusperheeseen mahdollisesti kuuluvat ongelmat (esim. hankala ex) eivät tuntuisi miltään sen rinnalla? Vähättelisitkö lapsesi pullantuoksuisen perheen, jos se olisi uusperhe? Eivät kaikki uusperheet ole ongelmallisia, eivätkä kaikki ydinperheet pullantuoksuisia.
en hyljeksisi heitä, lapset ovat aina lapsiani ,muttei ex. puolisojen uudet ja uudet menkööt äitiensä luo jos heillä on sellaiset jos ei ole tulkoot tekemään töitä yhdessä...
Lapseni on minulle tärkeitä myös silloin jos heidän liittonsa hajoaisi, tottakai, sekä heidän lapsensa. Se olisi heidän ratkaisunsa, ei minun, enkä puutu siihen. Mutta en usko jos sitten sillä uudella puolisolla olisi lapsia, että voisin heille olla se mummi, kyllä aivan varmasti lapseni biologiset lapset olisivat ne joita muistan ja paapon, myös sitten jos uuden puolison kans sais uusia,ovathan ne myös oman lapseni lapsia, mutta en vieraita kakaroita halua vaivoikseni.
Kyllä kylille huolisin, enkä hyljeksisi, mutten hoitamaan vieraita lapsia alkaisi,ja lahjoja ostelisi.
Mutta kyllä elämässä pitää olla turvallisuutta myös lasten takia, eikä huidella missä lie, ja vaihtaa puoliosa jatkuvasti, ja tehdä perheitä ympäri suomen! Johan siinä oma elämä menee pilalle, kun makselee ruokkoja sadoille lapsille, ja tapailee heitä.
Et sitten ollutkaan samanlainen kuin minun äitini ;) Ymmärrän pointtisi, olet aivan oikeassa.
Mietis tätä!
Äiti on lasta odottanut 9 kk, synnyttänyt kivulla ja tuskalla, hoitanut vauvasta asti yöt päivät, ostanut vaatteet, ruuat, kuljettanut kerhoihin, päiväkotiin, hoitanut sairaana, pitänyt huolta yleensäkin, ja ksavattanut hänet monta vuotta yksin, kun isä on luistanut vastuusta, JA MITÄ SINÄ!!! SINÄ KEHTAAT VIELÄ VAATIA ITSELLESI ARVOSTUSTA? HUH HUH, tollasiako ootte kaikki. Valmiiseen päytään on helppo tulla!
Joi viinaa raskausaikana ja poltti paljon tupakkaa.Yösyötöt ja vaipanvaihdot teki isä,samoin kun kotityötkin.
Isä kuljetti päiväkotiin ja haki.Hoitanut sairaana,äidille on tärkeämpää baarit ja kaverit ja vieraiden miesten perässä juokseminen.
Äiti lyö lasta,jättää yksin ja mitä minä äitipuolena sain?
Sain häiriökäyttäytyvän lapsen jota juoksutetaan terapioissa ja ravaamme kaiken maailman palavereissa kun etsitään syytä mikä lapsessa mättää.Äiti ei myönnä mitään pahaa tehneensä.
Äiti on niin hyvä ja täydellinen ihminen.
Sellaista naistako sinä kunnioittaisit?
tietenkin he aina musta maalaavat exiään saaden sinut mukaan...tuttua touhua...tunnen niin vähän todella huonoja äitejä mutta huomaatko jokaisella eronneella on samanlaiset puolisot jotta voi erota eikä heissä tietenkään ole syytä...
meidän perheeseen,isänsä ja minun kasvatettavaksi.
yrittäkää nyt vain onnistua...kasvatus tälläisessa tilanteessa ei ole helppoa, mutta kaikki on vielä mahdollista ja elämä on joskus todella raadollista ja arvaa mitä aina syyttömät kärsivät eli lapset...toivon myös äidille henkistä kasvamista...vaikka päihteet on sellaisia että ne vie fiksunkin mennessään ja varmasti tällä äidillä on ollut hyviäkin puolia kun hän sai lapsen aikaiseksi miehesi kanssa ...sillä ei varmasti miehesi ole häntä raiskannut. Aurinkoa elämäänne...
