Päivä on hiostavan kuuma enteillen ukonilmaa. Nuori isä ja äiti ovat kävelyllä nelivuotiaan tyttärensä kanssa. Tytön vaaleat pitkätpalmikot heilahtelevat hyppyaskelten tahdissa. Hän kulkee edellä. Kirkkaansininen mekko ja suuret lettinauhat tuo esiin sievän vaaleuden. Tyttö pysähtyy lelukaupan eteen. Sormi suussa, jalat harallaan, pylly pitkällä hän tuijottaa ikkunaa. Suuret sinisetsilmät suuntautuu äitiin.
-Äiti, mä haluaisin tuon nuken...äitiii
-Maija,sinullahan on nukkeja vaikka kuinka paljon.
-Ei tommosta.Isi,osta mulle toi nukke, ostathan?
- Kuule, kauppa on kiinni. Nyt on sunnuntai. Mitä jos mennään elokuviin? Tykkäisitkö?
-Jooskii. Me mennään elokuviin, elokuviin, isi lupas. Hihii...
-Mitä sinä nyt lupasit? Onko semmosta kuvaa johon lapsen kanssa voi mennä? Pysyykö tuo paikallaan?
- Kyllä hän katselee, oltiinhan me katsomassa kau-nista Veeraakin. Vai mitä, Maija?
- Oltiin me. Mennään elokuviin, elokuviin elok...
- En muistanut. Livistitte salaa, kun kävin ky-lässä. Hyvä ette lähtenyt etsimään kissojen ja koirien kanssa teitä. Olet sitten kiltisti.
- Mä istun ihan hiljaa.
Teatteri aulassa on vähän väkeä. Joku katselee tulevan ohjelmiston mainoksia. Isä hilaa itsensä lippuluukulle. Ovimies tarkistaa liput sisään meniöiltä. Äiti ja Maija menevät ostamaan karkki-pussin aulankioskista.
-Kaksi aikuisten lippua ja yksi lasten.
- Topatuille vai puupenkeille?
- Topatuille.
- Neljämarkkaa viisikymmentä penniä.
- Nyt sitten mennään katsomaan havajilaista menoa, sanoo isä.
Sali on pimeä. Paikannäyttäjä osoittaa tasku-lampulla paikat.
- Puupenkkiin, puupenkkiin. Hän sanoo heille joilla on halvemmat liput. Perheelle hän näyttää paikat sanomatta mitään.Hämärässä erottuu sali. Se on jaettu keskikäytävän molemminpuolin penkki-rivellä. Ylhäältä puoleenväliin olottuu topatut-tuolit,sitten alkaa puupenkit. Ne on sidottu ri-vittäin toisiinsa. Maija katselee toisellepuo-len len ja huomaa puupenkkien olevan tyhjänä. Filmi alkaa ja valkokangas vie huomion. Kaunis sankari-pari tanssii meren rannalla.
- Äitii, äitii toi setä syö ton tädin, Maija kirkaisee.
- Ei,ei,setä antaa suukon tädille,äiti kuiskaa.
- Jaa... mä luulin... se näytti siltä.
- Otathan karkkia Maija? äiti kysyy.
Takaa kuuluu nauruntirskahduksia. Äiti tuntee poskiensa kuumottavan. Isä katsoo filmiä aivan kuin ei olisi huomannut mitään.
Elokuvan tytöt tanssivat hulahulaa. Maija seuraa silmät tarkkana tanssia. Pienet jalat heilahtelee musiikin tahdissa. Hän muistaa tyhjät penkit toi- sella puolella. Salaa hän livistää ensimmäisen rivin keskelle istumaan.
Elokuva on melkein lopussa,kun Maijan yllättää pissahätä. Hän alkaa keinuttaa itseään penkissä. Hätä tuntuu yltyvän. Maija keinuttaa kovemmin,penkkirivi heiluu eteen taakse nopeammin ja nopeammin. Yht`äkkiä rivi alkaa kaatua taakse-päin. Maija rientää säikähtäen paikalleen istu-maan. Pissahätäkin on kadonnut. Tyynenä hän katse-lee rivien kaatumista rymisten topatuille asti.
- Herranjestas! Meidän likka tietysti,isä kuis-kaa kauhuissaan.
-Millävälillä se ehti tuolla olla?äiti kysyy.
- kyllä Maija ehtii..luulin kyllä hänen nyt...
Filmi loppuu,valot syttyvät. Väki poistuu ihme- tellen penkkien kaatumista. Ulkoilman kirkkaus sokaisee hetkeksi. Tyttönen kulkee isän ja äidin edellä. Äkkiä hän pysähtyy,nostaa kädet eteensä ja alkaa kävellä rytmikkäästi, pyörittäen lanteitaan.
- Katso nyt tuota tyttöä,äiti sanoo.
- Voihan... Maija, aijotko kävellä noin kotiin asti? isä yrittää topuutella.
- Joo,joo. Näinhän ne meni siinä filmissäkin.
- Odota nyt! äiti vaatii.
Tyttö ei kuule, keinuu vaan hulatanssiaan, vastaantulioiden ja ohi kulkijoiden riemuksi.
-Äiti, mä haluaisin tuon nuken...äitiii
-Maija,sinullahan on nukkeja vaikka kuinka paljon.
