kolmikielisiä

käytännössä jos on pakko, meillä on aina puhuttu useampaa kieltä iloisena sekamelskana,koska jokainen sukuhaara molemmin puolin tuntuu tulevan eripuolelta mualimaa, mutta yksi, max kaksi kieltä kannattaa pitää sellaisena peruskielenä jotta lapsi oppii ne kunnolla, vaikkapa sitten se suomi ja saksa ts vanhempien äidinkielet, englannin oppii sitten siinä sivussa...Meillä suomi se varsinainen äidinkieli,kun täällä asumme,suomenkielisessä koulussa jne, vaikka kotona keskenään puhutaan muuta.

Meillä on neljä kieltä, Suomi, Ruotsi, Saksa ja Englanti... ja lapset osaa kaikkia neljää... kahta he jopa kirjoittavat.

Jos olisin itse samassa tilanteessa, pitäisin tärkeimpänä, että lapsi oppii hyvin vanhempiensa äidinkielet. Jos lapsi valitsee myöhemmin englannin ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen, ei sen oppiminen lapsuudessa olisi minulle itsetarkoitus. Jos muuta mahdollisuutta ei ole, tietenkin asian voi noinkin ratkaista.

Tosi asia on, että monikielinen lapsi helposti sekottaa eri kielten rakenteita ja sanontoja, joten aina monikielisyys ei valitettavasti ole ehdoton etu.

Olen itse pitänyt joskus yliopistolla käännöskurssia vieraasta kielestä äidinkieleen. Muistan yhden opiskelijan, joka oli kaksikielinen. Hän teki suomen kielessä erittäin pahoja virheitä, joten hänen suomen kielen taitonsa ei ollut läheskään niin hyvä kuin yksikielisillä.

On tietysti niin, että useimmiten työelämässä tarvitaan suullista kielitaitoa, ja silloin tietenkin kaksikieliset lapset pärjäävät hyvin. Oppivathan he kahden kielen täydellisen ääntämisen. Kääntäminen on kuitenkin niin tarkkaa puuhaa, että siinä monikieliset eivät välttämättä ole parhaita ilmaisukyvyiltään.

Tuttavaperheessä vanhemmat suomen- ja ruotsinkieliseltä alueelta. Äiti puhui lapsille vain ruotsia, isä suomea. Käytännössä kävi koomisesti, että parin-kolmen vuoden iässä lapset mielsi, että kaikille naisille puhutaan ruotsia ja miehille suomea, joten ruotsia taitamaton äitini olikin aika kinkkisessä tilanteessa, kun puhui suomea ja vastaukset tulvi ruotsiksi. Isompana kyllä ongelma poistui ja lapset puhuu molempia.

Kaverin siskon lapsilla äiti suomalainen, isä norjalainen ja muuttivat Ruotsiin. Alle 5-vuotiaina lapset puhui täysin 3 kieltä.

Meillä mies on Turkin kurdi, joten olemme oman tulokaisen kanssa päättäneet, että kotona puhutaan pelkästään kurdia, koska halutaan kurdista äidinkieli ja suomen kieli kehittyy muuten väkisinkin vahvemmaksi, kun Suomessa asutaan. Englantia varmaan oppii väkisinkin, kun puhutaan kotona aika paljon myös englantia ja turkkia voi oppia turkinkielisille lapsille järjestettävissä kerhoissa, koska pois ei ole suljettu muuttoa míehenkään kotimaahan ja halutaan varmistaa, että koulunkäynti ja asiointi sujuu tarvittaessa sielläkin.

Tänään bussissa suomalainen nainen ja muslimimies puhuivat lapselleen huonoa englantia. Se oli kauheaa kuunneltavaa, lapsirukka. Kyllä vanhemman pitää puhua lapselleen omaa äidinkieltä.

ÄLÄ KOSKAAN PUHU LAPSELLESI SEKAISIN ERI KIELIÄ. Monet psykologit väittävät, että niinkin "triviaali" elementti kuin kielenkäyttö, vaikuttaa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen ratkaisevasti. Lapsi luottaa enemmän vanhempaan, joka johdonmukaisesti käyttäytyy eri tilanteissa samalla tavalla, eli esim. käyttää hänen kanssaan keskustellessa aina samaa kieltä. Lapsi myös oppii paremmin äidinkielensä eikä koe yhtä paljon vaikeuksia erotellessaan kieliä toisistaan.

Pakosta ei joudu lapselle puhumaan kolmatta kieltä. Meillä mies puhuu lapselle persiaa, minä suomea ja mies minä puhumme keskenämme englantia. Olemme molemmat oppineet toistemme kielet seuraamalla toisen puoliskon keskusteluja lapsen kanssa. Eli vauvaikäisen kanssa kommunikointi on kieltä taitamattomalle oiva kielen alkeiskurssi :) Pikkuhiljaa taso vaikenee, ja myös se toisesta kielikulttuurista oleva oppii automaattisesti uuden kielen.