Kyllä näitä kunnollisia ja oikeasti hyviä äitipuolia on paljon.
Miksi en arvoistaisi naista joka huolehtii lapsesta, kuljettaa harrastuksiin, auttaa läksyissä jne.
Miksi kaikki äitipuolet muka ovat automaattisesti hirviö lumppuja? Tavallisa naisia, jotka ovat rakastuneet mieheen, mieheen jolla jo on lapsia. Onkohan sillä mitään merkitystä miten ja milloin suhde on alkanut?
Ja jos isä on niin tyhmä, että vaihtaa naista kuin sukkaa, niin eikös se isä silloin ole tyhmä, eikä ne naiset? Ja miksi semmoisen tyhmän miehen kanssa alkujaankaan kannatti tehdä lapsia? Siitä samasta rakkaudesta, kuin ne uudet naisetkin hänen kanssaan ovat!
Enkä epäile, etteikö niitä hirviö äitipuolia olisi oikeasti olemassa, mutta on niitä hirviö äitejäkin. Äiti ei ole automaattisesti mikään madonna, vaan huonoja löytyy niistäkin. Ei siis yleistetä!
Meillä ei arvosteta puolikkaita. Sanoin jo ennen eroa miehelleni, että mikäli joskus erotaan niin ainoatakaan naista et meidän elämään tuo! Se on sun päänsärky, ei minun ja lasten.
Nyt kun ero on tullu, sanat on pitäny. Ainuttakaan naikkosta ei minun silmien eteen ole tuotu, eikä myöskään lasten. Olishan se lasten puolesta kauheeta, jos isällä olisi uusi nainen. Lapsetkin ajattelisivat, että miks äiti ei kelpaa, jos pitää uusi eukko olla. Kerran yks eukko yritti viestitellä yhdelle lapselleni. Multa petti pultti ja haukuin miheni lyttyyn, et mitäs sää menet lasten puhelin numeroita lumpuilles anteleen, nyt ne häiriköi yhtä lastamme puhelimitse. Ukko pelästy ja sen koommin ei ole naiset yrittäneet viestitellä. Ja aatella kuin raukkamaista, akat viestittää lapsille, jos on asiaa soittakoon mulle.
Luuletkos muuten, että niitä "naikkosia" mitenkään haittaisi se, jos ovat vapaalla joka toinen viikonloppu kun isä tapaa lapsiaan? Ihanneliittohan se on, oma vapaus, ja parisuhde kuin uunituore, ei vilaustakaan entisistä lapsista. ;)
Se mitä naikkoset tekee ei kuulu mulle. Mun puolesta vaik lentäkköön kuuhun tai leikkisi apinaa, on mulle yks lysti.
Ex mieheni ei tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu, vaan joka päivä. Hän on velvollinen kantamaan lapsistaan vastuun jokapäivä samoin kuin minä.
Johan olis huippu, jos kaks ketaa kuus näkis lapsensa. Sillon kyllä sais maksaa tuplasti mulle palkkaa, jos teen kahden aikuisen työt.
Oletpas aikalaiseen liemitykseen exäsi asettanut, erottu on, mutta joka päivä vaadit häntä esittäytymään yksin lapsilleen? Aika mammari on exäs, mut toisaalta kontrollifriikit vetää mammareita puoleensa. Toivottavasti lapsistanne kuitenkin kasvaa välimuotoja teistä. ;D
Jos ukko kerran kersat on halunnut, kantakoon vastuun niistä täysi- ikäisyyteen asti. Niitä uusia naikkosia ehtii kyllä myöhemminkin nauratteleen mutta lapset ovat eron jälkeenkin etusijalla.