-Ei tommosta.Isi,osta mulle toi nukke, ostathan?
- Kuule, kauppa on kiinni. Nyt on sunnuntai. Mitä jos mennään elokuviin? Tykkäisitkö?
-Jooskii. Me mennään elokuviin, elokuviin, isi lupas. Hihii...
-Mitä sinä nyt lupasit? Onko semmosta kuvaa johon lapsen kanssa voi mennä? Pysyykö tuo paikallaan?
- Kyllä hän katselee, oltiinhan me katsomassa kau-nista Veeraakin. Vai mitä, Maija?
- Oltiin me. Mennään elokuviin, elokuviin elok...
- En muistanut. Livistitte salaa, kun kävin ky-lässä. Hyvä ette lähtenyt etsimään kissojen ja koirien kanssa teitä. Olet sitten kiltisti.
- Mä istun ihan hiljaa.
Teatteri aulassa on vähän väkeä. Joku katselee tulevan ohjelmiston mainoksia. Isä hilaa itsensä lippuluukulle. Ovimies tarkistaa liput sisään meniöiltä. Äiti ja Maija menevät ostamaan karkki-pussin aulankioskista.
-Kaksi aikuisten lippua ja yksi lasten.
- Topatuille vai puupenkeille?
- Topatuille.
- Neljämarkkaa viisikymmentä penniä.
- Nyt sitten mennään katsomaan havajilaista menoa, sanoo isä.
Sali on pimeä. Paikannäyttäjä osoittaa tasku-lampulla paikat.
- Puupenkkiin, puupenkkiin. Hän sanoo heille joilla on halvemmat liput. Perheelle hän näyttää paikat sanomatta mitään.Hämärässä erottuu sali. Se on jaettu keskikäytävän molemminpuolin penkki-rivellä. Ylhäältä puoleenväliin olottuu topatut-tuolit,sitten alkaa puupenkit. Ne on sidottu ri-vittäin toisiinsa. Maija katselee toisellepuo-len len ja huomaa puupenkkien olevan tyhjänä. Filmi alkaa ja valkokangas vie huomion. Kaunis sankari-pari tanssii meren rannalla.
- Äitii, äitii toi setä syö ton tädin, Maija kirkaisee.
- Ei,ei,setä antaa suukon tädille,äiti kuiskaa.
- Jaa... mä luulin... se näytti siltä.
- Otathan karkkia Maija? äiti kysyy.
Takaa kuuluu nauruntirskahduksia. Äiti tuntee poskiensa kuumottavan. Isä katsoo filmiä aivan kuin ei olisi huomannut mitään.
Elokuvan tytöt tanssivat hulahulaa. Maija seuraa silmät tarkkana tanssia. Pienet jalat heilahtelee musiikin tahdissa. Hän muistaa tyhjät penkit toi- sella puolella. Salaa hän livistää ensimmäisen rivin keskelle istumaan.
Elokuva on melkein lopussa,kun Maijan yllättää pissahätä. Hän alkaa keinuttaa itseään penkissä. Hätä tuntuu yltyvän. Maija keinuttaa kovemmin,penkkirivi heiluu eteen taakse nopeammin ja nopeammin. Yht`äkkiä rivi alkaa kaatua taakse-päin. Maija rientää säikähtäen paikalleen istu-maan. Pissahätäkin on kadonnut. Tyynenä hän katse-lee rivien kaatumista rymisten topatuille asti.
- Herranjestas! Meidän likka tietysti,isä kuis-kaa kauhuissaan.
-Millävälillä se ehti tuolla olla?äiti kysyy.
- kyllä Maija ehtii..luulin kyllä hänen nyt...
Filmi loppuu,valot syttyvät. Väki poistuu ihme- tellen penkkien kaatumista. Ulkoilman kirkkaus sokaisee hetkeksi. Tyttönen kulkee isän ja äidin edellä. Äkkiä hän pysähtyy,nostaa kädet eteensä ja alkaa kävellä rytmikkäästi, pyörittäen lanteitaan.
- Katso nyt tuota tyttöä,äiti sanoo.
- Voihan... Maija, aijotko kävellä noin kotiin asti? isä yrittää topuutella.
- Joo,joo. Näinhän ne meni siinä filmissäkin.
- Odota nyt! äiti vaatii.
Tyttö ei kuule, keinuu vaan hulatanssiaan, vastaantulioiden ja ohi kulkijoiden riemuksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En oikein osaa tarkalleen sanoa mistä tässä pidin, mutta jokatapauksessa pidin. Ehkä se oli tunnelma tässä, sellainen vanhanajan tuntu ja sitten tuo pikkutyttö Maija :)
paras teksti viidestä ensimmäisestä jotka luin. tämä oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. tuli jopa mieleen, että oletko kopsannut tekstin suoraan jostain kirjasta. niin hyvä se oli.
Hän muistaa tyhjät penkit toi- sella puolella.
tuo pätkä jäi häiritsemään. lähinnä tuo viiva. en tiedä sitten.
hyvä tuo oli ja kirjoita tänne lisää niin ei tarvitse lukea kuivia juttuja.
Vierailia, hei! Olet tuleva kirjailia, toden totta. Kyllä kirjailianalku tulevan kirjailian tunnistaa. Välimerkkeilysi on häikäisevää. Jatka samaan malliin.