Uusperheet ovat huono keksintö.
Jos ihmiset pitäisivät elinikäisen avioliiton kunniassa, olisi monta ongelmaa vähemmän.
Mitä useamman kanssa perheitä perustetaan, sitä ongelmallisemmaksi ihmissuhteet käyvät.
Tämä on tosi vaikka monet toisin väittävät.
Vanhanaikainen elinikäinen avioliitto jossa molemmat osapuolet varauksettomasti rakastavat toisiaan toimii edelleen parhaiten.
Olen nähnyt monenlaisia uusperhe viritelmiä, mutta en ainoatakaan, jossa ei olisi mustasukkaisuutta, toisen kakaroita ja omia lapsia, en ainoatakaan pitkäaikaista toimivaa rakkaussuhdetta, en yhtäkään menneisyytensä kanssa tasapainossa elävää miestä/naista jnejne...
Tiedän kyllä, että vanhanaikainen avioliitto ei ole nykypäivän juttu, mutta silti se toimii parhaiten.
Tunnen muutamia pariskuntia, joilla ei ole koskaan ollut muita kuin toisensa.
Heidän rakkaussuhteensa on vailla mustasukkaisuutta ja muita uusperheiden, avo/irtosuhteiden mukanaan tuomia ongelmia.
Jos ihmiset pitäisivät elinikäisen avioliiton kunniassa, olisi monta ongelmaa vähemmän.
Mitä useamman kanssa perheitä perustetaan, sitä ongelmallisemmaksi ihmissuhteet käyvät.
Tämä on tosi vaikka monet toisin väittävät.
Vanhanaikainen elinikäinen avioliitto jossa molemmat osapuolet varauksettomasti rakastavat toisiaan toimii edelleen parhaiten.
Olen nähnyt monenlaisia uusperhe viritelmiä, mutta en ainoatakaan, jossa ei olisi mustasukkaisuutta, toisen kakaroita ja omia lapsia, en ainoatakaan pitkäaikaista toimivaa rakkaussuhdetta, en yhtäkään menneisyytensä kanssa tasapainossa elävää miestä/naista jnejne...
Tiedän kyllä, että vanhanaikainen avioliitto ei ole nykypäivän juttu, mutta silti se toimii parhaiten.
Tunnen muutamia pariskuntia, joilla ei ole koskaan ollut muita kuin toisensa.
Heidän rakkaussuhteensa on vailla mustasukkaisuutta ja muita uusperheiden, avo/irtosuhteiden mukanaan tuomia ongelmia.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Viisaita sanoja! Uusperhe ei ole edes olemassa. On vain yksi perhemalli.
Tämä ns. uusperhe on kehittynyt samoista asioista kuin kodinkoneet tai auto.
kun pesukone ei toimi täytyy osaa uusi pesukone. Kun auto on risa, täytyy ostaa uusi.
Kun vaimoa ei enää rakasta, täytyy ottaa uusi akka.
Eli kaikki uusi on avain korviketta ja tyhjyyden täyttämistä.
Et tule toimeen ilman pesukonetta kun olet tottunut siihen, ja samoin et tule toimeen ilman autoa.
Niin et tule voimeen uutta akkaa, kun entistä vaimoa ei enää rakasta.
Näin voimme vaihtaa ihan mitä vain. Myös naista. Sitä kutsutaan myös kierrättämiseksi.
"pesukoneen" haluta muuten vaan vaihtaa parempaan, vaikka vanha vielä toimisikin...
Miten sitten leskien pitäisi mielestäsi elää? Loppuelämnsä yksin sen jälkeen kun se ainoa oikea on siirtynyt ajasta ikuisuuteen? Kaikki lesket eivät ole eläkeikäisiä ja kun leski löytää uuden kumppanin syntyy uusperhe.
Ei taida paljon järki sinunkaan päätäsi pakottaa!!!
Lue viestini uudestaan! Mitä mielestäsi tarkoittaa elinikäinen avioliitto, josta mainitsin?
En missään väittänyt, että avioliitto voi päättyä vasta joskus eläkeiässä!
Jos puolisosi kuolee, niin mitä väärää on perustaa "uusperhe"??
Uusperheellä tarkoitin nykyistä käytäntöä, missä ihmissuhteita vaihdetaan "huvikseen" ja itsekkäistä syistä.
Ei kai kukaan tervejärkinen AIKUINEN ihminen ihan vaan huvikseen vaihda parisuhteesta toiseen?
Onnea kaikille niille, joilla on käynyt tuuri ja ovat ensimmäisellä kokeilukerralla löytäneet puolison jota pystyy rakastamaan lopun elämää tai ainakin olemaan kohtalaisen tyytyväinen tämän rinnalla, mutta kaikilla ei näin hyvä tuuri ole ollut. Siksi onkin fiksumpaa lähteä epätyydyttävästä tai ehkä väkivaltaisesta suhteesta pois ja toivoa, että joskus onni osuu vielä kohdalle.
