Pohdiskelen tässä digijärkkärin hankintaa. Ostaisinko tällä hetkellä huisin kalliin Canon EOS 5D rungon ja siihen käyvät kalliit lasit, vai Canon EOS 350D :n ja ehkä lähivuosina vanhentuvat EFS :t? Yhteishinnan toivoisin jäävän alle 2500e.
Koskapa taidan olla kallistumassa tuohon halvempaan vaihtoehtoon, niin neuvokaa te ammattilaiset ihmeessä mitkä objektiivit siihen kannattaisi valita, jos haluaa vakaimen ja 17 - 300 mm alueen kohtuullisella rahalla. Varmaankin Canonin omat linssit toimii paremmin sen rungossa. Kuvailen nykyään Pro1 :llä ja joskus kaivan esiin vanhan EOS 1000F :nkin. Lisävalona käytän Canon 450EX salamaa.
Digikuvas on kuitenkin niin paljon mielenkiintoisempaa, että filmikameran päälle tahtoo tulla joskus pölyäkin.
Koskapa taidan olla kallistumassa tuohon halvempaan vaihtoehtoon, niin neuvokaa te ammattilaiset ihmeessä mitkä objektiivit siihen kannattaisi valita, jos haluaa vakaimen ja 17 - 300 mm alueen kohtuullisella rahalla. Varmaankin Canonin omat linssit toimii paremmin sen rungossa. Kuvailen nykyään Pro1 :llä ja joskus kaivan esiin vanhan EOS 1000F :nkin. Lisävalona käytän Canon 450EX salamaa.
Digikuvas on kuitenkin niin paljon mielenkiintoisempaa, että filmikameran päälle tahtoo tulla joskus pölyäkin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuo EOS 5D pullauttaa budjettisi kerralla, vaikka se on kyllä parempi kuin 350D.
EOS 5D on "täysikennoinen", eli tarvitset pidemmät objektiivit telepäässä, mutta laajakulmia saa 350D:tä helpommin.
Ostat kumman tahansa olen sitä mieltä, että S-optiikkaan ei kannata satsata, koska sitä ei voi käyttää täysikokoisessa kennossa.
Kyllä tuo 5D:kin halpenee, mutta voi joutua pari vuotta odottamaan.
Jos hankit "täysikokoiset" objektiivit voit siirtyä vaivatta suurempaan kennoon kun ne halpenee.
Kyllä omat objektiivit toimii aina varmemmin, vaikka halvimmat ei aina niin teräviä olekaan.
Polttovälit ja linnsien tarvittava lukumäärä riippuu kuvauskohteista.
Jos kuvaat lähikuvia tarvitset macron.
liikkuvissa kohteissa ja hämärässä tarvitset valovoimaa.
Jos valitset kovin "pitkän" zoomin ei se ole hyvä koko säätöalueellaan ja on suuri, sekä kömpelö.
Paras olisi laajakulma-, normaali- ja telealue.
Pienikennoisessa tuo 17 milliä vaatii liki 10 mm:n polttovälin. Pienikennoisessa digissä 17 mm on sama kuin 28 kinossa.
"Digikuvas on kuitenkin niin paljon mielenkiintoisempaa, että filmikameran päälle tahtoo tulla joskus pölyäkin."
Mitä mielenkiintoista siinä on?
Filmi olisi vikkelämpi ja fiksumpi, ellei se niin kallista olisi.
Digissä on aina pölyvaivoja, joita ei filmillä kuvatessa esiinny. Filmit pölyttyy vasta arkistossa.
Digi ei myöskään kestä kiertoa kuin 90 asteen kulmiin.
Digi vaatii paljon muitakin laitteita kuin 5 markan Cucki diakatselulaitteen.
Jälkityö on suuri ja CD-pino armoton.
Terveisin molempia käyttävä.
