Toivon että joku osaisi auttaa minua tajuamaan lapseni isää. Hän häipyi kun olin toisella kuulla raskaana, eikä juurikaan pitänyt yhteyttä ennen lapsen syntymää. Jos soitin hänelle, hän suuttui ja sanoi haluavansa elää rauhassa omaa elämäänsä. Kun lapsi syntyi, hän oli aivan innoissaan ja käytännössä katsoen ensimmäiset 1,5 kk melkein asui luonani hoitaen vauvaa kanssani. Tuon 1,5 kk jälkeen hän lähti kavereidensa kanssa reissuun pariksi viikoksi, ja sen jälkeen hän taas häipyi elämästämme ilman mitään järkevää selitystä. Yhteyttä hän ei nyt ole pitänyt kohta viiteen kuukauteen. Jonkin aikaa lähetin hänelle tekstiviestejä ja yritin myös saada häntä tunnustamaan isyyttään. Tästä ei ollut apua. Myös sosiaalivirastosta lähestyttiin häntä ja yritettiin saada isyystestiin -> ei vaikutusta. Nyt asia on oikeudessa ja hänelle lähetettiin haaste. Ilmeisesti haaste oli saapunut hänelle, koska sain sähköpostiini häneltä viestin, jossa hän kertoi kuinka paljon minua vihaa, ja kuinka hän ei ikinä aio maksaa yhtään mitään, ja kuinka hän aikoo tehdä elämästäni hankalaa jos en peru kannetta. Voisiko joku kertoa mikä saa miehen käyttäytymään näin? Mitä minun pitäisi tehdä?
Mies ei myönnä isyyttään
Minni.
201441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
anna oikeuden ns tuomita mies isäksi kun isyystesti on otettu...lapsen etu kuitenkin että lapsella on isä edes paperilla. prosessi voi kestää yli puoli vuotta mutta ei ole oikein että mies pääsee kuin koira veräjästä. pitäisi miettiä siinä vaiheessa kun hypätään samaan punkkaan,,,vastuu on molemmilla!!!!!
on lapselle parempi "että on isä edes paperilla"??
Joo, mekin lapsen kanssa askarrellaan paperinen isi seinälle.... Tai tehään vaikka paperinukke....
hohhoijaa! Ettei olisi elarit kyseessä?
olisiko vaikka siksi että periaate ja kunnia kysymys?
Taidat olla vastuunsa väistänyt isukki kun ajattelet ensimmäiseksi lapsen näkökulman unohtaen ruokkoja....
vielä aikuisenakin ihmisestä saattaa tuntua tosi pahalta, jos ei tiedä kuka hänen isänsä on.
varmaan kyseessä on myöskin ne elarit, sillä jos mies ei muulla tavoin vastuuta aikaan saamastaan lapsesta kanna ei se vapauta häntä elatusvelvollisuudesta.
kumpi se nyt onkaan sit lapsen etu,isän läsnäolo vai elarit??
tytön isä lähti raskauden aikana,ja en ilmoittanut nimeä koska en halunnut laselle sitten riipaksi vastahakoista isää..
lastenvalvoja nikotteli vastaan mut silti pysyin kannassani,kunta maksaa elarit,en niistä saanut luopua,vaikka sanoin et mun päätös,kannan kyllä vastuunkin..
ja vaikka nimi ei papereissa niin kyllä sen silti lapselle silloin kerron kun on tarpeeksi vanha menemään isin oven taakse..(näin on isän kanssa sovittu)
Teit todella järkevästi! Ei voi kun astaa pisteet sulle.
periaate ja kunnia kyseessä? naisella jolla on avioton lapsi?
jotenkin kauheen hankala uskoa.
tyrkyttää väkisin lasta isälle jos isä ei sitä halua? Kai jo ymmärsit toisella kuulla ollessasi raskaana ettei isä halua osallistua lapsen elämään? En ymmärrä tuota roikkumista. Jos itse on ratkaisuna halunnut lapsen pitää ilman toisen osapuolen halua - saa kyllä kantaa vastuun itse.
että aika moni"vastuunsa väistänyt isä" keksii jossain vaiheessa katumapäälle tultuaan kuitenkin haluavansa tutustua lapseensa?
Ja kenties siksi, että vastuu nyt kuitenkin on molempien, edes paperilla.
kenen tappioksi luet sen, jos isä haluaa tutustua lapseensa myöhemmin?
pitäiskö siitä niinku maksaa ennen ku saa tutustua vai? onko sitten parempi?
Pitäisi pitää housut jalassa tai edes huolehtia ehkäsystä ja ainaki katsoa, kenen kanssa sitä oikein makaa niin ei tarttisi itkeä jälkikäteen. Niin yksinkertaista se kuitenki on.
En ymmärrä jälkikätee viisastuneita jotka ulisee ihan tosissaa omaa saamattomuuttaa ja tyhmyyttää. Ei voi kun sanoa, ottakaa opiksi.
Jos hän haluaa olla lapselle isä, tunnustaa hän isyytensä ja maksaa elatusmaksut. Silloin hän saa isänoikeudet ja tuet häntä luomaan suhteen lapseen.
Jos hän ei tätä halua, sanot että päätös on sitten lopullinen. Isyyttä ei tunnusteta, eikä mies ole enää lapsen isä. Eli turha tulla mankumaan oikeutta lapsen tapaamiseen siinä vaiheessa kun oma kiinnostus alkaa herätä.
