kun aiemmassa asunnossa olin naapureiden kanssa ystävä ja kerroin kaiken omasta elämästä.Luulin että on hyvä elää kerrostalossa näin.Kunnes muutettuani uuteen kotiin muutin tyylini ja tervehdin ystävällisesti mutta mitään henkilökohtasta en kerro:yllätyin!Miten olinkin elänyt stressin alla aiemmin olin kadottanut itseni.Nyt huomaan miten paljon paremmin voin kun en ole liian avoin ja laitoin rajat.Ehkä olen omituinen mutta voin sanoa olevani nyt onnellisempi!
elämä opetti
liika on aina liikaa
3689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin aikanaan aktiivisesti tutustuin naapureihin ja avoimesti puhuin asioistani. Palkaksi tuli ikäviä puheita seläntakana.
Pahimmat ilkeilijät virnuilivat jopa päin naamaa.
Eniten minua ihmetyttää ne niin sanotut "ystävät", jotka selän takana haukkuu toisen törkeää käytöstä ja ovat niin osaaottavia. Sitten kun asianosainen kulkee ohitse, niin iloisesti hymyillen morjestetaan.
ja saan olla siten rauhassa ja elää elämääni suht onnellisena myöskin. Ihanaa kun kukaan ei tule lainaamaan sitä taikka tätä ja yötkin saan rauhassa nukkua kun ei herätetä milloin minkäkin asian takia. Muuta en naapureilleni suo kuin tervehdyksen ja muutaman sanan, siihen se jää ja sitä en ylitä. Kokemuksen kautta kanssa viisastuneena, en hölötä omia asioitani kenellekään tässä talossa.
Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen orrella.
No pitaahan ihmisella YKSITYISYYS olla!!! Sehan naissa minun naapureissani arsyttaakin, kun JATKUVASTI ollaan "kuulostelemassa" ja vakoilemassa jotain yksityiselamaani liittyvaa!!!
Niilla ei ole mitaan kasitysta ns. "sivistyneesta rajasta", joka TODELLAKIN mielestani KULKEE jokaisen ihmisen kohdalla yksityiselaman suojaamiseksi!