Vanhempainilta

Tekee kyllä pahaa lukea kirjoitustasi. Vielä pahemmalta tuntuu tieto siitä, että sinun tavallasi ajattelevia vanhempia on liikaa.

Luojan kiitos on vielä vanhempia, jotka ajattelevat lastensa parasta.

Vanhempainilloista sanoisin, että itsehän olet ollut osallisena tekemään tilaisuuksista puuduttavan. Mitä jos menisit vähän eri asenteella ja ottaisit vastaan sieltä ne tiedonmuruset, joita ilmiselvästi tarvitset.

Lapsilla on kyllä kykyjä selvitellä ristiriitatilanteita. Esimerkiksi koulussa ristiriitatilanteisiin on selvät ohjeistukset, joiden noudattamiseen on sitoutettu sekä lapset että aikuiset.

Toisin on niillä yksin tai sisarustensa tuella kasvaneiden aikuisten, jotka selvittävät ongelmansa ampumalla ensin perheensä ja sitten itsensä. Ja usein vielä reppanat epäonnistuvat siinä jälkimmäisessä.

Säälittävää, että joku äiti voi ajatella niin, että välittämisestä seuraa uusavuttomuutta. Uusavuttomuus on kuule ihan toisenlaista, ja melkeinpä vanhemmilta periytyvää. Ihan niin kuin asiaton käytös ja kyvyttömyys ajatella. Ei tutkittu juttu, mutta näkyy päivittäin katukuvassa.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että juuri ne vanhemmat, joiden vanhempainilloissa pitäisi olla, loistavat poissaolollaan. Eivät kylläkään siksi, että osaisivat hävetä mitään.

Muistan erään pienen pojan, jonka äiti oli tuonut ensimmäistä kertaa jalkapalloharjoituksiin. Äiti oli siis huolehtinut pojastaan. MUTTA.
Koko harjoitusten ajan äiti hoki isolla äänellä, ettei tuo poika mitään osaa eikä opikaan. (Siis elämän ensimmäiset harjoitukset, ja olisi pitänyt näkyä tuloksia puolen tunnin harjoittelun jälkeen??). Äidillä oli toinenkin suuri huolenaihe: Miten saada oma aikansa kulumaan kentän reunalla, kun on niin vietävän tylsää.
Mitä tuollaiselle äidille sanoisi?

Arvaat varmaan, että poika ei tullut toista kertaa. Sillä äidillä ei ollut kivaa. Vahinkoa tuskin pystyy korjaamaan.

Sehän on tietty ymmärrettävää, jos kerran ei pääsisikään, mutta tilanne on joka kerta sama juttu ->ei tulla paikalle.
Eli omien lasten kouluasiat eivät kiinnosta!
Ja v.illassa käytiin kiusaamisjuttuja yms. ja hyvin saatiin keskustelua aikaan aiheista.

Joo en aio puuttua enää herran haltuun juttuun, jääköön auton alle jos kerran vanhemmat luottaa "korkeampaan", jos näenkään mitään sinnepäin viittaavaa, lähden eri suuntaan. Se riittää kun pidän omista asioista huolta, mutta minä kyllä seurailen omien lasten touhuja mielenkiinnolla ja osallistun leikkeihin jos haluavat (usein pyytävät äitiä leikkeihin mukaan).

Esimerkkinä, tuttavan lapsella oli tapana juosta tielle kun auto oli tulossa, ja miten kävi kuormurimies hyppäsi autosta, ja antoi selkäsaunan, siihen loppui tielle juoksut. Huom. tapahtumasta on jo yli 30 vuotta!

Nykylapset pääsevät liian helpolla, kun mitään ei tarvitse tehdä, kaikki on valmiina. Kun ottaa lapsen pienestä pitäen mukaan kaikenlaisiin hommiin, niin eipähän ole uusavuttomia aikuisena.

Näinhän se tosiaan on, että ne noista kokouksista aina puuttuu, joiden siellä todella pitäisi olla kuuntelemasaa, miten luokalla menee. Ja sama pätee kaikkiin luokan yhteisiin tapahtumiinkin, meillä järjestetään paljon perhejuttuja, pikkujouluja, kevättapahtumia etc. ja nämä samaiset perheet jättävät muksunsa johonkin lähettyville/tunkevat naapurin kyytiin, mutta itse eivät ole koskaan paikalla pikku riiviöidensä kanssa - jotka sitten häriköivät muiden juttuja - saisi opekin olla näissä tapahtumissa "vapaalla", mutta kun jonkun pitää katsoa noidenkin perään. Harmittaa sekä vanhempien piittaamattoman käytöksen vuoksi että noiden lasten puolesta - huomaavathan he, että muilla on perheet mukana, ja heidät vaan heitetään joukon jatkoksi. Ilmankos riiviöivätkin...

äippä myös kirjoitti:

Näinhän se tosiaan on, että ne noista kokouksista aina puuttuu, joiden siellä todella pitäisi olla kuuntelemasaa, miten luokalla menee. Ja sama pätee kaikkiin luokan yhteisiin tapahtumiinkin, meillä järjestetään paljon perhejuttuja, pikkujouluja, kevättapahtumia etc. ja nämä samaiset perheet jättävät muksunsa johonkin lähettyville/tunkevat naapurin kyytiin, mutta itse eivät ole koskaan paikalla pikku riiviöidensä kanssa - jotka sitten häriköivät muiden juttuja - saisi opekin olla näissä tapahtumissa "vapaalla", mutta kun jonkun pitää katsoa noidenkin perään. Harmittaa sekä vanhempien piittaamattoman käytöksen vuoksi että noiden lasten puolesta - huomaavathan he, että muilla on perheet mukana, ja heidät vaan heitetään joukon jatkoksi. Ilmankos riiviöivätkin...

Lue lisää

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jos on riiviön vanhempi, niin ei tee mieli tulla vanhempainiltaan julkisesti 'erinomaisten kasvattajien' tuomittavaksi. Henkisesti helpompaa ja myös hedelmällisempää varata opettajalta aika kahdenkeskiseen neuvotteluun, jos ongelmia ilmenee. Jos ongelmat ovat vaikeita, opettaja itse yleensä pyytää neuvotteluun.Pidän vanhempainiltoja melko turhanpäiväisinä tilaisuuksina, Joissa yleensä joku suupaltti isä tai äiti pitää puheenvuoron itsellään koko illan, palpattaen väsymättä, ilman taukoja, omasta pikkunerostaan. Muut eivät juuri saa sanaa väliin. Siinä sitten kuunnellaan tätä yksinpuhelua ikävystyneenä todeten, että illan anti on plus miinus nolla.

Omilla tenavilla tosin ei ole ongelmia koulussa mutta vähän kommenttia!!!
-ensiksikin olen ilta työntekijä...illat työssä=vanhempain illan aikaan=sama kuin päivä työntekijöillä eli et saa vapaata vanhempain illan takia!
-nyt sairaslomalla ja sairas jo yli vuoden,en todellakaan pääse vanhempainiltoihin!
mutta kuulutanko tätä kaikille muille vanhemmille?miksi kuuluttaisin?
olen tosin kouluun ja opettajaan yhteyksissä kylläkin.
kysymys siis:mistä tiedät oikean syyn vanhempien poissa oloon?
mistä tiedät kuinka paljon he ovat yhteydessä opettajaan-kouluun?
on kovin helppoa tuomita ajattelematta että ehkä voi olla todellinenkin syy poissaoloihin!

äippä myös kirjoitti:

Näinhän se tosiaan on, että ne noista kokouksista aina puuttuu, joiden siellä todella pitäisi olla kuuntelemasaa, miten luokalla menee. Ja sama pätee kaikkiin luokan yhteisiin tapahtumiinkin, meillä järjestetään paljon perhejuttuja, pikkujouluja, kevättapahtumia etc. ja nämä samaiset perheet jättävät muksunsa johonkin lähettyville/tunkevat naapurin kyytiin, mutta itse eivät ole koskaan paikalla pikku riiviöidensä kanssa - jotka sitten häriköivät muiden juttuja - saisi opekin olla näissä tapahtumissa "vapaalla", mutta kun jonkun pitää katsoa noidenkin perään. Harmittaa sekä vanhempien piittaamattoman käytöksen vuoksi että noiden lasten puolesta - huomaavathan he, että muilla on perheet mukana, ja heidät vaan heitetään joukon jatkoksi. Ilmankos riiviöivätkin...

