Tästä tulee nyt pitkä ja masentava viesti, lukekaa jos jaksatte.
Mikä helvetti mua vaivaa???
Mä en kestä itseäni enää!
Oon kai jotenki skitsofreeninen tai sekopää, itsetunto pomppii ylös-alas ja mistään ei saa kiinni, elämä valuu silmien ohi tietokoneen ruutua tuijottaessa...
Mulla ei oo yhtään frendiä, oon helvetin yksinäinen ja sen takia en enää tuu toimeen ihmisten kanssa...
Ketä huvittaa tutustua tällaseen masentuneeseen ja murehtivaan tyyppiin, kun vaihtoehtona on sosiaalinen, ihana ja pirteä ihminen?! Ei ketään! Oon koittanut saada edes meilikamuja ja mese seuraa, mut ketään ei kiinnosta jutella mun kaa... Vähän aikaa jutellaan, sit kun en tiedä mistä toinen haluu puhua ja mistä normaalit ihmiset on kiinnostuneita, puhun vaan jotain tylsää ja toinen sanoo tyyliin "plää, oot tylsä, lähen vek"...
Mä pidän itteäni aika hyvännäkösenä, ihan fiksuna ja kivanakin kun oon yksin. Oon tyytyväinen peilikuvaani, mutta sit kun meen ulos ihmisten luo, itseluottamukseni valuu hirveetä vauhtia kaivoon ja yhtäkkiä olen outo, ruma, hiljainen, tyhmä, vastenmielinen, epäsosiaalinen ja muihin ihmisiin verrattuna koiran asteella!!! Yritä siinä sit mennä kenellekään juttelemaan mitään, kun tuntuu siltä et toinen sylkäsee naamalle, potkasee ja huutaa et painu vittun luuseri!
Koulussani on muutamia kivoja tyyppejä, joiden kanssa tehään ryhmätöitä ja kaikkea, mut pystyn olemaan sen hetken ookoo vain koska meidät on määrätty työskentelemään ryhmässä. Ajattelen että muut sietää mua vaan sen takia, mut sit kun tunti loppuu, kävelen ripeästi pihalle hermotupakalle.
Eli et kukaan ei oikeesti haluis mua siihen ryhmään, mut koska maikka on niin määrännyt, ne sietää mua sen hetken siinä.
Kotona oon koko ajan yksin huoneessani, en puhu ihmeemmin kellekkään ja oon sulkeutunut. Kun meen kahvipöytään muiden seuraan (perheen ja tuttujen) olen ulkona kaikesta mistä muut puhuu, tuntuu et kaikki vaan tuijottaa ja venaa et lähen menee siitä. Sit hörppään sen kahvin ja painun huoneeseen.
Kun istun koneellani vaikka tekemässä jotain 3d-animaatiota, ja joku tulee huoneeseen taakseni, tulee pakottava halu sulkea kaikki ikkunat ja piilottaa se mitä olin tekemässä, ettei kukaan vaan näe sitä ja ajattele et hah, mitä vittua toi luulee tekevänsä!
Jos oon vaikkapa selailemassa suomi24:n palstoja tai kirjottamassa viestiä ja joku tulee huoneeseen, sama juttu: äkkiä kaikki ikkunat kiinni ja piiloon, sit joku smc-foorumi auki et kukaan ei tiedä mun yrittävän saada seuraa netistä. Älkää kysykö mistä tää johtuu, se on ihan sairasta ja mua hävettää se, mut en voi sille mitään!! Hävettää muuten tän viestin kirjottaminenkin, koska yleensä tällasia lässytyksiä kirjottelee 13v pissikset, ei mun ikäsen kundin pitäis olla tällanen.
Asia joka sekottaa päätä ehkä eniten, on se etten ole tyhmä tai ujo tms. Entisellä työharjottelupaikallani toimin asiakaspalvelussa ja tulin todella hyvin toimeen asiakkaiden kanssa, olin hyvin pidetty siinä firmassa ja useimmat asiakkaat halusivat nimenomaan mun tulevan neuvimaan asioissa, koska muut "myyjät" oli vähän nihkeitä palvelemaan. Mut sit jos joku ois kysynyt vähänkin henk. kohtasempaa, oisin heti mennyt lukkoon ja itsetuntoni valunut nesteenä viemäriin.