Jos taas tarkoitit vaihtamisella sitä, että parisuhteesta lähdetään nostelemaan ensimmäisen riidan jälkeen tai kun baaritiskillä tulee joku paremmannäköinen iskemään, niin se ei olekaan kovin aikuismaista ja kypsää käytöstä, mutta senkin toki ihmisille suon. Mutta toivottavasti näissä "kertakäyttösuhteissa" ei ihan jokaisessa tehtailla lapsia sen uuden puolison kanssa...
Ymmärtäisin aloittajan tarkoittaneen sanalla "huvikseen" näitä kevyin perustein eroajia. Näitä, jotka vaihtavat puolisoa heti kun ihastuvat, eivätkä käsitä, että se on juuri sitä vastamäkeä, ja menee kyllä ohi. Näitä, jotka eivät kestä rakastAmisvaiheeseen saakka vaan haluavat aina pysyä alun rakastUmisvaiheessa. Näitä, jotka haluavat heti perustaa uuden kanssa perheen ja jo vuoden seurustelun jälkeen ollaan vatsa pystyssä.
Valitettavasti lopputulos on tällöin täysin turha uusperhe, jollaista minäkään en kyllä pysty arvostamaan. On sinun, minun ja meidän lapset, ja reppuselkälapsia vaihdetaan kerran viikossa.
Uusperheeksi voi toki päätyä muutakin kautta, esim juuri kuoleman kuten mainitsit, mutta myös sen kautta, että edellisessä liitossa on ollut rikollisuutta tai väkivaltaa. Tällöin on ihan selvää, ettei jäljellejääneen voi olettaa elävänsä loppuikäänsä ilman kumppania, vaan päin vastoin toivon kovia kokeneille hyvän puoliosn löytymistä.
Okei lapsirumba on sama kummassakin tapauksessa, mutta halveksittavaksi sen tekee nimenomaan aikuisten itsekkyys mihin ekassa kappaleessa viittasin, ei kolmannessa kappaleessa mainitut asiat.
erittäin läheltä, eli ystävieni perheitä.
Olen itse kolmatta kertaa naimisissa ja minulla on lapsi (aikuinen jo) ekasta ja sitten yksi teini tästä nykyisestä liitosta. Ongelmia ei ole ollut, koska miehilläni ei ole ollut perheitä ennen kuin minun kanssani.
Tämän asian päätin jo vuosia sitten, siis sen, etten perusta uutta perhettä miehen kanssa, jolla on lapsia aikaisemmasta avioliitosta.
Jaa miksikö?
Juuri välttääkseni tuon sun kakarat ja mun lapset. Toisena erittäin tärkeänä syynä oli raha. Olin nähnyt ystävieni uusperheissä ongelmia rahasta, koska mies joutui maksamaan entisen vaimon lapsille suurta elatusapua (se on ihan oikein, en kiistä!). Keskustelin monet kerrat ystävieni kanssa näistä asioista ja silloin päätin, etten halua samaa kohtaloa. Löytyyhän niitä perheettömiäkin, jotka haluavat perustaa perheen.
Olinko itsekäs?
"Olinko itsekäs"
Kyllä, olet oikein hyvä esimerkki itsekkäästi käyttäytyvästä ihmisestä
kun olin nähnyt läheltä mitä vaikeuksia on tulossa; onko väärin yrittää suojata itseään vaikeuksilta??
Sinkkuaikanani tapasin parikin oikein mukavaa eronnutta miestä, joilla oli lapsia ja jotka haikailivat vielä uutta perhettä. Itse en kuitenkaan uskaltanut siihen ryhtyä.
Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei kaduta, sillä olen tavannut nuo miehet jälkeenkin päin ja he löysivät itselleen uuden perheen ja ovat päässeet jo niistäkin perheistä eroon. En väitä, että pelkkä syy olisi niissä "sun kakaroissa ja mun lapsissa", mutta... Rahakin oli osasyyllinen.
Minusta on fiksua ajatella asiat etukäteen varsinkin kun kerran tietää mitä voi seurata. Käytöksesi ei ole itsekästä, koska se ei ole ollut keltään pois. Itsekkyyhän tarkoittaa sitä, että toimii omaksi hyväkseen vaikka tietää että se on toiselta pois.
Totta joka sana! Tiedän sen kokemuksesta. Mitään en kadu kuin uusperheen perustamista. Kaksi vuotta olen jo roikkunut hirressä ja varoitan teitä te kaikki rakkauden / ihastuksen huumassa uusperhettä suunnittelevat: EI ONNISTU. Ei ainakaan silloin kun molemmat puolisot ovat eronneita ja taloudesa on lapsia. Kenties leskien lempi onnistuu paremmin.
"Minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako." Niin se kuulkaa on, minä en uskonut ennen kuin oli liian myöhäistä.
Itse olen ollut uusperheessä kohta 15v, enkä päivääkään kadu.
Meillä on myös lapsia, jotka eivät ole kummankaan biologisia lapsia. Hyvin ovat kaikki sopeutuneet, pitkälti se on omista arvoista kiinni ja siitä mitä opetamme lapsille.
Ihanan värikästä syksyä kaikille!
Ehkäpä sinun pitäisi lukaista tuo palstan kirjoitusten "innoittamana" alapuolelta löytyvä runo riipijöistä. Eivät kaikki avioerot synny niin yksinkertaisista asioista kuin eräs vastaaja totesi "kierrätykseksi". Ei jokainen elinikäinen avioliittokaan ole onnellinen, se on kyllä harhaa. Raamatussakaan ei avioeroa todeta synniksi, pettäminen sen sijaan, joka on myös peruste avioerolle.
Jos ihminen pitäisi toista ihmistä kunniassa, siinä on se ydin. Avioliitossa niin pitäisi toimia kummankin.
Mikään ei ole noin mustavalkoista elämässä.
En väittänytkään elinikäisen avioliiton olevan aina onnellinen, vaan väitin, ja väitän edelleen, että se toimii parhaiten.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta voin sanoa olevani todella onnellinen.
Minun ensimmäinen liittoni ei ollut onnellinen, vaikkei kuvioissa ollut alkoholi eikä väkivalta. Olen niin onnellinen, että ajattelin itselläni olevan oikeus onnellisuuteen. Siksi lähdin epätyydyttävästä suhteesta.
Kyllä sen lapsetkin vaistoavat jos vanhemmilla ei ole hyvä olla. Väärin on pitää kulisseja väkisin pystyssä.
Oma(siis OMA henk.koht.) kokemukseni on päinvastainen mitä toimivaan liittoon tulee. Juuri onnellisuuden puute passivoi ihmistä, eikä elämä ole silloin toimivaa. Jos taas on kaikin puolin hyvä olla, on paljon helpompaa saada perhe-elämäkin toimimaan paremmin.
Minä taas väitän että suhde, jossa kumpikin osapuoli kunnioittaa toistaan, on onnellinen. Riippumatta siitä, onko kyseessä avo- / avio- / uusperheen liitto. Elinikäinen parisuhde ihmisen kanssa, jossa kumpikin näin toimii, on varmasti juuri se, mitä jokainen haluaa. Sitä minäkin haluan. Mieheni kanssa meillä on näin, usein olemme huvittuneina keskustelleet, miten vielä rollaattoreilla kulkiessammekin pidämme toisiamme kädestä ja olemme onnellisia. Koemme olevamme todella onnekkaita, kun toisemme löysimme. Vaikka miehelläni olikin aiemmasta suhteestaan jo lapsi. Mennessämme naimisiin, tiesin kyllä ottavani miehen lisäksi perheeseeni myös tämän lapsen, jonka äiti en ole, mutta jota kyllä rakastan niinkuin läheinen vain voi toisesta välittää. Meillä ei ole mustasukkaisuustragedioita, lapsi ei voi huonosti, eikä muutenkaan mitään tavallista arkielämää kummallisempaa ongelmallisuutta elämässämme. Kyllä, olemme onnekkaita olessamme näin onnellisia.
Ei tämän ketjun aloittajan kaltaiselle ihmiselle voi lyödä järkeä päähän. Uusperhe onnistuu, jos sen osapuolet ovat ihmisiä, jotka arvostavat toisia ihmisiä. Jos haluat nähdä toimivan uusperheen tule meille käymään! Kukaan ei roiku hirressä tai ole katkera tai kiroa toistaan. Meillä exät ja nyxät ja kaikki kakarat on sen verran avoimuudella, myötätunnolla, ajattelukyvyllä ja selvällä järjellä varustettuja ihmisiä, ettei ole ongelmia tullut.
Ehkä se on tuurista kiinni. Jos uusperheen kokoonpanoon kuuluu lapsellisia, kypsymättömiä ja vähä-älyisiä ihmisiä, ei se tietenkään toimi. Käyttäytykää aikuiset fiksusti ja kasvattakaa lapsenne samaan niin tulevaisuuden sukupolvien perhe-elämä (oli se kuinka sekavaa tahansa monogamiaan verrattuna) on onnellisempaa!