Lue lisää

ei ole totta?
ei tosiaankaan suuri osa perheistä ole kiinnostunut vapaa ajalla yhteisistä riennoista/tapahtumista.mutta se ei tosiaan ole sama asia kuin välinpitämättömyys!
ps:meillä ei lapsetkaan ole halukkaita viikonloppu koulun leffoista/askarteluista tms.eivät halua!vaikka vanhempi osallistuisikin.vapaa halutaan viettää ihan muualla kuin koululla.

kahdenkesken kirjoitti:

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jos on riiviön vanhempi, niin ei tee mieli tulla vanhempainiltaan julkisesti 'erinomaisten kasvattajien' tuomittavaksi. Henkisesti helpompaa ja myös hedelmällisempää varata opettajalta aika kahdenkeskiseen neuvotteluun, jos ongelmia ilmenee. Jos ongelmat ovat vaikeita, opettaja itse yleensä pyytää neuvotteluun.Pidän vanhempainiltoja melko turhanpäiväisinä tilaisuuksina, Joissa yleensä joku suupaltti isä tai äiti pitää puheenvuoron itsellään koko illan, palpattaen väsymättä, ilman taukoja, omasta pikkunerostaan. Muut eivät juuri saa sanaa väliin. Siinä sitten kuunnellaan tätä yksinpuhelua ikävystyneenä todeten, että illan anti on plus miinus nolla.

Lue lisää

Oletko itse tullut ajatelleeksi, että äänitilaa ei ainoastaan oteta, vaan se myös annetaan?

Minä tunnustaudun yhdeksi noista vanhempainiltojen äänitorviksi. Omasta kullanmurustani en ole kovin paljon puhunut, mutta koulun ja luokan käytänteisiin olen ehdottanut muutoksia ja parannusehdotuksia.

En ole tullut koskaan ajatelleeksi, että parannukset olisivat vain minun kullanmuruani varten, vaan ajattelen koko luokan lapsia.

Totuus on muuten sekin, että missä ikinä onkin useampia aikuisia koolla, jotkut ovat aina äänessä ja jotkut ovat aina hiljaa. Hiljaa olleiden läsnäolosta muut eivät koskaan hyödy yhtään mitään.

Mammeliina kirjoitti:

Oletko itse tullut ajatelleeksi, että äänitilaa ei ainoastaan oteta, vaan se myös annetaan?

Minä tunnustaudun yhdeksi noista vanhempainiltojen äänitorviksi. Omasta kullanmurustani en ole kovin paljon puhunut, mutta koulun ja luokan käytänteisiin olen ehdottanut muutoksia ja parannusehdotuksia.

En ole tullut koskaan ajatelleeksi, että parannukset olisivat vain minun kullanmuruani varten, vaan ajattelen koko luokan lapsia.

Totuus on muuten sekin, että missä ikinä onkin useampia aikuisia koolla, jotkut ovat aina äänessä ja jotkut ovat aina hiljaa. Hiljaa olleiden läsnäolosta muut eivät koskaan hyödy yhtään mitään.

Lue lisää

Miten niin ei hiljaa olleiden läsnäolosta kukaan hyödy mitään. Eivät kaikki ole suuna päänä äänessä suuressa porukassa. Tuo hiljaa tuppisuuna ollut saattaa itse hyötyä vanhempainillasta hyvinkin paljon. Usein hiljaisena istuvat pohtivat asioita monelta kantilata, ennen kuin avaavat suutaan. He voivat puhua asiasta esimerkiksi suoraan opettajalle, joka voi samalla toimia ikäänkuin heidänkin äänitorvenaan. Ei voi heidän läsnäoloaan arvostella sen mukaan, miten itse heistä hyödyt! Voi olla, että et välttämättä itse asiaa niin ajatellutkaan, mutta minulla jäi tuosta lopetuksesta hiukan huono maku!!!

.... kirjoitti:

Miten niin ei hiljaa olleiden läsnäolosta kukaan hyödy mitään. Eivät kaikki ole suuna päänä äänessä suuressa porukassa. Tuo hiljaa tuppisuuna ollut saattaa itse hyötyä vanhempainillasta hyvinkin paljon. Usein hiljaisena istuvat pohtivat asioita monelta kantilata, ennen kuin avaavat suutaan. He voivat puhua asiasta esimerkiksi suoraan opettajalle, joka voi samalla toimia ikäänkuin heidänkin äänitorvenaan. Ei voi heidän läsnäoloaan arvostella sen mukaan, miten itse heistä hyödyt! Voi olla, että et välttämättä itse asiaa niin ajatellutkaan, mutta minulla jäi tuosta lopetuksesta hiukan huono maku!!!

Lue lisää

Niin minullekin jäi huono maku siitä, että hiljaisia noitittiin. Mitä siitä tulisi jos kaikki haluaisivat olla esillä ja puhua? Pakkohan on olla niitäkin, jotka kuuntelevat ja ovat hiljaa.
Vai olisiko se parempi että kaikki olisivat esillä, puhuisivat eikä kukaan jaksaisi kuunnella. Koko iltahan siinä vierähtäisi jos jokaisen osallistujan pitäisi olla äänessä, varsinkin jos ei ole mitään asiaa.

huono maku kirjoitti:

Niin minullekin jäi huono maku siitä, että hiljaisia noitittiin. Mitä siitä tulisi jos kaikki haluaisivat olla esillä ja puhua? Pakkohan on olla niitäkin, jotka kuuntelevat ja ovat hiljaa.
Vai olisiko se parempi että kaikki olisivat esillä, puhuisivat eikä kukaan jaksaisi kuunnella. Koko iltahan siinä vierähtäisi jos jokaisen osallistujan pitäisi olla äänessä, varsinkin jos ei ole mitään asiaa.

Lue lisää

Vanhempainillat ovat mielestäni vuorovaikutukseen perustuvia tilaisuuksia, joissa keskustellaan lapsen koulunkäynnistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Vuorovaikutuksen olennainen osa on puheenvuorojen vuorottelu. Ei siis se, että yhdet puhuvat ja toiset ovat hiljaa. Vaikea on hiljaisen kanssa muuten vuorotella.

Muutokset edellyttävät sitä, että joku ottaa asiat puheeksi ja että joku myös tekee jotain. Mielestäni hiljainen (= ei koskaan avaa suutaan) on tässä prosessissa se, joka katselee toisten työntekoa. Itse en kehtaisi.

Uskonpa että hiljaisuuden takana on jokin muu kuin viisaus. Kyseessä on todennäköisesti ujous ja arkuus. Ei siis uskalleta sanoa mitään, vaikka mieli tekisikin. Tai sitten ajatellaan, että kyseessä on tiedotustilaisuus, jossa ei tarvitsekaan puhua mitään. Tai pahimmassa tapauksessa ei ajatella yhtään mitään. Esiintymistaitoakin voi harjoitella, ja kummasti sitä sanottavaa löytyy kun on keinot sanoa.

Hiljaisten läsnäoloa en ole arvostellut sen mukaan, miten itse heistä hyödyn. Lapsen asiallahan siellä ollaan! Mutta kun lapsetkaan eivät hyödy siitä, että kaikki vanhemmat istuisivat vanhempainilloissa vain hiljaa paikallaan ajattelemassa.


Meillähän on tuo kansantauti, että pelkäämme esimerkiksi hankkia tietoa tai osallistua keskusteluun kysymällä jotain, sillä ajattelemme, että kysymyksemme on niin tyhmä, ettei sitä kannata esittää. Apua, kaikki luulevat, että olen tyhmä. Eikös se kuitenkin mene niin, että jos kysyt tyhmän kysymyksen, olet vain kerran tyhmä, jos taas jätät kysymättä, olet aina tyhmä?

Minä ainakin jatkan valitsemallani tyylillä. Siinä missä puhun oman lapseni puolesta, puhun jokaisen muunkin luokalla olevan oppilaan puolesta. Henkilökohtaiset "oman kullanmurun" tarinat tai huolet eivät tietenkään edes kuulu vanhempainilloissa käsiteltäviksi.

Puhumisella on muuten myös sosiaalinen vaikutuksensa. Puhumallahan me toisiamme tutustelemme ja tunnustelemme. Ja ennen kaikkea viestimme myös puhumattomuudellamme. Hiljainenkin jättää siis käyntikorttinsa itsestään - halusi tai ei.