Tää on ihan sairaan ahdistavaa, jos tää ei lopu niin en jaksa enää elää. Jos oisin ruma, tyhmä ja kiusattu ihminen, ymmärtäisin tämän ja mulla ois ainakin kohtalotovereita, mut nyt esim. tytöt koulussa pitää mua ylpeänä kusipäänä, koska en mene juttelemaan mitään... En jaksa selittää enempää eikä kukaan kait jaksanut lukea tännekään asti... Jos joku kuitenkin lukee tän ja haluu auttaa, niin lisää saa kysellä ja kommenttia heittää, mut älkää pliis laittako tähän mitään vittuiluviestejä tai provoja, pliiiiiz!
Mikä helvetti mua vaivaa???
Mä en kestä itseäni enää!
Oon kai jotenki skitsofreeninen tai sekopää, itsetunto pomppii ylös-alas ja mistään ei saa kiinni, elämä valuu silmien ohi tietokoneen ruutua tuijottaessa...
Mulla ei oo yhtään frendiä, oon helvetin yksinäinen ja sen takia en enää tuu toimeen ihmisten kanssa...
Ketä huvittaa tutustua tällaseen masentuneeseen ja murehtivaan tyyppiin, kun vaihtoehtona on sosiaalinen, ihana ja pirteä ihminen?! Ei ketään! Oon koittanut saada edes meilikamuja ja mese seuraa, mut ketään ei kiinnosta jutella mun kaa... Vähän aikaa jutellaan, sit kun en tiedä mistä toinen haluu puhua ja mistä normaalit ihmiset on kiinnostuneita, puhun vaan jotain tylsää ja toinen sanoo tyyliin "plää, oot tylsä, lähen vek"...
Mä pidän itteäni aika hyvännäkösenä, ihan fiksuna ja kivanakin kun oon yksin. Oon tyytyväinen peilikuvaani, mutta sit kun meen ulos ihmisten luo, itseluottamukseni valuu hirveetä vauhtia kaivoon ja yhtäkkiä olen outo, ruma, hiljainen, tyhmä, vastenmielinen, epäsosiaalinen ja muihin ihmisiin verrattuna koiran asteella!!! Yritä siinä sit mennä kenellekään juttelemaan mitään, kun tuntuu siltä et toinen sylkäsee naamalle, potkasee ja huutaa et painu vittun luuseri!
Koulussani on muutamia kivoja tyyppejä, joiden kanssa tehään ryhmätöitä ja kaikkea, mut pystyn olemaan sen hetken ookoo vain koska meidät on määrätty työskentelemään ryhmässä. Ajattelen että muut sietää mua vaan sen takia, mut sit kun tunti loppuu, kävelen ripeästi pihalle hermotupakalle.
Eli et kukaan ei oikeesti haluis mua siihen ryhmään, mut koska maikka on niin määrännyt, ne sietää mua sen hetken siinä.
Kotona oon koko ajan yksin huoneessani, en puhu ihmeemmin kellekkään ja oon sulkeutunut. Kun meen kahvipöytään muiden seuraan (perheen ja tuttujen) olen ulkona kaikesta mistä muut puhuu, tuntuu et kaikki vaan tuijottaa ja venaa et lähen menee siitä. Sit hörppään sen kahvin ja painun huoneeseen.
Kun istun koneellani vaikka tekemässä jotain 3d-animaatiota, ja joku tulee huoneeseen taakseni, tulee pakottava halu sulkea kaikki ikkunat ja piilottaa se mitä olin tekemässä, ettei kukaan vaan näe sitä ja ajattele et hah, mitä vittua toi luulee tekevänsä!