Onko uusperhe mielestäsi älykkyystesti?:)
Yksilöistä se on kiinni. Ongelmainen ihminen on yhtä vaikea, elipä kuinka monennessa liitossa tahansa. Tärkeä ominaisuus on hyvä itsetunto yhdistettynä normaaliin järjenjuoksuun. Silloin ei tunne tarvetta märehtiä ikivanhoja kaunan aiheita eikä vaalia niitä kuin rakkaimpia lapsia. Joillekin se viha, jota tuntee esim. entistä puolisoaan, tai vielä useimmin uutta vaimoa, kohtaan, tuntuu olevan koko elämänsisältö, paljon merkittävämpi kuin omat lapset, eli 'voin luopua lapsistani, mutta en pysty luopumaan tästä vihastani'.
eli ei yhtään mitään siellä ei kuukle järkipuheet tepsi vain toisen mustaaminen ja lasten edusta ei puhettakaan ...eräskin tapaus rakastaja sai lapset ja oma äiti ei edes nähdä...näin espoossa
Olen samaa mieltä kanssasi. Olen seuraillut sivusta ystävien ja tuttavien uusioperheiden toimintaa ja vaikeuksia, niin se kuulostaa kamalalta ja luonnottomalta. Itse olen sinkku ja tapasin miehen, jolla edellisestä avioliitosta neljä lasta ja tapaaminen joka toinen vko loppu tai milloin mitenkin edellinen vaimo päättää. Isällä on tapaamisoikeus ja ei aina nää lapsiaan niinkuin on sovittu, joten kaikki suunnitelmat menevät aina entisen muijan suunnitelmien mukaan. Tässä tapauksessa en tuntenut eläväni tämän miehen kanssa parisuhdetta, vaan yhteiseloa koko poppoon kanssa. Eihän sille mitään mahda, kun lapset puhuvat äidistään, mutta minua ei nyt välttämättä aina kiinnosta tietää käyttääkö äiti hametta jne. tätä rataa.
Lapset olivat erittäin levottomia, hankalia ja vahingoittivat toisiaan tahallisesti. En halunnut tälläistä taakkaa kannettavakseni loppuiäkseni, jossa lapsia ei ole kasvatettu tai edes huomioitu aikaisemmin. Lopetimme suhteen näiden kaikkien asioiden summana. En jaksanut elää sellaisessa sekasopassa, jossa huomasin olevani aivan ulkopuolinen, kun lapset tulivat käymään. Minun suunnitelmia ei otettu huomioon ja talo, jossa asuimme oli aina kuin myllerrysten jäljiltä lasten vierailun jälkeen. Oma koti se ei ollut.
Tässä tuntemuksia lapsettomalta sinkulta, joka nyt ihmettelee maailman menoa yksikseen. En tiedä pystyisinkö ikinä suhteeseen, jossa edellisestä avioliitosta lapset näyttelevät niin suurta osaa miehen elämässä, että uusi nainen tai tyttöystävä on vain välttämätön paha. Tuntuu, että siinä ei ole puhtaan rakkauden kanssa mitään tekemistä. Uusioliitot tuntuvat jotenkin niin väkisinväännetyltä, ja onkohan lapsillakaan oikein turvallinen ole sellaisessa touhussa?
aatelkaas, olis ukko, jolla neljä lasta, vaikka neljän eri naisen kanssa, ittellä olis viis lasta, vaikka kolmen eri ukon kanssa, sit tulis vielä pari yhteistä lasta. siinä sitten lukujärjestystä laatimaan, kuka milloinkin on missä ja kenen kanssa.
Jos itte olis lapseton sinkku ja ne miehen eri lapset tulis sinne huusholliin suttaamaan ja kiukuttelemaan, kiss kutpai vaaleat sohvat ja ihanat verhot. Mun tuurilla ne olis just sellasia kurittomia räkänokkia, mitkä ei uskois mittään.
tai just olis saanu viimesimmän murkun pois kotoo ja miehellä olis muutama 11-15vuotias ja pari iltatähtee 1v-6v tsissus ois kivaa!leikkiä taas äitiä. Entäs ne mummit ja vaarit vielä kaupanpäälle, niitäkin olis iloinen joukko, huh-huh.
Huh, taidanpa pysytellä ittekseni, ei se taikanahkasauva niiiin ihanaa ole.
tuhlaa aikaasi tuollaisiin 4 lapsen isiin. Etsi joku joka antaa 100% aikansa sinulle niin olette paljon onnellisempia. Kyllä meitä vapaita miehiäkin vielä on jäljellä. Tosin alamme mekin tuntea arvomme tässä yhteiskunnassa ja välttämättä helppoja nakkeja emme ole..........
Vielä lisää tarinaa. Voipi olla, että joku nainen olisi tämän kaiken ottanut ilolla vastaan, mutta minä en siihen pystynyt. Jotkut naiset vaan ovat tai haluavat olla jotain ihme supernaisia, että oma hyvinvointi unohtuu.