Mutta olkaatte hiljaa, jotka haluatte olla tai joilla ei ole mitään sanottavaa. Käykääpä edes joskus kiittämässä sitä äänitorvea, joka pitää huolta teidänkin lapsenne kouluasioista.

huono maku kirjoitti:

Niin minullekin jäi huono maku siitä, että hiljaisia noitittiin. Mitä siitä tulisi jos kaikki haluaisivat olla esillä ja puhua? Pakkohan on olla niitäkin, jotka kuuntelevat ja ovat hiljaa.
Vai olisiko se parempi että kaikki olisivat esillä, puhuisivat eikä kukaan jaksaisi kuunnella. Koko iltahan siinä vierähtäisi jos jokaisen osallistujan pitäisi olla äänessä, varsinkin jos ei ole mitään asiaa.

Lue lisää

Vielä jäi häiritsemään tuo
"Mitä siitä tulisi jos kaikki haluaisivat olla esillä ja puhua? Pakkohan on olla niitäkin, jotka kuuntelevat ja ovat hiljaa."

Keskustelussa on kyse siitä, että samat ihmiset SEKÄ PUHUVAT ETTÄ KUUNTELEVAT. Ei siitä, että on niitä, jotka puhuvat, ja niitä, jotka kuuntelevat.

Mammeliina kirjoitti:

Vanhempainillat ovat mielestäni vuorovaikutukseen perustuvia tilaisuuksia, joissa keskustellaan lapsen koulunkäynnistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Vuorovaikutuksen olennainen osa on puheenvuorojen vuorottelu. Ei siis se, että yhdet puhuvat ja toiset ovat hiljaa. Vaikea on hiljaisen kanssa muuten vuorotella.

Muutokset edellyttävät sitä, että joku ottaa asiat puheeksi ja että joku myös tekee jotain. Mielestäni hiljainen (= ei koskaan avaa suutaan) on tässä prosessissa se, joka katselee toisten työntekoa. Itse en kehtaisi.

Uskonpa että hiljaisuuden takana on jokin muu kuin viisaus. Kyseessä on todennäköisesti ujous ja arkuus. Ei siis uskalleta sanoa mitään, vaikka mieli tekisikin. Tai sitten ajatellaan, että kyseessä on tiedotustilaisuus, jossa ei tarvitsekaan puhua mitään. Tai pahimmassa tapauksessa ei ajatella yhtään mitään. Esiintymistaitoakin voi harjoitella, ja kummasti sitä sanottavaa löytyy kun on keinot sanoa.

Hiljaisten läsnäoloa en ole arvostellut sen mukaan, miten itse heistä hyödyn. Lapsen asiallahan siellä ollaan! Mutta kun lapsetkaan eivät hyödy siitä, että kaikki vanhemmat istuisivat vanhempainilloissa vain hiljaa paikallaan ajattelemassa.


Meillähän on tuo kansantauti, että pelkäämme esimerkiksi hankkia tietoa tai osallistua keskusteluun kysymällä jotain, sillä ajattelemme, että kysymyksemme on niin tyhmä, ettei sitä kannata esittää. Apua, kaikki luulevat, että olen tyhmä. Eikös se kuitenkin mene niin, että jos kysyt tyhmän kysymyksen, olet vain kerran tyhmä, jos taas jätät kysymättä, olet aina tyhmä?

Minä ainakin jatkan valitsemallani tyylillä. Siinä missä puhun oman lapseni puolesta, puhun jokaisen muunkin luokalla olevan oppilaan puolesta. Henkilökohtaiset "oman kullanmurun" tarinat tai huolet eivät tietenkään edes kuulu vanhempainilloissa käsiteltäviksi.

Puhumisella on muuten myös sosiaalinen vaikutuksensa. Puhumallahan me toisiamme tutustelemme ja tunnustelemme. Ja ennen kaikkea viestimme myös puhumattomuudellamme. Hiljainenkin jättää siis käyntikorttinsa itsestään - halusi tai ei.

Mutta olkaatte hiljaa, jotka haluatte olla tai joilla ei ole mitään sanottavaa. Käykääpä edes joskus kiittämässä sitä äänitorvea, joka pitää huolta teidänkin lapsenne kouluasioista.

Lue lisää

Minä kuulun niihin ujoihin ja arkoihin, jotka kärsivät tilanteista, joissa pitäisi suu avata. Siksi olen niistä pois enkä aio mennä terapiaan moisen takia. 45-vuotiaaksi olen selvinnyt hiljaisena ja aion selvitä tästä eteenpäinkin. Kyse ei ole tyhmyydestä eikä siitä, etten välittäisi lapsistani tai heidän koulunkäynnistään, vaikka jotkut täällä tuntuvat niin luulevan. Ja toisaalta, ihan sama, mitä jotkut virtuaali-ihmiset minusta luulevat. Tulen hyvin toimeen lasteni kavereitten vanhempien kanssa ja myös opettajien kanssa, mutta yleisötilaisuudet saavat minut paniikkiin. Koululaisten juhlissa kyllä käyn aina.

Olen joskus ollut vanhempainilloissa, joissa äänessä on yksi tai kaksi suulasta tyyppiä. Eivät he mielestäni mitään parannusehdotuksia ole tehneet, vaan kyselleet kaiken maailman pikkuasioita ja pitkittäneet mielestäni turhaan tilaisuuksia. Opettaja on joskus yrittänyt saada porukoita mukaan ryhmätöillä ja niissä menen täysin lukkoon. Siksi jätän tästä lähin vanhempainillat väliin.

Vanhemapainvarteistakaan en ole saanut mitään irti. Meillä ne ovat arviointikeskusteluja, joissa kerrotaan, millaisen arvioinnin lapsi tulee saamaan. Siis täysin turhia: sama paperi, joka käydään keskustelussa läpi, tulee kotiin joka tapauksessa. Siitä näen oikein hyvin, miten lapsi on koulutyönsä hoitanut. Ja tämä arviointi on tosiaan tullut kotiin, vaikken vanhempainvartissa olisi käynytkään.

Minä en tunne toistaiseksi olevani kiitollisuudenvelassa yhdellekään äänitorvelle. Sen sijaan kaikkia lasteni opettajia olen aina kiittänyt hyvin suoritetusta opetus- ja kasvatustyöstä.

Mammeliina kirjoitti:

Vanhempainillat ovat mielestäni vuorovaikutukseen perustuvia tilaisuuksia, joissa keskustellaan lapsen koulunkäynnistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Vuorovaikutuksen olennainen osa on puheenvuorojen vuorottelu. Ei siis se, että yhdet puhuvat ja toiset ovat hiljaa. Vaikea on hiljaisen kanssa muuten vuorotella.

Muutokset edellyttävät sitä, että joku ottaa asiat puheeksi ja että joku myös tekee jotain. Mielestäni hiljainen (= ei koskaan avaa suutaan) on tässä prosessissa se, joka katselee toisten työntekoa. Itse en kehtaisi.

Uskonpa että hiljaisuuden takana on jokin muu kuin viisaus. Kyseessä on todennäköisesti ujous ja arkuus. Ei siis uskalleta sanoa mitään, vaikka mieli tekisikin. Tai sitten ajatellaan, että kyseessä on tiedotustilaisuus, jossa ei tarvitsekaan puhua mitään. Tai pahimmassa tapauksessa ei ajatella yhtään mitään. Esiintymistaitoakin voi harjoitella, ja kummasti sitä sanottavaa löytyy kun on keinot sanoa.

Hiljaisten läsnäoloa en ole arvostellut sen mukaan, miten itse heistä hyödyn. Lapsen asiallahan siellä ollaan! Mutta kun lapsetkaan eivät hyödy siitä, että kaikki vanhemmat istuisivat vanhempainilloissa vain hiljaa paikallaan ajattelemassa.


Meillähän on tuo kansantauti, että pelkäämme esimerkiksi hankkia tietoa tai osallistua keskusteluun kysymällä jotain, sillä ajattelemme, että kysymyksemme on niin tyhmä, ettei sitä kannata esittää. Apua, kaikki luulevat, että olen tyhmä. Eikös se kuitenkin mene niin, että jos kysyt tyhmän kysymyksen, olet vain kerran tyhmä, jos taas jätät kysymättä, olet aina tyhmä?

Minä ainakin jatkan valitsemallani tyylillä. Siinä missä puhun oman lapseni puolesta, puhun jokaisen muunkin luokalla olevan oppilaan puolesta. Henkilökohtaiset "oman kullanmurun" tarinat tai huolet eivät tietenkään edes kuulu vanhempainilloissa käsiteltäviksi.

Puhumisella on muuten myös sosiaalinen vaikutuksensa. Puhumallahan me toisiamme tutustelemme ja tunnustelemme. Ja ennen kaikkea viestimme myös puhumattomuudellamme. Hiljainenkin jättää siis käyntikorttinsa itsestään - halusi tai ei.