.. lasten asettaminen etusijalle on tarkoittanut sitä, etteivät lapset näe koskaan terveen parisuhteen mallia? Näkevät vain äidin, joka valtavana määrää kaiken muun maailman pyörimisen? Mistäs lähtien lasten etusijalle asettaminen on tarkoittanut sitä, että isä tai äiti ei saa osoittaa rakastavansa parisuhteen toista osapuolta ja joutuu piilottelemaan rakasta ihmistään? Todella tervettä ja normaalia, huva huva! Eipä ihme jos ero iskee perheeseen, jossa parisuhteen toinen osapuoli luulee lasten hyvän tuota tarkoittavan. Ei parisuhteen tulisi kuolla vanhemmuuteen, rooleja on enemmänkin kuin vain äiti ja isä (esim. kumppani, ystävä, rakastaja) parisuhteessa. Ainakin terveessä parisuhteessa.
siitä, että voisit ihan yhtä hyvin ottaa tuollaisen isukin tallukan asumaan oman kattos alle takasin, jos et kerran edes kunnolla eroa siitä. Olet kyllä tainnut valita heikkolahjasen lastes isäksi, jos todella suostuu sinun kynnysmattonasi olemaan. Sadistisena ihmisenä vielä nautit siitä. No, lopussapa kerran vielä kiitos seisoo...
Vaikka kaapissa sen aikaa kunnes lapset ovat täysi- ikäisiä! Ei lasten tarvi mitään rooleja katsella. Lapset näkee äidissään vahvan voimakastahtoisen naisen ja kunnioittavat sitä. Lapsista kasvaa yhtä terveitä kun on äitinsäkkin.
Kyllä kiitos seisoo vielä lopussa!
ihminen, etkö ole lukenut mitä kaikkia mielisairauksia seuraa liian voimakastahtoisen (tukahduttavan) äidin kasvatuksesta... Sanotaan nyt esimerkkeinä skitsofrenia, peräkammarin pojjaat ja maanis-depressiivinen oireyhtymä. Tiesitkö muuten, että moni voimakastahtoisen äidin lapsi on myös homoseksuaali? Tiesitkö vielä senkin, että lapset tarvitsevat toimivan parisuhteen mallia, kyetäkseen itse selviytymään tulevassa parisuhteessaan? Paitsi tietysti olet ajatellut, että lapsesikaan eivät koskaan tuo sinulle näytille ketään rakastaan, kun et varmaan kestäisi silloinkaan, että joku tulee ydinperheen jäsenten (äidin ja lapsen) "väliin". Vai että yhtä "terveitä" kuin äidistäänkin? Hmm... Saanko toivottaa heille kuitenkin parempaa elämää. ;)
seisoo impotentillakin.
Ja nyt sitten vastailet jo itsellesi. Kehtaat vielä kehuakin... ;-)
mikä kaamea pirttihirmu olet. Ei ihme että äijä otti hypyt jos tuollaista päällepäsmäriä joutui kestämään. Jos akka määrää kaapin paikan niin perheessä on asiat pian perseellään, niinkuin varmaan olet huomannut...
Mitä ne toimivat mallit ovat? Harvoilla kun mikään toimii. Alkuhuumassa nyt toimii sen ajan kun toimii mutta harvoilla hautaan asti. Vaikka olis minkälaista parisuhdemallia saanut niin se ei takaa mitää onnistumisia lapsella omassa aikuisuudessaan. Koska suhteessa vaikuttaa aina kaksi ihmistä. Ne vaihtuvat naikkoset ovat lapselle haitallisia parisuhdemalleja!
Eli nytlapsesi siis ajattelevat, että isä otti eron äidistä, vaikka ei ole edes toista naista. Et siis kelpaa lasten mielestä miehellesi, hän on mieluummin ilman naista ennenkuin on sinun kanssasi. Mahdat olla iljettävä otus lastesi silmissä. Edes lastesi isälle et enää kelpaa!
...sitten, että exälläsi ne vaihtuvat koko ajan? Vai uskotteletko vain niin itsellesi, jotta voisit kieltää sen totuuden - exäsi saattaakin olla jonkun muun kanssa onnellinen.
ovat niitä, missä toinen ihminen kunnioittaa toista. Sinusta he eivät ainakaan sitä mallia saa.
en yhtään ihmettele että miehes on lähteny. Vaikka parisuhteessa ollaan, jokaisella on oma elämä. Miehelläsi ei varmaankaan ollut, sinä taisit määrätä hänen elämänsä tahdit??
Aivan toimivia malleja! Miksi ne naikkoset sitten ryntää viemään perheestä isän, jos kerran tiedostaa, että vanhempien ero on lapselle pahin painajainen? Miksi hitossa täytyy sitten rikkoa perhe?
