Iän pitäisi kaiken järjen mukaan tuoda kokemusta ja varmuutta, mutta enpä voi sanoa, että ujoudesta olisin mihinkään päässyt. Tietysti jonkun verran, mutta itsekritiikkiä piisaa vieläkin. Ja siitähän ujoudessa on kysymys, eikö vaikka? Se on pelkoa siitä, mitä muut sinusta ajattelevat? Onko ujous vaikuttanut esim. teidän ammatinvalintaanne? Minulla on uusi elämänvaihe alkamassa; pitäisi vihdoin tietää, mikä minusta tulee isona. Lapset isoja jne. Koulua on tullut käytyä, mutta enpä tiedä, onko oma ala jo löytynyt. Tykkäisin tehdä töitä omassa rauhassa ja omassa kodissa, ilman "esilläoloa". Onko toivoa?
Nelikymppinen ja ujo, onko muitakin?
Ujottaja Nainen
3603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hermoile suotta...:))Toivoa on. Voihan kotonakin/kotoa tehdä töitä, eikä tarvitse olla välttämättä esillä. Kokemus ja onnistumiset tuovat varmuutta, mutta jokainen meistä on erilainen persoona. On ujoja ja rohkeita ja siltä väliltä..Kaiken kaikkiaan nykyään on tarjolla aikuisellekin jos millaista koulutusta. Naapurini käy mm. aikuislukiota, ja on muuten kotona tyött.päivärahalla. Yli 50v..:)
täytän tapanina 47 ja oon edelleenkin syrjään vetäytyjä yritän välttää tilanteita kaiken aikaa. ettei tarvii hävetä itseään kun ei osaa keskustella eikä muutenkaan käyttäytyä kun muut ihmiset.oon mielelläni sivusta seuraaja.niin että minä ainakin oon sinun lisäksesi.
..on ihan samanlaisia ajatuksia sillä erolla vaan,että oon mies.
En tiedä muuttuuko tää millonkaan muunlaiseks.
Tosin alkoholin avulla tilannetta saa korjattua hetkellisesti,mut muuten kyllä välttää toisten ihmisten seuraa.Ei osaa keskustella tai siltä ainakin tuntuu ja muutenki on jotenkin hankala olla toisten seurassa.