Mutta olkaatte hiljaa, jotka haluatte olla tai joilla ei ole mitään sanottavaa. Käykääpä edes joskus kiittämässä sitä äänitorvea, joka pitää huolta teidänkin lapsenne kouluasioista.

Lue lisää

"Eikös se kuitenkin mene niin, että jos kysyt tyhmän kysymyksen, olet vain kerran tyhmä, jos taas jätät kysymättä, olet aina tyhmä?"

Juu, tiedän kyllä toisenkin väittämän, mikä sopii todella hyvin suurimpaan osaan omaa ääntään rakastaviin ihmisiin: "ole hiljaa ja kaikki kuvittelevat sinun olevan tyhmä. Avaa suusi ja kaikki tietävät sinun olevan tyhmä"

Kaikki suuna päänä olevat mammat eivät kyllä aina puhu asiaa tai edes asian vierestäkään. Heillä on yksinkertaisesti vain pakko saada olla äänessä aina ja kaikkialla. Se on heidän olemassolonsa ehto. Vähän samalla tavalla kuin häirikkölapsenkin on oltava luokassa kokoajan hälisemässä. Hiljaisuus ahdistaa heitä.

Olen tavannut erilaisissa vanhempainilloissa, luennoilla ja koulutuksissa kymmenien vuosien aikana lukuisia ihmisiä, jotka haluavat aina saada äänensä kuuluviin ja täytyy ikävä kyllä sanoa, että monasti tämä tarve sanoa jotakin menee asian ohi ja nämä ihmiset antavat itsestään todella yksinkertaisen ihmisen kuvan puhumalla täysin puuta heinää ja aiheena on usein "minä, minä ja minä".

Joskus voisi miettiä mitä keskustelu koskee ja onko asianomaisella ihan oikeasti jotakin olennaista sanottavaa asiasta, ennenkuin parahtaa ääneen. Uskon että sinunkin, Mammeliina, käymissä vanhempainilloissa suurin osa vaikenee sinun äärettömän itseriittoisen höpötyksesi mykistäminä. Ei ujouttaan tai tyhmyyttään, vaan puhtaasti ajatuksesta "Eikö toi koskaan voi pitää turpaansa kiinni". He eivät sano sitä ääneen, sivistyneitä kun ovat, mutta ilmeet ja katseet puhuvat puolestaan.

Olet vissiin vähintään viiden lapsesi myötä saanut viettää liikaa aikaa kotirouvana, etkä käsitä, että jotkut käyvät töissä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

Tässä työttömyyden riivaamassa yhteiskunnassa joidenkin on vain pakko tehdä töitä myös iltaisin. Ehdottaisitko, että toinen vanhempi lähtisi kolmen pienen lapsen (2 vaippaikäistä) kanssa vanhempieniltaan. Jos ehdotat lastenhoitajaa, niin tervetuloa!

Kyllä minua harmittaa, kun en päässyt ekaluokkalaiseni ensimmäiseen vanhempieniltaan. Laitoin opettajalle sähköpostiviestiä, ettemme pääse, ja pyysin illasta palautetta. Saimme toivomaamme palautetta, ja kaikki ok. Tällä kertaa meillä näin, mutta menemme toivottavasti seuraavalla kerralla. Meilläkin työn puolesta tieto vanhempien illasta pitäisi tulla vähintään 1 kk ennakkoon, jotta voisi pyytää vapaaillaksi.

lasten elättäminen kirjoitti:

Olet vissiin vähintään viiden lapsesi myötä saanut viettää liikaa aikaa kotirouvana, etkä käsitä, että jotkut käyvät töissä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

Tässä työttömyyden riivaamassa yhteiskunnassa joidenkin on vain pakko tehdä töitä myös iltaisin. Ehdottaisitko, että toinen vanhempi lähtisi kolmen pienen lapsen (2 vaippaikäistä) kanssa vanhempieniltaan. Jos ehdotat lastenhoitajaa, niin tervetuloa!

Kyllä minua harmittaa, kun en päässyt ekaluokkalaiseni ensimmäiseen vanhempieniltaan. Laitoin opettajalle sähköpostiviestiä, ettemme pääse, ja pyysin illasta palautetta. Saimme toivomaamme palautetta, ja kaikki ok. Tällä kertaa meillä näin, mutta menemme toivottavasti seuraavalla kerralla. Meilläkin työn puolesta tieto vanhempien illasta pitäisi tulla vähintään 1 kk ennakkoon, jotta voisi pyytää vapaaillaksi.

Lue lisää

ei ne päivätyöläisetkään vapaita saisi koulutapahtumien ja sellaisten takia!
mutta ei se hyvä vanhemmuus kyllä puntaroida vanhempainilta osallistumisella.ehkä sitten näillä jotka vanhemmuuden puntaroi näin ja pitää kirjaa muistakin"niin on jokin muu piikki lihassa.ja tehdään itsestä parempia kuin naapureista kun osallistutaan joka koulun toimintaan.

Mammeliina kirjoitti:

Vanhempainillat ovat mielestäni vuorovaikutukseen perustuvia tilaisuuksia, joissa keskustellaan lapsen koulunkäynnistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Vuorovaikutuksen olennainen osa on puheenvuorojen vuorottelu. Ei siis se, että yhdet puhuvat ja toiset ovat hiljaa. Vaikea on hiljaisen kanssa muuten vuorotella.

Muutokset edellyttävät sitä, että joku ottaa asiat puheeksi ja että joku myös tekee jotain. Mielestäni hiljainen (= ei koskaan avaa suutaan) on tässä prosessissa se, joka katselee toisten työntekoa. Itse en kehtaisi.

Uskonpa että hiljaisuuden takana on jokin muu kuin viisaus. Kyseessä on todennäköisesti ujous ja arkuus. Ei siis uskalleta sanoa mitään, vaikka mieli tekisikin. Tai sitten ajatellaan, että kyseessä on tiedotustilaisuus, jossa ei tarvitsekaan puhua mitään. Tai pahimmassa tapauksessa ei ajatella yhtään mitään. Esiintymistaitoakin voi harjoitella, ja kummasti sitä sanottavaa löytyy kun on keinot sanoa.

Hiljaisten läsnäoloa en ole arvostellut sen mukaan, miten itse heistä hyödyn. Lapsen asiallahan siellä ollaan! Mutta kun lapsetkaan eivät hyödy siitä, että kaikki vanhemmat istuisivat vanhempainilloissa vain hiljaa paikallaan ajattelemassa.


Meillähän on tuo kansantauti, että pelkäämme esimerkiksi hankkia tietoa tai osallistua keskusteluun kysymällä jotain, sillä ajattelemme, että kysymyksemme on niin tyhmä, ettei sitä kannata esittää. Apua, kaikki luulevat, että olen tyhmä. Eikös se kuitenkin mene niin, että jos kysyt tyhmän kysymyksen, olet vain kerran tyhmä, jos taas jätät kysymättä, olet aina tyhmä?

Minä ainakin jatkan valitsemallani tyylillä. Siinä missä puhun oman lapseni puolesta, puhun jokaisen muunkin luokalla olevan oppilaan puolesta. Henkilökohtaiset "oman kullanmurun" tarinat tai huolet eivät tietenkään edes kuulu vanhempainilloissa käsiteltäviksi.

Puhumisella on muuten myös sosiaalinen vaikutuksensa. Puhumallahan me toisiamme tutustelemme ja tunnustelemme. Ja ennen kaikkea viestimme myös puhumattomuudellamme. Hiljainenkin jättää siis käyntikorttinsa itsestään - halusi tai ei.

Mutta olkaatte hiljaa, jotka haluatte olla tai joilla ei ole mitään sanottavaa. Käykääpä edes joskus kiittämässä sitä äänitorvea, joka pitää huolta teidänkin lapsenne kouluasioista.

Lue lisää

"Käykääpä edes joskus kiittämässä sitä äänitorvea, joka pitää huolta teidänkin lapsenne kouluasioista"

Huh huh, vai vielä kiittää pitäisi näitä joka paikan höyliä, jotka ovat aina asiantuntijoita, oli sitten kyse, myyjäisistä, keräyksistä, koulun hiihtokilpailuista, kiusaamisesta tai vaikka mistä...

Ehkä sinua ei kiitetä siksi, että olet muitten mielestä niin ärsyttävä, etteivät halua kanssasi olla tekemisissä.

