olen kolmilapsisen perheen nuorin, nyt 19 vuotias.mulla on 2 siskoa, vanhin on nyt 26vee.
olen ollut aina kauheen herkkä ja epävarma itsestäni ja omista taidoistani.
uskallan väittää että mun vanhemmilla on osuutta siihen.
vanhin lapsi on aina saanut jakamattoman huomion, sen kouluasioista on pidetty tarkkaa syyniä ja häntä on pidetty fiksuna ja kauniina ja upeena ja ties mitä.hän on monen alan opettaja, käy koko ajan ulkomailla, sil on rikas mies, sil on hirveesti kavereita ja kaikki pitää siitä.
keskimmäinen sisko on aina pitäny itse huolen siitä että hänet huomataan ja menny siinä samassa vanassa.
mä olen erilainen.olen perheestämme huonoiten menestyny koulussa, ja ainoa keino jolla mut huomataan on kiukuttelu.en todellakaa tykkäis pitää aina mykkäkoulua saadakseni huomiota.
mä huomaan heti jos vanhemmat käyttäytyy erilaisesti.äiti luulee etää ainut asia mistä elämässäni olen kiinnostuinut on muoti ja vaatteet ja juhliminen, vaikka näytän niille ens keväänä että olen siellä yliopistolla!!
ja aina kun vanhin sisko/sen poikaystävä tulee kotiin, niille tehdään kaikkia ihme ruokia, talo siivotaan ja ollaan niin fiksuja että!
mun poikaystävä on ihan eri juttu.
ne on pieniä asioita:
"tilataan kaveriliittymä, johon kaikki perheenjäsenet poikaystävät kuuluu, mut hups, mun poikakaveri ei enää mahdukkaan"
"ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita"
mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"
mä olen yhtälailla yksilö kun nää muutkin.ne yo-juhlat oli mun ekat ja ainoat.
:(
olen ollut aina kauheen herkkä ja epävarma itsestäni ja omista taidoistani.
uskallan väittää että mun vanhemmilla on osuutta siihen.
vanhin lapsi on aina saanut jakamattoman huomion, sen kouluasioista on pidetty tarkkaa syyniä ja häntä on pidetty fiksuna ja kauniina ja upeena ja ties mitä.hän on monen alan opettaja, käy koko ajan ulkomailla, sil on rikas mies, sil on hirveesti kavereita ja kaikki pitää siitä.
keskimmäinen sisko on aina pitäny itse huolen siitä että hänet huomataan ja menny siinä samassa vanassa.
mä olen erilainen.olen perheestämme huonoiten menestyny koulussa, ja ainoa keino jolla mut huomataan on kiukuttelu.en todellakaa tykkäis pitää aina mykkäkoulua saadakseni huomiota.
mä huomaan heti jos vanhemmat käyttäytyy erilaisesti.äiti luulee etää ainut asia mistä elämässäni olen kiinnostuinut on muoti ja vaatteet ja juhliminen, vaikka näytän niille ens keväänä että olen siellä yliopistolla!!
ja aina kun vanhin sisko/sen poikaystävä tulee kotiin, niille tehdään kaikkia ihme ruokia, talo siivotaan ja ollaan niin fiksuja että!
mun poikaystävä on ihan eri juttu.
ne on pieniä asioita:
"tilataan kaveriliittymä, johon kaikki perheenjäsenet poikaystävät kuuluu, mut hups, mun poikakaveri ei enää mahdukkaan"
"ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita"
mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"
mä olen yhtälailla yksilö kun nää muutkin.ne yo-juhlat oli mun ekat ja ainoat.
:(
Vastaukset 9
Vanhimmat
..."ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita", "mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"...
Siis ihan älytöntä, eikai kukaan isä tai äiti voi sanoa lapselleen tollasta!? Huh... Ei munkaan vanhemmat mitään unelmavanhempia olleet, mut jos sain töitä tai vastaavaa, kyllä ne sentään vähän huomioi sitä...
Tapa koko vitun perheesi ja tapa isäsi erittäin hitaasti ja työnnä sen perseeseen rautakanki ja leikkaa saksilla sen munat irti. Niin minä ainakin tekisin. Ja lopuksi polta koko perhe. Onnea yritykseen
Näköjään eka viesti ei mennyt mutta tehdään tällänen. Muutin kotoa 16v ja asun nytten japanissa yksi,, en ole nähnyt vanhempiani viimeiseen 8vuoteen ja en ole siitä mitenkään pahastunut .. mutta sinulla on liian heikko luonne et kestä mitään olet heikko ja et tule kestämään paljoa jos et pura tunteitasi, tiedän se koskee tunne itsekkin tunteen mutta osaan olla sen kanssa
Kuinka kurja juttu:(
Jotkut ihmiset osaa kyllä olla niin ajattelemattomia. Itse olen joutunut kärsimään hieman saman tapaisista jutuista.