Muuten meillä meni hyvin miehen kanssa, kunnes tajusin totuuden, että nämä lapset todellakin tulevat olemaan munkin elämässä koko ikäni. Olihan ne omalla tavalla ihania ja mukavia, mutta vastuun siirtyminen minulle pikkuhiljalleen alkoi nostaa päätään. Lapset: 9, kaksoset 10 ja vanhin 13 olivat aikamoisia riehujia, ilman minkäänlaista kuria. Ala siinä sitten yhteisessä kodissa pitämään kuria vieraille (mulle vieraat) kakaroille. Syythän siinä sai vain niskoilleen. Joten viikonloppuvierailun jälkeen omien töiden ja opiskeluiden jälkeen sivvoamaan tai se oli itseasiassa jatkuvaa siiivoamista. Se oli niinkuin munkin koti, mutta minä ne kaikki sotkut siivosin, kun mies ei ollut mitenkään hurjan tarkka juuri mistään. Ja minä taas haluan pitää kotini siistinä.
Tiedätkö, tollanen asetelma sinkkunaiselle on todellinen haaste ja kannattaa miettiä mitä elämältään haluaa. Rakastaako tätä miestä niin paljon, että on valmis luopumaan monestakin omista jutuistaan ainoastaan ja vain ainoastaan vieraiden lasten takia?
Mies olisi halunnut heti alkaa tekemään viidettä lasta siihen kanssani, jotta olisin pysynyt siinä ikuisesti. Rahasta oli pulaa ja talo oli homepesä ja kuvitella siihen viisi lasta vielä. Talossa oli vain yksi pieni vessa ja suihkuhuone erikseen. Mies alunperin haki oikeutta yksinhuoltajuuteen ilmoittamatta minulle asiasta.Nyt tilanne on niin, että lapset ovat joka toinen viikonloppu ja joka kesä kolme viikkoa. Eli se olisi tarkoittanut sitä, että olisimme olleet koko poppoo yhdessä kaikki ne kolma viikkoa. Mitä lomaa se sellainen on, kun joutuu paimentamaan vieraiden kakaroita koko loman ajan? Mies ei oli laskenut minua omille teille edes viikoksi. Tämän kaiken vuoksi olemme nyt eronneet.
Niin, lopetimme suhteen sen mahdottoman yhtälön vuoksi jo kesän alussa. Kaikki näytti alussa hyvältä ja ajattelin, että olen sitkeä ja rakastan tätä miestä, niin mun on pakko kestää ne lapsetkin. Lapset, jotka ovat ihan sekaisin ja rikki edellisen avioliiton rikkoutumisesta ja kymmenvuotisesta helvetistä, joka sisälti loputtomasti väkivaltaa äidin puolelta. Korkein oikeus juuri perui kaikki syytökset äidin tekemisistä lapsiaan kohtaan (hakkaamista ja vahingoittamista), vaikka selvää näyttöä on (lääkärintodistukset).
Nyt olen erosta toipumassa pikkuhiljalleen ja mietin mitä itse tein väärin. Aina sitä "kilttinä tyttönä" tuntee syyllisyyttä kaikesta. Ei muuta kuin pää pystyyn ja eteenpäin elämässä ja ehkä se mies vielä löytyy, joka antaa 100% rakkautta.
Aivan oikein teit valitessasi helpomman tien, saman tein itsekin. Miksi minun olisi pitänyt ruveta hoivaamaan jonkun toisen lapsia, kuluttamaan siihen koko aikani ja energiani ja lopputulos olisi kuitenkin ollut: olen se paha äitipuoli! Arvostusta on turha odottaa kaikesta vaivannäöstä huolimatta.
Jos tuon kaiken aikoo kestää ihan vaan rakkauden nimissä, täytyy sitä rakkautta olla todella paljon!!
Te vapaat sinkkunaiset.
Kun seuraavan kerran tapaatte suloisen eronneen (muutaman lapsen isukin) miehen, miettikää vielä pari kertaa, kannattaako ruveta kiintymään häneen.
Kaupan päälle tulee kuitenkin koko entinen perhe ja siihen liittyvät ongelmat. Oletko tarpeeksi vahva ja energinen? Jaksatko? Itse en uskaltanut ja olen tyytyväinen. Löysin sinkkumiehen, jonka kanssa nyt perhe, ja mies jota ei tarvitse jakaa aikaisempien perheiden kanssa.
Miehesi (ex) taitaa olla aika tyhmää sorttia, jos lähtee naista vastaan oikeutta käymään, varsinkin kun on kyse lapsista.
Mies ei tule koskaan näitä oikeudenkäyntejä voittamaan, ei vaikka olisi millaiset todisteet tahansa.
Naista ja lasta ei voi tuomita, mutta mies voidaan.