En todellakaan tarvitse sinua pitämään huolta lapseni kouluasioista, teen sen ihan itse, vaikka en joka vanhempainillassa äänessä olekaan. Usein en ole äänessä sinun takiasi, ettei ilta venyisi oikein pitkäksi, kun kaikki saamme kuunnella sinua ja sinunkaltaisiasi "minä tekisin näin..." ja "minun mielestäni..." -ihmisiä.

Aukaisen suuni silloin,kun minulla on jotain asiaakin, en vain siksi, että tykkääbn kuunnella ääntäni. Ja usko tai älä; ei siitä sinun äänestäsi tai mielipiteistäsi kovin moni muukaan tykkää.

millä me vanhemmat riennämme takaisin koulunpenkille;) Vitsi, vitsi, mutta puoliksi totta.

äippä3 kirjoitti:

millä me vanhemmat riennämme takaisin koulunpenkille;) Vitsi, vitsi, mutta puoliksi totta.

Meillä ei kyllä lapsilla mitään ongelmia ole ollut koulun käynnissä, mutta silti minä en vanhempainilloissa käy. Parin ensimmäisen lapsen vanhempainilloissa kävin enkä niistä saanut oikein mitään irti. Viimeinen pisara oli, kun vanhemmat laitettiin ryhmätöitä tekemään, siis kirjaimellisesti koulun penkille. Ujona ja arkana ihmisenä en voi niitä sietää ja osittain näiden ryhmätöiden pelossa jättäydyn pois vanhempainilloista.

anya kirjoitti:

Meillä ei kyllä lapsilla mitään ongelmia ole ollut koulun käynnissä, mutta silti minä en vanhempainilloissa käy. Parin ensimmäisen lapsen vanhempainilloissa kävin enkä niistä saanut oikein mitään irti. Viimeinen pisara oli, kun vanhemmat laitettiin ryhmätöitä tekemään, siis kirjaimellisesti koulun penkille. Ujona ja arkana ihmisenä en voi niitä sietää ja osittain näiden ryhmätöiden pelossa jättäydyn pois vanhempainilloista.

Lue lisää

Kokemusta on ja totta tosiaan yleensä on yksi-2 vanhempaa kovassa äänessä ja käyttävät vanhempainillan"omilla jutuilla"niin pääsääntöisesti nämä vanhemmat ovat näitä(erinomaisten lasten vanhempia)
Kysymys joillekin kirjoittajille:miksi odotatte lasten vanhempia iltaan joilla on ongelmia?Joukko tuomiolleko nämä vanhemmat tulisi laittaa?
Kysymys vielä:Miksi oletatte etteivät he ehkä tee kovastikin työtä koulun kanssa?Mutta ilman tätä muiden vanhempien joukkoa!

äippä3 kirjoitti:

millä me vanhemmat riennämme takaisin koulunpenkille;) Vitsi, vitsi, mutta puoliksi totta.

Ei siirrettäis kouluvihaa tai hammaslääkäripelkoa suoraan lapsiimme.
Annetaan heidän itse päättää esimerkiksi pitävätkö koulusta vai eivät.

Ajattele, jos itse menet uuteen työpaikkaan. Miten suhtaudut tulevaan työhösi, jos
a) tapaat jonkun, joka on joskus ollut kyseisessä työpaikassa, ja kertoo, että työpaikka on inhottava ja oli vastenmielistä mennä sinne joka aamu, koska työ oli tylsää ja työkaverit pirullisia ja petollisia
b) olet kuullut tulevasta työpaikastasi pelkkää hyvää, ja riennät uuteen tehtävääsi intoa puhkuen ja uteliaana uutta odottaen
c) et tiedä tulevasta työpaikastasi mitään sen kummempaa, sinulla ei ole painolastina toisen huonoja kokemuksia, joten olet vapaa vaikutelmista ja avoin kaikelle uudelle.

Annetaan lasten aloittaa ja käydä se koulunsa niin, että he ovat vapaita vanhempiensa painolasteista.

Sitä paitsi, koulu on ihan erilainen tänään kuin eilen, ja tuskin lapsellasi on samat opettajatkaan. Lapsesi on myöskin persoonana ihan eri ihminen kuin sinä, ja voi menestyä vaikeissakin tilanteissa eri tavoin kuin sinä.

Tuetaan lastemme koulunkäyntiä, sillä vaikeuksia elämässä tulee antamattakin vastaan.

mistä tiedät ettei kyseiset vanhemmat osallistu esimerkiksi vartteihin?
Vaikka toki totta varmasti kirjoituksessa paljon onkin mutta ei tietenkään pidä välttämättä yleistää ja tietää syyt vanhempien poissaoloihin.

utelias...? kirjoitti:

mistä tiedät ettei kyseiset vanhemmat osallistu esimerkiksi vartteihin?
Vaikka toki totta varmasti kirjoituksessa paljon onkin mutta ei tietenkään pidä välttämättä yleistää ja tietää syyt vanhempien poissaoloihin.

Lue lisää

eräänä päivänä koulun piti alkaa normaalisti klo 10, kotiin tullessa lapussa luki, että koulu alkaa klo 8. Ja taas nähtiin ketkä oli poissa, just ne jotka kiusaa! Lapset ovat niin tyhmiä? ääliöitä?, että eivät "muista" näyttää lappua kotona ja vanhempia ei edes sen vertaa kiinnosta lastensa koulutouhut!

2-lk:n äityli kirjoitti:

eräänä päivänä koulun piti alkaa normaalisti klo 10, kotiin tullessa lapussa luki, että koulu alkaa klo 8. Ja taas nähtiin ketkä oli poissa, just ne jotka kiusaa! Lapset ovat niin tyhmiä? ääliöitä?, että eivät "muista" näyttää lappua kotona ja vanhempia ei edes sen vertaa kiinnosta lastensa koulutouhut!

Lue lisää

hauku tokaluakkalaisia lapsia ääliöiksi!tyhmiksi ynm.
kuulostaa hurjalta.
tuota mistä muuten tiedät että juuri nämä lapset olivat poissa?

utelias...? kirjoitti:

mistä tiedät ettei kyseiset vanhemmat osallistu esimerkiksi vartteihin?
Vaikka toki totta varmasti kirjoituksessa paljon onkin mutta ei tietenkään pidä välttämättä yleistää ja tietää syyt vanhempien poissaoloihin.

Lue lisää

koska ensinnäkin lapset tietävät aika hyvin toistensa asiat ja kun todella lapset ovat samoilla luokilla vuosikausia niin asiaan törmää useasti mm koska olemme aakkosissa peräkkäin ja ajat periaatteessa siksi perätysten eikä heitä edellä näy yms seikoista. Kuitenkin ennenkaikkea siitä että lapseni ihmettelevät kun kaikki eivät osallistu vartteihin vaikka kyseiset lapset haluaisivat tietysti tuon tuokion viettää. Käytös alkoi jo tarhasta ja sen menoista..

Poissaoloon voi toki olla hyviä syitä, mutta jos aika sovitaan ja sitä ei noudateta vuosi toisensa jälkeen niin se kertoo puolestaan. Meillä tämän yhden ongelmasuurperheen lasten kanssa samalla luokalla kolme lasta ja hoidossa vielä viimeinen joten kyllä kuva muodostuu.

Niin ja kyseisessä perheessä äiti on kotona ja asuvat kilometrin päässä koulusta joten..

äitee +4 kirjoitti:

koska ensinnäkin lapset tietävät aika hyvin toistensa asiat ja kun todella lapset ovat samoilla luokilla vuosikausia niin asiaan törmää useasti mm koska olemme aakkosissa peräkkäin ja ajat periaatteessa siksi perätysten eikä heitä edellä näy yms seikoista. Kuitenkin ennenkaikkea siitä että lapseni ihmettelevät kun kaikki eivät osallistu vartteihin vaikka kyseiset lapset haluaisivat tietysti tuon tuokion viettää. Käytös alkoi jo tarhasta ja sen menoista..

Poissaoloon voi toki olla hyviä syitä, mutta jos aika sovitaan ja sitä ei noudateta vuosi toisensa jälkeen niin se kertoo puolestaan. Meillä tämän yhden ongelmasuurperheen lasten kanssa samalla luokalla kolme lasta ja hoidossa vielä viimeinen joten kyllä kuva muodostuu.

Niin ja kyseisessä perheessä äiti on kotona ja asuvat kilometrin päässä koulusta joten..

Lue lisää

Edellistä kirjoittajaa ihmettelen, : ei ole sinun asia ihmetellä toisten ihmisten asioita: hanki oma elämä. Kirjoituksistasi tulee mieleen, että olet henkisesti kasvamaton ja epävarma ja yrität pönkittää heikkoa itsetuntoasi haukkumalla naapureitasi.

