Hei, lääkärinä voin sanoa, että käytännön taidot ovat nykyisillä amk-sairaanhoitajilla olennaisesti huonommat kuin aiemmin sairaanhoito-opistosta valmistuneilla sairaanhoitajilla, tämän ovat huomanneet (ja alun alkaen asiasta minullekin huomauttaneet) vanhemmat sairaanhoitajat, jotka ovat tuskastuneet tilanteeseen, että monia perustaitoja ei osata ja käytännön hoitotyössä tulee ongelmia enemmän kuin ennen. Mainittakoon, että harhaa tässä ei ole aiheuttamassa se, että verrataan pitkään töissä olleita opistosta valmistuneita sairaanhoitajia vastavalmistuneisiin amk-sairaanhoitajiin, vaan verrattuna nimenomaan aikanaan juuri opistosta tulleisiin, on amk-hoitajilla käytännön taidoissa enemmän hankaliakin puutteita. Mistä moinen sitten johtuu, no, kysellessä uusilta amk-hoitajilta itseltään, mikä tuntui menneen pieleen ja että oliko opetus sillä tasolla, kuin pitäisi, että työtä osaa tehdä, on vastaus ollut, että nykyään koulussa keskitytään liikaa johonkin "hoitotieteeseen" ja yritetään väkisin tuoda sairaanhoitajille jotain tiedettä (ja jopa jotain tutkimusta?!) mukaan opetukseen, käytännön taitojen kärsiessä. Onko tässä mitään järkeä? Miksi sairaanhoitajalle pitää ottaa mukaan tuollaista opetusohjelmaan, siksikö, että nyt opetus tapahtuu eri nimisessä koulussa kuin ennen? Huomauttaisin, että yliopistoissa voi lukea sitä hoitotiedettä ja harjoittaa tutkimusta, se kuuluu sinne, terveystieteen maisterin tutkinto sopii niille, jotka haluavat tämänkaltaista asiaa tutkintoonsa, ja voivat sitten toimia osastonhoitajina tai muissa enemmän ajattelua ja hallintoa vaativissa tehtävissä, joissa koulutuksesta on enemmän hyötyäkin, mutta rivisairaanhoitajalle on huomattavasti oleellisempaa osata käytännön hoitotyö.
Sairaanhoitaja (amk)
älytöntä touhua
132048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
erona AMK-inssin ja opistoinssin välillä on se, että AMK-inssin koulutuksesta on vähennetty ammattiaineita pakollisten AMK-aineiden tieltä, kutn äidinkieli jne.
Itse opiskelen tällä hetkellä sairaanhoitajaksi. Mielestäni on erittäin kiinnostavaa, että mukana on hieman hoitotiedettä. Minua ainakin se kiinnostaa ja hoitotiede antaa hyviä näkökulmia erilaisiin töihin ja sitä voi hyödyntää opinnäytetyössä. Pidän tärkeänä, että sairaanhoitajalla on myös hyvät lähtökohdat eettisissä kysymyksissä. Täytyy lisäksi muistaa se, että sairaanhoitajia ei ainoastaan toimi sairaaloissa. Heitä työskentelee mm. erilaisissa järjestön tehtävissä. Ja työ vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja ajankohtaisista asioista perillä pysymistä. Tässä on mielestäni myös hoitotieteellä osansa enkä pidä olenkaan pahana sitä, että opiskelussa perehdytetään jo tähän! Tutkimustuloksista saa hyvin selville, mitä maailmalla tapahtuu ja tämä on hyvä tiedostaa varhaisessa vaiheessa!
Mielestäni koulussa on kuitenkin paljon sivistäviä aineita, jotka ovat hyödyllisiä tässä ammatissa, koska sairaanhoitajien työnkuva on nykyää laaja. Enää työtä ei tehdä perinteillä joukkotyövoimalla, vaan jokaisella omat itsenäiset tehtävät. En tiedä mihin väitteesi sairaanhoitajien taidoista perustuvat. En ainakaan ole törmännyt moiseen. Opistosta ja nykyisestä amk:sta vasta valmistuneille on suhteellisesti samanlaiset taidot. Tässä työssä taidot ja temput opitaan vuosien työkokemuksella. Kaipaisin enemmän kokeneita sairaanhoitajia neuvomaan uusille tulokkaille asioista.
