Eräässä kaupungissa on nyt sinkkuutta oikein kartoitettu. Tuloksena 43% kaikista talouksista on yksineläjien talouksia. Tulos ei hämmästytä jos mukana ovat myös opiskelijat, mutta jos ei , tulos aiheuttaa ihmettelyä.
Mikä sinkkudessa viehättää, yhtenä voisi olla sitoutumisen pelko, vapauden menetys varsinkin jos syynä on leskeys.
Jos noin puolet liitoista kariutuu, joista jää jälkeen monia syviä haavoja, ahdistuneita lapsia, jatkuvaa mietintää mikä meni pieleen ja missä meni metsään. Röyhkeät varsinkin kumppanin metsästäjät eivät keinoja kaihda, uskonnonkin varjolla voidaan pyydystää sopiva ehdokas ansaan.
Jos liitoista vain puolet säilyy ei se oikein vakuuttavalta tunnu.
Uusi sitoutuminen on usein arveluttaa vaikean elämänkokemuksen jälkeen jättämien haavojen vuoksi. Ero,kuolema,ei koskaan ole sitoutunut laittaa miettimään uutta suhdetta muodostaessa.
Jos taitoja halutaan testata makuuhuoneen puolella ja samaan hengenvetoon syöttämällä harhauttavasti omaa vakaumusta kaverille, on melko varmaa, liitto tulee epäonnistumaan. Kestävyyttä ei löydy.
Vaikeaa se on löytää näillä vuosilla samansuuntaisen ajatusmaailman omaava, jossa riitasointujakin osataan soitella samalla sävelellä.
On vain todettava taloudellisesti arvokasta yksineläminen, joss kaikki kulut maksaa itse. Parisuhteessa ne jakautuvat kahdelle.
Mikä siis on painavin tekijä parisuhteen muodostamisessa varsinkin meidän ikäluokassa.
Mikä sinkkudessa viehättää, yhtenä voisi olla sitoutumisen pelko, vapauden menetys varsinkin jos syynä on leskeys.
Jos noin puolet liitoista kariutuu, joista jää jälkeen monia syviä haavoja, ahdistuneita lapsia, jatkuvaa mietintää mikä meni pieleen ja missä meni metsään. Röyhkeät varsinkin kumppanin metsästäjät eivät keinoja kaihda, uskonnonkin varjolla voidaan pyydystää sopiva ehdokas ansaan.
Jos liitoista vain puolet säilyy ei se oikein vakuuttavalta tunnu.
Uusi sitoutuminen on usein arveluttaa vaikean elämänkokemuksen jälkeen jättämien haavojen vuoksi. Ero,kuolema,ei koskaan ole sitoutunut laittaa miettimään uutta suhdetta muodostaessa.
Jos taitoja halutaan testata makuuhuoneen puolella ja samaan hengenvetoon syöttämällä harhauttavasti omaa vakaumusta kaverille, on melko varmaa, liitto tulee epäonnistumaan. Kestävyyttä ei löydy.
Vaikeaa se on löytää näillä vuosilla samansuuntaisen ajatusmaailman omaava, jossa riitasointujakin osataan soitella samalla sävelellä.
On vain todettava taloudellisesti arvokasta yksineläminen, joss kaikki kulut maksaa itse. Parisuhteessa ne jakautuvat kahdelle.
Mikä siis on painavin tekijä parisuhteen muodostamisessa varsinkin meidän ikäluokassa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Silloin on taottava kun rauta on kuuma. Jos on tuohta takataskussa ei muuta kun kiinni limppuun aviossa ollessa saa puolet erotessa omaisuudesta jos liitto kestää 2v. Kyllä se siitä 2 vuotta menee ja eronhan saa ilmoitusluonteisesti.
Ei muuta kun ota karvoineen päivineen, huomioi omaisuus, tyhjätaskua on turha viedä eteenpäin.
lienee aikuisikäisellä se, että haluaa ihmisen, jolle puhella ja jonka kanssa voi jakaa jokapäiväiset tapahtumat, lähteä asiota toimittamaan tai huvittelemaan yhdessä, huolehtia toisistaan puolin ja toisin sekä ennen kaikkea istua iltaisin yhdessä sohvalla ja haukkua poliitikkojen toilailut ja TV-ohjelmat yhteen ääneen:-D
Oltuani kymmeniä vuosia leskenä, olen tullut kovin epäluuloiseksi miesten suhteen. Eikä asiaa auttanut se, että aviomiesehdokas kulki talossani ympäriinsä kuin mikäkin ulosottomies ja vaivihkaa laittoi muistikirjaansa ylös hinta-arvionsa esineistä ja kyseli miten olen aikonut käyttää korkotuotot!