Kyllä yhtyisin myös tähän mielipiteeseen filmi/digi eli mikä tekee digin niin erinomaisen kiinnostavakisi. Jos minulla jo on tuo Pro-kompakti, kuvailisi kyllä sillä ja odottelisin täyskennodigien halpenemista. Silloin nuo filmirungon obiskat sopivat täysin digirungon kanssa yhteen, nyt taas ostelet tällaisen pikkukennokoneeseen uusia kakkuloita ja rahaa kuluu. Kun täyskennojärkkrit halpenevat, vaihadat taas runkoa ja silloin jäävät nämä ostetut obiskat kirpputoritavaraksi, joista ei montaa lanttia saa.
Täyskennodigien hinnat puoliintuvat 1-2 vuodessa, saat rahalesi jumalattoman koron, jos tällä hetkellä ostokuumeesi ohitat.
Kiitos vaan vinkeistä. Vaikka diki/filmi väittelyä onkin ihan hyödytöntä käydä, niin uskon digin ylivoipaisuuteen ja olen ihan varma, että nuorempi sukupolvi osaa hyödyntää dikin kiistattomia etuja ennakkoluulottomasti.
Digijärkkärin historia on todella lyhyt emmekä tiedä mitä mullistavaa keksitään lähivuosia. Siitä voidaan olla kuitenkin varmoja, että kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat digiperät "vanhenevat" nopeammin kuin filmiperät. Tuohon digijunaan on hypättävä jossain vaiheessa ostipa sitten kalliin 5D:n tai "halvan" 350D:n. Eikä se ihan varmaa ole, että täyskenno on mikään autuaaksi tekevä. Kennot ja prosessorit kehittyvät, kuvan laatu ja nopeus kaikissa tilanteissa ratkisee. Muuten LCD näyttö saisi olla pljon suurempi noissa järkkäreissäkin, vaiikkapa akkujen kustannuksella.
Palatakseni tuohon alkuperäiseen aiheeseeni, niin kannattaneeko noista Canonin linssien punaisista renkaista maksaa, kun tekee sitä ostovalintaa?
Näytön koon kasvattamisen sijaan tahtoisin että järkkärivalmistajat (kaikki loputkin) panostaisivat kunnon etsimeen.
Kyllä digissä kuten filmissäkin pätee sama sääntö, että mitä isompi koko, sen parempi kuvanlaatu. Johtuu tuosta luonnonlaista, että atomi on pienin esiintyvä ainesosa.Voidaanhan kuvatiedostoja tietenkin muutella kaikenmaalkman terävöityssysteemeillä, mutta onko sitten enää kyseessä kohteen luonnonmukainen toisto.
Niin kennon koko kuin negatiivinkin koko vaikuttaa käytettäviin objektiivin polttoväleihin ja mitä suurempi negatiivi sitä suurempi polttoväli. Tästä seuraa semmoista, että: Tarkkuusalue pienenee ja on paljon paremmin hallinnassa. Lyhyillä polttoväleillä tule turhan "pitkä" tarkka alue kuvaan! Tausta elää omaa elämäänsä, eikä sitä saa pois niinkuin isoilla negatiivieillä. Filmillähän rakeen koko on sama olipa se sitten pientä tai suurta ja jos seon jo valmiiksi suurta ei sitä tarvitse suurentaa niin paljon. Seurauksena automaattisesti parempi kuvan laatu!
EF-lasit käyvät kaikkiin Canoneihin. 350D (tai jos monipuolisempaa kaipaat, niin 20D) täyden kinokoon EF-lasit vaikuttaa järkevimmältä ostokselta tällä hetkellä.
Hyvä tietää, että EF :t käyvät kaikkiin Canoneihein. Mietin vaan tuota lyhyen pään aluetta, jos kuitenkin hankin pienikennoisen. Olen yrittänyt saada tietoa myös 20D :n paremmuudesta verrattuna 350D :n ja luulen, että ero ei voi olla yli 500 e:n arvoinen. Eräs asia kiinnostaisi, että lieneekö yleensäkin miten suuria eroja tuon pöly- ja vesitiiveyden suhteen noiden Canonin runkojen kesken.
Pienikennoisissa tulee todella ongelmaksi laajakulmat.
Niissä melkein joutuu turvautumaan pienikennoisen objektiiveihin, mutta miitäkään ei ole kovin paljoa tarjolla.
Pienikennoinen vaatii melkein kalansilmän, että päästään 17 mm:n kinovastaavuuteen.