Johonkin tieteeseenhän sen sairaanhoitajan ammatinkin pitää perustua, kuten lääkärin ammatti lääketieteeseen. Minusta on ihan hyvä, että hoitajillekin opetetaan tutkimusta yms. Täytyyhän lääkärinkin opiskeluissaan tehdä tieteellinen tutkimus, vaikka kokonaan kliiniseen työhön suuntautuisikin.
Toiseksi hyppäsi vain silmään tuo, että maisterin tutkinto sopii niille, jotka toimivat enemmän ajattelua vaativissa tehtävissä. Väitätkö, ettei sairaanhoitajan tarvitse ajatella työssään mitään?! Ei hyvä hoitaja toimi kuin liukuhihnalla. Ja nykyäänhän esim. tk:ssa vastuuta on annettu paljon enemmän hoitajille (aikaisemmin lääkäreille kuuluneita tehtäviä). Siinä taas yksi lääkäri, joka kuvittelee itsestään liikoja!
"Siinä taas yksi lääkäri, joka kuvittelee itsestään liikoja!"
Vähän epäilen että mikään lääkäri edes on...
Sairaanhoitajan tutkinto (210 opintopistettä) sisältää vähintään 80 opintopistettä harjoittelua joka täyttää EU-direktiivien mukaistet vaatimukset. Harjoittelua on siis reilu kolmasosa 3,5 vuoden tutkinnosta.
Itse olen muuten harjoitteluissa/kesätöissä ollessani kuullut usealta 80-luvulla valmistuneelta sh:lta sitä, että heidän opiskeluaikanaan suhtauduttiin opiskelijoihin nihkeästi ja että he saivat lähinnä "pörrätä" osastolla. Vanhemmat hoitajat kuulemma vaan totesivat kannustavasti, että "ette te mitään osaa"... Aika kultaa muistot ja uusien opiskelijoiden mollausperinne jatkuu?
Ja totta mooses oppiminen riippuu paitsi opiskelijasta itsestään niin myös siitä, mitä harjoittelussa "annetaan" tehdä. Toisilla kun on kumma käsitys, että työharjoittelija on lähinnä roskien viejä tai tavaroiden paikasta toiseen kantaja.
Enkä muuten usko minäkään että ketjun aloittaja on lääkäri. Oikea lääkäri ei vaivautuisi tähän keskusteluun osallistumaan.
"Huomauttaisin, että yliopistoissa voi lukea sitä hoitotiedettä ja harjoittaa tutkimusta, se kuuluu sinne, terveystieteen maisterin tutkinto sopii niille, jotka haluavat tämänkaltaista asiaa tutkintoonsa, ja voivat sitten toimia osastonhoitajina tai muissa enemmän ajattelua ja hallintoa vaativissa tehtävissä"
...siis,
- terveystieteen maistereiden ohella ajattelua harrastavat kyllä ihan kaikki sairaanhoitajat
- terveystieteen maisterit voivat olla mm. sairaanhoitopiirien johtajina, huom. kilpailevat lääkäreiden kanssa samoista johtopaikoista, eivät yleensä ole oh.na
- tutkimusta tarvitaan nimenomaan siinä käytännön hoitotyössä. Luulisi sinun lääkärinä kuulleen ns. näyttöön perustuvasta tiedosta
- ero opistotasoiseen hoitajaan on se, että teoriaa on AMK.ssa lisätty ja ns.laborointeja eli kädentaitojen harjoittelua koulussa on vähennetty. Tarkoituksena on oppia ne käytännön harjoittelussa. Tässä kohdin kirjoituksessasi on kyllä pieni totuuden siemen. Ennen hoitajat osasivat noin periaatteessa esimerkiksi haavahoidot harjoitteluun tullessaan, nyt he tietävät teorian sen takana ja harjoittelevat sitten vasta käytännössä. Kumpi sitten on hyvä ja kumpi paha -ilman teoriaa tosin ei voi olla luotettavaa käytäntöäkään.