Jos oon vaikkapa selailemassa suomi24:n palstoja tai kirjottamassa viestiä ja joku tulee huoneeseen, sama juttu: äkkiä kaikki ikkunat kiinni ja piiloon, sit joku smc-foorumi auki et kukaan ei tiedä mun yrittävän saada seuraa netistä. Älkää kysykö mistä tää johtuu, se on ihan sairasta ja mua hävettää se, mut en voi sille mitään!! Hävettää muuten tän viestin kirjottaminenkin, koska yleensä tällasia lässytyksiä kirjottelee 13v pissikset, ei mun ikäsen kundin pitäis olla tällanen.
Asia joka sekottaa päätä ehkä eniten, on se etten ole tyhmä tai ujo tms. Entisellä työharjottelupaikallani toimin asiakaspalvelussa ja tulin todella hyvin toimeen asiakkaiden kanssa, olin hyvin pidetty siinä firmassa ja useimmat asiakkaat halusivat nimenomaan mun tulevan neuvimaan asioissa, koska muut "myyjät" oli vähän nihkeitä palvelemaan. Mut sit jos joku ois kysynyt vähänkin henk. kohtasempaa, oisin heti mennyt lukkoon ja itsetuntoni valunut nesteenä viemäriin.
Tää on ihan sairaan ahdistavaa, jos tää ei lopu niin en jaksa enää elää. Jos oisin ruma, tyhmä ja kiusattu ihminen, ymmärtäisin tämän ja mulla ois ainakin kohtalotovereita, mut nyt esim. tytöt koulussa pitää mua ylpeänä kusipäänä, koska en mene juttelemaan mitään... En jaksa selittää enempää eikä kukaan kait jaksanut lukea tännekään asti... Jos joku kuitenkin lukee tän ja haluu auttaa, niin lisää saa kysellä ja kommenttia heittää, mut älkää pliis laittako tähän mitään vittuiluviestejä tai provoja, pliiiiiz!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minkä ikäinen sit olet? Jos olet alle 17, ymmärrän ton, koska tosi usein nuorilla miehillä on vähän ongelmia itsensä kanssa.
Mutta kumminkin. Koskaan ei saa verrata itseensä muihin! On vaikeaa olla vertaamatta nyky-yhteiskunnassa, mutta aina voi yrittää.
Tytöt kai olettavat, että pojat tulee juttelemaan, eikä heidän tarvitse eväänsä heilauttaa. Ja mitä poikiin tulee, ne voi pitää sua ylpeenä ja nenäkkäänä. Monet kätkee ns. ujoutensa kylmän ja "coolin" roolin alle.
Ja mitä väliä sillä on, että etsit seuraa netistä? Niinhän me kaikki teemme joskus!
Kyllähän minäkin ajattelen, että muut haluaisivat sanoa minulle "Mee vittuun, saakelin huora, ei sua kukaan jaksa!" Mutta tarkoittaako ne sitä sitten oikeasti?
Voin yrittää auttaa vähä lisää joskus, kun kerrot ikäsi. Ja profiilistani näet mailini, sinne saat laittaa postia, vastaan ihan varmasti. :)
Mutta onko sulla mitään harrastusta? Meinaan saisit siitä ystäviä tai edes tuttavia, joiden kanssa voisit jutella. Ei sen tarvi olla edes mikään urheiluharrastus, se voi olla kielikurssi yms. Mieti asiaa!
Mä luin jutun ihan loppuun asti. Yritä jaksaa. Annatko ulospäin vaikutelman ettei sua kiinnosta kukaan eikä mikään? Mietin vaan.. Voi olla vähän vaikeeta saada kavereita jos ei voi yhtään mistään henk.kohtasest puhuu.. Tosin en mä tiiä niin hyvin sun tilannetta kun oon tyttö ja on kai eri systeemit..
Sun pitäis ehkä yrittää vaan yrittää ottaa asiat rennommin.. Tai no paraskin puhuja mä, mulla on vaan ne pari kaverii mitä on yläasteelta tullu eikä pahemmin sosiaalisuus kukoista mut kai nyt jotenkin... Mut etkö sä oo avoin kenenkään seurassa? Ees joku sisko/veli tai jotain? Tossahan patoutuu kaikki tunteet hirveesti jos niit ei saa ulos...