Toimiiko se naikkonen ja isä sitten muka paremmin? Voi kuule olet aivan hakoteillä! Parempaa lapselle ei voi olla kuin oma äiti ja isä, muut ovat sitten kiipijöitä valmiiseen.
Jos naikoset ajattelisivat miltä itsestään tuntuis jos lapsena menettäisi isän, niin taitaisi käsitykset muuttua.
Älä ymmärrä minua väärin. Tottakai paras mahdollinen malli olisi isän ja äidin toimiva parisuhde. Mutta jos se ei kertakaikkiaan toimi? Jos jompikumpi on jatkuvasti toisen puolison kynnysmattona, täysin kunnioittamisvajaassa suhteessa, ei se kyllä tee kuin lisää kipeitä aikuisia maailmaan. Tiedät varmaan, ettei väkivalta, juopottelu tai pettäminen ole tervettä parisuhdetta? Eli, jos ei voi toimia isän ja äidin suhde, olisi vain tervettä nähdä sitten sellainen, mikä toimii, missä ristiriidat pystytään ratkaisemaan, missä kunnioitetaan toinen toistaan. Mikäli jompikumpi eronneista pystyy tällaisen suhteen rakentamaan.
ensin pidin hiukan liian kovana mutta kubn luin ajatuksella näinhän se pitäisi olla elämän arvojen selkeät ja juuri silloin kun erotaan ne ei ole on vain sexi ja sexi jolla kuvitellaan kaiken korjaavan...miten kasukana todellisuudesta..joskin sexi oikein käytettynä aviosuhteessa voi olla taivaallinen asia kunhan se liittyy muuhun hellyyteen ja kunnioittamiseen...hienoa lisää tälläisiä ihmisiä ja maailma olisi parempi paikka.
hänellä on erittäin selkeä arvomaailma ja se riittää kasvattajan punaiseksi langaksi...kaikki muu tulee siinä sivussa jos tulee...jospa itse kasvaisit ja lakkaisit nimittelemästä sellaisia ihmisiä jotka näkevät asiat selkeämmin kuin itse.
vaihtuvat ovat haitallisia lapsille ja jopa aikuisillekin jos niitä on liian monta... siitä miten monta ei ole määritelty mutta ne tuhoavat ihmisyyttä...
entistä ja ole myös hänenkin kanssa onnellinen...elämä on kummallista, eikö vain?
niitä syitä mitkä johti eroon ne on vain sen kahden aukuisen asioita ei kuulu rakastajille vaikka he joskus kuvittelevatkin tietävänsä muka paremmin. Ja se mitä mies kertoo rakastajalleen voi heittää romukoppaan tiedän että kun haluaa jotakin he kertovat vain aikuisten satuja joita toinen silmät pyöreänä uskoo ja miten ihana on kun ed. oli niin surkea...joko löysit sieltä itsesi?
Hae omasta elämästäsi logiikkaa ja älä pety kun sitä ei löydykkään!
Kuullostaa tuuliviiriltä. Ei tiedä mitä haluaa, ei exäänsä sitoudu eikä keneenkään. Sinun tapauksessasi ymmärrän, jos joudut sanelemaan miten ex-mies toimii. Eihän se raukkaparka muuten mistään mitään ymmärtäisikään. Onnea vain.
Jos mielestäsi on selvänäköisyyttä käyttää ketään ihmistä omien tahtojensa toteuttajana vailla minkäänlaista omaa arvoa, sopisit hyvin uusnatsiksi.
Vielä järkyttävämpää on kun naikkoset haukkuu miehen ex perheen! En yhtään ihmettele että se naiskunta on yksi vihatuimpia ja parjattuimpia yhteisöitä! Kuka äiti jaksaa kuulla täyttä paskaa itsestään ja lapsistaan jonkun naikkosen suusta. Jos naikkonen yhtään ymmärtää oman parhaan, luikkikoon vikkelään sinne mistä on tullutkin.
On kumma ettei nykyinen perhe enää saa elää rauhassa.
