Muuten ihan sanoisinko mielenkiintoisia nämä Turkki jutut mutta, huomasin tuossa yhtenä päivänä että joku toinen kuin minä käytti nimimerkkiä Sandra!
Minä esiinnyn kyllä ihan oman galleria kuvan kanssa ja nicci on silloin tää Sandra.s
Paitsi joskus laitan pelkän Sandran, ja kerron myös sivullani pitäväni Turkkilaisesta musiikista MUTTA toivon että minua ei nyt sekoiteta tähän toiseen henkilöön. Kiitos.
Minä esiinnyn kyllä ihan oman galleria kuvan kanssa ja nicci on silloin tää Sandra.s
Paitsi joskus laitan pelkän Sandran, ja kerron myös sivullani pitäväni Turkkilaisesta musiikista MUTTA toivon että minua ei nyt sekoiteta tähän toiseen henkilöön. Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan'). Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan'). Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan'). Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan'). Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan'). Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan').että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan').
Sä ja sun kummallinen filosofia jonka pitäisi sivuta jotenkin aihetta siitä että: EN ETSI TURKISSA TYÖSKENTELEVIÄ BAARIMIKKOJA!
Oliko jotain mitä filosofi ei nyt tästä ymmärtänyt?
ALanko vääntää sinulle juttua siitä miten periaatteessa tämä propleema voisi olla vältettävissä jos käyttäisimme tietynlaista kaavaa ottaen huomioon ihmisten aiheuttaman marginaalisen virhearvion siitä missä mielentilassa tämä kemiallinen prosessi tapahtuu?
toi oli kaikille muille kun sulle tarkotettu, hellitä hetkeksi, ei sussa ole mitään vikaa. Mutta jos sä tollasesta pillastut niin sulla taitaa olla jotain miettimisen aihetta......