Millon voi aikasintaa mennä kihloihin?

kihlaus ei ole koskaan mitään virallista. se on vain kahden ihmisen sopimus tulevasta avioliitosta.

perinteisesti kihlapari vaihtaa sormuksia, eli kumpikin saa kihlasormuksen, mutta jenkeistä on rantautunut viime vuosina tapa, että vain morsian saa kihlasormuksen ja molemmat vasta vihkisormuksen.

kolmas vallalla oleva tapa on, että molemmat saavat sekä kihla- että vihkisormuksen.

ja tokikaan kihlaus ei tarvitse ainoatakaan sormusta, eli pelkkä suullinen sopimus avioliitosta on ihan yhtälailla kihlaus kuin sormuksinkin merkattu.

kihlaus on yhtä virallinen tai epävirallinen kihlakumppanien iästä riippumatta (toki voidaan miettiä, mikä kihlauksen arvo on, jos kihlakumppanit eivät edes tiedä mitä todella ovat kihlautuessaan luvanneet), mutta henkilökohtaisesti toivoisin kuitenkin, että lapset eläisivät lapsuutensa ilman sitoumuksia. niitä ehtii aikuisenakin tehdä yhden jos toisenkin laisia. sillon kun itse olin yläasteikäinen, emme edes puhuneet kihloista, mutta rohkeimmat saattoivat vaihtaa luokkasormuksia ja kantaa niitä kaulaketjussa seurustelun merkkinä.

Ehkä kannattaisi ainakin ensiksi ottaa selvää mikä se kihlaus on ja sitten vasta mennä kihloihin. Tietosi tuntuu olevan kovin vajavaisia. Mutta nythän tietysti kysyt!

Ikärajaa asiaan ei ole laissa kuten avioliiton solmimiseen. Ja teidän ei tarvitse ilmoittaa asiasta kellekkään.

Usein on niin, että kun mennään naimisiin vaan nainen saa vihkisormuksen. (Miehen kihlasormukseen sitten voidaan kaiverruttaa vihkipäivämäärä). Mutta tätäkään ei ole laissa säädetty ja yhtä hyvin miehellekin voidaan vihkisormus hankkia. Ja naimisiin mennessä ei tarvitse olla välttämättä kummallakaan sormusta. Kihloihin mennessäkään ei tarvitse hankkia ollenkaan sormuksia. Kihloissa voi olla ilmankin niitä. Tärkeintä on vain se, että lupaus siitä, että mennään naimisiin on tehty. Mutta usein hankitaan kihlasormukset molemmille. Ne voi ostaa yhdessä tai toinen voi ostaa molemmat. Ihan miten vaan.

Eli vaihtoehtoja on monia.

Haluaisin kysyä sinulta muutaman kysymyksen ennen kuin edes mietit kihatumista, tämän ei ole tarkoitus olla ilkeää mutta TODELLA toivon että miettisit näitä asioita...
1. Pytytkö kuvittelevasi itsesi 20-vuotiaana?? entäs 40-vuotiaana tai saatika kuusikymppisenä??? mieti realistisesti voitko sanoa että pystyt sitoutumaan loppu elämäksesi???
2. Tunnetko itsesi niin hyvin että voit luvata toiselle ihmiselle että sinä olet se, joka on se yksi ja ainut, nyt ja aina???mieti tarkkaan?? kysymys ei ollut että haluaisitko näin olevan???
3. Pystytkö sanomaan että tunnet poikaystäväsi niin hyvin voit sanoa että hän on täysin sitoutunut viettämään loppuelämän kanssasi??? oletteko asuneet yhdessä, milloin huonot puolet tulevat viim. julki???Ja tunnetko että tiedät hänestä kaiken, ne salaisimmatkin jutut???
4. Jos edellä mainittuihin kysymyksiin pystyt vastamaan hyvällä omallatunnola kyllä, niin seuraava kysymys! miksi teillä on niin kiire?? sinulla ainakaan ei ole edes laillisesti oikeutta mennä naimisiin vielä vuosiin, miksi luvata sellaista mitä ei pysty tekemään???niin...ainakaan vielä!
5. Eikö olisi mukavaa että kun kihlaudut poikaystäväsi kanssa, kenellekkään ei jää epäselvää että mitä nuo nyt meinaavat??? voin luvata että kukaan 14-vuotias joka on mennyt kihloihin ei ole kovinkaan uskottava!eikö olisi kiva että äitisi ja isäsi uskoisivat teihin ja olisi onnellisia puolestasi??
6. Lue vielä edellisten kirjoitukset ja mieti mitä kihlaus oikeasti on ja varmista että miespuolen väki myös ymmärtää mitä on tekemässä!!

Suosittelisinkin oikein lämpimästi että ostaisitte toisillenne esim. seurustelu- tai vaikka rakkaussormukset joita voisitte kantaa ylpeinä vaikka siinä vasemmassa nimettömässä!!!Mutta ette kuitenkaan kutsuisi sormuksianne kihlasormuksiksi,tämä oli toki vain mielipide ja kehoitus.

niin että kannattaako mennä todella kihloihin niin nuorena? itse menin 14v kihloihin. sitä onnea kesti 2v, kunnes sitten muutimme yhteen. puoli vuotta ja ero. kihlat kuitenkin tarkoittaa lupausta (yleensä) avioliitosta. nyt olen elämän kumppanini löytänyt, lapsi tulossa, eikä vieläkään olla kihloihin menty. toki asiasta on keskusteltu.. ja mies pitää minua jännityksessä.. :) voi olla että moni on sitä mieltä, että minäkin olen liian nuori (17) mutta joskus sen vain tietää.. :)
neuvona: odottele vielä pari vuotta! et voi tietää varmaksi kun ette ole edes asuneet yhdessä.. ei se ole sama asia kun on toisen luona yötä esim vk-loppuisin.. ainakin näin päättelin, kun ikääsi mietin. sulla on vielä ya kesken...? odota äläkä tee mitään hätiköityä..
mut se on vain mun mielipide..!