Jos sä haluut niin mä voin ryhtyy sun meilikamuks. Sano vaan niin mä jätän vaik osotteen tai jotain. Ja mä en oo sitten sellanen 13-vuotias pissis, vaan -88 itsekin.
Vähän sama mulla, tosin olen tyttö, mutta tuntuu että kaikki pitää mua ylpeänä paskapäänä, vaan siksi että olen yleensä hiljaa enkä mene puhumaan kenenkään kanssa.
Joskus kaupassakin tulee jotain ihme kohtauksia, pakko päästä vaan äkkiä ulos ja pois ihmisten näköpiiristä. Sinänsä outoa, koska jollain tasolla musta on hauska herättää huomiota ja vetää katseita. Pukeudun joskus vähintäänkin mielenkiintoisesti, ja ihmisten tuijotus ei häiritse, se on vaan hauskaa.
Joskus kuitenkin tuntuu etten pysty edes katsomaan ketään silmiin. Ajattelen vaan että kaikki tuijottaa mua ja pitää hirveän näköisenä ja ihan idioottina jne.
Kyllä mulla on sellasiakin ihmisiä joiden kanssa tuun toimeen ja joiden seurassa en tunne itseäni arvottomaksi. Toinen on siskoni, toinen entinen työkaverini, noin kolmekymppinen mieshenkilö. Näiden ihmisten seurassa pystyn olemaan oma itseni, en stressaa ja tunnen olevani kiinnostava yms. Harrastan mm. tietokonegrafiikkkaa, 3d-mallinnusta, animaatioita, autohifia, "tuningia", pyöräilyä, piirtämistä yms. yms. Siskoni, ja tämä em. kaveri arvostavat taitojani piirtämisessä, suunnittelussa ja 3d-muotoilussa, ja ovat ainoita ihmisiä joiden kehut pystyn ottamaan edes puolittain tosissaan. Mut siis kuitenkin, kyllä mulla on mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, eivätkä ne ole ainoita asioita joista jotain tiedän ja joista voisin jonkun kanssa keskustella ;-) Toi tunteiden patoutuminen on sellanen asia jota oon miettinyt itsekin, ja oikeestaan on niin ettei mulla ole sellasta ihmistä jonka kanssa voisin puhua jotain näin henk. kohtasta... Mun siskolla on niin paljon ongelmia omassa elämässään, että olen enemmänkin tukena hänelle kun hän minulle, ja tämän ex-työkaverin kanssa en tod. voi puhua mitään tällaista! Sit esim. tällä hetkellä mulla on ihan normaali olo, tää koko asia tuntuu jotenkin etäiseltä, mut iltaan mennessä se on taas palannut, tiedän sen koska se taåpahtuu joka ikinen päivä. Haluisin päästä johonkin psykiatrille tms. mut en oikein voi... Ensinnäkään en tiedä niistä mitään, et mihin ihmeeseen muin pitäis tästä mennä puhumaan. Lisäks mulla alkaa intti tammikuussa, ja jos nyt menisin hakemaan hoitoa, se luultavasti luokiteltais intin pakoiluksi. En tiedä mitä mun pitäis tehdä, nyt kun syksy tulee, ilmat kylmenee ja pimenee niin tuntuu et tää ahdistus nousee jo liian pahaksi, kesä oli helpompaa koska oli sentään valoa..
Sori vaan kaikille joita ärsyttää lukea tällaista, mun on vaan pakko avautua johonkin=/
soita mielenterveys toimistoon tai omalle terveysasemalle.Voit kärsiä syvästä masennuksesta.Saat varmasti apua ammattiauttajilta.Onnea yrityksellesi saada itsesi kuntoon.