Ihminen kaipaa ihmistä. Yksinolo on siitä kurjaa, kun ei voi jakaa mitään yhteistä toisen kanssa.
----
Jos sinulla on ollut aviomiesehdokas, joka teki muistiinpanoja omaisuudestasi, niin hän ei ehkä ollut ihmisen kaipuussa. Missä vaiheessa ja millä sävyllä muistutit hänelle, että sinäkin olet olemassa talon ja tavaroiden keskellä?
ensin hiukan kauhistuin sinun tuota "kymmeniä vuosia leskenä", mutta sitten ajattelin, että nopeastihan aika kuluu. - Nyt on vuosi 2005, kuinkahan moni meistä enää täällä kirjoittelee vuonna 2040? - Ketään meistä ei taida enää olla täällä maan päällä, olemme "menneet". - En osaa sanoa edes, onko se surullista, varsinkin, jos toivoo vielä näkevänsä rakkaansa. - Vai onko toive teistä lapsellinen?
Kyllä se totuus on että ikä tekee araksi heittäytyä uuteen suhteeseen täysillä,mutta miksi?Ihmisen elämä on ainutkertainen ja ei se parane mököttämällä.Pilkettä silmään ja menoksi.
Niin raha-asiat ja omaisuus kannattaa turvata säädöksillä omille jälkeläisille,niin eivät nekään nostele nokkaa,kun tuomme näytille uuden vaarin.
molemmissa perheissä,
mutta meidän ukki kuoli muutamia vuosia sitten.
Häntä ikävöimme.
kun on ollut kauan leskenä. Toivottavasti nykynaiset ovat viisaampia, etteivät venytä yksinoloa liikaa.
Silloin nuoruudessani ei ollut näitä lakeja kuin nykyisin, että nainen olisi omaisuuttaan voinut varjella tai oliko sitten, etten osannut. Mutta mitäs mököttämistä tässä olisi?
Kyllä tietysti sitä yritti tuoda itseään tykö, mutta sen hellän sanan kanssa samaan hengenvetoon tuli kysymys milloinka aikomus myydä sitä taikka tätä.
Jonkun kirjoituksen rivien välistä olin lukevinani ihmettelyn, että kuinka olen vielä hengissä kun olen ilmeisesti vanha. Jäin leskeksi muutaman avioliittovuoden jälkeen, joten en ole aivan liimatehtaalle joutumassa vielä.
ajattelen tilannetta, että olisin vaikkapa leski ja uuden kumppanin "hankinnan" edessä.
Eiköhän tällä iällä jo osaa harkitakin vähän.
Minun ainakin täytyisi löytää entiseni lähes täydellinen klooni, ennenkuin uskaltautuisin uuteen suhteeseen, sillä eiköhän ole aika vaikeaa opetella aivan "vieraan" ihmisen tapoja ja tottumuksia ymmärtämään ja sietämään.
Seura ja harastuskaverina voisin varmaan ajatella uutta. En ole taloudellisesti riippuvainen ja seksi on nykyään jo sivuseikka.
Siinäpä se! Tahtomattaankin tulee jokaista miestä verranneeksi siihen edesmenneeseen. Ja kun kloonia ei ole olemassa, niin ei uutta kaveriakaan löydy. Ehkä sitä osin tiedostamattaan panee hanttiin lähtemistä intiimiin suhteeseen kovin nopeasti, ja siitähän eivät miehet tykkää. Pitäisi edetä kerta heitolla sänkykamariin saakka...
Entisen miehen klooni ei missään tapauksessa tulisi kyseeseen paitsi rehtiydessä. Vertailu entiseen ei ole reilua uudessa suhteessa.
Ystävyyksiä on ollut mutta aina on tullut happy end. Milloin miehen psyykkiset oireilut- taloudenhoitaja vaateiden lisäksi, täysihoitomaksu 400-500€/kk. Selvästi laskelmoiva kieroutunut tapaus oli ja sai mennä.
Lapseni eivät saisi vierailla kodissamme, minun olisi pitänyt ylläpitää huoneisto heidän vierailuja varten. Hänen originelli poika olisi saanut tulla ja mennä yhteisessä kodissamme. Minulle vaikeata ymmärtää joten paras oli unohtaa tämäkin mies.
Minulla on ollut tosi huono mäihä miesmaailmassa, onko enää reilua ja rehtiä kaveria vapailla markkinoilla? Pitääkö heittäytyä uskovaiseksi, todistaa, tämä on Korkeimman johdatusta, puheilla pyörryttää sopiva kandidaaatti alttarille saakka, vaikka olisi sitten aviossa. Kyllä hyvää 1/2v odottaa. Tällainenkin tapaus paikkakunnalla on sattunut.
jossa toinen osapuoli olisi varattu ja hänellä olisi lapsiakin.