Laadun tähden tulevaisuudessa "työläiskamerat" tulevat olemaan "täysikokoisia" tai suurempia.
Onhan 20D parempi, mutta myös vanhempi ja katoaa pian markkinoilta.
Riippuu täysin käytöstä onko siinä joitain todellisia etuja.
Vesitiiviys on täysi nolla noilla molemmilla, jos ne veteen putoaa. Pientä sadetta voivat kestää.
Vain vanhat mekaaniset kestää vettä.
Pölytiiviys lienee riittävä, ellei vaihtele kovin usein objektiivia pölyisissä oloissa.
Erityisesti tietyt zoomobjektiivit saattaa pumpata ilmaa ja pölyä rungonsisään, mikä aikaa myöten kerrostuu kennolle.
Myös kiinteäobjektiiviset kärsii pölystä!
Vaikka kansa muuta luulee on digissä uskomattomia puutteita, joita vain ei huomata, tai haluta tunnustaa.
Yksi sellainen on puhuttu kennon likaantuminen, jota ei filmillä tarvitse lainkaan huomioida.
Digi myös muokkaa kuvaa omaehtoisesti.
20D tekee tietyissä oloissa puihin huurteen, vaikka sitä ei niissä ole.
En tiedä johtuuko kennon kostumisesta viileinä aamuina ja iltoina, vai missä syy.
Digillä pitäisi myös käyttää vatupassia, ettei kuvanlaatua tarvitsisi tärvätä perspektiivin oikaisuun.
Erityisesti pikkudigini lätistää puunoksat kuin kasviprässillä prässätyiksi levyiksi.
Yksityiset värit voi olla suorastaan uskomattomia.
Filmikameralla huseeraat kuukauden erämaassa virran loppumatta, mutta digi pitää ladata usein joka päivä.
Digi ei myöskään siedä pakkasta. Erityisesti nopeita lämmönvaihteluita.
Tarvitset paljon lisälaiteita kyetäksesi hyödyntämään digitalisuuden ja digin käyttöikä on lyhyt, samoin kuin tietokoneiden.
Pääomakustannukset kasvaa rajusti.
Jne.
Digin myötä valokuvaus palaa "pimiöön", eli jälkityö on usein armoton.
Dialla riitti, että kirjoitin nimen ja peukalomerkin kehykseen. Nyt saan tehdä "puoli päivää" töitä, että digikuva on myyntikunnossa.
Ainoat edut digissä on kuvauksen halpuus ja kopioinnin, sekä levittämisen helppous, mikä sekin voi koitua myös yksityisen kuvaajan tappioksi.
Kaikki muu "ylivoimaisuus" on paskapuhetta.
Kuvan vääristäminen on myös helppoa ja valokuvan luotettavuus kärsii inflaation.
Yksi hyvä niin yhdeksän pahaa.
Kyllähän siitä öljylampustakin ihan mielellään luovuttiin, kun saatiin sähköt. Digi on tullut voittamaan. On vain ajan kysymys, kun filmikameroita pidetään museolaitteina. Onhan se hauskaa kun pääsee "säätämään" väritasoja kaikilla valosuusaluella, siirtelemään, häivyttämmään, terävöittämään, yms, yms.. millä kuvan alalla tahansa, tai makron eräajolla koko tiedosto uuteen uskoon. Filminhän tietenkin voi skannata ja sitten käsitellä,niinkuin paljon tehdäänkin, mutta kehittynyt digiperä lienee parempi vaihtoehto. En minä ainakaan tyydy kuvalabrojen näkemykseen valmiiksi paperikuvaksi omista otoksistani.
Nuotionvalossa voi vieläkin lämmitellä kun "tonkimies" tai myrsky on katkaissut sähköt.
Leikkiminen on kuitenkin hauskaa.
..sotkea toisiinsa rupudigijärkkäriä ja digiperää. Niiden kuvalaadulla ja hinnalla on senverran eroa....