Nyt, kun lapsi on jo kouluikäinen, hän on osoittanut omaavansa loistavat englanninkielen taidot. Ne hän on omaksunut kuulemalla kieltä joka päivä elinympäristössään. Ja eräänä päivänä hän vain liittyi keskusteluumme kommentoimalla jotain englanniksi :)

Tietenkin olemme joutuneet kääntämään paljon asioita toisillemme. Onko se paha asia? Minusta ei. Ja täydellinen ymmärtämättömyys on jatkossa mahdottomuus, usko pois. Koko perhe hyötyy johdonmukaisesta kielenkäytöstä!

Tämä ei liity mitenkään teihin vaan noin yleisesti tulin pohtineeksi, että mitä tapahtuu lapselle, jolle vanhemmat puhuvat huonoa englantia tai mitä tahansa muuta kieltä. Esim. ei osaa sitä niin kuin äidinkieltään ja opettaa samalla lapsen puhumaan väärin. Onko tällaista vaikeaa korjata jälkeen päin ja minkälaisia vaikeuksia puheessa voi ilmetä?

Jos perheessä vaikka on äitillä ja isillä eri kielet ja vielä näillä yhteinen kieli (vaikka enkku), jota kumpikaan ei osaisi kunnolla.

Älä nyt suutu, en mitenkään kohdista tätä sinuun, vaan en jaksa aloittaa uutta keskustelua.

Olen sitä mieltä,että molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltä lapselleen ja jos kommunikointi keskenään on englantia,niin se on sitten sitä.Lapselle ei kannata englantia puhua sekoittamaan kahta äidinkieltä. Aikanaan oppii englannin joka tapauksessa.
Minullakin saksalainen mies,mutta lapsia ei.Mieheni osaa suomea erittäin hyvin,joten se on kotikielemme.Jos lapsia tulisi, olemme sopineet ,että juuri niin toimimme,että minä äitinä puhun suomea ja isä saksaa.Englanti on sitten jo se "vieras" kieli,jota opiskellaan koulussa.
Onnea tulevaan :)

Minä olen lapsemme (8v.) syntymästä lähtien puhunut hänelle suomea ja isä arabiaa. Mieheni kanssa puhumme kuitenkin aina saksaa. Niinpä esim. ruokapöydässä kuuluu sekaisin kolmea kieltä, mutta lapsi ei koskaan ole sekoittanut niitä toisiinsa. Nelivuotiaana hän muutti kanssamme Saksaan ja totesi parin päivän päästä hämmästyneenä: täällä kaikki puhuvat ichweisnichtiä. Ainoat saksankieliset sanat, jotka hän siihen mennessä oli oppinut (kotona kaiketi useimmin kuullut "ich weiss nicht" eli "en tiedä", hmm...), mutta eipä mennyt kuin kaksi kuukautta, kun päiväkodin hoitaja sanoi lapsen ymmärtävän jo kaiken ja vielä pari kuukautta myöhemmin lapsi puhui saksaa kuin muutkin ikäisensä.

On erittäin tärkeää, että johdonmukaisesti puhut lapsellesi AINA VAIN YHTÄ KIELTÄ, mieluiten äidinkieltäsi. Älä missään tapauksessa puhu lapselle kahta kieltä, ainakaan ennen kouluikää, sillä sekoitat sillä turhaan pienen pään. Kohta lapsi ei enää tiedä miten hänen sinulle tulisi vastata ja valitsee kielistä toisen (hänelle helpomman) ja kieltäytyy puhumasta toista. Pahimmassa tapauksessa hänestä voi tulla ns. puolikielinen.

Vanhempien välinen kolmas kieli ei haittaa mitään, vaikka onkin kieltämättä usein koomista ja hankalaa puhua perheen kesken kolmella kielellä. Ajan myötä siihen tottuu eikä sitä enää edes huomaa. Ei kaikkea tarvitse koko ajan kääntää, sillä perheenjäsenet kyllä oppivat ymmärtämään toistensa kieliä eikä toisten välistä keskustelua aina tarvitsekaan ymmärtää. Kun kutsun perhettäni syömään, esitän kutsun automaattisesti suomeksi ja saksaksi, vaikka yksikin kieli riittäisi. Jos on valinnut kaksi- tai jopa kolmikielisyyden lapselle, niin siitä on pidettävä johdonmukaisesti kiinni myös koko perheen ollessa yhdessä eikä turvautua silloin yhteen yhteiseen kieleen. Vasta kun kielet "istuvat" jo lujasti lapsessa, voi johdonmukaisuudesta luistaa esim. vieraiden aikana.