On helpompi jakaa tuomioita kun välittömiä kärsijöitä on vain yksi, mies.
Lisäksi "tasa-arvo" on Suomessa saanut mielestäsni aivan vääristyneet käsitykset, niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa.
Et varmaan ole mitään väärin tehnyt. Eikä kyllä kannata ottaa toisten ongelmista itselle syyllisyyttäkään. Sen verran pitää jokaisella itsekkyyttä olla että omaa onnellisutta myös ajattelee jos kyseessä ei sitten ole omat lapset. Olen varma että vielä onnistaa kun nimenomaan pää pystyssä reippaasti eteenpäin menet niin kyllä se kiitos lopussa seisoo.
...juuri siitä, kun kunnioitus toista kohtaan puuttuu. Mies ei kunnioittanut sinua tasavertaisena aikuisena elämänkumppanina, teki sopimuksia selkäsi takana, eikä nähnyt sinun tarvitsevan joskus myös vastapainoksi kaikelle ihan omaa aikaa. Eipä ihme ettei onnistunut. Ja kyllä tietysti neljä lastakin on jo aikalainen kindergarden, että eipä ihme, jos ei loma tunnu lomalta ;) Teit viisaasti kun lähdit, muuten saisit olla jo burn outista vuodepotilaana.
Tsiisus, eikö ne ihmeelliset äidit osaa lapsiaan kasvattaa, jos ne tälleen käyttäytyy?
...olla juoppo ja hakata lapsensa, eikä lasten isän tulisi tehdä mitään, pelastaakseen nämä lapsiraukat sellaisen äidin vaikutuspiiristä? Mukavaahan se tietysti on varttua juominkitaloissa, joissa äiti lapsia kuljettaa - ja jonne unohtaa kun menojalka alkaa vipattamaan?
Sorry, en ollut maininnut mitään juoposta entisestä vaimosta, vaan äidistä, joka mätki mennen tullen lapsiaan ja yhtä niistä oli mätkäissyt jaloille niin pahasti, että oli viety lääkärille tutkittavksi. Isänsä oli vienyt ja tehnyt rikosilmoituksen, josta käytiin sitten oikeutta, jonka hullu akka voitti myöhemmin valittaessaan päätöksestä. Nainen pahoinpiteli lapsiaan ja tätä miestäkin. Mies ei mahtanut mitään, kun nukkuessaankin muija tuli potkimaan kengät jalassa.
Tässä tapauksessa vanhemmat olivat jo eronneet ja tyttö itse oli itse seuraavana päivänä soittanut isälleen, joka sitten vei lääkärille. Tyttöä ei kuunneltu oikeudessa. Nainen on nyt kaikkien lasten yksinhuoltaja ja asuu rikkaan miehen kanssa ja opiskelee vaan (jo 20 vuotta) Uusi mies maksaa kaiken ja tämä akka vaan lypsää tuntemaani miestä kaikinpuolin. Mies yritti kaikkensa pelastaakseen lapset tältä hullulta akalta hakiessaan yksinhuoltajuutta ja hävisi oikeudessa kaiken. Selllainen on oikeuslaitos Suomessa sosiaaliviranomaisia myöten. Syyte on nostettu sosiaaliviranomaisia kohtaan tehdystä virkavirheestä. Sitäpaitsi akka oli vienyt miehen työssä ollessan lapset mukanaa uuteen kotiinsa, hävinnyt lasten kanssa tosta vaan ja tyhjentänyt talon.
Eihän ne yksinkertaisesti voi toimia, kun uusia naisia ja lapsia tehdään vain jos mies on katkeroitunut entisestä suhteesta, eikä vaimo enää halua ottaa takasin, sillon tehdään ne uudet lapset ja aletaan leikkimään siä ja äiti leikkiä, jotta se alkuoperäinen ja aito pehe unohtuisi.
Kun mies huomaa mitä ex vaimossa ja lapsissaan on menettänyt, niin nämä uudet ovat vain muistutus ja korvike siitä mitä ihanaa mies on taakseen jättänyt. Mutta ei tämä uusikko lauma koskaan pääse samalla tasolle, mitä oli entinen ja aito perhe-elämä.
Oi voi sinua. "lapsia tehdään vain jos mies on katkeroitunut"... "aletaan leikkiä isää ja äitiä"... Voi sinua katkeraa pientä pientä ihmistä. Sinuun täytyy sattua todella paljon.
sitten ottanut miestä takaisin kun kerran niin sen v**tuttaa uusi perhe? Omapahan on mokasi! Turha nyt enää on mussuttaa kateellisena.
älä ole aivoton...