Ennenvanhaan perheenrikkojat olivat ... en kehtaa edes sanoa, nykyisin ne kuuluvat jo arkipäivään. Niin se maailma muuttuu.
Sitten heitä vielä puolustellaan, tai samassa tilanteeessa oleva puolustaa, kuin suurempaakin asiaa. Suuri on kyllä asia, mutta täysin merkityksetön.
Ihminen joka osaa arvostaa itseään, osaa arvostaa myös toisia. Mutta tämä outo kummajainen käsitys, että miehen voi napata keneltä tahansa, on levinnyt kuin rutto keskuuteemme.
Nyt olis kyllä aika palata entiseen ja kunnioittaa toisten perheitä. Niin tehtiin ennenkin, minullakaan ei ollut pelkoa koskaan että meiltä iskä lähtis toisen naisen matkaan! Se olisi sillon ollut katastrofi ja häpeä.
Kyllä se niin on että naikkosten on itse ymmärrettävä tehneensä väärin ja peräännyttävä. Itsestään se lähtee, aivan kuin alkoholistien tervehtyminen. Jos itsellä on tahtoa, se onnistuu, ei sitä kukaan muu voi kenenkään puolesta tehdä.
Ottakaahan asiaksenne että teette uudenvuoden lupauksen että jätätte lasten isät huomioitta! Hyvä mieli kyllä on paras palkinto.
Milläs oikeudella sinä haukut naista joka on jonkun exän kanssa naikkoseksi! Siinä tapauksessa taas sinua voisi haukkua luuseriksi. Oletko kenties joku himo uskovainen, jonka mielestä erota ei saa ja perustaa uutta perhettä?
Jos itsetunto on noin alhalla, kuin sulla niin eikö olis parasta olla ihan hiljaa ja pitää suunsa kiinni asioista, joista et ymmärrä yhtään mitään.
Ei ne uudet naiset kuule ole mitään perheenrikkojia, kyllä se olet kuule ihan sinä itse. niin paljon olen noita sepustuksiasi täältä lukenut, että ihan kuule katso peiliin mistä se syy löytyy.
Vai tuliko paha naikkonen asuntoosi ja otti miestäsi niskasta kiinni ja talutti sen ovesta ulos luokseen:-) kuule kyllä se mies päättää ihan itse mitä tekee ja huonossa suhteessa ei kenenkään kannattaisi olla. Siinä kyllä kärsii lapset vähintään yhtä paljon, kuin erostakin. Normaali lapsi kyllä vaistoaa vanhempien pahan olon, joten kyllä se eroaminen ja uuden suhteen löytäminen on ihan sallittua. Siks toisekseen ei ole sinun asiasi, kuinka monta lasta ex-miehesi siittää tähän maailmaan. Valinta on ihan hänen omansa.
Hmm. Ennenvanhaan ei lähdetty vieraiden matkaan? Aikalainen yleistys. Kyllä lähdettiin, mutta palattiin silti aina kotiin, jossa arvostetuksi itsensä VARMASTI tunteva vaimo sitten esitti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Että parempi malli se mitä Ruotsin kuningas toteuttaa? Ja hänen isänsä ja isoisänsä ja ja ... Pettämispuuhiin vaan luukku pystyyn ja rakastajatar sinne elätettäväksi?
Sillä noin idiootteja ei huoli kukaan..!
vaan huolii ukkonsa rakastajattarista huolimatta. Eihän sitä nyt kuningattaren ja kuninkaan sovi erota. That's my point. Kun edellisissä viesteissä vaan todettiin, ettei muka ennen vanhaan lähdetty vieraitten matkaan. Eli jos ukko on sitä luokkaa, että pettää, olisko mielestäs parempi pitää kulissia pystyssä kuin erota? Millä ihmeen tavalla se ainakaan lasten etu on? Todella terveen parisuhteen keskellähän he silloin elävät? Juu, äiti ja isi iankaikkisesti, aamen, aivan sama mitä paska liitto sisällään pitäisi? Yksisilmäisyys täällä taas jyllää... Olisit onnellinen jos olet päässyt pettäjästä eroon, perusta itsellesi uusi TERVE parisuhde, että näkevät muksusikin sellaisia voivan olla.