olen kolmilapsisen perheen nuorin, nyt 19 vuotias.mulla on 2 siskoa, vanhin on nyt 26vee.
olen ollut aina kauheen herkkä ja epävarma itsestäni ja omista taidoistani.
uskallan väittää että mun vanhemmilla on osuutta siihen.
vanhin lapsi on aina saanut jakamattoman huomion, sen kouluasioista on pidetty tarkkaa syyniä ja häntä on pidetty fiksuna ja kauniina ja upeena ja ties mitä.hän on monen alan opettaja, käy koko ajan ulkomailla, sil on rikas mies, sil on hirveesti kavereita ja kaikki pitää siitä.
keskimmäinen sisko on aina pitäny itse huolen siitä että hänet huomataan ja menny siinä samassa vanassa.
mä olen erilainen.olen perheestämme huonoiten menestyny koulussa, ja ainoa keino jolla mut huomataan on kiukuttelu.en todellakaa tykkäis pitää aina mykkäkoulua saadakseni huomiota.
mä huomaan heti jos vanhemmat käyttäytyy erilaisesti.äiti luulee etää ainut asia mistä elämässäni olen kiinnostuinut on muoti ja vaatteet ja juhliminen, vaikka näytän niille ens keväänä että olen siellä yliopistolla!!
ja aina kun vanhin sisko/sen poikaystävä tulee kotiin, niille tehdään kaikkia ihme ruokia, talo siivotaan ja ollaan niin fiksuja että!
mun poikaystävä on ihan eri juttu.
ne on pieniä asioita:
"tilataan kaveriliittymä, johon kaikki perheenjäsenet poikaystävät kuuluu, mut hups, mun poikakaveri ei enää mahdukkaan"
"ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita"
mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"
mä olen yhtälailla yksilö kun nää muutkin.ne yo-juhlat oli mun ekat ja ainoat.
:(
olen ollut aina kauheen herkkä ja epävarma itsestäni ja omista taidoistani.
uskallan väittää että mun vanhemmilla on osuutta siihen.
vanhin lapsi on aina saanut jakamattoman huomion, sen kouluasioista on pidetty tarkkaa syyniä ja häntä on pidetty fiksuna ja kauniina ja upeena ja ties mitä.hän on monen alan opettaja, käy koko ajan ulkomailla, sil on rikas mies, sil on hirveesti kavereita ja kaikki pitää siitä.
keskimmäinen sisko on aina pitäny itse huolen siitä että hänet huomataan ja menny siinä samassa vanassa.
mä olen erilainen.olen perheestämme huonoiten menestyny koulussa, ja ainoa keino jolla mut huomataan on kiukuttelu.en todellakaa tykkäis pitää aina mykkäkoulua saadakseni huomiota.
mä huomaan heti jos vanhemmat käyttäytyy erilaisesti.äiti luulee etää ainut asia mistä elämässäni olen kiinnostuinut on muoti ja vaatteet ja juhliminen, vaikka näytän niille ens keväänä että olen siellä yliopistolla!!
ja aina kun vanhin sisko/sen poikaystävä tulee kotiin, niille tehdään kaikkia ihme ruokia, talo siivotaan ja ollaan niin fiksuja että!
mun poikaystävä on ihan eri juttu.
ne on pieniä asioita:
"tilataan kaveriliittymä, johon kaikki perheenjäsenet poikaystävät kuuluu, mut hups, mun poikakaveri ei enää mahdukkaan"
"ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita"
mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"
mä olen yhtälailla yksilö kun nää muutkin.ne yo-juhlat oli mun ekat ja ainoat.
:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tottakai aiheuttaa epävarmuutta jäädä jatkuvasti sisarustensa varjoon! Tunnet joutuvasi taistelemaan saadaksesi sun vanhemmilta edes vähän myönteistä huomiota...
Ymmärtääkö ne, miltä susta tuntuu, vai olisiko niiden käytös ajattelemattomuutta? Nekin on vain ihmisiä. Mököttämisen sijaan sun kannattais keskustella vanhempiesi kanssa. Tee tämä rauhallisena, jolloin et sano jotain, mikä entisestään huonontaisi teidän välejä
Haluatko todella yliopistoon, vai haetko sinne sun vanhempien takia? Elät omaa elämääsi, et niiden. Eikö merkitystä ole sillä, että jokainen teistä sisaruksista tekee parhaansa, ei sillä, kuka menestyy parhaiten? Tiedätkö: voit olla tyytyväinen itseesi, kunhan teet voitavasi!