Näiden digikuvien "säädön hauskuus" on semmonen asia että suureksi osaksi siitä luopuisin jos filmipuolella saman palvelun vois ostaa kohtuuhintaan. Digi on valitettavasti romuttanut sen lopunkin monen kuvantekijän saavuttamasta taidosta tehdä filmiltä kunnon paperikuvia.
Tolkuton jälkisäätö "digipimiössä" on tosiaan yleistä. Mielestäni se on kuitenkin vaihtoehto - ei edellytys.
Diaan verrattuna voi digille laittaa valkotasapainon valmiiksi kuntoon (vaikka diatyyliin suotimilla), valottaa oikein valmiiksi, valita sopivat oletusarvot valmiiksi. Kamera tuottaa tällöin valmista kuvaa mitä ei ole pakko säätää sen enempi kuin diaakaan räpsäisyn jälkeen.
Digillä säätö on enemmänkin mahdollisuus, vähän kuten negoja ammuttaessa mahdollisuus tehdä pimiössä vielä lisätemppuja ja ehkä vähäisiä korjailuja vaikkapa valotuksen suhteen. Tätähän digipuolen raw-kuvaus vastaa enemmänkin.
Mutta kaikki, se mikä tehdään jälkeenpäin on pois kuvausajasta ja sen suunnittelusta, jota ei koskaan ole liikaa.
Parempi ottaa kuva siten (jos mahdollista), ettei sitä tarvitse jälkikäteen veivata ja aikaa siihen kuluttaa.
Sitäpaitsi, käyttäjän näkemys ei aina vastaa kuvaajan näkemystä ja silloin jälkityö on täysin turha, tai jopa haitallinen.
Vaikka vain kuvaaja voi tietää, miltä tilanne todella näytti haluaa käyttäjä lähes aina vääntää "totuutta" johonkin suuntaa.
Jos eivät muuta keksi, niin kuva peilataan, vaikka siitä seuraa, että oikeakätinen muuttuu vasenkätiseksi.
5D räjäyttää budjetin heti. 350D taas ei, 20D ei välttämättä. Tuolla budjetilla kannattaa hankkia halpa runko ja satsata enemmän optiikkaan. Käytetty 300D/10D runko ehkä 400-600e hintaluokassa ei ole sekään huono vaihtoehto! 300D hyvä optiikka tuo varmasti paremmat kuvat kuin vaikka 20D surkea optiikka.
17-300mm alue, mutta siis kroppikennolla vai täyskennoon verrattuna?
Vakaimellisia hyviä vaihtoehtoja ovat ehkä EF 24-105 uutuus (tulossa juuri markkinoille, jossain vähän yli tonnin hintaluokassa) ja ef-s 17-85. Pidempiin vain halvemmat 75-300 (vakaimellinen ehkä 600e hintaluokassa) ja markkinoille juuri tuleva 70-300 ovat ainoat budjettiisi mahtuvat vakaimelliset. Noilla optiikoilla rahaa jää sitten enää halpaan runkoon, ehkäpä ei edes uuteen.
17mm kinovastaavuus jää edelleen haaveeksi. Kroppikennolle esim. Canonin 10-22mm tai joku sigma/tokina 12-24 toisi n. 17mm kinovastaavan alueen karkeasti ja ehkä 500-700e hintalapun lisäksi.
Lyhyessä päässä vakain ei ole kovin hyödyllinen, telepuolella siitä on ihan eri tavoin iloa.
Pöly- ja roiskevesitiiviyttä saa vain "ammattirungoilla". Ylittävät budjetin. Näille tarvitaan lisäksi soveltuvat objektiivit L-sarjasta. Tuohon yhdistelmään voi varata ehkäpä kolminkertaisen budjettisi tms muut vaatimukset huomioiden. Kuluttajarungot kestävät vähäistä tihkua kyllä ja ainahan kameran voi kääräistä vaikka muovipussiin jos tarvitsee parempaa sääsuojaa.
Täyden kennon kamera on laajakulmia ajatellen parempi, valovoimaista laajakulmaa saa inhimillisellä hinnalla. Kroppikennolla taas telepuoli on halvempi kun polttoväliä ei tarvitse kasvattaa tolkuttomasti.
