Vihaan lasta itsessäni.
Sitä pientä optimistia,
joka nenä tuuleen sunnattuna
seisoskelee lätäkössä,
rikkinäiset kumpparit
väärissä jaloissa.
Ihmettelee elämän kauneutta
ärsyttävän iloisesti hymyillen.
On kuin ei koskaan olisi kuullutkaan
sanoja avioliitto, kyllästyminen,
välinpitämättömyys ja epäonnistuminen.
Sydäntään ei osaa suojata ollenkaan,
mokoma lapsenmielinen typerys.
Sitä pientä optimistia,
joka nenä tuuleen sunnattuna
seisoskelee lätäkössä,
rikkinäiset kumpparit
väärissä jaloissa.
Ihmettelee elämän kauneutta
ärsyttävän iloisesti hymyillen.
On kuin ei koskaan olisi kuullutkaan
sanoja avioliitto, kyllästyminen,
välinpitämättömyys ja epäonnistuminen.
Sydäntään ei osaa suojata ollenkaan,
mokoma lapsenmielinen typerys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli aivan ihana. Vähän niin kuin minä puhuisin...
Samassa tilanteessa olen ja samalla tavoin "höynähtänyt". Hyvä, että se lapsi meissä kuitenkin asuu. Sitä ei pidä vihata, vaan ruokkia.
ihan jees runo. Hyvin kirjoitettu...
Aivan ihanasti kirjoitettu!
Niin raastavaa, mutta kuitenkin välistä juoksee vastaan ilo kumisaappailla, metsään päin kävellen ;)