2-lk:n äityli kirjoitti:

eräänä päivänä koulun piti alkaa normaalisti klo 10, kotiin tullessa lapussa luki, että koulu alkaa klo 8. Ja taas nähtiin ketkä oli poissa, just ne jotka kiusaa! Lapset ovat niin tyhmiä? ääliöitä?, että eivät "muista" näyttää lappua kotona ja vanhempia ei edes sen vertaa kiinnosta lastensa koulutouhut!

Lue lisää

Hyi helkkari mitä kielenkäyttöä pienistä lapsista! Kasva aikuiseksi ja koita ymmärtää, ettei tuollainen lapsiviha ole aikuisella normaalia.

Minulla on ihan päin vastainen kokemus. Meillä vanhempainilloissa on aina eniten äänessä juuri nämä häiriköksi leimattujen lasten äidit.

Olen ajatellut, että kyseessä on jonkinlainen tarve esiintyä vanhempainillassa aktiivisena, kyselevänä ja kommentoivana siitä syystä ettei muut ajattelisi lapsen käytöksen johtuvan vanhemmista.

He ovat niin ponnekkaita ja suorastaan aggressiivisen intensiivisiä keskusteluissa, ettei kukaan oikein edes uskalla sanoa heille mitään. Olen huomannut opettajienkin kokevan tällaiset vanhemmat hankalina. Heidän lapsillaan on ilmeinen ongelma, mutta vanhempiin ei tahdo saada mitään kosketuspintaa, jotta asiaa voisi selvitellä.

Hekin kyllä saattavat näin peitellä huonoa omaatuntoaan rehvakkaan olemuksen taakse.

äiti kolmelle kirjoitti:

Minulla on ihan päin vastainen kokemus. Meillä vanhempainilloissa on aina eniten äänessä juuri nämä häiriköksi leimattujen lasten äidit.

Olen ajatellut, että kyseessä on jonkinlainen tarve esiintyä vanhempainillassa aktiivisena, kyselevänä ja kommentoivana siitä syystä ettei muut ajattelisi lapsen käytöksen johtuvan vanhemmista.

He ovat niin ponnekkaita ja suorastaan aggressiivisen intensiivisiä keskusteluissa, ettei kukaan oikein edes uskalla sanoa heille mitään. Olen huomannut opettajienkin kokevan tällaiset vanhemmat hankalina. Heidän lapsillaan on ilmeinen ongelma, mutta vanhempiin ei tahdo saada mitään kosketuspintaa, jotta asiaa voisi selvitellä.

Hekin kyllä saattavat näin peitellä huonoa omaatuntoaan rehvakkaan olemuksen taakse.

Lue lisää

Se on tosi, että joko loistetaan poissaolollaan tai rynnätään iltoihin.
Se onkin sääli, jos ei ota vastuuta lastensa teoista ja lapset eivät tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Vanhemmiltaanhan lapset saavat esimerkin...
Esimerkiksi, jos koulussa on juhlapäivä, niin edes tilaisuutta ei kunnioiteta pukeutumisella, päällä on risafarkut ja t-paita (kulahtanut sellainen). Oli tyttö tai poika.
Mutta paha saa aina palkkansa, sanoo vanha sananlaskukin.

kiusaaja isona kirjoitti:

Se on tosi, että joko loistetaan poissaolollaan tai rynnätään iltoihin.
Se onkin sääli, jos ei ota vastuuta lastensa teoista ja lapset eivät tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Vanhemmiltaanhan lapset saavat esimerkin...
Esimerkiksi, jos koulussa on juhlapäivä, niin edes tilaisuutta ei kunnioiteta pukeutumisella, päällä on risafarkut ja t-paita (kulahtanut sellainen). Oli tyttö tai poika.
Mutta paha saa aina palkkansa, sanoo vanha sananlaskukin.

Lue lisää

Paha saa palkkansa, kiltit jäävät ilman.

paha kirjoitti:

Paha saa palkkansa, kiltit jäävät ilman.

Löytämällä itsensä milloin mistäkin kopista, veneen alta, hourulasta jne. Tämä riittänee "pahoille", palkaksi. Nähty on!

kiusaaja isona kirjoitti:

Se on tosi, että joko loistetaan poissaolollaan tai rynnätään iltoihin.
Se onkin sääli, jos ei ota vastuuta lastensa teoista ja lapset eivät tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Vanhemmiltaanhan lapset saavat esimerkin...
Esimerkiksi, jos koulussa on juhlapäivä, niin edes tilaisuutta ei kunnioiteta pukeutumisella, päällä on risafarkut ja t-paita (kulahtanut sellainen). Oli tyttö tai poika.
Mutta paha saa aina palkkansa, sanoo vanha sananlaskukin.

Lue lisää

juhlissa kuitenkaan ole se mittari!
kyseessä toki voi olla hyvinkin monet muut seikat.
mutta vanhempainilloista kuitenkin sen verran että suuri osa vanhempia ei koe iltaa mitenkään antoisaksi!
iltatyöläisen hyvin vaikea osallistua!=lue sairaanhoitajat/siivoojat/kaupan alat ja moni muu ammatti.
tunnen hyvin kolmen lapsen äidin myöskin joka "sairastaa jännitystä ja paniikkihäiriöitä ja näiden takia ei osallistu tälläisiin ikinä!mutta ei hänessä äitinä vikaa ole.Uskon aika yleistäkin tälläisen olevan.
samaten yksinhuoltajat voi olla vaikeahkoa pääsy.
muut sairaudet!
tuota mitä taas varteista tiedän itse niin ei meillä ole mitenkään aakkosjärjestyksissä jaettuna näitä.
ja itse hyvin vaikean sairauden takia vaikka koulukin on nurkan takana"olen ollut pois vuoden ajan vanhempainilloista ja varteista.mutta opettaja kyllä tämän tietää ja sähköpostitse on kuulumiset vaihdeltukin.
yritän tuoda katsontoa että syitä voi olla hyvinkin laajasti.
niin ja viime joulujuhlassa meidän perheen äiti makasi sairaalassa ja isälle jäi juhlavalmistelu joten meillä kyllä oli hiukset laittamatta kiharoille ja olipa vielä punasen mekonkin kanssa tytöllä karmeat siniset sukkahousut.Mutta joskus näinkin.
siltikään ei pidä tuomita ilman tietoa.ja jos lapsella tosiaan on käytöshäiriötä tai perheessä ongelmia niin ne tuskin vanhempainillassa selvitetään tai selviävätkään.Kyllähän ongelmat tulisi hoitaa toisella tavalla ja henkilökohtaisesti.
mutta jos itse kokee jonkun lapsen käytöksen/teot haittaavaksi tai muuta väärää niin eikö asiallisinta olisi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä?
niin lisäksi uskon kyllä vahvasti että lapsista joita muut aikuiset halveksuu ja ylenkatsoo niin kasvaakin tosiaan kiusaajia!
Mutta entä jos se rönttyinen lapsi saisikin ystävällisiä hymyjä7sanoja?
syytönhän se lapsi ehkä kuitenkin asioihin on.

äiti.... kirjoitti:

juhlissa kuitenkaan ole se mittari!
kyseessä toki voi olla hyvinkin monet muut seikat.
mutta vanhempainilloista kuitenkin sen verran että suuri osa vanhempia ei koe iltaa mitenkään antoisaksi!
iltatyöläisen hyvin vaikea osallistua!=lue sairaanhoitajat/siivoojat/kaupan alat ja moni muu ammatti.
tunnen hyvin kolmen lapsen äidin myöskin joka "sairastaa jännitystä ja paniikkihäiriöitä ja näiden takia ei osallistu tälläisiin ikinä!mutta ei hänessä äitinä vikaa ole.Uskon aika yleistäkin tälläisen olevan.
samaten yksinhuoltajat voi olla vaikeahkoa pääsy.
muut sairaudet!
tuota mitä taas varteista tiedän itse niin ei meillä ole mitenkään aakkosjärjestyksissä jaettuna näitä.
ja itse hyvin vaikean sairauden takia vaikka koulukin on nurkan takana"olen ollut pois vuoden ajan vanhempainilloista ja varteista.mutta opettaja kyllä tämän tietää ja sähköpostitse on kuulumiset vaihdeltukin.
yritän tuoda katsontoa että syitä voi olla hyvinkin laajasti.
niin ja viime joulujuhlassa meidän perheen äiti makasi sairaalassa ja isälle jäi juhlavalmistelu joten meillä kyllä oli hiukset laittamatta kiharoille ja olipa vielä punasen mekonkin kanssa tytöllä karmeat siniset sukkahousut.Mutta joskus näinkin.
siltikään ei pidä tuomita ilman tietoa.ja jos lapsella tosiaan on käytöshäiriötä tai perheessä ongelmia niin ne tuskin vanhempainillassa selvitetään tai selviävätkään.Kyllähän ongelmat tulisi hoitaa toisella tavalla ja henkilökohtaisesti.
mutta jos itse kokee jonkun lapsen käytöksen/teot haittaavaksi tai muuta väärää niin eikö asiallisinta olisi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä?
niin lisäksi uskon kyllä vahvasti että lapsista joita muut aikuiset halveksuu ja ylenkatsoo niin kasvaakin tosiaan kiusaajia!
Mutta entä jos se rönttyinen lapsi saisikin ystävällisiä hymyjä7sanoja?
syytönhän se lapsi ehkä kuitenkin asioihin on.

