Mikä on vikana näissä käsissä kun ei kukaan halua pitää kiinni?
Mikä on vikana näissä huulissa kun ei kukaan halua pientä suudelmaa antaa ja saada?
Mikä on vikana tässä sylissä kun ei siihen kukaan kylminä iltoina tahdo käpertyä?
Mikä on vikana tässä ihmisessä joka saa yksin tyhjässä elämäänsä elää?
Mikä on vikana tässä maailmassa kun ei saa rakastaa vaan?
Mikä on vikana minussa kun en saa kaikkeani antaa?
Mikä on vikana näissä huulissa kun ei kukaan halua pientä suudelmaa antaa ja saada?
Mikä on vikana tässä sylissä kun ei siihen kukaan kylminä iltoina tahdo käpertyä?
Mikä on vikana tässä ihmisessä joka saa yksin tyhjässä elämäänsä elää?
Mikä on vikana tässä maailmassa kun ei saa rakastaa vaan?
Mikä on vikana minussa kun en saa kaikkeani antaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä mieti tollasii asioita...kaikki tulee aikanaan...kunhan malttaa oottaa..
Vai luuletsä et kaikki sun ikäiset on saanu suudella ketään..taikka edes seurustella?
Ei sun elämäs voi olla tyhjä...vai?
Ei sussa oo mitään..vikaa..en usko et se on siitä kiinni...
No..mut koita pärjäillä..kyllä se elämä vielä hymyilee..varmasti..=)
ihana kirjoitus ja en tiedä mikä on vialla.. et ole varmaankaan löytänyt sitä oikeaa vielä??? tai se että vika voi olla meissä naisissakin, kun emme huomaa sellaista miestä jolla olisi jotain annettavaa...kaipa tää niitä elämän mysteereitä ja älä vaivu epätoivoon sillä mä luulen..ei kun mä tiedän et suakin varten on joku tyttö jossain odottamassa.
Mä en oo ollenkaan varma siitä, että kaikkia ihmisiä varten ois joku... ei todellakaan, sillä joillekin ei ole yksinkertaisesti myönnetty sitä iloa... syytä siihen saa jokainen itse pohtia, jos huvittaa! C'est la vie....
on iso paikka...ja niin on suomikin...
Kyllä täältä löytyy joku aina jollekkin... täytyy vaan käydä paljon ulkona ja tutustua erilaisiin ihmisiin...ei kannata jäädä niitä asioita kotiin murehtimaan...
Mulla on kyl tunne jo vähän alkanu hiipua..et jokaiselle ois vaan se yks ainoa oikea...
Koska sitähän ois aika mahdotonta löytää...
tässäpä minun tarina: olen siis luonteeltani ujo, ulkonäöltäni ruma&tyhmänäköinen..
oon yrittäny KAIKKENI että saisin tyttöystävän jonka kanssa tehdä just niitä asioita mitä luettelit.. no, minä olen onnistunut siinä! =)
mutta jumalauta jätkä, et jää kotiin itkemään paskaa "kohtaloas". sun kohtalos on mennä ulos ja yrittää niitä muijia vaikka kaikki tuntuis menevän vituilleen paina eteenpäin vain ja etsi juttuseuraa.. minulle tätä kautta löyty tyttöystävä..
ps. olen rillipäinen, pisamanaamainen, n. 80 kiloinen ja alle 170 senttiä pitkä ruma, nuorella iällä kaljuuntuva ääliö.. vittu mä oon löytäny itelleni naisen, säkin löydät!! varmasti!! paina eteenpäin vain!
KUKAAN ei tuu sun luokses kotiin tietokoneen ääreen ja pyydä sua jätkäkaveriks, SUN pitää etsiä!
En mä ole nörtti joka vaan tietokoneella värkkää mä käyn aika paljon eri paikoissa mitä nyt en tosin missään bileissä ryyppäämässä mutta kuitenkin. juttuseuraa on helppo saada kun en mä pelkää ihmisiä, ihan ventovieraidenkin kansssa on helppo jutella jos tarvetta on. Silti vaan ei ole kukaan huolinu, ehkä se on niin et se oikee ei ole sattunu kohdalle tai jotain, välillä vaan ei oikeen jaksais uskoo. Mä olen tällänen haaveilija joka vaan unelmoi kaikesta ihanasta mitä oman kullan kanssa vois tehdä mutta kun unelmat on unelmia ja totuus on totuus. Yksin on yksin.
Haaveileminen on ihanaa, mutta samalla se voi olla myrkkyäkin... Jos rakentelee liian kauniita unelmia, mikään ei todellisessa elämässä tunnu enää miltään, ja mahdollisuudet jäävät käyttämättä.