Periaatteessahan kihloihin voi mennä lain mukaan miloin vaan, mutta suosittelen että odotatte vielä parisen vuotta! Jos ei naimisiin aio mennä ihan heti(niinkun et edes pysty vielä) kannattaa odottaa..olet niin nuori. Kyllä sitä ehtii mennä myöhemminkin kihloihin. En tietenkään tunne sinua enkä ystävääsi, mutta nyt kun ajattelen taaksepäin omaa elämääni olisin ollut aivan liian nuori menemään kihloihin 15-vuotiaana. Ne nuoruuden vuodet ovat tärkeitä ja sitoutuneena niistä ei saa samanlailla irti. Menkää kihloihin jos siltä tuntuu mutta miettikää vielä ihan tarkasti ja järjellä!! onnea elämään..!

Kihloihin menemiselle ei ole ikärajaa, mutta en suosittele sitä kuitenkaan vielä noin nuorella iällä. Ehdit vielä myöhemminkin. Kihlaushan on lupaus avioliitosta; oletko varma, että voit luvat nykyiselle poikaystävällesi meneväsi hänen kanssaan naimisiin?

Joskus miehellä on yksi sormus (kihla) joskus kaksi (kihla ja vihki), riippuu ihan siitä miten haluaa. Perinteisesti mies ostaa kihlasormukset molemmille. Toki nainen voi olla valitsemassa, jos haluaa, utta miehen homma on maksaa.

En todellakaan suosittele menemään kihloihin vielä. Et varmaan itsekkään usko että suhde jatkuu loppuelämän...sulla on vielä elämä edessä ja mieles voi muuttua kumppanin suhteen. Kokemuksesta voin kertoo, ei liian nuorena. Ite menin kihloihin 17v... nyt kun oon eläny elämää oon todennu et se oli liian aikaisin.

on sen verran kasvanut ja saanut yleissivistystä ettei kysele näin tyhmiä kysymyksiä!

Mä menin kihloihin 18-vuotiaana, ja nyt kuus vuotta myöhemmin naimisiin....että ihan fiiliksen mukaan!

Olen itse kuukautta vaille kuusitoista, ja voin hyvällä omatunnolla kertoa että olen menossa kihloihin tänä uutenavuotena.

Isosiskoni, minua 12 vuotta vanhempi, onnitteli minua. Poikaystäväni, joka täytti 15.12.2005 18, hänen vanhempansakin iloitsevat puolestamme. Omille vanhemmilleni kerron ajan kanssa, koska olen neljästä sisaruksesta nuorin, ainoa joka asuu kotona ja näin ollen se vanhempien oma pikkutyttö. He eivät ehkä osaisi suhtautua vielä asiaa, antaa heidän saada aikaa. Vietämme suunnilleen viisi yötä ja päivää viikossa yhdessä, olen viikonloput heillä, hän viikolla sen kolmisen yötä meillä.

Ennen kuin aloimme seurustelemaan, kukaan koko pieneltä kylältä ei olisi uskonut meidän alkavan seurustelemaan, varsinkaan että olisimme näin onnellisia. Ja tosissamme. Tiedän, että olen nuori, ja että minulla on koko elämäni edessä, mutta keitä muut ovat sanomaan, että kestääkö tämä? Minun mielestäni nämä asiat kuuluvat vain minun ja tulevan kihlattuni päätettäviksi, ja jos olemme molemmat tosissamme, meillä on hyvä mahdollisuus onnistua.

Joillekin voi olla aikaista näin nuorena, ja jotkut ovat tavanneet elämänkumppaninsa jo 12-vuotiaana. Jotkut eivät sitä tee koskaan.

Sitä minä yritän sanoa, on se, että kaikki ovat yksilöitä, jokaisella on oma erilainen elämänsä, jokainen tekee omat virheensä. Se, että joku menee kihloihin 13-vuotiaana, eikä kihlaus kestä pitkään, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu eläisi koko elämäänsä samanikäisenä löytämänsä ihmisen kanssa.

Toivotan erittäin hyvää joulua, ja tämä oli vain pieni välimuistutus.

Sitä kihloihin menoa kannattaa kyllä harkita kunnolla, mutta jos tuntee löytäneensä sen oikean, mitä sitä turhaan odottelemaan. =) Toivotan onnea!

Itse olen tuntenut poikakaverini (25v.) "vasta" puolisen vuotta ja näillä näkymin kihlat on tiedossa siinä ystävänpäivän tienoilla. Voidaan siinä sit samalla tehdä molempien vanhemmille paljastuksia, kun ovat syntymäpäiväkahveilla. Menee siinä "sivussa" sopivasti kun toinen meistä on syntyny 14.2 ja toinen 16.2. =) Ite oon tällä hetkellä 18v. Yhdessä ollaan virallisesti asuttu sellaset pari kuukautta, enkä oo missään vaiheessa tuntenut edenneeni liian nopeasti. Harvinaista minulle, mutta TUNNEN löytäneeni sen oikean. =)