Isän, äitipuolen ja velipuolen kanssa on ollut jos jonkinlaista harmillista sattumaa. Pitkän aikaa he asuivat ulkomailla. Kerran mennessäni katsomaan isääni, olivat isovanhempani myös siellä. Menimme sirkukseen ja ovilla huomattiinkin että yksi lippu puuttuu... ikää oli vain 10 mutta tajusin kyllä kuka oli unohdettu, olinhan itse tullut maahan vasta edellisenä iltana.
Toinen esimerkki, isäni sanoi että "Me ollaan lähdössä lomalle". Noh.. varsin pian opin että en kuulu joukkoon "me". Se siitä lomasta sitten. Tälläisiä esimerkkejä olisi lukemattoman monta.
Mä oon selvinnyt ajattelemalla "JA PASKAT". Enää tarvi kestää about vuosi jotta pääsen opiskelujen myötä kunnolla eroon isästä ja äitipuolesta. Oon onnistunut kääntämään kaikki vastoinkäymiset ja harmit voitoksi, ja nykyään mulle on ihan sama mitä muut musta ajattelee. Vain lähimmät ihmiset tietävät millainen todella olen, isäni, äitipuoleni ja velipuoleni eivät niihin valitettavasti kuulu, vaikkakin niin luulevat.
Yritä säkin kaikesta huolimatta kääntää vastoinkäymiset ja harmit hyödyksi, koska niiden avulla susta tulee paljon vahvempi kuin muista sisaristasi! Sisulla selviää kaikesta!
Paska tilanne tuo. Itselläni ei ole ollut noin pahaa. Ärsyttävää, kun sanotaan että vanhemmat lellii kupuksia (olen kuopus) mutta joskus se on niin, että esikoisia syrjitään. Niin kuin esimerkiksi meillä.
Muistan hyvin, kun joskus yläasteella, kun veljeni oli lukiossa, toin kuvistöitä kotiin. Äiti ylisti veljen töitä (molemmat olemme hyviä piirtämään) ja sitten kun näytin omiani, niin hän vain katsoi ne nopeasti läpi eikä kehunut. :/
Lisäksi aina veli on kiltimpi mukamas ja minä olen laiska, kun en ole joka päivä tekemässä jotain kotihommia ja ylimääräisiä sellaisia. Lisäksi olen laiska ja "varmasti saisin ysejä ja kymppejä jos vain haluaisin" kokeista, mm. pääsisin läpi englannista, joka on minulle ikuisesti koetinkivi, siinä on nyt pari nelosta. Ja en vain osaa sitä ja vihaan niitä opettajia ja ainetta itseään.
Veli, joka nyt on n.20, on aina älykkäämpi, ihanampi, mukavampi ja ahkerampi. Itse olen 16.
Vaikee on tilantees, tosiaan... Sun täytyy vaan jatkaa ja näyttää sun mutsille faijalle että sustakin on johonkin! Yritä puhua niille asiasta ja sanoa että sun mielestä se on epäreilua, että he huomioivat vain siskojasi. Olethan sinä jo aikuinen ja vapaa päättämään asioistasi.
Rupea halveksimaan kaikkea materialismia ja ala samalla halveksimaan vanhempiasi näiden pinnallisuuden vuoksi. Näin saat huomiota.
HAnkala tilanne...
Mut toisaalta esim. se, et teillä siivotaan ja tehdään ihme safkat kun vanhin siskosi mihensä kanssa tulee kylään liittyy myös siihen, että se ei ole enää pitkään aikaan asunut kotona ja saa siksi huomiota.
Eli uskon, että kun muutat pois kotoa alat saada enemmän kaikenlaista huomiota. Lisäksi äitisi tulee varmasti ikävöimään sinua.
tällä hetkellä en asu enää kotona vaan poikaystävän kämpillä 100 kilometrin päässä kotoa.muutettiin elokuun lopussa eikä mun vanhemmat ole vieläkään tullu käymään.no, tiedä häntä..