olen kolmilapsisen perheen nuorin, nyt 19 vuotias.mulla on 2 siskoa, vanhin on nyt 26vee.
olen ollut aina kauheen herkkä ja epävarma itsestäni ja omista taidoistani.
uskallan väittää että mun vanhemmilla on osuutta siihen.
vanhin lapsi on aina saanut jakamattoman huomion, sen kouluasioista on pidetty tarkkaa syyniä ja häntä on pidetty fiksuna ja kauniina ja upeena ja ties mitä.hän on monen alan opettaja, käy koko ajan ulkomailla, sil on rikas mies, sil on hirveesti kavereita ja kaikki pitää siitä.
keskimmäinen sisko on aina pitäny itse huolen siitä että hänet huomataan ja menny siinä samassa vanassa.
mä olen erilainen.olen perheestämme huonoiten menestyny koulussa, ja ainoa keino jolla mut huomataan on kiukuttelu.en todellakaa tykkäis pitää aina mykkäkoulua saadakseni huomiota.
mä huomaan heti jos vanhemmat käyttäytyy erilaisesti.äiti luulee etää ainut asia mistä elämässäni olen kiinnostuinut on muoti ja vaatteet ja juhliminen, vaikka näytän niille ens keväänä että olen siellä yliopistolla!!
ja aina kun vanhin sisko/sen poikaystävä tulee kotiin, niille tehdään kaikkia ihme ruokia, talo siivotaan ja ollaan niin fiksuja että!
mun poikaystävä on ihan eri juttu.
ne on pieniä asioita:
"tilataan kaveriliittymä, johon kaikki perheenjäsenet poikaystävät kuuluu, mut hups, mun poikakaveri ei enää mahdukkaan"
"ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita"
mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"
mä olen yhtälailla yksilö kun nää muutkin.ne yo-juhlat oli mun ekat ja ainoat.
:(
olen ollut aina kauheen herkkä ja epävarma itsestäni ja omista taidoistani.
uskallan väittää että mun vanhemmilla on osuutta siihen.
vanhin lapsi on aina saanut jakamattoman huomion, sen kouluasioista on pidetty tarkkaa syyniä ja häntä on pidetty fiksuna ja kauniina ja upeena ja ties mitä.hän on monen alan opettaja, käy koko ajan ulkomailla, sil on rikas mies, sil on hirveesti kavereita ja kaikki pitää siitä.
keskimmäinen sisko on aina pitäny itse huolen siitä että hänet huomataan ja menny siinä samassa vanassa.
mä olen erilainen.olen perheestämme huonoiten menestyny koulussa, ja ainoa keino jolla mut huomataan on kiukuttelu.en todellakaa tykkäis pitää aina mykkäkoulua saadakseni huomiota.
mä huomaan heti jos vanhemmat käyttäytyy erilaisesti.äiti luulee etää ainut asia mistä elämässäni olen kiinnostuinut on muoti ja vaatteet ja juhliminen, vaikka näytän niille ens keväänä että olen siellä yliopistolla!!
ja aina kun vanhin sisko/sen poikaystävä tulee kotiin, niille tehdään kaikkia ihme ruokia, talo siivotaan ja ollaan niin fiksuja että!
mun poikaystävä on ihan eri juttu.
ne on pieniä asioita:
"tilataan kaveriliittymä, johon kaikki perheenjäsenet poikaystävät kuuluu, mut hups, mun poikakaveri ei enää mahdukkaan"
"ai sait sä töitä, no sinne ei varmaan sit ollu muita hakijoita"
mun yo-juhlissa isä sanoi että: "ei nää kolmannet juhlat tunnu samalta kun ensimmäisen lapsen juhlat"
mä olen yhtälailla yksilö kun nää muutkin.ne yo-juhlat oli mun ekat ja ainoat.
:(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pistää oikein vihaksi tietää miten vanhempasi kohtelevat sinua. Itse elän samanlaisessa tilanteessa tällä hetkellä... tai siis samankaltaisessa...
Tuntuuko että vanhemmat sisaruksesi ovat ns. onnistuneet elämässä vanhempiesi silmissä ja sinä et? *omat vanhempani käyttävät rahaa ja sellaista onnistumisen mittarina*
Tuo YO-juhlat on todella valitettavaa, koska olet kuitenkin opiskellut kohta 12 vuotta sen lakin eteen! *onnea muuten niihin kirjoituksiin!*
Laitan nopeasti hieman omaa tilannettani:
En ole noin kolmeen vuoteen kuullut seuraavaa:
*oliko kiva ilta?
*miten menee? (siis ei koulussa, vaan yleisesti)
*Sinulla on mukavia ystäviä
*Viihdytkö koulussa?
