Väärä aforismi:
Kel onni on se onnen kätkeköön.
Pitää olla:
Kerro kaikille onnestasi.
Se avaa ihmissuhteiden aarreaitan.
Kel onni on se onnen kätkeköön.
Pitää olla:
Kerro kaikille onnestasi.
Se avaa ihmissuhteiden aarreaitan.
Väärä aforismi
joosua pyhähousu
10800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oot aivan oikeassa. Tällä iällä on onnellista kohdata lähimmäinen, jolta saa ja jolle voi antaa lämpöä, hellyyttä, ymmärtämystä pientä apua ja jopa suukon. Aivan lämmittävä kutina hiipii vartaloon. Onkohan tämä syntiä?
aforismi,ei onni kesta katseit ihmisten,kel onni se onen katkekoon ja rikas riemustansa yksin vaan.
Usein ihmiset eivat jaa onneasi vaan ovat kateellisia ja saat yksin nauttia onnestasi.
Eikös sitä sanota: rakkautta tai punaista nenää on vaikea piilottaa.
"Kerro kaikille onnestasi.
Se avaa ihmissuhteiden aarreaitan"
Pistämätöntä filofiaa!
Tuosta punasesta nenästä tuli mieleeni kysymys.
Jos se punainen nenä on rikkaala , niin se on arstoraatista punotusta.
Mutta jos työmiehellä on punainen nenä , niin sehän onkin juopon nenä.
Mihinkä se raja pistetään , kun varmaan molemilla on ihan samoin hankittu punotus?
Terv. Lokari 69.
huomataan,hyvaksytaan,mutta rakastunut ika ihminen usein leimataan vanhaksi hoperoksi,sellaisen on parasta katkea onnensa, ei se kesta katseit ihmisten.
Otetaan osaa suruun ja lahetetaan osanotto kortteja, mutta kun ihminen on syysta mistakin onnelinen,saako han kortteja; otan osaa onneesi,olen onllinen onnestasi?
Olen kai vuoden pari nuorempi ukkeli Etelä-Suomesta. Vaimon kanssa elellään.
Mukava että pidät Suomen nettiin yhteyttä. Kyllä täältä ystäviäkin voi löytyä.
Ja mielipiteiden vaihtoa.
Kun omaisia asuu ulkomailla, on helpompi sympatiseerata
ulkosuomalaisten yhteydenpitotarvetta.
ulkosuomalainen,kesti jonkin aikaa ennekuin tuohon paatokseen tulin,jos ei lapsia ole Suomessa ja mieskaan ei sinne halua, ei sita tassa iassa enaa halua yksin elella.
Nyt helpottaa ei enaa jossitella,yhdyn uuden kodin rakennuspuuhiin pojan kanssa,alan istuttamaan puitakin se varmistaa paatosta.
Kirjoitin ylempänä "tynkkysenä"; tässä rekisteröitynä.
Onnea rakennusprojektillesi siellä. Käyn syntymäkodissani
näin syksyisin metsästelemässä, kalastelemassa.
Yllättävän vahvasti lapsuudenmaisemat vaikuttavat kun sinne menee käymään.
Nyt tuntuu hyvöltä etten lähtenyt suureen länteen nuorena miehenä.
En ole päässyt lapsuudenmaisemiani näkemään koska ne jäivät itänaapurin rajan taakse.
Muistan usein kaiholla omaa vaatimatonta lapsuudenkotiani. Pientä kyläpahaista, mutta isoa pihakentää jossa lapsuusleikit leikimme. Suurta hiekkakuoppaa talomme takana, jossa talvisin mäkeä laskimme. Naapurin ankkaparia jotka seinämme vieritse joka aamu matkasivat metsikössä olevalle lammikolle kylpypuuhiinsa.
Mutta parasta oli kaunis järvenrantamme, noin 200 m:in päässä jossa vesileikkimme leikimme.
En ole tosiaankaan nähnyt lapsuusseutuani vuoden 1944:n jälkeen ja olen joskus ajatellut , jospa se onkin parempi niin.
Kaikki tuo mennyt on kaunista muistoa , mutta olisikohan yhtä kaunista sen jälkeen jos seudut näkisin.
Liekö ollut Suomessa moniakaan rintamaiden kyliä, joihin sotaevakoita ei
oltais sijoitettu.
Oli kai jonkinlainen viranomaismääräys alivukralaisten ottamisesta.
Meidän hyyryläiset olivat lähinnä oman kyläläisiä, mutta koulussa
oli karjalaislapsiakin.
Valitettavasti sodanjaloista lähteneet saivat vihamielistäkin kohtelua.
Me pennut emme tätä tienneet. Vasta telkassa nähtiin kun karjalaiset
kertoivat kipeistä tunnoistaan vieraissa ympyröissä.