...
mullakaan "käytettyä". Mutta silti ajattelutapasi on käsittämätön.
ihan käsittämätön ja vaikea ymmärtää ettei siellä perheen keskelläkään tehdä ihan mitä sikailuja lystää...hienoa että ihmisillä on arvomaailmaa jäljellä ja kunnioitusta siihen on hyvä rakentaa suhdetta ja aito rakkauskin uskaltaa tulla sellaiseen ympäristöön...eläköön avioliitto..
Kumpa useammat ihmiset perustaisivat perheensä ja avioliittonsa oikeista syistä, ettei tarvitsisi seurata, miten puolet avioliitoista päättyvät avioeroon.
Olet oikeassa, pipossani ei ole yhtään viiriäistä. Aivot on. Ja ihan sydänkin rinnassa. Kuinkas sinulla?
minulla ei edes pipoa ole...ja on avarasydän joka sekin kohdallaan..
No sittenhän kaikki on hyvin.
Pipo kannattaa ostaa kuitenkin ennen talvipakkasia, ettei pää palellu jatkossakaan. ;)
Mukavaa syksyn jatkoa!
Voihan sinua..hmmm... "yksinkertaista" dogmaatikkoa. Olet varmasti oikeassa, että elinikäisissä avioliitoissa on monta ongelmaa vähempänä kuin uusperheissä. Mutta varmasti myös monta toista ongelmaa enemmän. Ennen aikaan, kun avioliittossa pysyttiin elinikä, ei välttämättä oltu sen onnellisimpia. Silloinkin miehet olivat juoppoja, silloinki oli miehet väkivaltaisia (ehkäpä enemmän kuin nykypäivänä), silloinkin miehet (ehkäpä myös naiset) pettivät, miehet ja naiset olivat mustasukkaisia, lopettivat rakastamasta omaa puolisoaan, jopa halveksivat omaa puolisoaan. Silloin ei vaan päässyt irti. Sellainen on kaukana tyydyttävästä elämästä.
Olen itse nähnyt läpi eliniän kestäviä ihmissuhteita, kaikki erilaisia. Erään vanhuksen kommentti on jäänyt myös mieleen: "Voi luoja, kun minun aikana olisi saanut erota. Olisin saanut elämän. Mies piti minua 50 vuotta eteismattona. Olin kuitenkin ihminen. Elämääni en elänyt."
Ehdottomasti sellainen avioliitto, jossa molemmat puolisot rakastavat toisiaan varauksettomasti on paras vaihtoehto!! Silloinhan siitä ei kumpikaan halua pois! Mutta on turha ihannoida vanhoja aikoja, koska silloinkin oli paljon mätää perheissä, niistä vaan ei puhuta, niin ihmiset eivät niin tiedä. Mutta on hyvä ihannoida elinikäistä rakkautta ja sitoutumista!
mitä sitä kenenkään lapsia alkaa kiusaamaan..sitähän sitä on erotessaan halunnut..
Tuollaiset ressukat pysykööt mattona jos kerran sellaiseksi haluavat ja alkavat. Ei se luonne eronkaan jälkeen miksikään muutu. Ihmisen pitää lähtee muuttaan suhteessa itseään eikä kumppaniaan, siitä se lähtee. Samat virheet sitä tekee seuraavassakin suhteessa jos sälyttää kaikki omat vikansa kumppanin vioksi. Jotkut vaan elää toisen kautta ja hakien toisesta jotain onnee löytämättä sitä itsestään koskaan. Oma henkinen kasvu jää kasvamatta kun kytätään toisen viallisuutta pelkästään tutkiskelematta mitä vikaa voisi olla itsessä.
Eli jos miehesi on väkivaltainen, niin miten muutat itsesi, että saat miehen väkivaltaisuuden loppumaan? Ryhdyt kukaties itsekin väkivaltaiseksi, otat fileerausveitsen ja kerran kunnolla tempaiset, niin johan loppuu ukon hakkaamiset?
Jos ukkosi on alkoholisti niin järjestä sille tapaturma kännipäissä. Jos kännääminen ei ekasta "tapaturmasta" lopu, niin yrität uudelleen.
Niin että itsestähän se yksin kiinni on, se onnellinen avioliitto?
Varmaan se onni ja autuus tuleekin vasta uusioperheissä koettua, kun on jo muutama suhde takanapäin ja rikkihajotettuna henkisesti.
ei kannata fileedausveitsien ja nyrkin välissä olla siinä käy aina huonosti...laiha neuvo mutta yksin et tee pahaa itsellesi etkä ao. henkilölle. Ja usko vain ihan hyvin yksinkin pärjää kun tekee työtä ja eihän sitä tiedä vaikka tapaisit joskus vapaan miehen joka ei ole samanlainen...
