onkohan täällä muita jotka tuntuvat keräävään ympärilleen masentunutta/itsetuhoista porukkaa..?
itselläni on näin käynyt ja pahinta että itsekkin mietin hakevani apua.. no, siirrytäämpäs nyt niihin mun kavereihin. mulla on kaks kaverii jotka kumpiki on masentuneita (mun mielest)
toinen kirjottaa runoja joissa tappaa ittensä, sanoo et ei jaksa enään, et kaverit on ainoo syy jatkaa (onneks edes tietää jonku syyn)hän on myös viillellyt itseään. oon koittanu sanoo useemmin kuin kerran et mulle saa tulla puhuun millon vaan ja että en todellakaan kerro eteenpäin. joskus puhuu mut useimmiten on hiljaa..
ja sit tää toinen.. kirjottelee kaikkee tyylin v***n elämä.. erona tähän toiseen kaveriin häntä ei saa koskaan puhuun ongelmistaa "en haluu rasittaa muita ongelmillani". nään sen surun kummiskin hänen silmistään ja rivien välistä..
ja sitten viimeisenä minä.. viiltelen, itkeskelen useasti iltasin, pelkään että jonain päivänä joku kavereistani on päättänyt luovuttaa.. en saa nukuttua ja kun nukahan heräilen keskel yötä.. tai jos kerranki saan nukuttua pitkään se ei auta oon aina voimaton ja väsynyt.. en osaa oikeen kuvailla tätä ääretöntä väsymystä...
kiitos niille jotka jaksoivat lukee tän.. :)
ps. en oo mikään hyvä kirjottaan, tiedän sen.. x)
kirjotin tän että saan jotenkin purkaa tuntemuksiani..
itselläni on näin käynyt ja pahinta että itsekkin mietin hakevani apua.. no, siirrytäämpäs nyt niihin mun kavereihin. mulla on kaks kaverii jotka kumpiki on masentuneita (mun mielest)
toinen kirjottaa runoja joissa tappaa ittensä, sanoo et ei jaksa enään, et kaverit on ainoo syy jatkaa (onneks edes tietää jonku syyn)hän on myös viillellyt itseään. oon koittanu sanoo useemmin kuin kerran et mulle saa tulla puhuun millon vaan ja että en todellakaan kerro eteenpäin. joskus puhuu mut useimmiten on hiljaa..
ja sit tää toinen.. kirjottelee kaikkee tyylin v***n elämä.. erona tähän toiseen kaveriin häntä ei saa koskaan puhuun ongelmistaa "en haluu rasittaa muita ongelmillani". nään sen surun kummiskin hänen silmistään ja rivien välistä..
ja sitten viimeisenä minä.. viiltelen, itkeskelen useasti iltasin, pelkään että jonain päivänä joku kavereistani on päättänyt luovuttaa.. en saa nukuttua ja kun nukahan heräilen keskel yötä.. tai jos kerranki saan nukuttua pitkään se ei auta oon aina voimaton ja väsynyt.. en osaa oikeen kuvailla tätä ääretöntä väsymystä...
kiitos niille jotka jaksoivat lukee tän.. :)
ps. en oo mikään hyvä kirjottaan, tiedän sen.. x)
kirjotin tän että saan jotenkin purkaa tuntemuksiani..
Vastaukset 7
Vanhimmat
lisäys vielä tohon äskön kirjottamaani viestiin...
luotan vain parhaaseen kaveriini.. joten vaikee mennä kellekkään muulle puhuun.. pelkään et ne kerto eteenpäin.. tykkään kerätä katseita pukeutumisellani (usein mustaan x) )mutta oikeasti olen epävarma ja pidän itseäni lihavana yms. keksin aina päässäni salaliittoteorioita itteäni vastaan.. joten vinkkejä itsetunnon nostoon otetaan vastaan.. x)
Mulla oli sama juttu seiskalla...En oikeen osaa sanoa mitä sun pitäs tehdä,ku en tunne sua,mutta mulla autto musiikin kuuntelu...eti joku uus kiinnistava bändi tai jotain...autto mulla,susta en tiiä,mutta voimia sulle.
jos ihminen on oikeesti masentunut, se ei sitä juurikaan halua muille näyttää, se on omissa oloissaan ja näyttää muille että kaikki olisi hyvin. viiltely ei perjaatteessa kuulu masennukseen, viiltelyllä ihminen haluaa muilta huomiota, jota masentunut ei halua.
Ootteks kokeillu Jeesusta?
ei todellakaan.. x)
Minäkin olet viillellyt itseäni ja harkinnut itsemurhaa useammin kuin muutaman kerran. Tupakkaakin kokeilin mutta paras ystäväni sai minut lopettamaan.
Tämä kaikki johtuu ainoastaan vanhemmistani. Minusta tuntuu että he eivät välitä. Kaikki alkoi jo kauan aikaa sitten, mitä olen mummolta kuullut pienenäkin pelkäsin äitiäni ja pelkään edelleen. Hän on saanut nykyään myös isäni minua vastaan. Kumpikin huutavat minulle pienimmistäkin asioista. Meillä ei ole varmaan muutamaan vuoteen ollut sellaisia päiviä että minun ja äitini välillä ei olisi ollut riitoja. Riitelemme joka päivä jostakin... Vimeisin riitamme alkoi yksistä housuista! Sen jälkeen osoitin muutaman päivän mieltäni enkä liikkunut huoneestani mihinkään saati sitten puhunut vanhemmilleni. Kerroin ystävälleni kaiken ja siinä sivussa viiltelyni, hän järkyttyi mutta lupasi tukea minua. Suunnittelin että muutan mummolaan mutta en tiedä miten keroisin sen vanhemmilleni...
Meidän välimme ovat taas VÄLIAIKAISESTI normaalit mutta kohta sama paskanjauhanta ja tappelut alkavat uudestaan.
Jos haluat puhua kanssani voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
tai mailata:
[email protected]
itselläni melko samanlainen tilanne, yksi kaverini ja minä itse. olet ehkä masentunut, huomaat sen itse jos olet. ja jos ensimmäinen kaverisi puhuu edes jonkin verran, se on hyvä. ja jos hän saa kirjoitettua. älä painosta heitä puhumaan, äläkä jankkaa heille jaksamisesta. koitat jollain muulla tavalla puhella heille, juota vaikka känniin jotta avautuisivat sinulle ;D no ehkei kannata, mutta koita saada asiasi kuntoon. :)