Minäpä kerron. Potilaana en halua jotain amk-tumpeloa harjoittelemaan itselläni. Harjoitelkaa ne helvetin taidot koulussa jottei tarvitse viattomilla potilailla harjoitella. Ihmeellistä pelleilyä!
oikeilla ihmisilläkö sinä kuvittelit niiden siellä koulussa harjoittelevan? Vai kuvittelitko että se on joku samanlainen systeemi kun parturi-kampaajilla, jossa potilaat saisivat halvempaa hoitoa mennessään sairaanhoitokoulun harjoitelutunnille haavojansa hoidattamaan.
Sairaanhoitajilla ei kuule ole tällaista mahdollisuutta ja siksi se käytännön harjoittelu on tehtävä siellä missä se tehdään.
Ja lääkärit ne vasta tumpeloita ovatkin ensimmäisiä kertoja tullessaan harjoitteluun -siitä kannattaisi jo olla huolissaan, heillä kun on suurempi valta päättää jopa hengestäsi, sairaanhoitajaopiskelijan tikinpoiston opettelu ei ole siihen verrattuna mitään.
Meille opetetaankin "kädestä pitäen" erikoislääkärin ohjauksessa ja valvonnassa sitä lääketieteen lisensiaatin tutkintoa suorittaessa ihan yliopistossa jo tarvittavat taidot, eikä missään "harjoittelussa", sitten 3. vuoden jälkeen pääsäsntöisesti saa mennä amanuenssiksi, jota ohjaa ja valvoo myös erikoislääkäri ja 4. vuoden jälkeen saa mennä lääkärintöihin viransijaiseksi, ylilääkärin valvonnan ja johdon alaisena sekin tapahtuen, ei meillä ole mitään harjoittelua, vaan opetus klinikoissa yliopiston puolesta, missä opitaan sekä teoria että käytäntö ja taidot toki harjaantuvat itse samaa sitten tehdessä. Kuitenkin kaikilla on periaate "primum est, non nocere" eli "tärkeintä on, älä tee vahinkoa" eli yksikään lääkäri, kandi tai lisensiaatti, ei ikinä tee mitään, mitä ei varmasti osaa ja etiikkaan kuuluu aina ohjata/lähettää potilas, jolle ei osaa parasta mahdollista apua/hoitoa antaa, sellaiselle lääkärille/sellaiseen hoitopaikkaan, missä tietää potilaan avun saavan, potilaan etu on aina ensimmäinen
Itse olen huomannut ainakin sen, että opiskelijoilta puuttuu ns. yleinen sorminäppäryys, jota tämä työ myös vaatii(laitteet, tiputukset ym.). Uudessa sh koulutuksessa on enemmän panostettu tietotekniikan osaamiseen, mitä nähtävästi vanhat hoitajat eivät niin hyvin hallitse. Tällöin meillä on lisäksi erilaista osaamista. Samoin hoitajan tulee olla entistä enemmän ITSE tietoa etsivä. (Ok, potilasasiakirjat kirjoitetaan ainakin meidän piirissä vielä käsin...) Sairaanhoitaja opiskelijoiden asenne on myös välillä hieman kummallinen:D. Me olemme kuitenkin työpaikalla vielä HARJOITTELIJOITA. Itse ainakin olen vielä suhteellisen helppotunut(?), kun saan olla "vain" opiskelija. Minulla on oikeus tutkia ja ihmetellä asioita. Opiskelijan pitää ennen kaikkea olla innostunut ja näyttää se! Sillä pääsee hyvin pitkälle. Nyrpeää/ei kiinnostunutta ilmettä ei kukaan katsele. Usein olemme arkoja, joka on tässä työssä pahasta. Täytyy olla riittävän rohkea tarttuakseen töihin ha laittaa itsensä likoon.