En ymmärrä mikä tässä on ongelma koska:
1. En juo enkä polta
2. Liikun srk-piireissä, olen isonen, ym. "kunnollista" monien silmissä
3. Lukiossa 8,7:n keskiarvolla
4. Näillä näkymin lukioajan suunnittelu valmis, eli tiedän mitä teen
5. Kaverini eivät käytä alkoholia, polta, käytä huumeita
Noh, oli miten oli, tuntuu vain siltä että vanhemmat eivät minusta välitä, koska minusta ei tule perheen seuraavaa insinööriä tai lakimiestä tai ekonomia... Mutta rakastan silti perhettäni,toivon että rakastaisin vilpittömästi koko sydämestäni, mutta joskus se vain on niin vaikeaa...
Voimia sinulle Viola, nauti niistä YO-juhlista sitten toden teolla, ansaitset ne ja vieläkin parempaa! "Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut."
Mun vanhempien tyylillä kysyttynä noi kysymykset
*oliko kiva ilta?
*miten menee? (siis ei koulussa, vaan yleisesti)
*Sinulla on mukavia ystäviä
*Viihdytkö koulussa?
*Missä helvetissä oot ollu ruokakin oli 3 tuntia sitten?
*Sulla taitaa olla jotain ongelmia vai?
*Sun ei tarvi olla kavereittes kanssa kun ne on tommosia?
*Tais mennä huonosti koulussa kun noin hiljanen oot?
Toi kuulostaa aika inhottavalta, etenkin YO-juhla-juttu. :( Voimia sulle! :)
Mul on taas sillai vähän äitin kaa, et yleensä ei paljoo puhuta ja kerran kuussa se kysyy et "mites koulussa menee?" ja odottaa että latelen kaikki asiani sille yhellä kertaa ja sit siitä tuntuu tosi "hyvältä äidiltä" vaikka sitä se ei ole ollenkaa.
KOita pärjätä. :)
Kohtalotoverina voin sanoo et: Inhottavaa just tollanen, et sisaruksia kohdellaan eri tavalla!
Itelläni on isoveli, joka käy toista vuotta lukioo ja kaksoissisko, joka on mun kaa samalla luokalla (9. luokka).
Isoveljeä on aina esikoisena pidetty viisaimpana ja muuten parhaana. Ikinä sitä ei oo mistään moitittu. Mullekki se on useesti lyöny silmän mustaksi ja eräästäkin kahnauksesta on arpi takaraivossa muistona...Ja ainoat lohdun sanat mitkä mulle on sanottu, on ollu et:
No omapas on vikas! Varmasti menit ärsyttämään!
ei kauheen kiva, ei!
Sisko taas...Bilettää joka viikonloppu oikeen kunnolla ja tulee kännissä kotiin kännikavereidensa kanssa. Koulu sillä menee päin persettä (ihme et on päässy 9. lk:lle...) ym tällasta, mistä luulis vanhempien puhuttelevan tms. Mut ei! Se ku nyt sattuu oleen mua 2 min. nuorempi! Meidän vauva!!!!
Ja minä...en ny varsinaisesti aherra koulun eteen, mitä nyt läksyt teen ja tunnilla kuuntelen...arvosanat ei ole koskaan olleet alle 8 ja usin ne on 9 tai 10...(veljellä ja siskolla vain harvoin 10 tai 9 ja usein arvosanat 8-6 joskus 5) Niin minulle ei anneta mitään tunnustusta näistä numeroista!
Päin vastoin! jos joskus sattuu tulemaan 8 kokeesta nii ollaan huutamassa et miksi et lukenut ja miksi meni noin helvetin huonosti. Sisko ja veli saa kehuja 7:sta!!!
joo ehkä on simputusta, mutta rupee vähitellen vituttaan, ku ei kohdella samalla lailla.
Lisäksi yritän olla mahdollisimman mukava ja tehdä niinkuin pyydetään mutta se ei näköjään riitä..
Mielestäni tuollainen käytös vanhemmilta on käsittämätöntä, ja jotenkin sairasta (anteeksi jos tämä loukkasi.)
Minullaa paljon itseäni vanhempi veli ja sisko, silti olemme samalla arvoasteikolla vanhempieni silmissä. Toki kun siskoni tulee joskus käymään ruotsista kotiin häntä huomiodaan paljon, mutta mielestäni se on oikein.
Voimia sinulle viola, toivon vanhempiesi käytökseen parannusta.
mä tiedän miltä susta tuntuu. nyt sun on näytettävä porukoille mihin sä pystyt. ne kai pitää sua aikaan saamattomana "raakileena" joka ei pysty mihinkään vastaavan kuin vanhemmat siskosi nyt näytät kyntesi. mutta tollanen kohtelu on kertakaikkiaan naurettavaa mutta kun näytät mihin pystyt ne tajuaa miten tyhmiä ne ovat olleet