Tutustu kumppaniin pitkän aikaa ennen kuin lyöt kenenkään kanssa hynttyyt yhteen sillä kukaan ei jaksa teeskennellä vuosikausia jotain muuta kuin on. Jos pitkän vuosien seurustelun jälkeenkin jotain yllättäviä piiteitä kuten väkivaltaisuutta ilmenee niin tarkkaile myös omaa itseesi ettet vaan tarkoituksella provosoi kumppanisi hermoja äärimmilleen jostain naurettavasta pikku asiasta. Sillä tiedän niitäkin jotka ärsyttää toisen hermot loppuun jatkuvalla nalkuttamisella ja saman asian jauhamisella. Ei sinullekkaan kukaan kumppanisi ole turhaan väkivaltainen jos et aihetta anna kenellekkään sellaiseen äärimmäiseen tekoon.
tehnyt kuin sinäkin. olen itse kokenut uusioperheen arkea, enkä siitä pitänyt. jos on erottava niin paras vaihtoehto, hoitaa lapset ensin isoiksi ja sitten ajatella vasta itseään.
siinä on kahdella ihmisellä sanomattomia asioita ja vuosi joita ei kukaan muu voi korjata kuin ne kaksi ihmistä...ja kun on yksin osaa arvostaa toisen aikuisen seuraa ja tietää mitä haluaa...
...parhaiksi vuosiksi yksinäisyyteen? Kyllähän sitä vanhana ja sairaana onkin helppo elämänsä ihminen kohdata. Aika itsekäs ehdotus sinulta, tuskimpa itsekään tuohon pystyisit.
Kaks aikuista eronnutta tai karannutta ja muka rakkauden huumassa olevaa ei näe ympärilleen muuta kuin oman kuvitellun onnennsa ja kuvittelee että kaikki muutkin lapsia myöten ovat nyt onnellisisia kun kahdella aikuisella sattuu seksi sujuun alkuhuumassa.
Sellaisethan elää niin kuin lapseton pariskunta normaalisti toimii. Eiköhän se luoja ole luonut aikuisella parilla alku rakastumisen huuman olevan ohitse silloin kun lapsia tulee jotta on aikaa keskittyä enemmän jälkeläisiinsä mutta nämä jatkuvat parin vaihdot lasten ollessa pieniä ovat aina pois lapsilta. Järkyttävää että rakastumisen huumassa unohdetaan lapset ja joillain on se rakastuminen niin kuin huumetta että sitä pitää saada aika ajoin, muuten ei elämässä ole mitään mieltä tai mielenkiintoista.
Oletpa sinä kyyniseksi ihmiseksi kasvanut. Mitäs teit rakkauden huumassa lapsia ihmisen kanssa, joka ei kuitenkaan ollut sitoutunut sinuun? Olisit ottanut selvää siitä ensin. Hyvä se on jaella täällä uusioperheelle ohjeita, miten oikein pitäisi tehdä asiat, kun itse on tehty ne juuri täysin päin seiniä.
TUTUSTUKAA kaikki ihmiset kunnolla kumppaneihinne, ennen kuin pukkaatte ainuttakaan lasta maailmaan. Aivan sama oletteko perustamassa uus- vai ydinperhettä, mutta TUTUSTUKAA KUNNOLLA!!! Herranjestas lakatkaa ajattelemasta vain itseänne.
Muistan, kun lapsena aamulla isovanhempieni luona herätessäni, isoisä oli joskus isoäidin kurkussa kiinni ja kirosi ja huusi hänelle. Heidän "onnellista" avioliittoaan oli silloin kestänyt lähes 50 vuotta.
Kauan toisiaan sietäneet emäntä ja isäntä eivät tienneet, mistä olisivat löytäneet uuden asunnon ja työpaikan, kun olivat maanviljelijöitä. Kuolema heidät sitten vasta erotti.
Omat vanhempani ovat nyt olleet aviossa 50 vuotta ja kun katson heidän liittoaan, niin voi järkytys! Vaikka kyse on minun omasta isästäni, niin en ikimaailmassa voisi elää sellaisen ihmisen kanssa. Niin täysin tunne-elämältään kylmä ja ajattelmaton hän on. Minkäänlaista empatiaa äitiäni kohtaan hän ei koskaan osoita!
Jos viestisi EI ole uusperheille, niin oletko hyvä ja kirjoitat sen johonkin muuhun foorumiin kuin uusperheellisten keskustelupalstalle.
jos elämässä kävisikin aina,kuin elokuvissa.naimisissa saman kanssa.kunnes kuolema erottaa..mutta tilanteet vaihtuu ja muuttuu,eroja tulee.joku jää leskeksi lasten kanssa ym.ymmärtääkseni uusioperheet ovat nykyään enemmän sääntö,kuin poikkeus.on onnellisia ja vähemmän onnellisia uusperheitä,kuten myös ns oikeita/perinteisiä perheitä.itse olen ns isäpuoli.