pitkästä aikaa täällä taas kirjottelen..
elikkäs kuinka koira sopeutuu siihen ettei näe lempi-ihmistään enää ku vkonloppuisin?
koirani on vähän yli 4kk ja minä oon ollu siitä pennusta asti vähän niinku päävastuus ja muhun se sit leimautu..nyt lähdin sit opiskelemaan kauas kotoa ja tuntuu kauheelta ku ei näe koiraa..perheessäni on kyllä kolme ihmistä sen kanssa joka päivä ja isseestä koira tykkääkin aika paljon mut silti on huono omatunto jättää koira
...mukaan ottaisin mut ku asun solussa ja pikkusiskon sydän särkyis ku hän koiraa eniten oli halunnutkin..
tänäkin perjantaina ku tulin kotiin ei koira meinannut vessaankaan päästää ;) tottuuko koira tähän muutokseen? vai murehdinko taas vaihteeksi turhia??
elikkäs kuinka koira sopeutuu siihen ettei näe lempi-ihmistään enää ku vkonloppuisin?
koirani on vähän yli 4kk ja minä oon ollu siitä pennusta asti vähän niinku päävastuus ja muhun se sit leimautu..nyt lähdin sit opiskelemaan kauas kotoa ja tuntuu kauheelta ku ei näe koiraa..perheessäni on kyllä kolme ihmistä sen kanssa joka päivä ja isseestä koira tykkääkin aika paljon mut silti on huono omatunto jättää koira
...mukaan ottaisin mut ku asun solussa ja pikkusiskon sydän särkyis ku hän koiraa eniten oli halunnutkin..
tänäkin perjantaina ku tulin kotiin ei koira meinannut vessaankaan päästää ;) tottuuko koira tähän muutokseen? vai murehdinko taas vaihteeksi turhia??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta ajan kanssa. Koira huomaa tärkeän perheenjäsenen puuttumisen siinä missä pieni lapsi.
Mutta näin lapsellisena sanon, että lasten ikävä loppuu siihen kun äiti lähtee.(Tai sitten ne osaa laittaa tunteet taka-alalle)
Ja äitihän aina murehtii, se on normaalia vierotuksen tuskaa.
Ajan kanssa siitä selviää, ei muuten.
Koirasi etsii korvikehoitajan itselleen.
Mutta ilman muuta noin pieni vauveli on sinussa kiinni kuin takiainen aluksi.
Olet sille emo.
no ei sillä mitään onkelmia oo kuulemma ollu ku oon ollu viikolla pois..ihan normaalisti on ollu mut sit ku oon kotona niin aina ku hetkeks jonneki meen niinku nyt äsken kävin saunassa niin oli se näköjää luullu että lähdin taas ku tuli niin yli iloisena mun luo ku näki mut..jaa a taitaa se eroahdistus viikolla olla mulla pahee ku koirulla ;) kaverin kans vitsaillaanki että ku muut ikävöi poikaystäväänsä niin mä ikävöin koiraa..niin ja kissaa ;)
koira on kohta 9kk. ja mä lähdin nyt opiskelemaan, mutta kieltäydyin ottamasta solua juuri tuon takia. Koira siis on mun mukanani niin paljon kuin suinkin. Välillä on kuitenkin niin, että koira jää Helsinkiin muun perheen kanssa ja kyllä siinä ikävä on,mutta toisaalla uskon, että koira tottuu tähän touhuun kun on vielä pentu. Mulla on myös kaks kissaa, jotka ovat ehdottamasti isossa asunnossa Helsingissä, koska en niitä saa ottaa pieneen asuntoon (täytyyhän järkikin pitää tässä asiassa mukana) mutta ikävä on kyllä kaikkia karvapalloja. Taas alkaa huomenna viikko ilman karvapalloja..koirakin jää taas Helsinkiin. Mutta täytyy ajatella asiaa niinkin, että saa itselle välillä vähän aikaa tutustua paremmin kavereihin toisella paikkakunnalla jne. Tsemppiä sulle opiskeluun ja jaksamista ikävään. Uskon,että koira pärjää kyllä muun perheen kanssa, vaikka tietysti paljon susta tykkääkin.. itselle tämä tilenne on kaikkein vaikeinta, (omatunto kolkuttaa ja kovaa) mutta elämä on...ja opiskella pitää! ps. välillä tuntuu että on pettänyt omien karvapallojen luottamuksen kun taas menee ja pienet nappisimmut kattoo surullisesti takaisin et taas se menee..