Lue lisää

"mutta jos itse kokee jonkun lapsen käytöksen/teot haittaavaksi tai muuta väärää niin eikö asiallisinta olisi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä?"

Tähän kommentoisin, että ehdottomasti ei! Yhteys otetaan aina opettajan/koulun kautta, näin vältetään suora konflikti ja saadaan ulkopuolinen neuvottelija siihen väliin. Koulukiusaamisissakin se on ihan ehdoton sääntö, ettei vanhemmat koskaan ota suoraan yhteyttä toisiinsa. Vaan opettaja kutsuu molemmat osapuolet neutraalille maaperälle keskustelemaan.

Jokainen kyseisessä tilanteessa ollut tietää, miten räjähdysaltis sellainen suora yhteydenotto on ja sen jälkeen rakentava keskustelu voi olla täysin mahdotonta.

äiti.... kirjoitti:

juhlissa kuitenkaan ole se mittari!
kyseessä toki voi olla hyvinkin monet muut seikat.
mutta vanhempainilloista kuitenkin sen verran että suuri osa vanhempia ei koe iltaa mitenkään antoisaksi!
iltatyöläisen hyvin vaikea osallistua!=lue sairaanhoitajat/siivoojat/kaupan alat ja moni muu ammatti.
tunnen hyvin kolmen lapsen äidin myöskin joka "sairastaa jännitystä ja paniikkihäiriöitä ja näiden takia ei osallistu tälläisiin ikinä!mutta ei hänessä äitinä vikaa ole.Uskon aika yleistäkin tälläisen olevan.
samaten yksinhuoltajat voi olla vaikeahkoa pääsy.
muut sairaudet!
tuota mitä taas varteista tiedän itse niin ei meillä ole mitenkään aakkosjärjestyksissä jaettuna näitä.
ja itse hyvin vaikean sairauden takia vaikka koulukin on nurkan takana"olen ollut pois vuoden ajan vanhempainilloista ja varteista.mutta opettaja kyllä tämän tietää ja sähköpostitse on kuulumiset vaihdeltukin.
yritän tuoda katsontoa että syitä voi olla hyvinkin laajasti.
niin ja viime joulujuhlassa meidän perheen äiti makasi sairaalassa ja isälle jäi juhlavalmistelu joten meillä kyllä oli hiukset laittamatta kiharoille ja olipa vielä punasen mekonkin kanssa tytöllä karmeat siniset sukkahousut.Mutta joskus näinkin.
siltikään ei pidä tuomita ilman tietoa.ja jos lapsella tosiaan on käytöshäiriötä tai perheessä ongelmia niin ne tuskin vanhempainillassa selvitetään tai selviävätkään.Kyllähän ongelmat tulisi hoitaa toisella tavalla ja henkilökohtaisesti.
mutta jos itse kokee jonkun lapsen käytöksen/teot haittaavaksi tai muuta väärää niin eikö asiallisinta olisi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä?
niin lisäksi uskon kyllä vahvasti että lapsista joita muut aikuiset halveksuu ja ylenkatsoo niin kasvaakin tosiaan kiusaajia!
Mutta entä jos se rönttyinen lapsi saisikin ystävällisiä hymyjä7sanoja?
syytönhän se lapsi ehkä kuitenkin asioihin on.

Lue lisää

kaikkihan on mahdollista ja kun puhutaan yhteisöistä joissa mekin asumme ja koulujen koko on noin sata oppilasta niin kyllä täällä todella tunnetaan ja tiedetään toisemme iakalailla hyvin. Ei siis tarvitse olla utelias oman elämän puutteessa jne kun asioista on perillä tahtomattaankin. Itse esim en todellakaan juuri ehdi tapailla muita vanhempia kuin satunnaisesti ja juoruilu ei kuulu harrastuksiin muutenkaan.

Lapset vaan kyselevät ja ihmettelevät paljon asioita ja kun porukkaa omissa nurkissa pyörii havaitsee asioita, lienee asiaan vaikuttanut sekin että työssä pitää olla ihmissuhdeantennit päällä ja välillä ne on sitten kotonakin... Vanhempien vastuu onkin sitten siinä mitä omille lapsille viestii asioista. Ja sitten on vielä se kuinka lapset asiat ymmärtävät ja kertovat edelleen.

Aiemmassa kirjoituksessani viittasin siihen kun vieras lapsi kysyy miksi sinun äitisi on aina vanhempainillassa ja juhlissa ja miksi sinä lähdet varttiin kun minäkään en käy? Kysymykset ei tulleet kerralla, mutta toistuivat useamman lapsen kohdalla.. Oma lapsi sitä sitten kysymään minulta vastausta kun ei oikein osaa itse vastata muuta kuin että niissä kuuluu käydä. Asiaa selittäessä sitä sitten yrittää pysyä sellaisella uralla ettei vahingossakaan mollaa niitä jotka eivät osallistu ja se onkin konsti kun muksu kysyy kaiken jälkeen"eikö ne sitten ole kiinnostunut niiden lapsista?"...

Ei resuisuus yms vaikuta onneksi alaluokilla, mutta kertoo tietysti jotakin kotioloista sekin. Ja todella kun sanon juhlista pois aina niin tarkoitan aina, yhteisiä juhlia kun on takana jo 8-vuotta niin olisin todella ihmeissäni jos aina molemmat vanhemmat estyneitä sekä päiväkodin, alakoulun että yläasteen juhlista sun muista menoista! Asenne se on!!

Meillä täällä on ollut teemana "kylä kasvattaa". Se on käytännössä tarkoittanut sitä, että toistenkin lapsien tekemisiin puututaan tarvittaessa. Vanhemmille myös ilmoitetaan sellaisia sioita joita heidän on hyvä tietää lapsestaan ja yhteispeli toimii - paitsi näiden kanssa jotka eivät osallistu ja välitä. Tulee haukut kun soitat että lapsi on osallistunut näpistelyyn kaupassa tai vähätellään tilannetta yms tapahtumia. Ei ne kivoja soittoja ole soittaa eikä saada, mutta tarpeellisia koska itse ei kaikkea voi aina tietää ja nähdä.

Niin noista lapsista vielä; kyllä lapset tarkkaan juttelevat keskenään ja seuraavat toistensa kotioloja ja asioita. Äkkiä tulee kysymyksiä milloin mistäkin asiasta ja kuuluu kommentteja. Monasti kommentit ovat spontaaneja lausumia, mutta vähitellen yhä merkityksellisempiä havaintoja asioista.

Vielä tuosta osallistumattomuudesta. On jo pelkästään kohteliasta osallistua järjestettyihin tapaamisiin koululla ja hoidossa vaikka ei niistä kokisi saavansa mitään. Itselle ne ainakin ovat tärkeitä tilaisuuksia joissa työstetään monia asioita lastemme puolesta. Osallistuminen kertoo jo opelle että hän on meille tärkeä ihminen eikä ole ihan samantekevää millainen ihminen siellä on luokan edessä. En voisi kuvitella etten tuntisi yhtään lapseni opettajaa eikä hän minua! Sähköpostia lähetetään kyllä akuuteissa tilanteissa, mutta jo nykyinen arviointi koulutyöstä edellyttää osallistumista esim vartteihin. Millainen on viesti kouluun kun koulu ei lapselta suju ja vanhemmat ei välitä osallistua mihinkään? Ja varsinkin jos lapsi on aamulla jo kahdeksalta ekalla ovella ja kulkee siitä koko kylän läpi iltaan mennessä käymättä kotona kertaakaan ja illalla lopulta viimeinen paikka heittää pihalle? Itse olen huolissani tuollaisesta lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan..

kokemusta, ikävä kyllä kirjoitti:

"mutta jos itse kokee jonkun lapsen käytöksen/teot haittaavaksi tai muuta väärää niin eikö asiallisinta olisi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä?"