Muista mahduttaa budettiin muut mahdolliset tarpeet tyyliin sopiva laukku, lankalaukaisin, tarvittaessa tukevampi jalusta, mahdolliset suotimet (etenkin polarisaatiot ovat kalliita) jne.
Satuin vilkaisemaan mielipiteitä ja huomasin, että samoja asioitahan muutkin suosittelee, mitä olen harkinnut.
Toki kaikki kuvaajat tietää 5D :n painivan eri sarjassa, kuin 350D :n. Ihan hyvä kommentti, että laseihin kannattaa satsata, mutta valinta on vaikea, jos aikoo käyttää samoja laseja myöhemmin filmikoon prässä.
Luulen, että vakaimelliset EF-S 17-85 ja 75-300 yhdessä 350D:n ja 420EX:n kanssa on kohtuullinen alottelijan paketti. Kuvausta vähänkin harrastaneeltahan jalusta ja laukkuja löytynee näihin hommiin.
Toinen tapa olisi ennakoida filmikoon rungon mahdollinen myöhempi hankinta, mutta silloin joutuisi kuvaamaan liian pitkällä lyhyen polttoväin alueella, tai hankkimalla kalliin makron, josta tietenkin olisi iloa muutenkin. Runko ilman lasia olisi ehkä vaikeampi myydä - tosin "vanha" myynnissä oleva digirunko lienee ongelmajätettä, kun uusia parempia malleja myydään muutaman vuoden päästä paljon halvemmalla.
Jos sinulla on isot kädet unohda kokonaan 350D!
Ei sitä voi käpälöidä kuin lapset ja japanilaiset! 10 D ja 20 D ovat parempia vaihtoehtoja kuin muovilaatikot 300 D ja 350 D. Tietenkin tämä on subjektiivinen mielipide. Toinen seikka , joka puolustaa täyden kennon kameraa on etsimen ja peilin suurempi koko. Seurauksena kirkas kuva!
Amerikoista tulet saamaan kamerasi (5D): noin 2450 euron hinnalla. Tullia ei digikameroista peritä, mutta joudut maksamaan rahdin ja arvonlisäveron kamerasta ja miusta kuluista ( kameran osalta 534 euroa), mutta tullee se halvemmaksi kuin Suomessa, hinnaksi kun on kaavailtu 3650 euroa!
Mitenkähän USA:sta tuodulla kameralla pelaa takuu täällä kotimaassa? Olisi aika hankalaa lähettää kamera takuukorjattavaksi rapakon taa.
Henkilökohtaisesti vierastan "liian jykeviä" kameroita. Leikiteltiin jopa sellaisella mielikuvalla, että olisipa erittäin laadukas pieni kamera, jonka voisi laittaa kuvaajan haluaman kokoisiin ja painoltaan erilaisiin koteloihin. Sittenpähän näkisi mikä "kotelokoko" vakiintuisi "ammattilaisten" suosimaksi. Itse kuvan laatu ei liene 20D:llä ole merkittävästi parempi, kuin 350D:lläkään. Etsin tosiaankin on usein noissa halvemmissa kameroissa tuhruisempi - niinkuin eräs tämän "ketjun" kirjoittaja totesi.
Totta virkat.
Takuiden hoitaminen on varmasti hankalaa.
Oikeastaaan en tarkoittanut isoilla käsillä muuta kuin kameran nappuloiden käsittelyä 350D:n nappulat ovat niin pieniä ja toisiaan lähellä, etten niitä pysty tyydyttävästi käyttämään. Pienessä kamerassa pitäisi olla laukaisimen lisäksi vain yksi iso nappula ja sen takana olisi kaikki toiminnot, jolloin sisältöjen järjestys tulisi ratkaisevaksi. Hmm molempi pahempi.
Pieni kamera saa tietenkin olla, mutta 1,2 kg:n möhkäle (EOS - 1 N 28 - 135 mm IS) ei todellakaan tärähdä, kun sen laukaisee!
aika eri tasosia noi kamerat, jos sulla on varaa 5D:hen, ni tottakai se, ja noitahan on tosi vaikee vertailla keskenään, 5D:ssä on ominaisuudet sen verran paremmat ja samoin hintakin...