Vanhemmuus tarkoittaa vastuuta. Jos miehestä ei ole siihen, on parempi poistua takavasemmalle. Kukaan lapsi ei tarvitse kertomallasi tavalla käyttäytyvää isää.
Siis miksi pitäisi lapsi pakottaa ottamaan isä joka ei häntä halua?
Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa et helpompaa lapselle kun ei sitä isää ole ollenkaan kuin se et on ja sitten ihmeteltäisiin miksi se ei minusta (lapsestani siis)välitä??
Sovittu on et sitten joskus kun lapsi itse haluaa tavata isänsä,kerron ja saa itse mennä oven taakse..
Olen kyllä ollut valmis siihen et isä muuttaa mielensä ja haluaakin tavata lastaan,mutta silloin vaadin nimen paperiin,en elatusmaksujen takia,vaan siksi ettei sitten muutaman kk päästä kyllästy isileikkiin ja häivy lapsen elämästä,mielestäni vastuu otetaan loppuelämäksi tai sitten ei ollenkaan..
Samaa mieltä olen tuon keppälertun kanssa ja näin olen myös itse toiminut.Sitä paitsi,tiesittekö että on olemassa myös miehiä jotka osaavat rakastaa toisen miehen lasta kuin omaansa?!Minä tiedän ja siksi olen onnellisessa asemassa,lapseltani ei puutu isää eikä miehenmallia,vaikka biologinen isä ei häntä tunnustanutkaan ja parempi niin,jos 30-kymppinen mies ei pysty vastuuta ottamaan niin parempi tosiaan pysyä ihan vallan pois lapsen elämästä!
ehkä en ilmaissut asiaa ymmärrettävästi, siis taustoja jne...seurustelin lapseni isän kanssa. tulin raskaaksi. hän halusi isäksi ja halusi kantaa vastuunsa. asuimme yhdessä. kunnes eräs kaunis päivä ollessani viidennellä kuulla raskaana mies sanoi löytäneensä uuden naisen, aloittavansa uuden elämän. olin 19V ja raskaana ja yksin, abortti ei mahdollinen tuossa vaiheessa. ihan loppuraskaudesta isä otti yht ja sanoi että haluaa kuitenkin olla lapsen elämässä. kun tyttö syntyi soitin isälle ja sanoi tulevansa sairaalaan kattomaan.....sitä ei kuitenkaan tehnyt. kun piti mennä lastenvalvojalle kuten jokaisen täytyy tehdä, mies sanoi että haluaa nimensä papereihin. joten annoin lastenvalvojalle hänen nimensä, mutta mies kun meni samalle lastenvalvojalle hän ei enää halunnutkaan ottaa vastuuta vaan kielsi isyytensä...varmasti uuden kihlatun painostamana.joten lastenvalvoja laittoi miehen testeihin johon ei mennyt vapaaehtoisesti vaan sakon ja poliisin uhalla. asian selvittämiseen meni lähes vuosi. tässä tapauksessa saan syyttää itseäni lopun ikääni että retkahdin ja luotin mieheen joka olikin vastuuntunnoton rotta. nyt tyttäreni on 9v ja kyselee isästään, en hauku enkä panettele vaan kerron asiallisesti millainen hänen biologinen isänsä on. siis ulkoisesti, missä asuu,mitä tekee. tytär voi itse selvittää millainen mies on kyseessä kun on tarpeeksi vanha ottamaan yhteyttä.tiedän kokemuksesta millaista on kun ei tiedä kuka on biologinen isä...minulla ei ole...jossain vaiheessa murrosiässä jokainen ihminen haluaa tietää mistä on lähtöisin.miksi on sellainen kun on. osa ihmisen kokonaisuudesta kuitenkin syntyy geeneistä, sen lisäksi on ympäristön vaikutus jne...minä katson että on hyvä että biologinen isä on paperilla. jokainen voi olla asiasta omaa mieltänsä. elatusmaksut saa jokainen yh jokatapauksessa. jos ei siittäjältä niin yhteiskunnalta. mielestäni on oikeutettua että mies osallistuu lapsensa elämään edes rahallisesti jollei muuten. kyseessä ei ole kosto vaan oikeudenmukaisuus ja moraali. jokainen tarina on erilainen. tässä oli meidän tarinamme.
sun isä sit on
Jättää vaan vastaamatta siihen käräjäoikeuden haasteeseen.. ei ketään perkele voi pakottaa kenenkään isäksi jos ei sitä todellakaan halua! Varsinkaan jos muija on kusettanu et käyttää pillereitä ja hankkiutuu tahallee raskaaksi ja roikkuu koko ajan ja uhkailee.. pitäköön silloin pentunsa!
se isä ei enää lastenvalvojalla halunnutkaan isäksi äiti olisi voinut (jos olisi hyvää tahtoa löytynyt) keskeyttää isyyden tutkimisen.
näin ei kuitenkaan useinkaan käytönnössä tapahdu. koska öapsesta on jo tullut kauppatavara, jonka tapaamisestakin joutuu maksamaan.
tässäkin tapauksessa siitä syystä, että isällä oli se uusi...
miksi isän pitäis tunnustaa isyytensä?
sähän voit keskeyttää milloin tahansa isyyden tutkimisen kunhan vaan ilmotat lastenvalvojalle siitä.
miksi vaatia lapselle isä joka ei ole sitä omasta tahdostaan?