Itse tein aikanani sen virheen, että yritin mahduttaa niitä unelmia ihmiseen, joka ei ollut sen arvoinen, eikä muutenkaan sellainen, mutta jossa ihan liian kauan yritin roikkua.
Elämä opettaa etsimään sitä 'oikeaa' taikka miksei mukavaa väärääkin. Ja kummallisistakin paikoista, sen minä ole todennut...
Elämä ei ole helppoa aina välillä. Yksinäisyys kolahtaa toisinaan aika kovaankin ja silloin sitä toivoisi, että joskus jostakin löytyisi se toinen puolisko, joka voisi tehdä maailman täydelliseksi. Kadulla kävellessäni sydämeni muuttuu aina kateudesta vihreäksi, kun vastaan tulee toisiaan kädestä pitävä pari rakastuneen näköisenä ja huomaan, että kukaan ei ole pitämässä omasta kädestäni kiinni.
pisamissa jotain vikaa vai???????!!!!!!!!!!
Mäkin olen huomannu saman ei oo kukaan pitämässä. varmaan se aika kivaa on. En mä tiedä luulen vaan kun niin tekeevät, onnelliset...
...kai tyrkytä itteäs kellekää sillä se saa tytöt ahdistuneeks ja mä oon varma sulle on tyttö tuolla jossain ja varmasti lähempänä kun arvaatkaa... Tiedän tarkallee mistä puhun, sillä mulla on ollu samanlain tunne (viittaan niihin sun kaikkiin teksteihin mitä oon lukenu) ja nyt elämä kukoistaa, lukuunottamatta mun äidin aiheuttamia ongelmia (lue se juttu jos kiinnostaa)
En tyrkytä mä en ole sellanen että meen johonki paikkaan ja katon monta "muijaa" siellä kerkee pokata. Eli en, ja mä en ole se joka aina heti alkaa kyselemään mitää, se on mun suht harvoissa jutuissa tähän asti ollu yleensä se toinen joka on asian ottanu puheeks.
Mikä on vikana kun en halua pitää kiinni?
Mikä on vikana kun en halua suudella?
Miksi epäilen, vaikka rakastan?
Haluaisin rakastaa muitakin, koko elämä yhden rakkauden kourissa ahdistaa...
Haluaisin käpertyä johonkin toiseen syliin, koittaa onko se lämpöisempi.
Mutta en pysty. Mut on kahlittu "rakkauteen".
mitään vikaa! Lähde pois tietokoneelta ja etsi joku, joka vois pitää kädestä kiinni. Olen pahoillani, tää oli erittäin tökerösti sanottu, mutta totta.
Sun juttujasi jo pitkään seuranneeni uskallan väittää, ettei sussa ole mitään vikaa. Sulla on vaan käynyt huono tuuri. Sun laiselles jätkälle löytyy varmasti ottajia jos olet vähänkin sellanen kuin väität, usko pois. On vaan vaikeeta löytää itsensä kaltaista ihmistä kun on selvästi erilainen kuin muut... Ehkä sun kannattais pitää pieni tauko siitä ainaisesta yrittämisestä ja etsimisestä ja käydä läpi tunteitas ja omaa itseäs. Paha mun on mitään neuvoa... Typerä ja itsestäänselvä neuvo, mutta älä luovuta. Sä oot vielä nuori, ja moni kakskymppinenkään ei oo koskaan seurustellut. Tiiän kokemuksesta ettei tämmönen lohduta, mutta sanon sen silti kun en muutakaan voi.. Tsemppiä kuitenkin ja jaksamista, vielä se elämä sullekin hymyilee.
Tota kysymystä pyörittelen päässäni koko ajan. Miltä tuntuisi, että mulla olis joku joka välittäis musta. Joka todellakin suutelis ja pitäis mun kädestä kiinni. Ja auttais vaikeina aikoina. Mä olen kanssa samanlainen, mä haaveilen mitä kaikkea vois tehdä oman poikaystävän kanssa, mutta sitten tipahdan alas ja ajattelen, etten koskaan löydä omaa poikaystävää..
Ei sussa mitään vikaa ole...tuskin mussakaan, mutta ei auta ku odottaa!!! Kannattaa keskittää ajatukset jonnekkin muualle ku siihen yksinäisyyteen... Sillä tavalla yksinäiset illat menee nopeammin ja kivuttomammin.
---Sama---
*Katsoo käsiään ja miettii*: -Kuin kauan siitä on?
Vastaus: Yksi elämä.