Voi olla kotikasvatuksen tulosta tai geeneissä.
Tai yksinkertaisesti halua hyvään elämään. En tiedä syytä, mutta aivan varma olen tästä.
Olen kanssasi samaa mieltä, ei ikinä suhteessa oleva mies ole tullut kysymykseen. Pitäköön jokainen omansa.
Olen ihmetellyt mikä on se motiivi pitää salarakasta yli 40v, jonka jälkeen suhde vasta laillistetaan avioeron tai kuoleman seurauksena.
Nainen elää yksin, odottaa ja odottaa, parhaat vuodet menevät ohitse ja yli 60v pääsee avioon, mies sitten olikin jo 75v. On vain todettava, meitä on joka lähtöön ja osa jää vielä asemallekin.
miehet on kun tätä ketjuakin nyt luettuani niin ei ainuttakaan misnäkökohtaa ole tullut esiin muilta mut laitampa minä sitten omani.
Tässä sattui että löytyi kaveriksi toinen osapuoli alkuun oli iha jees mutta jostain syystä rupesi pullo tulemaan aina mukana kun perjantaina tuli kylään viikonlopuksi ja kun otti muutaman paukun niin sitten alkoi ja mikään ei ollut hyvin ei huonekalut oikealla kohdallaan verhot ei olleet hyvät ja toisinsanoen mikään ei sattunut kohdalleen.
Vähänaikaa seurattuani katsoin että minulle riitti mieluummin vietän aikaa omineni omassa kodissani niinkuin minä olen tämän kalustanut aikoinani ja ilman perjantaipulloa.
kaapissa ja mitään ei sen käynnin jälkeen löydy. Sanoin jo ettei tarvitse järjestellä paikkoja kodissani, pidän itse siitä huolen;" sanoi 42 vuotias eronnut mies minulle, kun kyselin "tyttöystävästä" joka hänellä oli alku kesällä.
Me naiset taidamme olla aikamoisia "järjestäjiä", jos sinullekin on sellainen kohdalle sattunut.
Mitähän uusi mies muuttaisi ensiksi omassa elämässäni, tai " huushollissani?"
Olisi kiva tietää.
Mitä Sinä, Roope, tekisit jos tulisit viikonlopuksi luokseni? Kerrohan, kiinnostaisi tietää miehen mielipide.
"Ei vanha koira opi uusille tavoille." Niin se on meidän ihmistenkin laita. Miten monta mutkaa matkaan tulisikaan, jos tällä iällä yrittäisi sopeutua aivan uuden ihmisen kanssa saman katon alle?!
Jos joskus kiva seurustelukumppani sattuisi löytymään, niin viisainta on sellainen järjestely, että molemmilla on oma koti. Omassa valtakunnassaan saa kukin määrätä ja häärätä mielensä mukaan!
lapsetkin kyläillessään kodissamme sekoittamaan paikat niin etten meinaa löytää esineitä niille tarkoitetuilta paikoiltaan. Tytär ja miniä auttavat mielellään keittiössä ruoan valmistuspuuhissa, mutta usein joudun etsimään jotain esinettä heidän jäljiltään. En tietenkään huomauttele siitä, mutta ajattelen vain minkälaista "sotkua" vieras ihminen, vieläpä mies saisi aikaan. Entäpä nukkumaan menoaikojen ja aamuheräämisten yhteen sovittaminen.Ystävät, harrastukset, ruoka, josta toinen ei pitäisi, mutta joka olisi suurta herkkuani.
Kimurantein asia saattaisi olla lapset ja lastenlapset.Hyväksyttäisiinkö tasapuolisesti kummankin jälkikasvun vierailut kodissa.
Kyllä olisikin paljon yhteen sovittelenista.
Asia (uusi suhde) on minulle puhtaasti teoreettinen kysymys, mutta uskon, että useimmilla meikäläisen ikäisellä olisi ongelmia kun sinkun päivät vaihtuisivat kahdestaan asuvien yhteiselon arjeksi.
kerran olen kyllä kylässä käynyt joskus mutta täytyy tunnustaa että en ole paljoa osannut toisen huusholliin sekaantu jotain pientä askaroinut yhteisiä kävelylenkkiä tehty ja tansseissakin käyty ja hauskaa on ollut,tv on vienyt yhteistä aikaa ja yhteiset keskusteluhetket. Ei minua ole häirinnyt se jos astiat ei ole oikein kun en itsekään niihin niin kiinnitä huomiota minulla ne ainakin löytyy ei ne niin hukkaan voi hävitä onneksi pieni keittiö.