Tähän kommentoisin, että ehdottomasti ei! Yhteys otetaan aina opettajan/koulun kautta, näin vältetään suora konflikti ja saadaan ulkopuolinen neuvottelija siihen väliin. Koulukiusaamisissakin se on ihan ehdoton sääntö, ettei vanhemmat koskaan ota suoraan yhteyttä toisiinsa. Vaan opettaja kutsuu molemmat osapuolet neutraalille maaperälle keskustelemaan.

Jokainen kyseisessä tilanteessa ollut tietää, miten räjähdysaltis sellainen suora yhteydenotto on ja sen jälkeen rakentava keskustelu voi olla täysin mahdotonta.

Lue lisää

kouluista henkilökunta ei saa luovuttaa yhdenkään vanhemman puhelinnumeroita tai osoitteita kenellekään, ellei ole vanhempien lupaa siihen.

Muistan kyllä itsekin aikoinaan, kun yhden pojan äiti soitti ja huuti, kuin palosireeni puhelimeen ja lopulta, kun koulun kautta asiaa selvitettiin olikin huutaja äidin kullan murussa yhtä paljon syytä, kuin minun lapsessakin!

Tietenkin jossain tapauksissa homma toimii, jos molemmat osapuolet osaa keskustella, mutta siitä jää taas opettajan näkökanta pois ja lapsethan tunnetusti käyttäytyy erilailla, kun vanhemmat ei ole paikalla!

äitee +4 kirjoitti:

kaikkihan on mahdollista ja kun puhutaan yhteisöistä joissa mekin asumme ja koulujen koko on noin sata oppilasta niin kyllä täällä todella tunnetaan ja tiedetään toisemme iakalailla hyvin. Ei siis tarvitse olla utelias oman elämän puutteessa jne kun asioista on perillä tahtomattaankin. Itse esim en todellakaan juuri ehdi tapailla muita vanhempia kuin satunnaisesti ja juoruilu ei kuulu harrastuksiin muutenkaan.

Lapset vaan kyselevät ja ihmettelevät paljon asioita ja kun porukkaa omissa nurkissa pyörii havaitsee asioita, lienee asiaan vaikuttanut sekin että työssä pitää olla ihmissuhdeantennit päällä ja välillä ne on sitten kotonakin... Vanhempien vastuu onkin sitten siinä mitä omille lapsille viestii asioista. Ja sitten on vielä se kuinka lapset asiat ymmärtävät ja kertovat edelleen.

Aiemmassa kirjoituksessani viittasin siihen kun vieras lapsi kysyy miksi sinun äitisi on aina vanhempainillassa ja juhlissa ja miksi sinä lähdet varttiin kun minäkään en käy? Kysymykset ei tulleet kerralla, mutta toistuivat useamman lapsen kohdalla.. Oma lapsi sitä sitten kysymään minulta vastausta kun ei oikein osaa itse vastata muuta kuin että niissä kuuluu käydä. Asiaa selittäessä sitä sitten yrittää pysyä sellaisella uralla ettei vahingossakaan mollaa niitä jotka eivät osallistu ja se onkin konsti kun muksu kysyy kaiken jälkeen"eikö ne sitten ole kiinnostunut niiden lapsista?"...

Ei resuisuus yms vaikuta onneksi alaluokilla, mutta kertoo tietysti jotakin kotioloista sekin. Ja todella kun sanon juhlista pois aina niin tarkoitan aina, yhteisiä juhlia kun on takana jo 8-vuotta niin olisin todella ihmeissäni jos aina molemmat vanhemmat estyneitä sekä päiväkodin, alakoulun että yläasteen juhlista sun muista menoista! Asenne se on!!

Meillä täällä on ollut teemana "kylä kasvattaa". Se on käytännössä tarkoittanut sitä, että toistenkin lapsien tekemisiin puututaan tarvittaessa. Vanhemmille myös ilmoitetaan sellaisia sioita joita heidän on hyvä tietää lapsestaan ja yhteispeli toimii - paitsi näiden kanssa jotka eivät osallistu ja välitä. Tulee haukut kun soitat että lapsi on osallistunut näpistelyyn kaupassa tai vähätellään tilannetta yms tapahtumia. Ei ne kivoja soittoja ole soittaa eikä saada, mutta tarpeellisia koska itse ei kaikkea voi aina tietää ja nähdä.

Niin noista lapsista vielä; kyllä lapset tarkkaan juttelevat keskenään ja seuraavat toistensa kotioloja ja asioita. Äkkiä tulee kysymyksiä milloin mistäkin asiasta ja kuuluu kommentteja. Monasti kommentit ovat spontaaneja lausumia, mutta vähitellen yhä merkityksellisempiä havaintoja asioista.

Vielä tuosta osallistumattomuudesta. On jo pelkästään kohteliasta osallistua järjestettyihin tapaamisiin koululla ja hoidossa vaikka ei niistä kokisi saavansa mitään. Itselle ne ainakin ovat tärkeitä tilaisuuksia joissa työstetään monia asioita lastemme puolesta. Osallistuminen kertoo jo opelle että hän on meille tärkeä ihminen eikä ole ihan samantekevää millainen ihminen siellä on luokan edessä. En voisi kuvitella etten tuntisi yhtään lapseni opettajaa eikä hän minua! Sähköpostia lähetetään kyllä akuuteissa tilanteissa, mutta jo nykyinen arviointi koulutyöstä edellyttää osallistumista esim vartteihin. Millainen on viesti kouluun kun koulu ei lapselta suju ja vanhemmat ei välitä osallistua mihinkään? Ja varsinkin jos lapsi on aamulla jo kahdeksalta ekalla ovella ja kulkee siitä koko kylän läpi iltaan mennessä käymättä kotona kertaakaan ja illalla lopulta viimeinen paikka heittää pihalle? Itse olen huolissani tuollaisesta lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan..

Lue lisää

täytyykin olla jos huomaa jonku lapsen voivan pahoin/olevan heitteillä tai oireilevan.
tuomiosi on kovin kovin yksikatseinen siinä että et ole nähnyt tiettynä aikana tiettyä perhettä koulun tilaisuuksissa=huonot vanhemmat!ei ole totta!
ja kyllä itse iltatyöläisenä todella tiedän ongelmaksi nämä(koulun iltatapahtumat)
kuten esimerkiksi itselläni on sairauden johdosta erikoislääkärien suasitus että ei osallistumia nimenomaisesti koulujen/päiväkotien tapahtumiin koska näissä on suuret infektiotartunta riskit.
Mutta se ei tee minusta holtitonta tai huonoa.
naapurissa asuu muuten hajuste allerkinen äiti joka ei voisi kuvitella osallistuvan esimerkiksi koulun juhliin tms.koska saa astman näistä tapahtumista.
Lapsetkin ehkä tykkäävät terveemmästä idistä kuin juhlista sairastuneesta.

äitee +4 kirjoitti:

koska ensinnäkin lapset tietävät aika hyvin toistensa asiat ja kun todella lapset ovat samoilla luokilla vuosikausia niin asiaan törmää useasti mm koska olemme aakkosissa peräkkäin ja ajat periaatteessa siksi perätysten eikä heitä edellä näy yms seikoista. Kuitenkin ennenkaikkea siitä että lapseni ihmettelevät kun kaikki eivät osallistu vartteihin vaikka kyseiset lapset haluaisivat tietysti tuon tuokion viettää. Käytös alkoi jo tarhasta ja sen menoista..

Poissaoloon voi toki olla hyviä syitä, mutta jos aika sovitaan ja sitä ei noudateta vuosi toisensa jälkeen niin se kertoo puolestaan. Meillä tämän yhden ongelmasuurperheen lasten kanssa samalla luokalla kolme lasta ja hoidossa vielä viimeinen joten kyllä kuva muodostuu.

Niin ja kyseisessä perheessä äiti on kotona ja asuvat kilometrin päässä koulusta joten..

Lue lisää

täälä joku kateellinen äitee arvostelemassa muiden elämää.Jos toi 4 tarkottaa lastesi lukumäärää niin suosittelen kuule keskittämään energiaa heidän kasvattamiseen,mikä taitaa vähälle jäädäkkin kun on aikaa noin tarkkailla muiden elämää