Hei kiitti ihan sairaasti teille, jotka lupautu meilailemaan ja kuuntelemaan mun onglmia!!=) Mut siis en mä voi tosta vaan lähettää kenellekään meiliä, jossa kitisen omista asioistani ja selitän sekavia tunteitani..! Tää kuitenkin on mun oma ongelma, joten en halua vaivata ketään muuta sillä. Tosi ystävällistä tarjoutua auttamaan, mut tiedän että ihmisillä on parempaakin tekemistä kuin vastailla jonkun sekopään sähköpostiviesteihin!=/
Muuten, nimimerkistä huolimatta olen -86 syntynyt, eli 19v. En laittanut viestiäni rekisteröidyllä nickillä, koska en halunnut tämän keskustelun näkyvän profiilisivullani!=D Mutta siis, Kimi=Mr.Misery
Koita jaksaa...ja ihan varmasti löytyy tästä maailmasta ihmisiä jotka jaksavat kuunella sinua!! eli jos haluat vielä lisää niin kirjoita tähän: [email protected]
jos oikeesti on paha olo niin mä kyllä voin kuunnella sun juttujas... mailaa mulle niin jutellaan oon 16w [email protected]
"Mä pidän itteäni aika hyvännäkösenä, ihan fiksuna ja kivanakin kun oon yksin. Oon tyytyväinen peilikuvaani, mutta sit kun meen ulos ihmisten luo, itseluottamukseni valuu hirveetä vauhtia kaivoon ja yhtäkkiä olen outo, ruma, hiljainen, tyhmä, vastenmielinen, epäsosiaalinen ja muihin ihmisiin verrattuna koiran asteella!!! "
tuo kuulosti aivan minulta. :/
ja oli tuossa tekstissä paljon muutakin samaa. muista ettet ole ainoa ihminen maanpäällä joka on yksinäinen ja kaipaa juttukaveria. kuten muutama tuossa jo maili osotteita sinulle pisti. ja älä ala ajattelemaan nytten että et voi alkaa kitisemään muilla asioistasi, ei heitä kiinnosta. et voi tietää (: tsemppiä ja aurinkoisia päiviä meille yksinäisille (:
Mä luulen, että aika moni löys ittesä tuosta viestistä, mäkin, vaikka oonkin vielä suhun verrattuna aika pentu ja lisäksi tyttö (tosin mä en yleensä koskaan löydä itestäni mitään hyvää, mikä kertoo varmaankin huonosta itsetunnosta). Mulla on onneksi olemassa ystäviä, tosin niillekään mä en osaa avautua ja höpistä henk.koht. edes kevyellä tasolla. Yleensä meidän jutut onkin vaan "diipadappaduuta", mutta on olemassa yksi ystävä, jolle voin kertoa kaiken. Me ollaan tunnettu kymmenisen vuotta. Mä oon tosi "räpätäti" kavereiden seurassa, mutta tuntemattomille en osaa puhua. Siksi mua yleisesti pidetään tosi ylpeänä ja muita ihmisiä halveksivana (sen olen omin korvin kuullutkin...) Eihän se kivalta tunnu, mutta minkäs teet, kun et osaa tuosta noin vaan mitään mennä toisille sanomaan... Oho, nyt mä eksyin vähän sivuraiteille. Mun pointti siis oli, ettet todellakaan oo yksin! Jos asia on todella sulle mahdoton, kannattaa ehkä hakea apua... Mutta kun täällä kerran tuntuu olevan ihmisiä, jotka haluavat tarjota sulle seuraa ja tarjoutuvat kuuntelemaan sun "marinoitakin", kokeile ihmeessä, ties vaikka saat elinikäsen ystävän!
Perustetaan oma ryhmä, johon saavat kuulua vain ne, jotka viettävät suurimman ajan koneella tai joilla ei juurikaan ole "oikeita" ystäviä. Joka päivä/viikko kerrotaan tapahtumat. Se, jonka viikko on mennyt kaikista pahiten, voittaa.
Ihanaa, löytyi kohtalotovereita! Toi surkujen ryhmä kuulostaa hyvältä! Käviskö vaikka S.U.R.K.U (Surkeiden Uikuttajien Rikuttavan Karmea Ulina)? Voittajasta ei ainakaan ois epäilystä:)
T. eräs surkea tyttö
[email protected] siinä on mun msn osoite
kun kerran oot tollanen kova kamu ja pistit tänne ton sun vuodatuksen niin voi olla ystäväsi ,, et sentäs ole mikään nynny sen näkee jo kaukaaa
Minä löysin Gospelista vastauksen. Gospelissa on Jeesuksen sanoma oikeassa muodossa.