On joku joskus kysynyt että mitä sinä naisella teet kun itse osaat tehdä kaikkea, mutta siihenhän on taas luonnollinen vastaus olemassa jota ei tässä varmaankaan tarvitse mainita ;)))
Niin miehetkö vaan niitä taloja ja rahoja katselee?
Minä olen ollut yli 10 vuotta leskenä, ja jokainen nainen(6 kaikkiaan) jota olen seurustelun merkeissä tavannut on kyllä ollut rahastus mielessä kanssani.
Ei millään avioehtoa, ja monta muuta mukavaa juttua on tullut vastaan.
Mielipuolinen ajatukseni onkin, että kyllä niitä löytyy naisistakin varmaan yhtä monta kun miehistäkin.
Siis raha ratkaisee siinä , olisivat sen aikaa avoiossa että puolet saisivat.
Nyt olenkin ostanut maitoni litroittain ja on tullut paljon huokeamaksi,
Ja mikä hyvä puoli olen saanut monenlaista maitoa, kun ei ole saman "lehmän " maitoa.
Niin vielä pikku jutu , heistä oli 4 uskovaisia, tai sanoivat olevansa....?
Ne tekouskovaiset, maantieapostolit ovat pahinta mitä tiedän. Onnittelen että olet antanut hatkat niille. Eräskin akateeminen miehen puutteessa oleva naisenpuoli kiersi miehen sormensa ympärille, uskonnon keinoin psykologisia taitojaan apuna käyttäen.
Omaa etuaan ajavat käyttävät ihmisten yksinäisyyttä hyväksi.
Joku ukkeli yritti minuakin saada uskoon ja näytti miten polvirukouksia harrastetaan, jätin hänet mökkiinsä omiin rituaaleihinsa.
Nämä ovat niitä yksinäisten eteentulevia vaaroja.
Leskimiehen sanat ovat totisinta totta. "Auervaaroja" on niin naisissa kuin miehissäkin. Minulla ei ole mitään menetettävää, mutta kaverin luonteen ja motiivin suhteen alkavat hälytyskellot kyllä soida, jos tämä rupeaa suoraan tai kautta rantain utelemaan omaisuuteni ja tulojeni määrää.
Helpotukseksi tietenkin voi todeta, ettei sellainen kaveri ole minusta edes kiinnostunut sen jälkeen, kun olen antanut rehellisen vastauksen!!!
kun huomasin kirjoituksesi osoitteen.
En suinkaan sano, että miehet vain olisivat kertomani laisia. On meissä naisissakin monenlaisia ja varmasti vastaavia juttuja löytyy.
Kerroin vain kokemuksestani ja minun kohdallani se avioehdokas oli miespuolinen.
Ja tuosta uskovaisuudesta. Anteeksi nyt uskovaiset, mutta minä en ole koskaan luottanut ihmiseen, joka hymistelee kuinka hyvä hän on koska on uskovainen. Minulla on yläkerran isäntään suora yhteys ja hyvät välit, vaikka en uskovaisena itseäni pidäkään.
Eilen tulin uusiin ajatuksiin. Olin ylittämässä suojatietä yli puolivälin, Bemari kaahari, ei ollut mikään räkänokkapoika, tuli hurjaa vauhtia ja töytäisi minut katuun tosin selvisin naarmuilla.
Oli siinä pahempaankin aineksia. Jos ja jos ja jos olisi pahemmin käynyt, miten olisin selvinnyt yksinäni ja olisi pitänyt asioistani huolta. Tällaisissa tapauksissa olisi se James perheessä kullanarvoinen.
Tömähdyksen seurauksena muuttui ajatusmaailmani. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia ja ystävyyssuhteita pitää vaalia. Naarmuisena kun kulkukissa linkkailin aamukahvia keittämään, sittenkin elämä jatkuu, asioiden arvojärjestys taitaapi kohdallani muuttua. Niin yksi silmänräpäys voi muuttaa kaiken elämässä.
Oikein pahaa teki, kun luin tuosta tapaturmastasi. Onneksi selvisit naarmuilla. Pysähtyikö Bemarikuski katsomaan, että miten kävi? Entä kävitkö tarkastuksessa ja otitko kuljettajalta yhteystiedot? Kaikkea ei huomaa siinä paikassa ja vaivoja voi ilmetä jälkeen päin.
Yksin asumisen nurja puoli on todellakin, että on yksin silloinkin, kun ehdottomasti tarvitsisi sen kaverin.