Ja se oma suhtautuneisuus korostuu tässä ammatissa... Joku kokeen tämän raskaaksi ja toinen puolestaan erittäin antoisaksi. Minulle suuri helpotus on huomata se, että töitä ei tarvitse kantaa kotiin! Voin jättää ne suosiolla työpaikalle. Enkä tulevaisuudessa pidä itseäni rivisairaanhoitajana. Nykyisellä osastollani, jossa olen harjoittelemassa potilaat kävelevät itse vessaan:D, (mikäli tähän tämä hoitotyö usein rinnastetaan). Tapaan mielenkiintoisia potilaita ja mikään työpäivä ei ole samanlainen. Lisäksi päivät kuluvat hyvin töitä tehden, mikä nopeuttaa päivän kulkua. Ne, jotka haluavat pyöritellä peukaloita kuuluvat sitten aivan jonnekin muualle! Kamalaa sellainen työ olisikin. Meni "hieman" ohi aiheen, mutta halusin välttämättä tuoda tämän näkökulman esiin:D.
"Meille opetetaankin "kädestä pitäen" erikoislääkärin ohjauksessa ja valvonnassa sitä lääketieteen lisensiaatin tutkintoa suorittaessa ihan yliopistossa jo tarvittavat taidot, eikä missään "harjoittelussa","
Mielenkiintoista, kenelläkös te siellä yliopistossa harjoittelette? Toisillenneko teette keisarinleikkauksia tai reponointeja?
Kyllä teikäläiset ainakin meillä tekee nämä temppunsa ensimmäisen kerran oikealla ihmisellä vasta kentällä erikoislääkärin komennon alla... ihan niinkuin hoitsuopiskelijatkin valvovan hoitajan silmän alla.
KIITOS!!!! Aloin jo huolestua lukiessani aikaisempia kirjoituksia, taitaa aivan liian moni vasta opiskelija kuvitella itsestään liikoja...
Itse olen vasta aloittanut lähihoitajan tutkintoa tekemään, tarkoituksena jatkaa siitä sairaanhoitajaksi.
Pisti vaan mietityttämään, että minä itse harjoittelisin mieluummin käytännön töitä niin paljon, kun vaan ikinä mahdollista. Kyllä ne atk- taidot ym. oppii sitten siellä työpaikalla. Enkä nyt tarkoita, että kenenkään pitäisi alkaa opiskelukavereita viiltelemään, mutta asiat voi harjoitella "kuiva harjoitteluna" ja sen jälkeen siellä harjoittelu tai nyk. työssäoppimis-paikoilla...
Kyllähän ne atk-taidot siellä työpaikalla oppii joten kuten, mutta nykyään työnantajat vaativat tietoteknistä osaamista. Jokaisella osastolla on toki omat systeeminsä, mutta kun perusteet ja muut ovat hallinnassa ovat ne helpompi omaksua:). Itse olen ehkä siitä kummallinen opiskelija, ettei mielestäni amk:ssa olen niitä ns. turhia aineita:O. Kaikista olen saanut näkökulmaa hoitotyöhön ja sen suhteuttamista käytäntöön on toteutunut tavalla tai toisella. Samalla on kasvannut jonkinlainen ammatti-identiteetti:D.
Keskustelin tässä juuri vanhemman hoitajan kanssa ja otin puheeksi nykyisen koulutuksen ja sen sisällön. Hänen mielestään on hyvä, että opetetaan yleissivistäviä aineita ja kyllä ne teoriat ym. luovat pohjaa sille käytännön osaamiselle. Tänä päivänä ja tulevaisuudessa hoitajan tulee osata markkinoida itseään. Ja tuosta hoitotieteestä vielä se, että muissa maissa se on paljon kehittyneempää kuin meillä ja opetettu paljon kauemmin. Tänne Suomen rannikolle ko. tiede on rantautunut vasta v. 1979.