Siksi yksineläjästä tulee helposti jopa ylivarovainen. Liukkailla keleillä pelkää kaatumista (miten kipsattuna tulee toimeen?), lampun vaihdot, verhojen laittamiset, yläkaappien siivous... kaikki aiheuttaa kauhuskenaarioita, että tippuu tikkailta ja jää kitumaan (kännykkä ei varmasti ole käden ulottuvilla silloin!) liikuntakyvyttömänä. Tai saa sydänkohtauksen omassa sängyssään.
Kaikissa mielikuvissa yksinäinen löydetään sitten, kun hän muuttuu hajuhaitaksi naapurustolleen... Näitähän saamme lukea lehdistä aivan liian usein.
hyvä kun kanssasiretkin ovat huomanneet semmoisen mitä se on yksin olla että jos sattuu jotain niin entäs sitten miten pärjätään
Itse olen pohtinut jo pitempään tätä samaa ongelmaa mut raikaisua siihen ei vielä ole löytynyt mutta yritämpä kyllä etsiä sitä ;))
Jos löydät ongelmaan ratkaisun, olet todellinen nero! Kun on valittava vaihtoehdoista, minä ainakin otan mieluummin sen pienemmän pahan eli "hajuhaittariskin".
Kuolemani jälkeen en aio olla itse murehtimassa mitään. Mutta niin kauan kuin olen hengissä, tykkään järjestellä päiväni mukavuudenhaluisesti itse (koska en saanut elää sen vanhan, tutun ja turvallisen kumppanin kanssa).
sydämelliset onnittelut tämän päivän johdosta! Ota vastaan virtuaalinen kukkakimppuni, jonka poimin virtuaaliselta kesäniityltä (koska tässä en aidompaa pysty ojentamaan).
Kai kävit lääkärillä varmuuden vuoksi!
Pysähtyikö Bemari, vai jättikö kuljettaja sinut heitteille?
Pelottava ajatus yksinäiselle, jos joutuu onnettomuuteen tai sairastuu. Sairaaloissa ei haluta pitää, vaan kotiutetaan heti, kun on mahdollista lainkaan kysymättä, selviääkö yksin.
Eräs yksin omakotitalossa asuva tuttavani oli korkeassa kuumeessa, ja hän hakeutui alkuillasta sairaalan poliklinikalle. Hän odotti 6 tuntia. Sitten hänelle kerrottiin, että hänellä on keuhkokuume ja ajettiin ulos sairaalasta keskellä yötä lääkereseptit mukana. Oli talvi, lähimpään apteekkiin 10 km. Onneksi läheisessä kaupungissa asui sukulaisia, jotka pääsivät auttamaan häntä.
Kyllä asia selvitettiin, joten juttu on hoidossa. Lääkärissä kävin, mutta persus ja reisi ovat sini-puna-keltakirjavia kun itämaan kartta.Hiruroid´lla hoitelen paikkojani, onneksi ei luita särkynyt.
Minulla on "luuvakuutus", muun lisäksi,vähän niinkuin varoiksi, voihan sitä sauvakävellessäkin kompuroida näillä vuosilla.
Kyllä tämä tästä ohi menee. Lämmin kiitos viestin huomioimisesta.
kukkasista ja onnitteluista näin virtuaaliseti ka kahvitkin tarjoa kyllä ja kakkuakin löytyy kyllä näinkin. et kiitoksia vaan ;))
Sinulle Roope.
Olet aina niin myönteinen, joten iloksesi tässä linkki josta löydät kauniin laulun...ja sanatkin, joten laulamaan...
http://www.blueyze.com/night.html
Tällainen lähetys Sinulle, Roope, päivänsankarimme:http://www.jacquielawson.com/viewcard.asp?pv=BD02EN
Iltakahveillasi tässä minäkin, kiitos, kyllä maistuikin!
Mikähän tuohon tuli, kun ei onnistunut siirto!?
Yritän uudelleen:
http://www.jacquielawson.com/viewcard.asp?pv=BD02EN
Mahdotonta enää viestittää mitään palstan pikku Hitlereitten takia.
samantapaisissa aatoksissa. Epävarmoilla markkinoilla tunnun liikkuvani, ei tiedä, mikä tavara hyväksytään ja menisi kaupaksi. Mutta huomenna on uusi päivä.
ei ole edes mahdollista ymmärtää valvojan ajatuksia. Tai eliminointeja. Tosta noin vaan.
ihania LEIDEJÄ kummatkin niin Helena kuin Kirj kyllä lämmitti mieltä ihan halaisin kyllä kumpaakin mutta täytyy suoda vain näin virtuaalisesti kiitokset vielä ;)))